Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tipuin vauhdista

Minulla on kaveri, joka ehdotti minulle laskuvarjohypyn kokeilemista. Ongelma oli, etten täyttänyt hyppyyn tarvittavia lukuisia kriteereitä, mistä suurin oli sadan kilon painoraja. Hyppy asettaa muutenkin lukuisia vaatimuksia terveydelle ja sellaiset kuin verenpaine tai ikä voivat muodostua esteeksi tai hidasteeksi. Lääkäriltä voi kuitenkin saada todistuksen hyppykunnostaan.

Toinen ongelma on tietysti, että se maksaa paljon, kuvauksineen vähän alle 400 euroa, ja on vahvasti riippuvainen säästä. Sää on Suomessa pääsääntöisesti epävakaa ja ensimmäinen kerta jouduttiin siirtämään siksi, että satoi kuin saavista ja oli ehkä huonoin sää koko vuonna. Sään kuitenkin voi tietää vasta paikan päällä – Utissa, Kouvolassa. Hyppytoimisto, mitä pitää Skydive Finland, kertoi edellisellä kerralla hyvissä ajoin, etten tehnyt turhaa reissua Uttiin. Jos asuu Kouvolassa, niin siinäpä hyvä harrastus, mutta jos asuu pitkän välimatkan päässä, niin sitten on turhan reissun uhka olemassa. Jos on auto käytettävissä ja on geokätköilijä tai muuten asiaa sinne, niin ei ole ongelma. Julkisilla liikkuvalle voi olla ongelma.

Minä kuitenkin liikuin julkisilla, jotka ovat kerta toisensa jälkeen olleet epäluotettavia. Siksi hankkiuduin hyvissä ajoin Helsinkiin, mistä puolestaan lähti Onnibus-vuoro suoraan Uttiin. Mainittakoon, ettei menomatkalla ollut ongelmia aikataulussa. Onnibus oli vanhaan aikaan hyvin täsmällinen, sittemmin joskus on jäänyt bussi tien varteen. Kouvolasta kulkee myös joitain paikallisliikenteen vuoroja Uttiin.

Saavuin mestoille reilut kaksi tuntia ennen kellonaikaa, minkä takia minulle jäi hyvää aikaa tutustua Utin linnoitukseen.

Utin linnoitus kuuluu Suvorovin linnoitteisiin, joita on runsaasti Kaakkois-Suomessa. Olen nähnyt Kotkan linnoitukset ja Taavetin linnoituksen ja Lappeenrannan linnoitukset. Sen lisäksi on Kärnäkoski, Järvitaipale ja Liikkala ja useita kanavia. Ei ole mikään ihme, ettei Ruotsi pystynyt valloittamaan takaisin Vanhan Suomen aluetta enää Turun rauhan jälkeen, vaan päinvastoin, menetti loputkin Suomesta. Aleksandr Suvorov (1729-1800) on kuuluisimpia venäläisiä sotapäälliköitä ja kuuluu niihin harvoihin, jotka eivät koskaan hävinneet taistelua. Vuonna 1791 varsinaisesti alkoi tämä linnoitustyö ja linnat muuttuivat merkityksettömiksi Haminan rauhan myötä.

Käytännössä Utissa näkee paljon kivimuuria, jotka luonto on vallannut. Toisaalta, niitä kuitenkin säännöllisesti sanotaan hoidetun, joten ei anneta kokonaan luonnon vallata paikkaa.

Linnoituksen sisällä olevista rakennuksista ei näkynyt mitään jälkiä.

