Suomen suurin matkablogiyhteisö

Omad-nomadi Oulujärvellä

Geokätköilyn megatapahtuma Vuokatissa, Siniset ajatukset, pomppasi vuodella eteenpäin pelkopandemian vuoksi. Sen oheistapahtumiin kuului risteily Ärjän saarelle Oulujärvellä. Kouta-laivan kapteeni sitten viisaasti kyseli, olisiko porukka halukas lähtemään geokätköristeilylle tänä vuonna vaiko vasta ensi vuonna. Tälle vuodelle tuli laivan täydeltä lähtijöitä ja ensi vuodellekin on jo kymmenen varausta, sanoisin, että se täyttyy myös.

No, minä otin halvemman pyörän mukaan, koska se joutuisi olemaan koko päivän satamassa ja oletan, ettei Insera Canyon kiinnosta varkaita. Muistaakseni huutokaupassa sellaisen hinta on kaksi kymppiä. Junalla Ouluun, missä tiukka kahdeksan minuutin vaihto junaan Kajaaniin. Oulussa laiturit 2 ja 3 ovat yhdessä, mutta piti mennä alas rappuset ja sitten fillaroida mäki ylös ykkösraiteelle. Juna oli ajoissa, niin ettei sen kanssa ollut ongelmaa. Sitä paitsi, fillarilla sen vaihdon kulkee nopeammin kuin ne, jotka joutuvat rinkka selässä sen kulkemaan. Oulu-Paltamo väli oli minulle uutukainen rataosuus. Vaalassa rata vilautti näkymän Oulujärvelle, samoin Paltamossa. Oulujärvi on Suomen suurista järvistä minulle tuntemattomin. Minusta se on tunnelmaltaan lähimpänä Laatokkaa isojen selkiensä ansiosta.

Sananen omadista, ennen kuin unohdan. Se on one meal a day, ääriversio pätkäpaastosta. Minulla oli kolme purkkia maapähkinävoita, 1481 kCal kukin. Söin purkillisen aamulla, eikä sen enempää sitten koko päivänä, niin ei tarvitse sutata ruoan kanssa. Ei niin kannata aina tehdä, koska suositellaan vähintään yhtä lämmintä ateriaa päivittäin, mutta retkellä se on kätevää. Kun moni syö hyvinkin paljon 2500-3500 kCal liikunnallisena päivänä, niin minulla on sellainen Gulag-ruokavalio, niukasti kaloreita ja paljon liikuntaa pohjoisessa luonnossa. GCN ei suosittele.

Kajaaniin tultuani päätin käydä yhdellä kätköllä, jonka nimi oli Kirkkoslaavi, mutta se olikin siirretty muualle. Jouduin ratkomaan sen uudestaan. Sitä ei tapahdu kovin usein. Sitä lukuunottamatta menin suoraan yöpaikalleni Kauppakatu Apartmentsiin. Se oli kalustettu asunto. Toimiva minulla, kunhan sain siirrettyä vähän itselleni tilaa joogaa varten. Pelkopandemia luo stressin ja stressi lihottaa ja siksi pitää kaikin tavoin eliminoida stressiä. No, rauhallinen jooga on yksi keino huoltaa omat lihaksensa. Teen sen joka päivä. Kiva tarina olisi, jos sanoisin, että toin joogan matkamuistona Intian reissulta, mutta todellisuudessa en kiinnostunut siitä siellä, vaan kuntosalin oheismateriaalista. Toinen, mitä teen, on vähintään vartin kävely päivittäin, mieluiten luonnossa.

Kauppakatu Aparmentsissa oli hyvä sänky ja kylpyamme, mutta ei kylpyankkaa. Pitäisikö pakata ankka mukaan reissulle. Pieni pakkaushuomio: kun olen laihtunut, niin reppuun mahtuu enemmän vaatetta, kun ne vaatteet ovat pienempiä.

Seuraavana päivänä menin ajoissa laiturille. Laiturin lähellä oli geokätkö ja kävin sen loggaamassa. Kun väkeä rupesi tulemaan paikalle, kävi ilmi, että siellä oli arkistoitukin kätkö ja kävin loggaamassa myös sen. Yleensä arkistoiduissa purkki ja logivihko ovat kadonneet ja ne on arkistoitu siitä syystä.

Sitten Kouta-laivaan ja matkalle. S/S Kouta on Suomen pohjoisin sisävesihöyrylaiva ja satavuotias. Laivasta näkyi kalasääksi, mitä en sitten Pohtiolammella nähnyt. Niin se on, että kun lintua varta vasten lähtee bongaamaan, sitä ei näe, mutta sitten spontaanisti kun retkeilee, niin näkee. Kajaaninjoen rantamilla näkyi paikka, missä oli asunut Eino Leino ja missä Elias Lönnrot kasasi vanhimman version Kalevalasta. Minullahan sukujuuret Karjalassa ulottuu kauas historian hämärään ja silloin runojen laulaminen oli ihan tavanomainen kansalaistaito, ehkä jopa vielä runotyhjiöksi todetulla alueella, missä minun sukuni asusti. Eino Leino taas seikkailee Olof Enckellin kirjassa ”Rajan Vartio” itäisessä Ilomantsissa. Hieman höperöä oli Suomen eliitin hurahtaminen karelianismiin aikoinaan ja karelianismi etääntyi todellisesta karjalaisuudesta, vähän niin kuin Lapissa kaikki turistien Lapin kasteet ovat etääntyneet saamelaisten todellisesta arjesta ja perinteestä. En tiedä, kumpi elää vahvempana, karelianistinen versio Karjalasta vaiko todellinen, eletty Karjala. Ainakin ennen nettiaikaa joillekin Karjalan matka tiesi realiteettien potkua huopikkalla perauksille.


Ärjänsaarella on vilkas historia ja ihminen on muokannut saarta huomattavasti. Siksi on yllättävää, että sinne on päässyt kasvamaan ihan oikeaa metsääkin. Kun sitä taas lähdettiin hakkaamaan, siitä syntyi kohu ja saari suojeltiin. Siellä on ollut aikojen saatossa rosvoja, pontikan keittäjiä ja Kajaani-yhtiön lomalaisia. Jopa saamelaisten on sanottu jättäneensä sinne jonkin ”porokirkon”. Miten lienee, muinaisten saamelaisten läsnäoloon törmää lähes kaikkialla Suomessa ja Karjalassa.

Ärjän saarella oli jotain 27 geokätköä, jotka joitain poikkeuksia lukuunottamatta muodostavat selkeän, vähän vajaa 9 kilometriä pitkän lenkin saaren ympäri. Kuulin laivassa, että edellisillä oli mennyt kolme tuntia kolme varttia sen kiertämiseen. En tiedä, olivatko ne jättäneet ne reitiltä poikkeavat kätköt pois vai ei. Meillä oli neljä tuntia aikaa, joten kiirettä sai pitää. Käytännössä minulta meni kolme tuntia kierrokseen ja minua auttoi se, että yhtä purkeista huollettiin ja että monella purkilla oli kätköilijöitä logivihko kädessä. Yhdessä paikassa kaksin naisin nostettiin kolmas nainen puuhun laittamaan kätkö paikalleen. Saarikätköt ovat erityisesti keräiltyjä siksi, että niitä voidaan käyttää geokätköhaasteisiin. Esimerkiksi Kolmen äksän saarihaaste täyttyy melkein kokonaan pelkästään Ärjästä.

Ajattelin, että saaren ympäri olisi polku. Todellisuudessa se polku mureni kuumottavalla tavalla kuiluun.

Polku meni reunalla ja toisinaan reunan ylikin. Ei ole hyvä paikka korkean paikan kammoisille.

Ärjän risti on hiljattain eli 2012 ilmestynyt keskelle metsää


Tykkään vinomännyistä. Muistaakseni Olof Enckell puhui niistä kirjassaan ”Rajan Vartio”. Suomen puolella kasvoi talousmetsää ja valtion vaihtumisen näki siinä, että männyt sortuivat toisella puolen rajaa veteen.

Ärjän saarella on myös jonkinlainen autiotupa ja ihmiset telttailevat siellä. Kiva olisikin kierrellä saarella vähemmän kiireisesti. Suurin osa porukasta kiersi saarta myötäpäivään ja pohjoisrannalla heitä rupesi tulemaan minua vastaan. Yksi laivassa olleista kannusti minua, että kerkiän kyllä käymään kaikki kätköt. Osa polusta oli sortunut ja joutui etenemään tiheässä varvikossa tai ihan umpimetsässä, mikä hidasti.


Etelän puolen lentohiekat

Tosi jäykistyneet lihakset, kun palasin takaisin laiturille ja loppumatkan olinkin sisätiloissa. Toisaalta oli niin, etten halunnut polttaa ihoani yhtään enempää.

Kajaanissa kukaan ei ollut pöllinyt fillariani ja sitten illalla kellin lämpimässä vedessä kylpyammeessa.
Seuraavana päivänä oli runsaasti luppoaikaa ennen junan lähtemistä ja kävin tietysti kätköillä. Ensimmäinen kohteeni oli kätkö Kirkkoslaavi ja uusista koordinaateista. Sain kuitenkin perääni uteliaan etiopialaisen, joka oli hukannut kännykkänsä ja joka halusi saattaa minut asemalle. Minulla oli toiset suunnitelmat. Tällä kertaa kätkö antautui ja siirryin muualle kätköilemään.

Eräs kätkö esitteli Elias Lönnrotin mökin. Se ei ollut päärakennus, vaan sivurakennus, joka oli jäänyt jäljelle. Lönnrotin viljelysmailla oleva huoltorakennus. Sen vieressä on nykyisin paikallisten ylläpitämä yrttitarha jatkamassa Elias Lönnrotin viljelyperinteitä.

Elias Lönnrotin mökki

…ja sen viereiset palstat.

En tiedä, olisinko voinut kätköillä viisaammin, kun Kajaaniin jäi vielä kätköjä paljon jäljelle ja jouduin odottelemaan asemalla. Asema meni vieläpä kiinni ennen junan tuloa. Juna Ouluun oli ainoa hetki, että minulle tyrkytettiin kasvofascia. Minähän en millään tavoin tue tätä pandemiapelleilyä. THL on tuhonnut minun terveyttäni jo tarpeeksi, enkä tarkoita rokotuksia. Ravitsemussuositukset ja masennuslääkkeet ovat olleet täyttä kuraa, mutta se siitä. Sitä paitsi minut on jo kertaalleen rokotettu ja laihdutin itseni pois riskiryhmä kakkosesta. Ainoa virallinen riski minulla on ikä, minkä vuoksi minullekin tuli rokotevuoro. Kun lähdin tähän TEOTWAWKIin sillä asenteella, että kun valtio ei tee mitään mun henkeni pelastamiseksi, minun on itse tehtävä jotain.  Nyt kun sitten valtio tarjoaa jotain (rokotteen), niin minusta on tyhmää kieltäytyä. Minun konstini ovat olleet 100 mikrogrammaa D-vitamiinia, (nyt kesällä vähän vähemmän), sinkki, C-vitamiini ja laihduttaminen.

Oulussa ei tarvinnut juosta rappusissa tällä kertaa, mutta juna oli vanhanaikainen ja pyörän joutui nostamaan portaita ylös. Se olikin ainoa vaikeus. Nuo vanhat vaunut ovat muuten miellyttävämpiä kuin uudet. Pyörätila on suurempi, kaikkea tilaa on enemmän ja penkit ovat paremmin. Sain vaihdettua paikkani pyörän lähelle, niin kuin olin alun perin suunnitellut, mutta vaunut olivat menneet VR:llä sekaisin. Oulussa satoi. Sataako Oulussa aina ja on kylmä. Ainakin aina, kun minä olen siellä. Hiukkaisen Oulun jälkeen näin hämärtyvässä illassa saalislennolla olleen sarvipöllön. Katsoin junan sijainnin ja se oli legendaarisen Liminganlahden lintukohteen kohdalla.

Juna tuli aamukolmelta Tampereelle, minkä jälkeen poljin rivakasti kotiin. Eipä tuntuneet mäet missään, eikä se ollut ihmekään, kun reissuun oli jäänyt nelisen kiloa. Pääosin nestettä, tietysti.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, kesäkuu 13, 2021 at 18:10

    Aika hurja tuo Sinun ruokavaliosi – mutta niin taitavat olla tuloksetkin huikeita!
    Taisi olla hyvä reissu – ainakin kuvista päätellen säätkin suosivat. Aivan ihana tuo laivakuva.
    Meillä on ”jonossa” Travelers’ Century Clubin kansainvälinen tapaaminen Maltalla 2022 – siirtyi sinne vuodelta 2021 – tulipahan vaan mieleen kun tämä teidänkin tapahtumanne oli vuodella siirtynyt.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, kesäkuu 13, 2021 at 23:25

    Itsellenikin tuli mieleen kommentoida, että varsin hurja on tuo ruokavalio. Joskin, ehkä vähän tiedostomatta, tulee tuota ”omadia” kyllä itsekin joskus retkipäivinä ja muutenkin, harrastettua. Mutta se yksi ateria ei kyllä ole purkkia maapähkinävoita eikä varsinkaan aamulla. Oulujärvi olisi kyllä kiinnostava paikka, en ole käynyt, mutta haluaisin tutustua alueeseen paremmin.

  • Reply Eveliina / Reissukuume tiistai, kesäkuu 15, 2021 at 22:05

    Kiitos kivasta retkivinkistä ja huikeista kuvista! Olisi joskus kiva päästä tutustumaan paikkaan joskus paremmin 🙂

    Ja huhhei, pakko itsekin kauhistella tuota sun ruokavaliota 😀 itse en moisella varmaan pysyisi tajuissani…

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar