Kotiinpaluupohdinnat

Viimeisenä päivänä Prahassa bussia odotellessani ajattelin tehdä slaavilaisuuskokeen ja menin slaavikyykkyyn. Kuten olettaa saattaa, kukaan oikea slaavi ei reagoinut mitenkään, mutta suomalainen ihmetteli, miten voi olla tuossa asennossa.

Bussilla sitten lentoasemalle ja odottelemaan omaa lentoa. Se oli tilaisuus nauttia olut Prahassa. Se oli samalla ensimmäinen kerta tänä vuonna, kun maistoin alkoholia. Purkki oli vielä kooltaan seitsemän desiä. Minä luulin, että kuuluisia tšekkiläisiä oluita olisi joka paikka pullollaan, mutta eipä niitä sitten ollut. Enemmän oli tarjolla viinaa ja etenkin turakaisille absinttia. Sen lisäksi hamppu oli vallannut Prahan. Mahtoi huumekoiralla olla hauskaa Suomen tullissa.

Fibromyalgian takia kärsin kiputiloista, mutta nauttimani olut ei tällä kertaa aiheuttanut sellaisia. Joskus alkoholijuomat triggeröivät kipua, joskus eivät. Irlannissa tuoppi Guinnesia ei triggeröinyt, mutta kun toisena päivänä joi toisen tuopin, se triggeröi.

Samoin oli tämä matka kulinaarisesti tosi vaatimaton. Onneksi geokätköjä oli loputtomasti sekä nähtävyyksiä. Museoissa en kerinnyt kiertelemään laisinkaan.

Hotelli oli Ibis Wenceslas Square ja olen tyytyväinen, että yövyin hotellissa enkä hostellissa. Tarvitsin tilaa sille, että joka päivä pumppaan punnertaa sata kertaa, teen yläselkälihasliikkeet ja vielä joogaan puoli tuntia. Minun nykyinen joogaputkeni on kestänyt 500 päivää. Olisinkin oppinut joogaamaan Intiassa, mutta kun opin Suomessa. Se on nimenomaisesti sitä varten, kun lihakset kipeytyvät.

PT Tero Mutikainen sanoo, että ”motivaatio on illuusio tietoisesta päätöksestä”.  Se tarkoittaa, että ”kun ihmiset katselevat omasta mielestään onnistuneempia yksilöitä, niin usein vedotaan siihen, että näillä henkilöillä olisi ”enemmän motivaatiota”, ja menevät siis motivaation puutteen taakse itse piiloon”. Takana on kuitenkin tietoinen päätös ja minun pitää voittaa itseni joka päivä, 500 päivää putkeen. Se on vähän kuin lääkkeen otto, ilmankaan ei voi olla. Fibromyalgia aiheuttaa koko vartalon lihaksiston jäykistymistä. Jooga helpottaa usein jonkun verran, ainakin pääsen liikkeelle. On tosi kannustavaa, että jotkut ihmettelevät venyvyyttäni slaavikyykyssä. Sehän on periaatteessa sama kuin  upaveshasana, jonka teen päivittäin. ”Hard work, no luck”, niin kuin MyEMSin työpöydän tausta sanoo.

Suomeen paluu oli ongelmatonta. Samaan aikaan, kun olin päässyt matkatavaroihin, näinkin jo nyssykkäni hihnalla ja juoksin tip-tip-tip sen kiinni. Mitään koronatodistuksia ei kyselty. Suoraan asemalle ja heti seuraavalla junalla kerkisi Vantaan Tikkurilaan, missä oli vaihto Tampereen junaan. Juoksin portaat ylös ja kun tulin oikealle laiturille alhaalla, juna olikin jo siellä. En ole varmaan ikinä päässyt lentokoneesta junaan niin nopeasti.