Linnoituksen vieressä on varuskunta. Minua kiinnosti nuorena liikunta ja ajattelin, että onpa hienoa päästä yhdistämään työ ja liikunta niin kuin armeijassa. Silloin se ei vielä ollut auennut naisille. Ajattelin, että jos minä menisin armeijaan, niin pyrkisin laskuvarjojääkäriksi. Millään muulla ei ollut väliä, laskuvarjojääkäri piti olla. Sitten kuulin, ettei sinne oteta, jos on rillit. Ei tainnut armeija muutenkaan hyväksyä tihrusilmiä. Siihen lopahti minun kiinnostukseni sotilashommia kohtaan. Sen jälkeen olen lieventänyt asennettani niin, että olisin ollut valmis hyväksymään työn myös lääkinnässä. Sukuni sotilashistoria on vaatimaton, vaikka sukunimeni on sotilasnimi: sisällissotaan osallistui moni punaisten puolella, mutta esimerkiksi jatkosotaan sitten ei. Isoisistä toinen toimi siviilitoimessa kotirintamalla ja toinen makasi sairaana suurimman osan sodasta ja kuolikin sitten varhain. Kaikkien näiden esteitten lisäksi olen allerginen käskytykselle. Jotkut sukulaisistani asuivat Venäjällä, mutta kenestäkään ei tullut desanttia eivätkä muutenkaan sotineet Suomea vastaan. Stalin ei pääsääntöisesti luottanut suomalaisiin. Desantit usein itse ilmoittautuivat viranomaisille tai lähettivät harhaanjohtavia tietoja ja heidän koulutuksensa oli puutteellista.

Utissa oli kuitenkin muitakin geokätköjä ja lähdin etsimään niitä. Ne olivat saaneet vuolaasti suosikkipisteitä ja olivatkin keskimääräistä parempia.

Suorastaan slaavilaisella tavalla kömpelön söpö helikopteri.


Sitten olikin aika siirtyä haahuilemaan hyppytoimistolle. Vähän ajan kuluttua pidettiin kurssi, missä jokainen kävi läpi hyppyyn tarvittavat toimenpiteet ja varusteet. Olin kurssilla reilusti vanhin, mutta minun hyppymestarini oli arviolta minua vanhempi. Nuorena ei ole rahaa ja vanhana ei sitten ole terveyttä. Kaikki käytiin niin monta kertaa läpi, että homma oli betonissa. Sen lisäksi olin katsonut perehdytysvideon monta kertaa, niin ei tullut yllätystä.

Ilmaan lähdettiin Cessnalla ja se oli minulla eka kerta pienessä koneessa. Sää oli muuttumassa epävakaisemmaksi koko ajan ja lähistöllä näkyi satavan. Koneessa istuttiin takaperin katsellen läpinäkyvää peräovea. Aika vähän kerkisi ihailla maisemia, kun oli jo aika. Luukulla oli brutaali ja kylmä tuuli ja sitten lähdettiin. Sen jälkeen oli pelkkää adrenaliinia ja sydän läpätti ehkä kahtasataa. Tässä vaiheessa oli kyllä hyvä, että se sydän oli terve.

Siinäpä suurvallan desantti on valmis lähtöön kauaksi linjojen taakse. Pitää välittömästi morsettaa Moskovaan vihollisväestön tunnot: onko amerikkalainen tupakka parempi kuin mahorkka, kyykätäänkö varpaillaan vaiko kantapäät maassa, maistuuko kvassi ja auringonkukan siemenet, entä onko iso, pyöreä hedelmä nimeltään vesimeloni vaiko arbuusi ja onko Tbilisi Georgiassa vai Gruusiassa. /Kuvan krediitit Skydive Finlandin Laurille.

Fysiikka on tarttunut ohjaimiin. Samalta tuntuu joskus fillaroidessa, siis että fysiikka määrää, en minä. /Krediitit sama kuin edellä.

Varjon avaus oli aika voimallinen riuhtaisu, minkä jälkeen tahti hidastui nautiskeluvauhdiksi. Olimme ohjautuneet syrjään, emmekä päässeet juuri laskeutumispaikaksi merkitylle kohdalle. Varjolla kuitenkin pystyi ohjailemaan paljon ja voin kuvitella, että sellainen vaatii paljon tunteja ja harjoittelua.

Cessna laskeutui. Tuntui vähän omituiselta nähdä oman kyytinsä palaavan maahan ennen minua. Hyvissä ajoin ennen maahan tuloa vedin jalat sisään ja sitten persliukua ruohikkoon. Kuvaaja oli tippunut siihen lähelle.

Ei tarvinnut onneksi kävellä hyppytoimistolle, vaan tulivat hakemaan autolla. Oli alkanut juuri vähän satelemaankin.

Olin niin ajoissa, että kerkesin paikallisliikenteen pysäkille ja paikallisbussi poimi minut Kouvolan matkakeskukselle, missä hölkkäsin junalle. Olisin kyllä kerinnyt kävelemälläkin. Lahdessa vaihdoin Riihimäen junaan ja siihenkin vaihtoon riitti aika, mutta Riihimäelle juna tuli myöhässä, joten vaihto oli tiukka ja ihmiset juoksivat portaita alas ja ylös. Siellä oli alhaalla tunnelissa junan henkilökuntaa ohjaamassa vaihtavia junaan, joten eipä oikeasti ollut hätä. VR huolehtii perille. Eri asia sitten, milloin.

Olin nukkunut vain neljä tuntia edeltävänä yönä, joten en olisi halunnut valvoa myöhään. Jännityksen purkautuessa tuli väsymys.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Maapalloilija sunnuntai, 5 syyskuun, 2021 at 20:37

    Enpä tiedä, olisiko minusta tulemaan alas koneesta laskuvarjolla. En oikein pidä korkeista paikoista. Todella jännältä kuulostaa!

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 07:11

    Tuo kuulostaa kyllä varsin jännältä kokemukselta! Toistasataa korkean benjihypyn olen pari vuotta sitten hypännyt ja täytyy sanoa, että varsin hurjaa oli sekin. Joskus olisi mukava koittaa laskuvarjolla tulla lentokoneesta alas.

  • Reply Sandra / The Present is Perfect maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 08:40

    Ihan kauhistuttaa ajatuskin hypätä alas koneesta, vaikka miten olisi kokenut laskuvarjohyppääjä mukana. Nostan hattua rohkeudesta!

  • Reply Katariina / Ekomatkaajat.fi maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 09:19

    Wau! Mahtoi olla hienot näkymät tuolla liidellessä, mutta ehtiikö niitä juurikaan rekisteröimään kun on semmoinen adrenaliinipiikki? Joka tapauksessa todella uniikki kokemus varmasti. Olen ollut joskus Kreikassa parasailing-varjolla veneen perässä, se oli myös hienoa, vähän hitaampi tempoista 😀

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 21:23

      Sitten, kun varjo aukesi, hidastui lasku niin paljon, että se tuntui ihan tuskastuttavan hitaalta, mutta kyllä vapaapudotuksessakin rekisteröi hienot näkymät. Tietysti päällimmäisenä oli tunnelmat: oli kylmää ja nopea paineen lasku sai korvat poksumaan. Vapaapudotuksessa suuri osa maisemista oli pilvien peitossa ja varjo sitten aukeni suunnilleen pilvien korkeudella.

  • Reply Katja / Pinkkis maanantai, 6 syyskuun, 2021 at 11:23

    OI että, mahtavaa! Oon haaveillut laskuvarjohypystä ihan tuhottoman kauan, mutta vielä ei ole tullut sopivaa tilaisuutta eteen. Mutta ihan varmasti vielä joskus!

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, 7 syyskuun, 2021 at 21:03

    Hui! Enpä olisi arvannut, että Sinulla on ollut tällainen haave. Hienoa, että nyt lopulta pystyit sen toteuttamaan. Alle satakiloiselle taitavat nyt sitten myös aueta esimerkiksi maailmalla monessa kohteessa olevat Ziplinet, jos ne sattuisivat Sinua kiinnostamaan – ja sattuisit sellaiseen paikkaan.

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, 10 syyskuun, 2021 at 08:48

      Pitäisi opetella se, että sanoo haaveensa ääneen. Olen puhunut siitä aiemmin. Silloin ainakin oppii sitoutumaan niiden toteuttamiseen. No, nyt onnistui ilmankin.

  • Reply Mari / kodinvaihtaja/ perjantai, 10 syyskuun, 2021 at 15:18

    Hienoa, onnittelut! Mä kyllä passaisin. Utissa kävin joskus mieheni ystävällä kylässä, silloin 20v ei kivimuurit kiinnostanut, mutta nyt kiinnostaisi

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, 11 syyskuun, 2021 at 18:31

    Olet ollut todella rohkea. Itse en pystyisi tuohon mistään hinnasta.

  • Reply EVELIINA / REISSUKUUME sunnuntai, 12 syyskuun, 2021 at 08:12

    Oi että, pääsisinpä itsekin! Ihanaa, että pääsit toteuttamaan ilmeisen pitkäaikaisen haaveesi! 🙂

  • Vastaa käyttäjälle EVELIINA / REISSUKUUME Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar