Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kangasala, lintuja ja geokätköjä etsimässä

Joskus pää ei toimi. Edellisen Kangasala-postauksen aikoihin mietin, missä Kangasalan lintuasema täsmälleen ottaen sijaitsee. Sitten muistin, että Tiira-palveluun on merkitty valmiiksi merkittävimmät lintupaikat sijainteineen. Sitten löysin myös Pohtiolammen. Olen kuullut Pohtiolammesta, mutta ohi on mennyt, missä se sijaitsee. Olen puhunut viime postauksissa lintutorneista ja kuinka tuntuu, että on enemmän torneja kuin lintuja niissä, kun kävin Pihlajavedellä ja Ylöjärvellä ja sitten Kangasalan Kirkkojärvellä.

Tykkään pyöräillä siihen suuntaan. Tampereelta menee pyörätie ilman katkoksia Sammonkatua, Sammon valtatietä ja Vestonkatua (kadun nimi muuttuu matkalla) Santaradalle ja sitten onkin jo Vatialan hautausmaan nurkalla. Itse keskusta puristuu Kirkkojärven ja Vesijärven väliselle kannakselle, missä kulkee vielä korkea harju. Joskus vielä opin välttämään sille kiipeämistä.

Aamulla oli tosi kylmä ja ajattelin, olikohan minun pyöräilyvaatteeni liian kylmiä tähän päivään. Pian kuitenkin lämpeni. Kuulemma ennen jotkut huusivat ”succis!” fillaristeille. Ilmeisesti miespuolisille, koska ei minulle kukaan ikinä huuda mitään. Toisaalta, vasta nyt minulla on sellaiset vaatteet. Oikeasti on etikettivirhe pitää maastopyörällä ajaessa maantiepyöräilyyn tarkoitettuja vaatteita, mutta elämä on. Samoin on etikettivirhe pitää pyöräilyvaatteita muuten kuin pyöräillessä. Pyöräilyyn kuuluu myös pysähdys kahvilassa. Etiketti ei määrää, mitä siellä pitäisi tilata.

Jotkut sanovat, että vaatteiden tarkoitus on vähentää ilmanvastusta. Todellisuudessa tarkoitus on se, että kun katsoo youtube-videoita fillaristeissa sellaiset vaatteet päällä sateessa, viimassa ja kylmässä lisätä empatiaa näitä kohtaan.

Saavuin Kangasalan kirkolle. Se oli yllättävästi auki. Kirkko ei ole kahvila, mutta hyvin varustellusta kirkosta saa vettä pulloon.

Kirkko on kunnioitettavasti 1700-luvulta. Kangasalan asutus on vanhaa. Kuulemma jokin mestauskivi on kirkon seinässä, mutta minä en usko tuollaisiin tarinoihin. Pikemminkin se kuulostaa samalta kuin Isokyrön kirkon seinäkiven tarina, missä kivi oli kannettu peninkulmien takaa. Ilmeisesti ajateltiin, että kivet olisivat jotenkin maagisia. Kangasalan ensimmäinen kirkko oli Liuksialan kartanon mailla entisen uhrilehdon päällä. 33,3 km Liuksialan kartanosta ei johda yhtään mihinkään. Satakunnassa 33,3 kilometriä on väli usealla vanhalla kirkolla ja etenkin niillä uhrilehdoilla, joiden päälle ne oli rakennettu. No, joku sitten oli laiskasti heittänyt, että mitäpä jos huoltoasemistakin saadaan sama 33,3 kilometriä. Voidaanhan se saadakin, koska usein huoltoasema on jossain sellaisella paikalla, missä on myös kirkko, eikä esimerkiksi metsäpolun päässä.

Kirkossa on erikoinen tähtitaivasta esittävä katto. Erikoista oli myös, että siellä oli valkokangas.

Kaunis kevätpäivä ja minä ajattelin vain hautausmaan multia. Hautausmaalla oli nimittäin multikätkön alkupiste. Koordinaatit johdattivat hyvin arvattavalle monumentille, missä oli vähemmän arvattavat vuosiluvut, josta sain sitten kätköpurkin koordinaatit. Jokaisessa kunnassa on hautausmaalla monumentti talvisodan ja jatkosodan uhreille. Kiinnostavaa on vain, onko Lapin sota mukana.

No, en lähtenyt heti loppupisteelle, koska en ollut siihen suuntaan menossa, vaan jatkoin matkaa. Kun tiet menivät vähän yllättäen, päädyin Kuohonharjulle. Siellä olikin geokätkö, jota sitten lähdin hakemaan. Itikat jo parveilivat ympärillä. Ei tahtonut löytyä. Sitten, kun jo palailin tielle, se löytyikin. Oli ehkä 20 metriä väärässä paikassa. Jokainen metri sivussa koordinaateista tietysti monistaa etsittävän alueen.

Kuohunharjulla on kivat maisemat

Harjutie dumppaa yllättäen tielle 58 eli Suomenselkätielle, joka menee Kärsämäelle saakka. Minä olin hetken aikaa ulkona kartalta, kun GPS:n kartta ei näy hyvin auringossa ja eksyin Laiska-Jaakontietä Vääksynjoen rantaan. Nätti virtapaikka. Kaikkialla kuitenkin kilpiä, että tie loppuu. No, taaskaan ei se oikeasti olisi loppunut, ei fillaristille. Kiersin siis turhaan ison tien kautta, mutta saavuin Pohtilammen risteykseen. Pohtiolammelle mentäessä on harvinainen pysähtymiskielto. Vielä harvinaisempaa se on sillä perusteella, että lintujen pesimärauha turvataan. Lintutorneja on lähekkäin kolme. 

Sääksitorni sisältä

Pohtiolampi on Sääksisäätiön oma paikka. Kirjassa ”Ornimisen sietämätön keveys” sanotaan, että yksi lintuharrastajan tyyppi on petomies ja että petomies oli kirjan painohetkellä tyypillisesti mies. Petomies kiipeää puuhun kuin nakkeli ja muistuttaa asemarengastajaa siinä, että on luonteeltaan erakko. Mitä voi sanoa, Pentti Linkola oli petomies. Olen joskus lahjoittanut rahaa Sääksisäätiölle, joka on laajentanut toimintaansa koskemaan muitakin petolintuja. Nythän ihmiset seuraavat kalasääksen pesiä nettikameroilla ja satelliittisääksien muuttomatkaa. Sääksisäätiö oli satelliittiseurannan alkuunpanija 2001. Suojelutyöhön kuuluu myös tekopesien rakentaminen. Sääksityö on ollut tuloksellista. Muistan nuoruudestani kaksi rauhoitettua pesäpuuta, toinen oli Kuopion Poskilammella, toinen oli Tervon Haringan suoralta nähtävissä. Kummankaan kohtaloa en tiedä.

No, Pohtiolampi on lähellä useita kalasääksen pesäpuita ja siellä pidetään kala-altaita niille, minne ne sitten tulevat ruokailemaan. Ehkä ne myös ruokailevat muualla, sillä tuo on sellainen nurkka, missä on lähellä Längelmävesi, Vesijärvi, Roine ja Kirkkojärvi ja lukuisia pienempiä. Tänään ne mitä ilmeisimmin ruokailivat muualla.

Pohtiolammella on lukuisia kojuja kalasääksien kuvaajille.

Aito Pohtiolammella kuvattu laulujoutsen

No, oli siellä kuitenkin tuulihaukka kaukana. Se kuuli siis petolintuna Sääksisäätiön toimenkuvaan. Siellä oli myös geokätkö.

Pohtiolammella oli jokin ravintola avautunut ja ihmisiä parveili pihalla. ”En voi tulla ravintolaan, koska minulla ei ole maskia”, johon vastattiin ”Meillä on kyllä maskeja”. No, tuon jälkeen minä en tietenkään voi mennä ravintolaan, kun kieltäydyn maskituksesta. Mitähän pyöräilyetiketti sanoo siitä. Kahvittelu epäonnistui, koska ei halua käyttää maskia. Se ei ole Sääksisäätiön ravintola, vaan Taigabird Oy:n, joka on Sääksisäätiön kumppani. Siitä läheltä lähti tie automuseolle ja sitä kautta pääsee Pälkäneen suuntaan ja kuuluisalle Vehoniemenharjulle. Minua ei kiinnosta autot ja museotkin ovat ehkä kiinni. Jos minulla olisi varaa autoon, niin se olisi kyllä jo valmiiksi melkoinen museoesine. Pitäisi ehkä käydä rohkeasti museossa, että tietää, kiinnostaako vaiko ei.

Sanoin jo, että Kangasala on isojen järvien ja harjun puristuksessa. Sitten siinä on vielä moottoriliikennetie, joka jossain loppuu. En vain tiennyt missä. Jotenkin pyörällä pääsee Pälkäneelle. Kun fillaroin seuraavan kohteen suuntaan Kirkkojärvelle Herttualantietä, tuli pari vakavamman näköistä fillaristia vastaan ja ajattelin, että oho, täällähän täytyy kulkea oikea reitti. Niin olikin, sillä Roineen kierros kulkee sitä kautta. Se on siis yksi reitti Pälkäneelle ja Vehoniemenharjulle.

Sen sijaan minä lähdin Kirkkojärven luontopolulle. Maasto oli paikoitellen märkää ja oli hyvä, että oli maastopyörä alla. Trailmapiin se oli merkitty keltaisella katkoviivalla: Keskivaikea ura. ”Maasturilla perustaidoilla pääosin hyvin ajettavaa”. Löysin yhden geokätkön. Sitten tulin KanLasin verkkolinjoille.


Noiden keppien väliin vedetään verkot syksyllä ja odotetaan, että niihin lentelee siperianrastaita, kashmirinuunilintuja ja sininärhiä. Sitten ne rengastetaan ja niille tehdään kursorinen tutkimus ja ne päästetään vapaaksi ja toivotaan, että joku löytää sen jossain eksoottisessa maassa ja palauttaa renkaan. Minä en ole ikinä löytänyt lintuasemalla rengastettua missään, vaikka olen asunut kahdesti samassa kaupungissa missä on lintuasema. Sen sijaan minä olen löytänyt esimerkiksi Tanskassa rengastetun linnun.

Polku rupesi käymään vähän liian märäksi minun pikkukengilleni ja jopa maastopyörälle, joten pyöräilin takaisin tielle ja sitä kautta Kangasalan keskustaan. Siellä luontopolku jatkui helpompana, vihreänä urana: Ei vaadi erityisiä maastoajotaitoja. Se olikin suurelta osin lankkutietä. Sen varressa oli Kangasalan kirkon hautausmaalta alkaneen multin purkki.

Luontopolku putkahti esille Kangasalan uimahallin Kuohun luona. Kuohu oli suljettu. Sieltä ajoin sitten takaisin Tampereelle. Reissun pituus oli 45 kilometriä ja seuraavana päivänä selkä oli kipeä. Ehkä se johtuu siitä, että fillaroidessa pitää hartioita lysyssä. Kävelin reilun vartin lähimetsässä ja kuvittelin sen rentouttavan lihaksia. Eivät rentoutuneet. Oikeasti kerroin vain siksi, että metsäkävelylle ei lähdetä pyöräilyvaatteissa. Se on vastoin etikettiä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

9 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, kesäkuu 6, 2021 at 19:33

    Sääkset ovat upeita lintuja! Päästiin toukokuussa katselemaan ja kuvailemaan niitä vähän vastaavassa paikassa kala-altaiden läheisyydessä. Tuo lysti taisi maksaa 100e / henkilö, mutta syöksyjä altaaseen näkyi todella paljon.

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, kesäkuu 7, 2021 at 08:23

      Pohtiolammella on tietysti myös näitä maksullisia kuvauskojuja ja niistä otettuja kalasääksen saalistuskuvia on netti pullollaan.

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, kesäkuu 6, 2021 at 21:46

    Tiirasta tuli mieleeni tiira, joka meillä päin melkeinpä 100 prosentin varmuulla on aina yhdellä pienellä rantaraitin sillalla istumassa. Eikä oikeastaan edes hätkähdä vaikka siitä kävelee ihan vierestä. Taitaa olla ainoa lintu pitkään aikaan, josta olen saanut jo aika vanhalla kännykälläkin kuvan.
    Aika pitkiä nuo Sinun pyörälenkkisi – itselleni tänä keväänä ehkä 25 kilsaa on ollut maksimi.

  • Reply Maapalloilija maanantai, kesäkuu 7, 2021 at 07:34

    Kangasalla päin on kyllä hienoja maastoja ja paikkoja, pitäisi siellä enemmän kierrellä!

  • Reply elamanmakuisiamatkoja perjantai, kesäkuu 11, 2021 at 22:39

    Komeita maisemia ja kaunis vanha kivikirkko tuolla, olisi kiva käydä tutustumassa. Itselleni paikka on vieras.

  • Reply Teija / Lähdetään taas lauantai, kesäkuu 12, 2021 at 06:24

    Olen ollut lapsena ystävän mökillä useinkin Kangasalla, mutta sen enempää en tunne seutua. Silloin korkeintaan heitettiin lenkki muutaman pellon ympäri. Hienoja maisemia varmasti riittäisi!

  • Reply Aila ja Juha sunnuntai, kesäkuu 13, 2021 at 07:13

    Kangasala on valtavan viehättävä paikka. Olimme siellä viikon verran kaksi vuotta sitten ja kiertelimme näkötornit ja perusteellisesti myös automuseon. Voisimme hyvin palata uudelleenkin.

  • Reply Anna - Tämä matka -blogi sunnuntai, kesäkuu 13, 2021 at 07:21

    On nuo sun pyörämatkat kunnioitettavan pituisia. Tuo kirkon kasettikatto on tosi kaunis.

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, kesäkuu 14, 2021 at 10:15

    Itselle tässä postauksessa liikuttiin ns. tutuimmilla alueilla, mitä maailmasta löytyy. Kirkkojärven luontopolusta olen asunnut alle 100 metrin päässä kahdessa paikassa parikymmentä vuotta elämästäni, joten voinen todeta tuntevani sen kuin omat taskuni 🙂 Hienoa, että Kangasalastakin kirjoitellaa, muutkin kuin minä 😀

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar