Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vakava Vuokatti, osa I

Vuokatissa järjestettiin geokätköilyn megatapahtuma, Siniset ajatukset. Kuten URLista käy selville, järjestäjänä oli Kajaanin Latu. Suomen Ladun eri osastot ovat järjestäneet geokätköilyn megatapahtumia aikaisemminkin. Olen juuri aiemmin kirjoittanut matkastani gigatapahtumaan Prahaan. Megan voi järjestää, jos saa tapahtumalleen 500 nimimerkkiä tai on aiemmin järjestänyt megan. Muitakin ehtoja on. Gigatapahtumaan vaaditaan 5000 nimimerkin keräämistä. Joskus kokonainen perhe kätköilee yhdellä nimimerkillä  ja paikalle tulee perheenjäseniä, jotka eivät kätköile, joten paikalla on huomattavan suuri joukko ihmisiä. Gigan ehtojen täyttäminen Suomen kokoisessa maassa on vaikeaa, mutta tiedän siitä haaveiltavan. Eurooppalaiset gigat ovatkin Keski-Euroopassa. Megoja sen sijaan on tänä vuonna kaksi ja molemmat ovat koronahysteriaa seuranneen pakon takia siirretty edelliseltä vuodelta. Vuokatti Sport omasi valitettavasti erittäin jyrkän politiikan koronan suhteen. Ymmärrän sen siellä käyneenä, koska vakava Vuokatti.

Varmaan ensimmäinen kerta minulla Vuokatissa oli Jäätiön leirinnällä 1970-luvulla. Seuraava kerta oli Puijon Hiihtoseuran valmennettavana leirillä joskus 1985 tai jotain. Silloin valmentaja sanoi, että hän tuo pienen koiransa aamiaispöydälle, niin kaikki saavat katsoa, kuinka se herää ja venyttelee itseään herätessään. Sitten hän sanoi, että suomalaiset hiihtäjät ovat puuhevosia. Nyt paljastinkin jo otsikonkin. Olen unohtanut, saako otsikkoon viitata näin varhaisessa vaiheessa. Joka tapauksessa, teininä otin hiihdon ja liikunnan vakavasti. Olisi pitänyt ottaa vieläkin vakavammin. Juoksimme Vuokatin portaat ylös ja vaaran toiselle puolelle ja UKK-reittiä aika pitkälle.

Seuraavan kerran kävin Katinkullassa ja muistin käyneeni Vuokattivaaran rinteellä kääntymässä. Sitten kävin pysähtymässä geokätköilemässä ja hakemassa yhden mysteerikätkön. Sotkamo oli pitkään kunta, mistä minulla ei ollut muuta kätkölöytöä kuin se.

Alunperin reititin itseni niin, että olen Kajaanissa aamuyöllä ja ajattelin rohkeasti polkaista sinne 34 km aamuyöllä. Sitten se rupesi vaikuttamaan vähän liiankin rohkealta. En ole aamuyöllä parhaimmillani, eikä Komoot eikä mikään suositellut sitä lyhkäistä reittiä, vaan toista, joka oli paljon pitempi. Sitä paitsi sää vaikutti vähintäänkin epävakaiselta. Siksi jouduin reitittämään itseni Oulun kautta. Bussi, Pohjolan Matka, oli niin fiksu, että siihen saattoi varata netissä suoraan pyöräpaikan. Muutenhan ei ikinä voi tietää, ajetaanko pienillä busseilla, mihin pyöriä ei oteta, ellei soita bussifirmaan.

Nykyaikana Lapin junassa fillari matkustaa näin. On aivan käsittämättömän paljon parempi kuin ennen, kun fillaria joutui nostamaan rappuset ylös ja laskemaan alas. Saattaa sellaisia vaunuja vieläkin olla liikenteessä, mutta minulla kävi tuuri.

Aamuyöllä ajo ei ole liikenneturvallisuuden kannalta hyvä, olen joskus nukahtanut tankoon. Junayö vaatii vähintään seuraavan päivän levon. Makuupaikkojen hinnat ovat ampaisseet jonnekin kiertoradalle jostain syystä. Jos olisin aamuyöllä lähtenyt polkemaan Vuokattiin, niin en kuitenkaan olisi päässyt hotellihuoneeseen kuin vasta joskus iltapäivällä. Olisin ehkä ollut märissä vaatteissa koko aamun.

Oulun kautta reititettynä saavuin iltapäivällä Vuokatti Sportiin ja pääsin oitis huoneeseen. Pyöräpaikkoja oli pihassa vähän suojaisessa paikassa, mutta respa osoitti ymmärrystä sitä kohtaan, että pyörän ottaa joko sisätiloihin tai omaan huoneeseensa. Niin minä sitten teinkin. Luonnollisesti vedin muutaman tunnin mittaiset päiväunet, minkä jälkeen oli pää taas selkeämpi. Minä tuppaan tekemään hölmöjä virheitä, kun olen väsynyt, eikä geokätkötkään löydy.

Ensimmäisenä päivänä oli geokätköilijöiden pieni iltatapaaminen. Sitä ennen kävin parilla kätköllä.

Tässä oli geokätkö. Mittari näytti yli kolmeakymmentä astetta. Oikeasti oli ehkä jotain 15°C. Ehkä se kertoikin kätköilijän ruumiinlämpötilan talvella.

Nuotiopaikalle mennessä porukka nuoria ja lapsia juoksi ohi täysiä. Yksi pojista sanoi, ”eikös tämän pitänyt olla palauttava harjoitus ja me kuitenkin juostaan täysillä”. Muut ymmärsivät olla hiljaa.

Siellä oli myös jonkinlainen seikkailupuisto, joka taisi olla kiinni juuri silloin. Se on yksinkertaisesti nimeltään Vuokatin seikkailupuisto. Sänky kuitenkin kutsui vastustamattomalla voimalla, joten menin varhain nukkumaan.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, 15 kesäkuun, 2022 at 08:59

    Näyttää kyllä todella kätevältä tuo, millä tavalla pyöriä junassa voi kuljettaa. Enpä ole itse asiaan kiinnittänyt huomiota, kun itsellä ei pyörä kulje mukana. Mahtaakohan pyörien mukaan ottaminen olla aiempaa yleisempää, kun asiaan on panostettu?

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 19 kesäkuun, 2022 at 17:06

    Liian aikaista sanoa vielä.

  • Reply Eveliina / Reissukuume maanantai, 20 kesäkuun, 2022 at 06:24

    Voihan Vuokatti! Mutta olipahan mielenkiintoista faktaa geokätköilystä! En tiennyt (siitä yhtään mitään, saati), että sitä harrastetaan noin isossa mittakaavassa!

    Meillä on edelleen eka kätkö löytämättä, kun ei vaan tajuta, missä se on 😀 ollaan kyllä oikeassa paikassa, mutta ei vaan ymmärretä, mikä se kätkö on… ei siis riitä hermot eikä aivot tohon hommaan.

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, 20 kesäkuun, 2022 at 15:18

      Minulla kävi ensimmäisen yrityksen kanssa niin, etten löytänyt sitä ikinä. Syy oli selvä: kätköä ei ollut, eikä sitä ollut kukaan löytänyt vähään aikaan. Se oli ehkä pudonnut ja viety pois eli jästitty. Onneksi siirryin etsimään muita kätköjä, niin lopulta tuli vastaan niin helppo, että se löytyi. Se taisi olla Hangon ortodoksinen hautausmaa. Se oli puun juurella kivenmurikan takana.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja perjantai, 24 kesäkuun, 2022 at 06:10

    Olen vähän kateellinen siitä, että olet löytänyt matkailuusi yhteisen teeman, geokätköilyn. Mikähän voisi itselle olla moinen teema, täytyy miettiä.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, 25 kesäkuun, 2022 at 14:20

    Melkoinen aloitus Vuokatin reissulle! Tuossa geokätköilyssä näyttää olevan kaikenlaista mielenkiintoista ohjeistusta. No vielä ei ole tullut siihen hurahdettua.

  • Reply Pirkko / Meriharakka lauantai, 25 kesäkuun, 2022 at 18:09

    Kevyesti olen, kerrankin, miettinyt tuota pyörän kuljettamista junassa, kun kuulemma nyt pääsisi Helsingistä junalla melkein Repoveden kansallispuistoon päiväretkelle. Tuo melkein tarkoittanee, että viimeiset 5 tai 7 kilometriä pitäisi taittaa jotenkin, ja VR:n sivuilla ehdotettiinkin juurikin pyörän ottamista mukaan.

  • Reply Anna | Muuttolintu sunnuntai, 26 kesäkuun, 2022 at 01:29

    Kuulostaa hauskalta tapahtumalta. Itsellä on edelleen geokätköily kokeilematta, täytyy ehdottomasti tutustua. Kuulostaa mielekkäämmältä kuin Pokemon Go 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I visited. Create your own travel map
    I visited 24 countries of the United Nations (12.4%) out of 193.
    Create your own travel map .

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar