Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kiviäkin kiinnostaa – Sammallahdenmäki

Ennakkoon arvelin, että Sammallahdenmäki olisi vähiten kiinnostava UNESCOn maailmanperintökohde Suomessa. En joutunut pettymään tässä suhteessa. Pronssikaudella, kun iski ihmisiin nostalgia muistella entisiä aikoja, he muistelivat kivikautta, kun ennen pronssikautta ei mitään muuta ollut. Suomessa asuvat jättivät sitten jälkeensä näitä kiviladelmia, koska siihen aikaan muodissa olleiden egyptiläisten hieroglyfien ”ankh”, ”faarao”, ”iibis” tai ”krokotiili” eivät ilmaisseet mitään merkittävää ihmisille, joiden elämässä tärkeällä sijalla oli kiirunoiden pyynti. Pyramidien sijasta tehtiin tuollaisia kaksiulotteisia kivikenttiä ehkä pessimistisesti ajatellen, että kun taas tulee uusi jääkausi, niin se murskaa kaikki pyramidit.

Ajatus moisille rakennelmille tuli Skandinaviasta, niin kuin moni muukin ajatus. Helsingissähän jokainen on nähnyt paljonkin pronssikautisia hautaröykkiöitä, ellei ole sattunut liikkumaan silmät kiinni. Taivallahti, Kulosaari, Herttoniemi, Kasaberget ovat paikkoja, jossa voi käydä inspiroitumassa siitä ajasta.

Sitä paitsi, tämä puuttui geokätköilyhaasteesta minulla. Olin jo käynyt hakemassa haastepurkin edellisenä vuonna Verlasta lammasaitauksesta, nokkosien keskeltä.

Sammallahdenmäelle voi tulla monella tavalla, kuten omalla autolla tai taksilla. Koska minulla ei ollut rahaa kumpaankaan, niin mietin pitkään joko fillaroimista Harjavallan rautatieasemalta tai kävelyä bussista, joka jättää ihan Lapin kupeeseen Raumalla. Siitä olisi 3,3 kilometriä käveltävää Sammallahdenmäen juurelle. Majoittuminen omassa teltassa jossain siellä.

Näin siis päätin tehdä. Tampereelta tullessa oli bussin vaihto Huittisissa ja sitten saavuinkin Lapin kylän laitamille. Ensimmäinen varsinainen kohde oli Lapin kirkko. Se oli suorastaan vaatimaton, mutta adventure lab kierrätti sitä ympäriinsä ja esitteli hautausmaan ja se hautausmaa onkin hienompi kuin kirkko ulkoa.

Ankat

Kun olin taivaltanut 3,3 km, saavuin Kivikylän kotipalvaamolle, missä on tehtaanmyymälä ja lounasravintola. Kivikylän tuotteet ovat Suomesta, mikä ei ole välttämättä asian laita muilla lihataloilla. Kivikylä ottaa asiakkaikseen myös pienempiä lihantuottajia. Luomua en nähnyt missään ja tarjolla oleva töhkä oli prosessoitua ellei peräti ultraprosessoitua, paljon erilaisia E-koodeja, siis. Eniten haluaisin luonnollisena kasvanutta, luonnonmukaista ravintoa saaneen elukan lihaa. Se on kova vaatimus Suomessa. Lammasta siellä ei ollut missään, tuntui olevan kaksi eläintä, sika ja nauta. Siathan syövät kaikkea ihmiselle kelpaamatonta, kuten rypsiä. Naudanliha on ehkä parempaa. Pyrin kuitenkin aina syömään lammasta, kun syön lihaa.

Tätä se Kultapossukerhon jäsenyys tiesi

Ennen Sammallahdenmäkeä on iso, hoidettu kukkaniitty, ilman mitään kylttiä. Se näyttää, mitä on olla ilman kurtturuusua, lupiineja ja jättipalsamia. Normaalioloissahan nuo olisivat vallanneet sen nopeasti. Siksi sanonkin, että se on oltava hoidettu. Ilo silmälle.

Mäen juurella on autioksi jäänyt tila, mistä ei ole kuin yksi sivurakennus pystyssä. Sen lisäksi on huussit, infotaulu, vieraskirja ja piknikpöydät. Myöhemmin totean, ettei järvelle, esimerkiksi, ole mitään yhteyttä. Se ei ole hyvä paikka pystyttää telttaa. Joku voisi yöpyä, tietysti, mökin lattialla. Sellainen, joka ei häiriinny siitä, että sisälle kurkataan silloin tällöin.

Sieltä lähtee sitten erilaisia polkuja, jotka lopulta johtavat pohjoiselle infopisteelle ja parkkipaikalle. Minä lähdin, sen sijaan, geokätkölle. Ensimmäinen kätkö löytyi kivuttomasti ja oikeutti minut loggaamaan maailmanperintöhaasteen. Etsin kuitenkin vielä toisen. Sen jälkeen oli oikea #skumppaakuksasta -hetki.

Geokätköpurkki rinkalla. Rinkka on Haltin mallistoa 1980-luvulta ja aika on ajanut sen ohi.

Nyt on #skumppaakuksasta -hetki

Lähdin tutustumaan muihin röykkiöihin.

Kirkonlaattia. Joku voisi ajaa maastopyörällä tuosta poikki.

Huilu. Jos on pronssikausi ja soturi, niin onko tuo sitten pronssisoturin hauta. Eestiläisille voidaan sitten lesoilla, että mepä tehtiin pronssisotureista maailmanperintökohde ja nyt kaikki tulevat katsomaan sitä. Huilusta tulee myös Huilun Tuhti -makkara. Sattumoisin näin Kivikylän Palvaamolla äärimmäisen kehopositiivisen eli lihavan miehen. En sanoisi, ellen itse olisi ollut äärimmäisen lihava. Kun nämä UNESCOn maailmanperintökohteet painottavat kulttuurin jatkuvuutta, niin kumpi kulttuuri on patologisempi. Minun ehkä pysyvin luonteenpiirteeni on askeettisuus. Jotkut tietysti kieltäytyvät lihasta tyystin, mutta se ei ole minun terveyteni kannalta otollista. Joka tapauksessa, pidin enemmän Johannes Kastajasta kuin Jeesuksesta. No, hyvin harva pitikään Jeesuksesta. Modernille kielelle se on käännetty Matrixissa: ”Some believed we lacked the programming language to describe your perfect world. But I believe that, as a species, human beings define their reality through suffering and misery. The perfect world was a dream that your primitive cerebrum kept trying to wake up from.”

Pistin teltan metsään yhden geokätkön lähelle. En odottanut kätköilijöitä.

Päivällä teltassa oli ihanan lämmintä ja taisinpa vetäistä päikkärit iltapäivällä. Telttani mahdollistaa sen, että melkein toinen sivusta voidaan rullata ylös ja minun ja ulkoilman välissä on vain hyttysverkko, niin että ilma kiertää. Illalla sitten rupesi kuulumaan maajussin traktorin ääntä ja traktori möyri pitkälle yöhön. Aamuyöllä rupesin värisemään Lidlin fleecepussissa ja heräilin tämän tästä. Sitten kurjet huusivat järvellä, joka ei enää ole järvi. Muistan, että aina retkeillessä, aina yöllä kurjet huutavat, elleivät ole sitten muuttaneet pois. Yöllä oli 7°C lämmintä. Lidlin fleece on tosi hyvä kesällä, mutta nyt kyllä olisi vaatinut kunnon pussin. Kurkien jälkeen rupesi jalkaa kramppaamaan.

Aamulla kävin Kivikylän palvaamolla vessassa ja katselin tuotteita sillä silmällä, mutta mikään ei läpäissyt kritiikkiäni. Olisi ollut edes luomulammasta. Ehkä tiskiltä olisi saanut parempaa, jos olisi pyytänyt. Minähän en voinut kantaa mukanani mitään pilaantuvaa. Onneksi huolimattomana olin jättänyt muutaman geokätkön loggaamatta, joten oli paluumatkallekin jotain. Ennen kaikkea pysähdyin uudelleen Lapin kirkolla ja sen hautausmaalla.

Menin Pyörnin kahvilaan juomaan litran teetä. Ehdottomasti oli hyvää. Paikallinen tuli juttelemaan ja kertoi, että siellä oli ollut meksikolainen öljymies, joka keräsi maailmanperintökohteita. Kun sanoin olevani geokätköilijä, hän sanoi, että kerranpa oli kyy tullut ja hyökännyt linnunpöntöstä, kun kätköilijä oli kurottanut sinne. Samoin myös saattaa olla kyy vastassa, kun tunnustelee kädellä koloja. Minulla on vissiin ollut moukan tuuri, kun ei ole koskaan purrut kyy eikä mikään muukaan.

Pyörnin kahvila on myös lahjapuoti ja siellä myydään kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, mitä ihminen ei tarvitse. Himalajan suoloineen se on paljon enemmän woke kuin Kivikylä vähärasvaisine ryynimakkaroineen. Siis eihän ihmiset lainkaan ripottele Himalajan ruususuolaa ruokansa päälle, vaan keskiluokkaista ylemmyyttä siihen rahvaaseen nähden, joka vetää Kivikylässä siansiivua käkättimeen ja mikäpä maistuisi paremmalta ruoan kanssa kuin pieni annos ylivaltaa. Ellei se ole valkoista ylivaltaa. Bon appetit!
Melkein ostin. Sen sijaan join teetä ulkosalla ne pari tuntia, mitä jouduin bussia odottamaan.

Huittisissa kävin nopeasti vielä lähikätköllä. Huittinen on keskittynyt myös lihan ympärille, mutta muuten niin tavanomaisella paikkakunnalla on komea kirkko. Sen lisäksi siellä on kansallispuisto ihan vieressä, joten se ansaitsee oman käyntinsä vielä, tai ainakin se kansallispuisto. En ole tutustunut Huittiseen paljon edes geokätköillen, vaan minulla on muistaakseni vain yksi kätkölöytö sieltä.

 

Seikkailuni muissa maailmanperintökohteissa:

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin torstai, 5 elokuun, 2021 at 22:16

    Sammallahdenmäellä tuli itsekin käytyä muutama viikko sitten. Varsin huonot oli opasteet, mutta ihan hauska paikka kaikesta huolimatta. Kiva olisi ollut, jos olisi ollut jotain kylttejä, että mikä röykkiö on mikäkin. Kaupungin sivuilla vieläpä kehuttiin, että hyvin on reitti merkitty.

  • Reply Petra perjantai, 6 elokuun, 2021 at 12:00

    Tutustuppa Saloniemen Juustolan sivuihin…
    Paikka löytyy Laitilan puolelta Rauman kupeesta, tosin sinne ei julkisilla pääse, mutta heidän tuotteitaan löytyy kyllä muualtakin Suomesta, Tampereen tilannetta en tiedä.
    Heidän tapansa tuottaa ruokaa on….. 😍
    Upea paikka ja uskomattoman sinnikkäät yrittäjät jotka vaalivat Suomen alkuperäisrotuja luomusti!

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 14:14

      Tutustun ja pitää päästä maistamaan. Näköjään niitä saa myös Tampesterista.
      Kismittää vähän tämä niukka luomuvalikoima. Kun kerta tekee sen päätöksen, että suosii suomalaista lähiruokaa, niin sen pitäisi olla sitten samalla luomua ja vapaasti laiduntanutta.

  • Reply Terhi sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 11:05

    Ensin toteaisin, että kannattaa tutustua alueeseen oppaan kanssa, sillä muuten alue on vain täynnä tylsiä kivikasoja. Oppaan voi tilata Rauman kaupungin matkailuneuvonnasta, tosin heinäkuun aikana opas oli paikalla koko ajan. On myös mahdollista saada perinneopastus jossa tutustutaan alueella sijaitsevan perinnekylän toimintoihin.
    Kirjoituksesi ja haasteesi inspiroi minua, päätin käydä heti ensi viikolla Sammallahdenmäellä hakemassa ne geokätköt, niin olen jo kunnolla haasteen syrjässä kiinni. 🙂
    Tuo maastopyörällä ajaminen ei muuten ole mikään vitsi sillä joku talvi siellä oli ajeltu moottorikelkalla pitkin ja poikin.
    P.S. Näppärä teltta sinulla ja olet kyllä ihailtavreipas matkailija.

  • Reply Eveliina / Reissukuume sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 13:56

    Hahhah, huikea postaus! 😀

    Olen itse ollut monta kertaa kulttuurikohteessa, jossa olen joutunut miettimään, että mikä ihme tästä tekee hienon tai historiallisesti arvokkaan – itse kun näkee lähinnä kiviröykkiöitä tai rötisköjä 😉

    Mutta kuten Terhi tuossa ylempänä totesi, pitäisi tutustua paremmin kohteisiin. Joko itsenäisesti etukäteen tai sitten oppaan kanssa. Tässä on ainakin itsellä petrattavaa!

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, 8 elokuun, 2021 at 16:04

    Otsikkosi valehteli, matkastahan tuli todella mielenkiintoinen, ainakin lukijalle!!!

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, 9 elokuun, 2021 at 21:24

    Itse olin jokunen vuosi tuolla oppaan kanssa. Se kannatti, koska kertoi paljon juttuja. Itse otin bussikuljetuksen Raumalta. En kylläkään muista mitä se maksoi. Eikö niitä enää järjestetä? Kuljetus löytyy kaupungin kotisivuilta tai Sammalähdemäen sivuilta.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, 11 elokuun, 2021 at 07:30

      Sanotaan ”Kohteelle pääsee hyvin omalla autolla tai ryhmät linja-autolla. Molemmille paikoitusalueille pystyy ajamaan linja-autolla ja ryhmille suositellaankin kulkemista niin, että heidät viedään toiseen päähän ja haetaan toisesta. Julkista liikennettä kohteelle ei tällä hetkellä kulje. Lähin linja-autopysäkki on Lapin keskustassa, josta matkaa kertyy vielä noin 4,5 km eteläiselle infopisteelle.”

      Tuokin on väärin, sillä Googlen kartta antaa 3,3 km Kivikylän palvaamolle, mistä on ehkä puolisen kilometriä eteläiselle infopisteelle. Jos on reipas ja kävelyyn kykenevä, voisipa melkein päiväseltään käppäistä bussipysäkiltä Sammallahdenmäellä. Oli vain niin, ettei ehkä ehdi bussilla takaisin. Minun käydessäni oli vielä kesäaikataulut. Jos tällaisen varttimaratonin heittää, niin lienee epätodennäköistä, että pääsee julkisilla Raumalta eteenpäin tai Raumalle, joten joutuu yöpymään joka tapauksessa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, 10 elokuun, 2021 at 09:13

    Meitäkin vähän laiskotti (tai ikävystytti) tuo kivikasakokoelma ja lopulta päädyimme siihen, että Lasse käveli vain vähän polun alkua ja siirsi sitten auton polun loppuun, jonne minä talsin itsekseni, niin ei minunkaan tarvinnut talsia tuota polkua edestakaisin 🙂

  • Reply Anna K. - Kaukaa haettua tiistai, 10 elokuun, 2021 at 11:07

    Olin heinäkuussa Raumalla ja tätä kohdetta mullekin esiteltiin yhtenä Rauman alueen nähtävyytenä. Kun tiesin, ettei aikaa niin paljon ole ja olen hidas tutkailija, niin vietin ihan suosiolla pari päivää Vanhaa Raumaa ihaillen. Luulen, etten itsekään olis saanut tästä paikasta kovin paljon irti.

  • Reply FinInTirol tiistai, 10 elokuun, 2021 at 23:01

    Hauskasti kirjoitettu, positiivisuuden kautta arvosteltu. Ei ole tosiaan pyramidia lähdetty kasaamaan, lyttääntyy se kuitenkin 🙂
    Eipä ole itse tuolla tullut käytyä. Hienoja kotimaan kokemuksia käydä katsahtamassa

  • Reply Merja / Merjan matkassa keskiviikko, 11 elokuun, 2021 at 16:55

    Usein nähtävyyksistä saa enemmän irti, kun osallistuu opastetuille kierroksille. Olen itse ainakin laiska tutustumaan etukäteen eri paikkojen historiaan ym. Minulle Sammallahdenmäki kuului katergoriaan ”nevö hööd”, mutta eipä tuo Rauman seutu ole muutenkaan tuttu, joten ihmekös 🙂

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, 14 elokuun, 2021 at 12:59

    Olisi kiva joskus käydä Sammallahdenmäellä jos on Rauman suunnalla, Unesco-kohde kun on. Aika hienolta se kyllä näytti, vaikka tietty voihan se vähän tylsäksi jäädä.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, 15 elokuun, 2021 at 11:15

    Itsellä nämä ”Suomen kiviröykkiöt Unescon suojeluohjelmassa” on vielä katsastamatta, ja tässäkin postauksessa syy selvisi. En niitä kovin mielenkiintoisena pidä, mutta pakkohan sinnekin on itse joskus mentävä 🙂

    Aika viileää oli jo yöllä, siinä tosiaan tarvitsee jo tarpeeksi lämpimän makuupussin, että ei haittaa yöunia.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar