Suomen suurin matkablogiyhteisö

Pihlajaveden erämaakirkko

Ajattelin juhlistaa syntymäpäivääni lähtemällä vähän välitöntä elinpiiriäni kauemmaksi ja Pihlajaveden erämaakirkko on Suomi-kohteista ehkä suurin puute. Sitä paitsi en ole käynyt Pihlajaveden seudulla koskaan. Oma kunta alueelta lakkautettiin jo ennen syntymääni ja liitettiin osaksi Keuruuta. Poikkirataa olen kulkenut välin Seinäjoki-Ähtäri ja sitten Haapamäki-Petäjävesi. Paikan päällä ajattelin liikkua vanhemmalla täysjäykällä pyörällä Insera Canyonilla pluspyörän sijasta. Plussa olisi ehkä ollut parempi valinta, sillä kevät oli Tamperetta jäljessä. Suunnittelin aika huonosti, kolme geokätköä ja lintutorni tai kaksi, jos on aikaa. Sitä juna antoi reilut neljä tuntia, mutta oikeasti mahkut oli myös palata Seinäjoen kautta. Se olisi kuitenkin ollut perillä vasta aamuyöllä.

Inseran pituus on lyhyempi kuin pluspyörän, joten sitä on helppo heitellä kiskobussiin ja siitä pois. Nykyään fillareista on pula ja helposti maksaa uudesta puolitoista tonnia, niin Inseran kaltaiset halvat eli huolettomat pyörät ovat harvassa.

Junan vaihto oli Haapamäellä ja se oli melkoisen kiivastahtinen, koska juna oli vähän myöhässä. Sen lisäksi Haapamäen laituri on matala, joten pyörän laskeminen ja nostaminen ovat vastaavasti vaikeampia. Veturinkuljettaja odottaa kyllä, sillä siellä ei tapahdu muuta kuin poikkijunan (Seinäjoki-Jyväskylä) ja Tampereen junan kohtaaminen.

Poikkijuna oli melkoisen täynnä, ilmeisesti Ähtärin eläintarha oli auennut. Eläintarhalla on oma seisakkeensa, samoin siinä välillä on Myllymäki, joka jäi minulta näkemättä. Lyhyen matkan päästä kuitenkin olen Pihlajavedellä.

Heti asemalla on oma geokätkönsä ja sitten vieressä Nuorisoseuran talolla toinen. Nuorisoseuran talon kätkö on nerokas. Keuruulla on kätköjen taso hyvin korkea. Visit Keuruu on sponsoroinut 50 kätköä Keuruulle. Keuruun lisäksi tiedän vain Inkoon kunnan sponsoroineen kätköjä.

Nuorisoseura oli tietysti antanut luvan kätkölle.

Mäen päältä käännyn soratielle, joka menee kirkolle. Fillaroinnissa on tämä gravel-innostus, jota en oikein ymmärrä. Englantilainen valitteli, että ihan turha pyörä, kun kaikki tiet ovat päällystettyjä. No, Suomessa on toisin. Väliin saa pelätä, että vastaantuleva auto sinkauttaa kiven, välillä taas tie on pehmeää ja tuntuu imevän renkaan itseensä.

Saavun kirkolle ja menen sen kätkölle. Olen kirkolla yksin.

Kirkossa on hyvin paljon samaa kuin Petäjäveden maailmanperintökohdekirkossa. Se on rakennettu 1780-1782.

Kirkossa on ihana puun tuoksu. Oikeasti se on melko hämärä, en löytänyt valokatkaisijaa mistään. Sikäli on oikein puhua erämaakirkosta, että kirkon ympärillä kasvaa vanhaa arvometsää. Valitettavasti vanhan metsän läntti on kuitenkin pieni.

Lintutornin suuntaan johtaa pieni tie, jossa lukee, että se on poikki. Silloin meni minulta pasmat sekaisin. Päätin kuitenkin lähteä ottamaan selvää, missä se on poikki ja päädyin Virransuun sillalle, missä on kota, laavu ja terassi keskellä virtaa. Kaikki ovat yksityisiä. Alkajaiseksi lähdin kuitenkin lintutornille kävellen.

Keuruulla on paljon lintutorneja, ehkä enemmän kuin mitä niihin riittää lintuja. Täkäläinen torni on Isorimppi. Täällä oli äänessä joutsenet ja kuovi. Sen lisäksi kuulin ääntä, joka vaikutti suopöllöltä, mutta en uskaltanut sitä kuitenkaan sellaiseksi määrittää.

Päätin palata Virransuulle syömään makkarani, mitkä paistoin Trangiassa. Hyvä homma, kun kaikki on yksityistä, niin en voisi laavulla olla kuitenkaan polttamassa yksityisiä halkoja. Paikallinen tuli vastaan koiransa kanssa ja oli pakko ajatella, että hän oli nähnyt minut jossain riistakamerassa ja tuli ottamaan selvää, kuka minä olin. Hän kertoi, että siellä oli riehunut moottoripyöräilijöiden porukka kerran ja olivat jopa upottaneet perämoottorin.

 

Veden päällä olevaa terassia oli käytetty silloin, kun kirkossa oli häät. On kyllä upea paikka sellaiselle.

Paikalliselta sain tietää, ettei tie sittenkään ollut poikki. Ehkä se koski vain autoja. Joskus oli vesi huuhdellut kuitenkin sillan yli. Makkaroitten jälkeen jatkoin fillarointia samaa tietä Kömiin. Olisi pitänyt malttaa ja kääntyä ylös mäkehen, sillä suhteellisen lähellä oli toinenkin lintutorni, Heinä-Valkeinen, ja aikaakin vielä runsaasti. Lintutornilla oli vielä geokätkökin. Jotenkin kummallisesti ajattelin, että joskus ajan Myllymäkeen ja se sopii sitten sille reitille. Sen sijaan kuuntelin rautiaisen laulua Köminkoskella.

Saavuin pari tuntia ajoissa asemalle, minkä jälkeen olikin tylsää. Olisi pitänyt keksiä tempaista 14 kilometrin taival Haapamäkeen, milloin poistuisi huoli nopeasta junanvaihdosta fillarin kanssa. Toisaalta, jos matkalla olisi ollut jotain kiinnostavaa, niin sitten olisi harmittanut, ettei siihen olisi jäänyt aikaa. Sitä paitsi en tiennyt mitään tien kunnosta enkä sen profiilista. Täällä kulki valtakunnallinen pyörämatkailureitti 18 Haapamäki-Alavus-Seinäjoki-Raippaluoto.  Toisaalta, minulla oli melko raskas kantamus selässä ja vettä oli vähän.

Kiskobussi oli taas täynnä poikkiradalla. Haapamäellä nopea vaihto Tampereen junaan, missä oli huomattavasti vähemmän kulkijoita. Olen kulkenut poikkijunalla niin, että olen ollut ainoa asiakas. Nyt kuitenkin terveyden hävittämislaitos kehottaa välttämään matkustamista ja joku vielä uskoo sitä.

14 kilometriä tuli ajettua Pihlajavedellä, pääosin sorateitä ja rospuutosta varoiteltiin kaikkialla. Ei hassumpi tapa viettää syntymäpäivää.

 

Previous Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, toukokuu 3, 2021 at 19:23

    Kävimme itsekin tuolla jokunen viikko sitten ja teimme saman huomion, että paljon on samaa kuin Petäjäveden maailmanperintökohdekirkossa. Kirkko oli meidän käydessämme suljettu, mikä oli harmi. Sittemmin se näyttää auenneen. Tuli melkein sellainen olo, että pitää lähteä kesällä uudelleen, niin pääsee sisällekin kurkistamaan. Tuota puun tuoksua oli onneksi ulkopuolellakin!

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna maanantai, toukokuu 3, 2021 at 20:24

    Onpa komea kirkko! Tuolla olisi hieno käydä jos osuu joskus kulkua noille main.

    On kyllä perin kummallista, että kunnat ja kaupungit eivät ole innostuneet noiden kätköjen sponssaamisesta. Sehän olisi erinomaista matkailunedistämistyötä!

    Mulla on ollut kätkörintamalla vähän hiljaisempaa viime aikoina. Viimeiseksi loggaukseksi taisi jäädä Tammisaaren Ramsholmenin reissulla tehty. Harrastus on kyllä kiistatta hieno ja mielenkiintoinen, mutta ei mukamas aika riitä.

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, toukokuu 9, 2021 at 15:29

    Onpas hieno kirkko. Pitäisi joskus käydä tuo kurkkaamassa. Kävin kesällä Petäjäveden kirkon ja Pielpajärven erämaakirkossa. Syksyllä kiersin toistakymmentä keskiaikasta kivikirkkoa läntisessä Suomessa – harmittavasti olivat kiinni. Kesällä voisi käydä uudestaan ne katsomassa – sisältäkin.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa tiistai, toukokuu 11, 2021 at 13:46

    Kyllä on tosiaan hienon näköinen kirkko, pitääpä joskus poiketa! Voin kuvitella tuon puun tuoksun, vanha puu tuoksuu hyvälle.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, toukokuu 13, 2021 at 09:51

    Tämäpä oli sellainen oikein ”perinteinen” retki Suomen maaseudulle! 14 kilometriä lienee vielä ihan kohtuullinen pyöräretken pituus – moisesta mekin selvisimme äskettäin Ahvenanmaalla 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar