Prahan Giga ja lisää kiertelyä, osa III

Hotelliaamiaisella puhuin muiden kätköilijöiden kanssa löytymättömästä sairaalan kätköstä ja me lähdimme sitten porukalla sinne. Sisäpihalla etsiessämme huomasin, että lääkäri ja hoitohenkilökuntaa seurasi puuhiamme. Moikkasin niitä ja ne moikkasivat takaisin. Etsimme vielä toisesta kerroksesta, missä oli ambulanssimies viettämässä vapaata aikaa. Hän tiesi kertoa kymmenen kaupunkia Suomesta, mutta häneltä ei herunut mitään, millä olisi kätkö löytynyt. Sanoin muille, että kohta me joudumme täällä hoitoon. Todella ystävällistä väkeä täällä, enkä minä pystyisi luettelemaan kymmentä kaupunkia Tšekeistä.

Siirryin Gigan alueelle, mutta aamu alkoi siellä jotenkin hitaasti. Suomalaisilla oli yhteisesiintyminen Suomen valtion lipun kanssa myöhään iltapäivällä. Minua ei innosta ajatus Suomen valtiolipun kanssa patsastelusta eikä siitä, että koko päivä menisi alueella. Sen sijaan siellä oli mahdollisuus tutustua metallinpaljastimen salaisuuksiin ja tutkia erilaisia kätköjä.

Geokätköilyn tunnuksien joukossa on kylpyankka. Tšekin sana ”kačer” kuulostaa sanalta ”cacher”. Kylpyankat toimivat myös reissaajina, jolloin niitä liikutellaan kätköstä kätköön ja logataan niiden seurantakoodi, jota ei pitäisi jakaa turhaan, toisin kuin minä teen nyt. Myös lisko kuuluu geokätköilyn tunnuksiin, koska oli aikoinaan sellainen laite kuin Garmin Geko.

Alueella oli myös myyjiä, joilta saattoi ostaa esimerkiksi Gigan geokolikon. Geokolikot ja muu kaupallinen toiminta tietysti tuki Gigan taloutta. Sen lisäksi alueelle pääsy lauantaina vaati sadan kruunun eli neljän euron lipun hankkimista.
Myös suomalaiset megat myyvät erilaisia kolikkosarjoja ja printtipaitoja.

Tilaisuuksissa tietysti myös markkinoidaan muita kokoontumisia, sillä tavallahan minä alun perin sain tietää, että Prahassa oltiin järjestämässä Gigaa.

Minä lähdin siis varhain pois. Minulla oli perin hämärä aavistus, miten ratikat kulkevat Prahassa, mutta olihan minulla GPS. Päädyin Vinohradyn kaupunginosan syövereihin. Vinohradyssa lähdin liikkumaan kätköltä kätkölle. Täällä ei näkynyt muita kätköilijöitä. Koska koronapaniikki, Suomessa oli kaksi kuukautta, jolloin kätköjä ei julkaistu, mutta minä halusin tilastoihini tuolloin julkaistuja kätköjä ja mietin, oliko Prahassa sama tilanne. No, Prahassa oli toisena noista kuista (helmikuu 2021) julkaistu kätkö: ”Jelení orloj – Jelenoroj”. Kaiken kukkuraksi siellä oli sateenkaariväen baari ”The Saints”, mutta se oli noin aikaisin vielä kiinni. Suomalainen Matkaopas sanoo sen aukeavan viideltä, mutta nykyisin se on myöhentänyt aukioloaan seitsemäksi. Olen joskus istunut kuin tatti monta tuntia odottaen jonkun aukeamista, mutta pelkän kaljan takia se oli liikaa. Kymmenen tapausta kymmenestä menen vähemmistöbaariin, tilaan jotain ja istun itsekseni nauttimassa juomani. Enkö voisi tehdä sen vaikka hotellissa. Tuollaiset paikat ovat vain sitä varten, että alfanaaras pörhistää sulkiaan ja ehkä näyttää, mistä kana kusee ja kestää ehkä millisekunnin ajan minun sisäänastumisestani, että minut on katseilla puntaroitu olevan juuri sellainen. Vankilasarjoissa se häijy nainen, joka pelästyttää untuvikon heti hänen tultuaan taloon ja jolla on oma hovi. The Saints oli vain tyly peltiovi, joten ikkunoistakaan ei voinut kuikuilla sisään.  Viereinen Riegrovyn puisto on Googlen mukaan ”Kuuluisa puisto ja kaupunkinäkymiä”. Ehkä vähän liioittelee, mutta siellä oli ihmisiä paljon paikalla joskus alkavaa musiikkitapahtumaa varten. Suomalainen matkaopas sanoo Vinhradyn olevan ruutukaava-alue, jossa ei ole nähtävyyksiä. Eipä ole, mutta kun ratikkakaan ei kulje mitenkään järkevästi pohjois-eteläsuuntaan. 

Uskomattoman moni siellä kuitenkin on käynyt. Samalla kaupunginosa on vaihtunut tylsästä Vinohradysta Žižkoviin. Mentyäni pienen puistikon läpi huomasin raskautettujen miesten määrän. Niitä makoili joka penkillä. Naisia ei ollut. Minua paljon nuorempi nainen meni puiston läpi miesten asiaan kummemmin puuttumatta ja minä menin perässä. Siellä olikin jo lähellä ratikkalinja, joka veisi minut paljon kiinnostavampaan paikkaan kuin missä olin. Se veikin rautatieaseman lähistölle.

Muistin, että rautatieasemalla on mysteerikätkö, joten jäin ratikasta pois. Onneksi vähän myöhään, sillä sen takia näin Jerusalemin synagogan.

Rautatieaseman mysteeri selviää katsomalla tämän videon ja tekemällä perässä saman. Niin minä tein, kipitin portaita ylös ja alas, kunnes tulin kätkölle. Sieltä lähdin sitten kävellen hotellille, mikä ei ollut kuin noin kilometrin päässä ja saavuin Vaclavin aukiolle, missä oli kansallismuseo ja pokekorttelit. Matkan varrella oli parikin kätköä ja toinen esitteli ranskalaisen nimeltä Louis Léger, jonka mukaan katukin oli nimetty. Louis Léger esitti, että puolalaisella kulttuurilla olisi ollut suuri vaikutus ranskalaisuuteen ja hän kehitti Ranskan suhteita tšekkeihin ja muihin slaavilaisiin kansoihin.

Saavuinpa sitten hotellille pitkän päivän päätteeksi. Enpä ollut maistanut kuuluisaa tšekkiolutta missään, enkä syönytkään ulkona. Päätin seuraavana päivänä juoda olusen ja päättää kuivan kauden osaltani. Olin ollut juomatta vuoden vaihteesta lähtien. Juominen tekee ihmisestä heikon, velton ja inhimillisen. Kuningatar ei voi. Heikkoutta typerämpää on se, että näyttää sen muille. Älä pyydä, älä pelkää, älä luota.