Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lapuaa ristiin rastiin

Miksi minulla on aina tämä sisäinen debatti, lähteäkö vaiko ei, kun tiedän, kuinka siinä käy joka kerta. Ehkä sen takia tilailen kaikenlaisia randonneur-kanavia, kuten Tapio T, vintage velo randonneur. Kaikkiahan kiinnostaa kestävyysurheilu. Tai no, ehkä kaikkia ei. Global Cycling Network on maininnut, että yksi iso virhe pyöräilyssä on se, ettei lähde pyörälenkille laisinkaan.
Sellaiset olivat mietteet, kun olin jo varannut junaliput Lapualle. Ei muuten, mutta paluu olisi Tampereella vasta kolmelta aamuyöllä ja päivällä oli sadekuurojen mahdollisuus. Joillain randonneurilla sadekuurot tulevat, jos on tullakseen. Tulee myös ilta, yö, aamu, päivä ja ehkä uudestaankin ilta.
Kuitenkin lähdin Lapualle uuden gravel-pyöräni kanssa. Suomessa sen nimi on ”krävel-pyörä”, jotkut sanovat myös ”kreiveli-pyörä”. Kukaan ei taida kutsua sitä sorapyöräksi tai soratiepyöräksi, eihän nyt randonneurkaan käänny. Oikeaoppisesti ”randonneur” lausutaan suomessa ”röntönööri”.
Lapualla olin ensin vähän hukassa, sitten tulin kirkolle, missä oli jokin tapahtuma, johon osallistui runsaasti upseereita. Seura ei ollut sellaista, mikä olisi houkutellut sisätiloihin, joten etsin vain geokätkön ja lähdin pienelle kätkökierrokselle kaupungilla. Kuitenkin oli pari geokätköilijöiden tapahtumaa kulttuurikeskus Vanhalla Paukulla, joten menin ajoissa sinne. Siellä oli kyltti paikassa, missä Lapuan miehet menivät riisumaan venäläiset aseista. Näitä vuoden 1918 aseita on myös esillä kirkon pihalla, missä on kaksi punaisen puolen hylkäämää tykkiä.

Taiteestahan en ymmärrä tuon taivaallista, mutta Taidemuseo oli auki ja näyttely oli ilmainen. Esillä oli lapualaisten taiteilijoiden teoksia.
Eeva Takala-Lähteenmaa, ”Lepopaikka”

Benjam Pöntinen, ”Pelto”.


Teemu Mäki, Muunsukupuolisen muotokuva: Aro Mielonen 2018

Minusta on aika kova juttu, että jossain Lapualla esitetään muunsukupuolisista yhtään mitään. Minulle ihminen voi olla musta, valkoinen, mies, nainen, muu, kaikki ovat niitä samoja persereikiä minulle.

Lähellä taidenäyttelyä oli paikka, missä Lapuan patruunatehdas aikoinaan räjähti. Muistan elävästi kuulleeni räjähdyksen. Ongelma vain oli, miten ääni saattoi kantautua Kuopioon saakka. Toisaalta, kuuluihan Kannaksen suurtaistelun äänet toiselle puolelle Laatokkaa. Onko ilmiö normaali vaiko paranormaali. Äänihän ei katoa, vaan muuttuu muuksi. Melkein pidän sitä kuitenkin paranormaalina eli ääni välittyi henkimaailman kautta.

Geokätköilytapaamiset menivät normaalisti. Aluetta siivottiin, mutta vähänpä siellä oli siivottavaa. Joitain tupakan tumppeja ja muuta mikromuovia. Minulla oli kiire eteenpäin, haastekätköille. Lähdinkin niille pian. Ensimmäinen oli eventtikunta-haaste, missä piti osallistua erilaisiin geokätköilytapahtumiin vähintään 25 kunnassa Suomessa ehtona kätkön loggaamiselle. Se oli jopa mäellä. Ei Lapua ole viivasuoraa. Itse asiassa, Stravan mukaan tästä tulisi 282 nousumetrin päivä, mikä hyvin haastaa useimmat, paljon lyhyemmät ajomatkat Tampereella. Sen jälkeen sain ajaa valtatien laitaa. Valtatie oli osa Sinistä tietä ,josta olen kulkenut hyvin pitkiä osuuksia pyörällä tai muuten. Seurava haastekätkö oli valtatien varrella. Haastekätkön loggaamiseksi pitää olla kätkölöytö kunnista: Enontekiö, Utsjoki, Ilomantsi, Mustasaari ja Hanko, mikä minulla tietysti täyttyy. Sitten jatkoin valtatietä vielä eteenpäin, kunnes alkoi pieni graveli, minkä varrelle geokätköjä oli ripusteltu poluksi, eli trailiksi. Samalla reissulla saisi tuhottomasti kätköjä, kunhan vain jaksaa hypätä tieltä pois.

Eniten kuitenkin kiinnosti tien vierellä oleva laavu. En ollut löytänyt kuvaa siitä mistään. Jotkut laavun nimellä kulkevat ovat pelkkiä grillikatoksia ja niissä on maapohja. Pahimmillaan tilaa yöpymiseen ei ole laisinkaan. Mikään rakennettu laavu ei kuitenkaan ole oikea laavu, sillä sellainen ei olisi turvallinen.

Sikkomaan laavu vai Laakerin vai Mustamaan laavu. Joka tapauksessa, en löytänyt tästä kuvia mistään. Tiukan paikan tullen mahtuu nukkumaan, etenkin jos on pienempi yksilö, eikä harrasta sängystään tipahtelua, muuten on pelkästään makkaroiden paistoon.

Laavulla meni ohi pyöräilijä, taisi olla sellainen krävel-pyöräilijä. Ei morjestanut kuitenkaan, huomasi tietysti minun krävelini ja harmitti kypärän alla, että joku on varastanut hänen yksityisen lenkkinsä.

Kräveliä jatkui ja tiellä oli pyitä. Mene tiedä, onko pyyllä jokin syyssoidin meneillään. Siltä se pelehdintä ainakin näytti. Nippa nappa viitsivät siirtyä syrjemmälle, kun ajoin ohi.

Ropsautti sataa ja rupesi ilta pimenemään hyvin nopeasti, joten kaupunkiin piti päästä. Siirryin peltotielle, joka meni suoraan kaupungin suuntaan.

Lapualla on tällaisia paikallisia nähtävyyksiä. En ole koskaan kuullutkaan mistään korentokivistä. Ruumiiden kuljetteluissa on ollut oma logistiikkansa ja monessa muussa paikassa on hautausmaasaaria.

Nesteen kahvilassa oli kallista teetä, eikä saanut santsikupillista ilmaiseksi. Latasin kännykkäni täyteen ja mietin, että haastekätkölle näyttäisi olevan 8-9 kilometriä. Ei mitenkään mahdottomasti. Lähdinkin pimeään iltaan sitten haastekätkölle. Valaistus loppui sangen varhain ja sitten alkoi pimeä kräveli nimeltään Jokitie. Onneksi minulla on hyvät valot pyörässä, juuri tällaisia varten. Tuuli oli hieman vastainen, mutta sitten rupesi satamaan. David Goggins sanoisi, että ilma on paha, mutta olisi halunnut sen olevan vielä pahempi. Kilometrit kuluivat tosi tahmaisesti, kun ei maisemiakaan nähnyt ympärilleen. Geokätkö tietää kertoa, että täällä ovat seudun merkittävimmät lakeudet. Pimeydestä erottuivat valot ja tulin pieneen kylään ja ajattelin, että siellä se kätkö on, mutta kylä loppui ja vielä oli lisää matkaa pimeydessä. Takkikin rupesi tuntumaan kostealta. Sitten olin jo kätköllä ja huomasin, että siinähän on lähellä autiotupa. Se oli Hietalan kytötupa.

Sisälle astuin ihan eri fiiliksissä. Miten voi kaikki muuttua niin. Pystyin katsomaan saderintaman kehittymisen ja näin, että kyseessä oli vain ohimenevä kuuro. Saatoin odotella sen sisällä autiotuvassa. Jos olisi ollut mukana makuupussi, enkä olisi varannut matkaa takaisin, olisin ehkä yöpynytkin siellä.

Hietalan kytötupa tarjosi hetken levähdyksen sateelta ja tuulelta

Kun saderintama oli mennyt ohi, vastainen tuuli olikin nyt myötäinen. Pilvet repeilivät ja kuutamo loisti värjäten pilviä. Silti oli pimeää aina kaupungin lähelle saakka. Siellä olin jo menomatkalla huomannut kyltin riippusillalle, joten menin riippusillan kautta kaupunkiin. Ihan maaginen tunnelma ja kuinka äkkiä kaikki vaihtui sen jälkeen, kun olin tullut autiotuvalle.

Olin tullut ajoissa ja istuskelin Lapuanhovin luona kuunnellen humalaisten möykkää: ”Olen suvaitsevainen mies, mutta tykkään piirakasta enkä makkarasta” jollekulle ulkomaalaiselle, joka oli ehkä erehtynyt lähentelemään.
Vauraat nuoret polttivat ajopeliensä kumeja ja kaahasivat autoillaan aseman lähellä.

Juna tuli ajallaan, konduktööri neuvoi minulle helpomman vaunun nostaa fillari junaan. Vanhat Lapin junien päivävaunut ovat muuten hyviä, mutta pyörää joutuu nostamaan ja laskemaan junasta. Tampereella sitten ajoin kotiin ja nukkumaan. Taisi olla vielä syksyn ensimmäinen todellinen ajo lampun kanssa.

 

 

 

 

 

Previous Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, 26 syyskuun, 2021 at 14:34

    Hauskaa lukea juttu Lapualta tai Etelä-Pohjanmaalta ylipäätään. Tajusin nimittäin tässä yhteydessä, että Etelä-Pohjanmaa on ainoa Suomen maakunnista, jossa sijaitsevista kunnista en ole koskaan yöpynyt tai ainakaan sellaista en muista tapahtuneen. Muutenkin kyseinen maakunta on jäänyt itselleni kaikkein vieraimmaksi. Lapsuuden jälkeen muistan käyneeni Seinäjoen asuntomessuilla viitisen vuotta sitten, mutta siihen se sitten taitaa jäädä. Ehkäpä pitäisi selvittää mitä itseä kiinnostavaa nähtävää siellä on ja tehdä vaikka viikonloppureissu sinne.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, 26 syyskuun, 2021 at 16:52

    Notta tuota — niinku Lapualla sanothaa.. Hauska juttu. Korentokivi — korennolla kantaen.. mitäs ihmettä?

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 26 syyskuun, 2021 at 20:50

    Olipa taas hauskasti kirjoitettu juttu!

    ”Yksi iso virhe pyöräilyssä on se, ettei lähde pyörälenkille laisinkaan.” Täällä yksi juuri tuollainen. Mieluummin kävelen 50 km kuin pyöräilen sen 😀 Tosin lupasin itselleni (ja koko lähipiirille isoon ääneen), että ensi kesänä hyppään taas pyörän selkään – ja ehkä opin jopa pitämään siitä 😀

  • Reply Terhi sunnuntai, 26 syyskuun, 2021 at 22:56

    Vähän kuulosti märältä ja pimeältä matkalta. ”Isot pojat” ovat kertoneet, että Lapualla riittäisi trailia ja näyttäisi tosiaan olevan totta kun karttaa katsoo. Aika laaja jakauma tuossa haastekätkössäsi Utsjoelta Hankoon. 🙂

  • Reply Katja maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 08:48

    Ihana kunnon seikkailumatka Lapualle! Kallis tee nauratti. Ärsyttää niin monesti pienet teemukit ja se, ettei saa santsikuppia. Murr! 😀

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 08:52

      Teekulttuuri saisi kehittyä Suomessa. Minimissään pitäisi olla haudutettua teetä. Jos on pussi ja kuumaa vettä niin sen hinta pitäisi olla kyllä alle euron.
      Söin vasta autiotuvalla purkin maapähkinävoita. Se on retkieväissä kuin dynamiittia. Huoltoasemilla ei ole minulle mitään tarjottavaa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, 27 syyskuun, 2021 at 13:20

    Kesäreissulla, autolla, poikkesimme Lapualle, mutta ihan eri kohteisiin, sillä kävimme vaan hautausmaalla, kun Lapuasta muistimme sen patruunatehtaan räjähdyksen ja sitten jossain Jokilaakson matkailupuutarhassa, josta jäi harmittamaan, ettei sinne täksi kesäksi oltu saatu kahvilayrittäjää.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi lauantai, 2 lokakuun, 2021 at 11:45

    Todella kiva juttu täältä omasta kotikaupungista! Harmi ettei nähty, olisin voinut vaikka tulla seuraksi juomaan kupposen kallista teetä 😀 Tuo Nesteen kahvila on muuten näin paikallisten keskuudessa ”hevosmiesten tietotoimisto” 😀
    Mukavaa syksyn jatkoa ja kivoja reissuja!

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, 2 lokakuun, 2021 at 19:32

      Ei ole varmaankaan viimeinen kerta, kun tulen Lapualle, kyllä geokätköjä on niin paljon siellä. Viimeinen kerta on kuitenkin, kun juon teetä hevosmiesten tietotoimistossa.

  • Reply Katja / Pinkkis lauantai, 2 lokakuun, 2021 at 12:19

    Se on muuten jännä juttu, miten joskus joku yksittäinen juttu muuttaa koko reissun fiiliksen! Me käytiin tällä viikolla Väärälammen autiotuvalla Kainuussa ja oli muuten kokolailla askeettisempi kuin tuo, siitä huolimatta houkutteli jäämään yöksi. Silloinkin muuten satoi ja takki oli märkä 😀

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar