Year in Sport. Vuosi lähialueilla

Strava julkaisee raportin Year in Sport. Niin, on tässä tultu urheiltuakin, 2340 kilometriä pyöräilyä. Kaikki se ei tietysti ole tapahtunut Tampereen lähialueilla, mutta suuri osa siitä on.

Mitäs täällä on tarttunut linssiin: 1) Tampere on maailman saunapääkaupunki ja 2) Sisällissodan tapahtumat.

Saunapääkaupunki Tampere

Geokätköilyn adventure labiin piti keksiä jokin idea ja minulle selvisi, että Tampere on saunapääkaupunki. Asiantuntijat ovat valinneet, ei voi kyseenalaistaa. Ehkäpä Kiilopään saunamaailma tai Nurmoilan saunat eivät tee paikkakunnistaan saunapääkaupunkeja, kun kumpikaan ei ole kaupungissa. Jään miettimään, pitäisikö Tampere saunoa läpi. En ole hyvän saunan asiantuntija. Olen saunonut joissain Tampereen saunoissa. Aika näyttää, tuleeko niistä sitten raporttia. Saunotut saunat: Nekalan siirtolapuutarhan sauna, Rajaportin sauna, Kaupinojan sauna ja Kaukajärven uintikeskus.

Jotkut vaativat uimapukua, jotkut taas eivät. Uimapuvulliset ovat olleet sellaisia, missä keskeinen osa elämystä on käydä pulahtamassa. Toinen asia: en pidä avantouinnista yhtään.

Näiden lisäksi olen saunonut Hervannan ja Kalevan uimahalleissa, kotona, Aito-keskuksessa ja Nekalan omakotialueella. Nekalan omakotialueen puusauna oli unohtumaton elämys.
Adventure Labien tekeminen sai minut käymään sellaisillakin saunoilla, missä en ole ollut asiakkaana. Jos minulle suodaan lisää oikeuksia julkaista niitä, tulee lisää saunoja. Ehkä minun sitten pitäisi käydä niissä myös saunomassa.

Sisällissota Tampereella ja ympäristössä

Minusta ensimmäinen maailmansota on kaikkinensa kiinnostavampi kuin toinen, joka on minusta loppuunkaluttu aihe. Kiinnostavaa Suomessa on, että hävinnyt puoli on saanut pystyttää patsaita. Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Sen osoitti Lenin-patsaiden poistaminen Turusta ja Kotkasta. Lähes kaikki muistomerkit pystytettiin vasta sen jälkeen, kun talvisota oli hävitty.

Olen käynyt punaisten muistomerkeillä pyöräillen tänä vuonna Sahalahdella, Teiskossa, Ylöjärvellä, Nokialla ja Tampereella Messukylässä, Kalevankankaalla ja Pispalassa sekä kummankin puolen yhteisellä muistomerkillä Pirkkalassa. Näkemättä on vielä esimerkiksi Epilän ja Kangasalan muistomerkit, sekä Pälkäneen muistomerkki. Lempäälässä olen käynyt aiemmin.

Valkoisen puolen muistomerkkejä Suomessa on huomattavan paljon ja on ollut aina. Osa on hävinnyt. Jos niistä on listaa, en tiedä siitä. Merkittävimmät monumentit Tampereella on Rummin Jussin patsas eli vapaudenpatsas Hämeenpuistossa, Kalevankankaan hautamuistomerkki ja Mannerheimin patsas Leinolassa. En ole käynyt Mannerheimin patsaalla.

Suinulan veritekojen monumentti Kangasalan Ruutanassa on ehkä merkittävin valkoisen puolen muistomerkki. Suinulassa 31.1.1918 ammuttiin 15 valkoista ja siitä tuli merkittävä osa heidän puolensa narratiivissa, kuten sanotaan. Ammutut olivat aiemmin syyllistyneet erinäisiin tihutöihin ja vastustivat pidättämistään aseellisesti. ”Näin nämä asiat koetaan”, kuitenkin, ja teloitukset saivat aikaan joukkopaheksunnan.

Sisällissotaa seurasi sitten 20 vuotta kestänyt hurmoksellisuus, jossa näillä monumenteilla pidettiin isänmaallisia muistotilaisuuksia. Punaisten puolella taistelleet tai heidän sukunsa olivat hiljaa.

Vuosi urheilua

Geokätköilyn lisäksi olen kasannut itselleni tilehunting-ruutuja, eli koko maailma on jaettuna ruutuihin ja ne saa itselleen, kun Stravan jälki käy siinä. Ei ole mitään sääntöjä, eli minullakin on tuolla kartalla ruutuja Toijalasta ja menin sinne junalla ja pyöräilin sitten siellä. Kaakossa eli Hauholla menin bussilla ja poljin takaisin. Ruuduista voi kasata neliön ja kasvattaa neliön pinta-alaa. Minulla neliön laidat pamahtavat Näsijärveen ja Pyhäjärveen. Pitäisi retkeillä kauaksi ulapalle, että saisi puuttuvan ruudun. Minusta ei ole siihen, mutta esimerkiksi tamperelainen Mikko Vulli harrastaa retkeilyä jäällä ja on ottanut Näsijärven haltuun.

Tällainen retkeily on antanut minulle melko vähän. Hienointa oli ehkä nähdä spontaanisti kaakkuriperhe lammella. Ennen kaikkea olen nähnyt, että Pirkanmaalla kaikkialle pääsee metsäautotietä tai ainakin mökkitietä pitkin. Metsät on hakattu siihen kuntoon, että siellä viihtyy lähinnä vain hirvikärpäset.

Poislukien selkeät vesistöruudut ja suljetut alueet, kuten lentokenttä, ei ole tarvinnut poistua tieltä ruudun takia.

Myös geokätköily on edennyt niin, että minulla kymmenen eniten kätkölöytöjä sisältävien kuntien joukossa on kaksi pirkanmaalaiskuntaa: Tampere ja Kangasala. Seuraavalla kymmenellä ovat sitten Lempäälä ja Pirkkala. Kaikkien sijaluku tulee nousemaan.

Vaikka Tampereella on hyvät ulkoilumaastot, mietin, mitä on tapahtunut kiintorasteille. Ennen jokaisella kaupungilla oli oma kiintorastiverkostonsa. Onko geokätköily täysin syrjäyttänyt suunnistamisen.

Merry Fucking Christmas

David Goggins puhuu siitä, että jouluna on helppo tehdä päätöksiä tulevaisuuden elämäntapamuutoksista. Mutta kuinka sitten, kun se hyvä fiilis haihtuu. Silloin on todellinen ”Merry Fucking Christmas”. Vuoden mittaan on tullut kolhuja, kuten keskushermostoväsymys, joka teki minulle sietämättömiä kiputiloja alkusyksystä. Pakko kuitenkin myöntää, että olen saanut paljon aikaiseksi jo pelkästään lähialueella. Miten pystyy nauttimaan matkustamisesta, jos ei ole fyysisesti hyvässä kunnossa ja vastaavasti, miten moneen paikkaan pääsee, kun on hyvässä kunnossa. Esimerkiksi tandemhyppy on sellainen, jota ei voi tehdä, ellei omaa hyvää kuntoa ja terveyttä. Tämä vuosi on minun joululahjani minulle.

Lintujakin on bongattu, niin kuin tämä hiiripöllö Hatanpäällä.