Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vajaa päivä geokätköillen Muuramessa

Muurameen ilmaantui geokätköilijöiden ”Community Celebration” tapahtuma ja viimeksi kävin sellaisessa Kokkolassa. Geokätköily on juhlistanut 20 vuotista taivaltaan ehkä nyt kaksi vuotta.

Muurameen pääsee Tampereelta helposti, Onnibus tuo ja Onnibus vie. Aiemmin olen käynyt hakemassa kätkön Muuramen kirkolta, mikä on koko kunnan ainoa (?) nähtävyys.

Pitemmittä puheitta sitten matkaan. Huomasin Länkipohjan ohi ajettaessa kyltin Matti Laurilan muistomerkille. Sinne on tehty geokätkökin. Noiden valkoisten sankarimonumenttien alta ei löydä minun sukulaisiani. Pikemminkin minun sukulaiseni ovat olleet niitä, jotka ovat niistä sodan uhrin tehneet.
No, siis ihan historian kannalta pitäisi tuollakin käydä.

Bussi tiputtaa minut Muurameen ja heti alkuun kipuan ihan täytenä kätköilijänä sellaista sorarinnettä ylös multikätkön aloituspisteelle. Lämpimässä saan laskeskeltua loppupisteen. Samalla käyn pistämässä puumerkkini läheiseen haastekätköön. Haastekätköön pitää kerätä 300 geokätköä, joiden vaikeus ja maastoluokitus on 1 ja 1, tarkoittaen, ettei tarvitse poistua asfaltilta eikä tarvitse etsiä. Esimerkiksi tämän päivän geokätkötapahtuma on sellainen. Päivän jälkeen minulla on niitä 292.

Multikätkön loppupiste on huoltoasemalla, mutta kätkö sanoo, että se, missä se kätkö on ollut kiinni, on siirretty 20 metriä. En siltikään löydä sitä ja huoltoaseman työntekijä huomaa minun haeskelevan jotain ja minä kerron. Hän osoittaa minut oikeaan paikkaan. Onpas ystävällistä täällä.

Huoltoaseman lähellä on ”Suomen pienin puisto”. Tämä oli kanssa ykkösen vaikeus ja ykkösen maasto. Onko tämä Suomen läntisin esimerkki savolaishuumorista? Kuopiossa oli ”makkoova pilvenpiirtäjä”. No, eihän se ole pilvenpiirtäjä, jos se kerran makaa. Ei puistokaan ole sellainen, että siinä on yksi mänty. Jo sana ”puisto” kertoo, että on useita puita.

Suomen pienin puisto?

Marraskuu ei ole paras kuukausi varmaan matkustaa missään Suomessa, mutta Muurame näyttäytyy aika ikävältä. Päätän mennä vähän kauemmalle kätkölle. Jyväskylässä on haastekätkö, 360° purkilta jokaiseen suuntaan, pitää olla kätkölöytö kullakin asteella. Yksi säde, jolta minulla ei ole löytöä, sivuaa Muuramen itäosaa.
Tie johtaa Säynätsaloon. Joskus pitäisi käydä siellä. Olen kuullut, että Säynätsalolla on vilkas lesbohistoria. Laskenko leikkiä vakavalla asialla. Olenhan itsekin polyvihamielinen: se, että vihaan palavasti jotakuta, ei tarkoita, ettenkö voisi vihata jotakuta toista samaan aikaan.
Minä lasken aina leikkiä, mutta istuinpa Sateenkaarihistoriallisen yhdistyksen kokouksessa ja kuulin tällaisenkin asian. Kun minä olen minä, eli minulle maantieteelliset paikat heti herättävät kiinnostuksen, niin muistan, että Säynätsalo. Oikeasti, lähinnä ihmettelen sitä, että joku vielä nykymaailmassa rakastuu. Mutta eipä ollutkaan nykymaailmassa, vaan kauan sitten.

 

Turvallista kätköilyä.

Maaseudun tulevaisuudessa oli artikkeli Daniel Walleniuksesta, joka oli kiertänyt Suomen kaikki kunnat, niin kuin minä, mutta myös kaikki Suomen entiset kunnat. Mitenkähän on päässyt luovutetulla alueella Suomenlahden saariin, kun niihin ei kukaan pääse, ainakaan nousemaan maihin. Kaveri sitten sanoi, että jospa on käynyt vain nykyisen Suomen entiset kunnat. Hulluksihan tulee, kun yrittää selvittää, missä minkin kunnan raja on milloinkin mennyt. Nytkin istun paikassa, joka on joskus ollut Messukylää, vaan on nyt Tamperetta. Säynätsalo lakkasi olemasta 1924. Nyt minä kiinnostuin siitä.

Sen sijaan matkalla kätkölle olin huomannut autiotalon ja palasin tutkimaan sitä. Alue oli eristetty aidalla.

Siitä tuli välittömästi kummitustalo-fiilis. Vaaleassa päärakennuksessa oli laudoitetut ikkunat.

Muurame kasvaa kohisten ja näyttää suurelta osalta rumalta kerrostalolähiöltä. Ihme, että tällainenkin on saanut olla.

Kun aikaa vielä on, kiertelen Muuramen keskustaa adventure labin pisteitä kierrellen. Se johdattaa Muuramejoen rantaan, kalaportaille. Yhtään koskikaraa en näe. Minusta jos vedessä ei ole koskikaroja, se virtaa ihan turhaan. Luin, että koskikarat olivat olleet kauempana yläjuoksulla, joten se olikin ihan hyvä virta. Minulla vaan kävi ihan tyypillinen tuuri.

Tuossa kohden on kalaporras ja Muuramejokeen nousee kuoreita, joita sitten innokkaasti kalastetaan Muuramessakin.
Rupesi jo pahasti pimenemään, niin en mennytkään luontopolkua pitemmälle, vaan kävin Muuramen kirjastossa, joka sulkeutuipi juuri hetken päästä.

Kun kerta kirjasto on kiinni, vaellan työväentalolle itse geokätköilijöiden tapahtumaan.

Geokollegoita oli pääsääntöisesti Keski-Suomen alueelta ja sain kuulla Keski-Suomesta kätköjuttua. Aika monihan on kiertänyt kaikki Suomen kunnat, niin kuin minä ja muutenkin Suomi-tietous on timanttista. Nyt sain kuulla paikasta, jonka nimi on ”Kylmähelvetti”, mutta muuta ihmeellistä paikassa ei taida ollakaan kuin nimi.

Lähdin ajoissa bussille ja siinä oli hyvä puoli se, että eksyin koulun alueen aitahelvettiin ja piti palata takaisin ja kiertää kaikki ne aidat, ennen kuin pääsin bussipysäkille, minun kannaltani nippa nappa ajoissa. Huono puoli oli, että bussi oli sittenkin myöhässä. Ei auta mitkään pukeutumiset, jos toisessa kädessä pitää taskulamppua ja toisessa kännykkää, missä on Onnibussin bussilippu. Matkahuollolla voi lipun ostaa nimellä, se on niin paljon näppärämpää. Ehkä taskulamppukädessä voisi olla hansikas, mutta paljain käsin jouduin palelemaan.

Muurame marraskuussa on tosi tylyltä näyttävä paikkakunta. Vähänkin kun osuu syrjään, niin maisemat itäänpäin ovat kyllä parhaasta päästä, mutta muuten se näyttää kerrostalolähiöltä. Minun kaltaiseni proletaarit asuvat kerrostaloissa, ei ole upeita näkymiä. Olisi kunta saanut varustaa penkin ja katoksen bussipysäkille ja toiselle puolelle rappuset ylös.

Muuramessa on lisääkin haastekätköjä, joten tuskin olen viimeistä kertaa täällä geokätköilemässä.

Askelia tuli 14000 päivän aikana ja fibromyalgia kosti lihaskrampeilla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 19 marraskuun, 2022 at 19:18

    Jep, tuo Muuramen kirkko on pitkälti ainoa asia, mitä kyeisessä kunnassa olen käynyt ihailemassa. Heh, tuo ”Suomen pienin puisto” pisti hymyilyttämään, pitääkin seuraavaksi käydä katsomassa myös se. Ja ei se Muurama kesällä, omalla käynnilläkään, järisyttävän viihtyisää kuvaa jättänyt.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I visited. Create your own travel map
    I visited 24 countries of the United Nations (12.4%) out of 193.
    Create your own travel map .

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar