Ikurin jääveistokset ovat keränneet kansaa ainakin viime vuonna. Silloin ihmettelin, ”mitkä jääveistokset”, missä? Tänä vuonna sitten tuumasta toimeen. Lauhaa on ollut pitkään ja lumet kerkisivät katoamaan monesta paikasta, niinpä minulle sanottiin, että voi, voi, veistokset ovat sulaneet. Toinen kaveri taas päivitteli, että siellä oli jäätä enimmäkseen polulla.
Siispä Ikuriin ihmettelemään. Kävin Ikurinpuistossa geokätköllä ja toteamassa, ettei jääveistokset ole ainakaan täällä. Avuliaalta paikalliselta sain tietää niiden osoitteen: Tuohikorventie 27, Ikurin Vire. Pyörätie meni jotenkin siihen suuntaan. Kiekkokaukalo, talo. Jäinen liukumäki. Ei kai liukumäki ole ainoa jääveistos? Kyltti osoittaa eteenpäin. Aha, metsän reunassa.
Ikuri on Tampereella, lähellä Nokian kaupungin rajaa. Lähellä on myös Ylöjärven raja. Kolmenkulman ABC Nokialla ei ole kaukana täältä.
OK, olin menossa geokätkötapaamiseen Kolmenkulman ABC:lle. Se on sellainen paikka, missä ei ole paikkaa, mihin ripustaa takkia kuivumaan. Takki kun kastuu pyöräillessä talvella.
6 Comments
Tämä oli itselleni ihan tuntematon kohde. Mutta ihan kivalta näyttävä kohde, jossa mielellään voisi käydä osana Tampereelle suuntautuvaa viikonloppua. Mikä taho nuo muuten on rakentanut? Kaupunki? Tämänkaltaiset asiat mielyttää kovasti aina itseäni.
Ikurin Vire. Vuosi sitten sinne pääsi seuraamalla ”Katkeamatonta ihmisvirtaa”. Nyt ei ollut katkeamaton ihmisvirta. https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000008553000.html
Onpa hienoja veistoksia! Ja tuo valaistus tuo niihin ihan oman tunnelmansa 🙂 Täytyykin pitää kohde mielessä, kun seuraavan kerran taas suunnataan Tampereelle päin!
Hienoja veistoksia ovat. Harmi, että oli niin vähälumista, että tausta ei oikein suonut niille oikeutta. Ikuri on tuttu nimenomaan Ikurin vireestä ja Ikurin turbiinista, Pate Mustajärvestä. Luin muuten juuri ennen tätä Hesarin Fb-sivujen kommenttipalstan keskustelua tuosta sateenkaarikoulutuksesta ja voi pojat ja tytöt jälleen. Vaan enemmistö mielipiteistä taisi olla hyvinkin järkeviä. Tuota Pirkkalan monistettahan on sitten yritetty käyttää lyömäaseena nykypoliitikkojakin vastaan, mutta aika onnettomalla menestyksellä.
Ajatteltiin jättää tämäkin vuonna väliin, perinteitä kunnioittaen. Nimittäin joka vuosi on pitänyt mennä, eikä ikinä ole saatu ikäiseksi. Ikurissa sitä vastoin ajelin muuten viime viikolla, mutta Ikurin turbiinin eli Paten päälle meinasin ajaa keskustassa. No se on jo toinen tarina.
Monet näistä ovat tosi kivan näköisiä ja kivasti valaistuja – pitäisiköhän suunnitella, ensi talveen?, retkeä Tampereelle siten, että nämä näkisi!