Suomen suurin matkablogiyhteisö

20 sekuntia

Mark Beaumont, maailmanympäripyöräilijä, kertoo kirjassaan ”Endurance”, kahdestakymmenestä sekunnista. Se tarvitaan siihen, että kertoo unelmansa luotettaville ystävilleen. Ongelma, minkä kirja sanoo, on se, ettei ihmiset usko olevansa se henkilö, joka pystyy toteuttamaan sen unelman ja näyttävänsä hölmöiltä. Unelman sanominen ääneen sitouttaa siihen ja luo stressiä ja ahdistusta. Nyt minulla on kyllä keino stressin ja ahdistuksen käsittelyyn, joten voin ottaa sitä lisää kahdenkymmenen sekunnin verran. Minun keinoni käsitellä stressiä on päivittäinen vartin kävelylenkki. Opin tämän MyEMS-studiolla. Se ei polta läskiä, se ei vie edes juurikaan kaloreita ja totta puhuen, kyllä minua on monta kertaa tympinyt kävellä vartti lumituiskussa tai kylmässä. Lintujakaan ei ole. Sitten kun olen takaisin kotosalla, niin jos mietin, mikä päivässä on ollut kivaa, niin se kiva on ollut se vartin kävely siellä lumen keskellä.

Tämän vuoden kohokohta, pyöräily Siilinkarin majakalle/sääasemalle Tampereella

Oskars Zapackis, samasta MyEMSistä kertoo, että tavoitteiden pitää olla suuria ja epärealistisia, koska sitten kun jää vajaaksi tavoitteesta on kuitenkin päässyt kauemmaksi kuin realistisesti oli alunperin ajatellut olevan mahdollista. Eihän hallituskaan ole realiteeteissa ja silti niillä on kannattajansa.

Ensi kesänä fillaroin niin kuin ei ennen ja sitä seuraavana kesänä tähtään sadan mailin ajoon. Viime vuonna pisin lenkki oli 14 mailia, joten sata mailia on selkeästi epärealistinen. Eläissäni 88 mailia on ennätys, Kuopiosta Polvijärven Huhmarisiin 1980-luvulla. Sen verta joudun antamaan periksi realismille, ettei se ole tämän vuoden tavoite. Liian alhaisesta tavoitteesta muistin sen, että olen joskus uinut mailin ja että se oli minun ennätykseni. Tammikuussa uin 1700 metriä. On se vielä helppoa, kun läski kannattelee pinnalla. Ei tarvitse muuta kuin ruveta kellumaan altaassa ja se ruumiinosa, mitä vesi tuntuu nostavan ylöspäin on ongelma.

Se, miksi moni asia ei toteudu vielä tänä kesänä johtuu siitä, että läskin sulaminen vie aikansa ja tähän mennessä olen laihduttanut jo lähes ennätysnopeudella. Eräs unelmistani on polkea Kolille ylös. Viimeksi jouduin taluttamaan parkkipaikan jälkeisen mäen. Siinä varoitetaan nykyisin 20% noususta ja siinä on jyrkkä mutka. Minun aikanani siinä mutkassa oli myös irtonaista hiekkaa. Pyörä rupesi keulimaan, satulan päällä oli liikaa painoa. Ulkokaarteen kautta eli vastaantulevan liikenteen kaistalla saattaisi onnistua, pitää vain toivoa, ettei ole vastaantulevaa liikennettä.

Tämän vuoden geokätköilyn megatapahtumat ovat Vuokatilla, Torniossa ja Lahdessa ja kahteen ensimmäiseen suunnittelen ajavani fillarilla. Pyhäjärvikierros kuuluu myös tämän kesän tavoitteisiin. Ovat ne sikäli mahdottomia unelmia, että Vuokatille on pitempi matka rautatieasemalta kuin mitä viime vuonna ajoin maksimissaan.  Toivottavasti THL:n ja hallituksen imaamit eivät aseta fatwaa pyörämatkailua vastaan, Kaikki, mikä on hauskaa, levittää virusta.

Näiden ”pakollisten” kuvioiden lisäksi pitää tehdä kaikkea pientä kivaa, tietysti. Niin kuin Juice Leskinen lauloi ”onkos nauttiminen kielletty” ja kaikki kiellettyhän on tietysti kivaa.

Tietysti, kun Mark Beaumont on tehnyt ennätyksen maailmanympäriajollaan herää kysymys, onko minulla haaveita Suomea etäämmälle. Ei ole, paitsi ehkä Torniosta käydä Ruotsin puolella. Ei minua ole kiinnostanut maapallon ympärysmatka muutenkaan, joutuisi opiskelemaan liikaa lintulajeja, pelkästään Peru oli yhtä tuskaa, enkä vieläkään osaa. Joutuisi opiskelemaan liikaa kaikkea muutakin. Se on muiden haave. Olen ajanut fillarilla oikeasti kolmessa maassa. No, Perussa ajoin fillarilla vähän hotellin pihalla. Mutta jos sellaisen joskus suorittaisin, nyt olisi oikea aika ruveta haluamaan sellaista. Haluaminen tulee jälkijunassa, sillä viimeiset maat, missä olen ollut, Irlanti ja Intia, ovat olleet sellaisia, joista olen ollut kiinnostunut vasta paikan päällä.

Esteenä pyörämatkailulle on ollut se, ettei pinnat tai kiekot kestä. Soisalon reissu päättyi siihen, että oli useita pinnoja poikki ja Haapajärvellä MEGA:ssa oli myös pinnoja poikki ja loput löysällä. Nyt on minulla huomattavasti vähemmän painoa kiekkojen päällä, niin sitä sattuu harvemmin. Vielä pitää kuitenkin lisää saada kuollutta painoa pois.

Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella on tällainen näköalapaikka. Edessä Viinikan kirkko. Tuossa etualalla olevalla lahdella tein ensimmäisi lintuhavaintojani Tampereelta aikoinaan 9.4.1982. Kuten arvata saattaa, näiden kahden pisteen väliin mahtuu prosenttinousu nimeltään Teerentie, jotain 7%. Hautausmaalla ei saa pyöräillä. Teerentiekin kuuluu minun ”valloittamiini” nousuihin. 

Erikoinen ilmiö painon laskiessa, nyt on laskenut 52 kg, on se, että pyörä käyttäytyy ihan eri tavalla. Tietysti alas mennään vähemmän aggressiivisesti ja ylös ehkä vähän helpommin, mutta myös töyssyn ylitys on helpompi. Pitäisiköhän minulla olla myös epärealistinen painonpudotustavoite. No, sellainen olisi sata kiloa kaikkiaan. GCN:n mukaan kaikkein parhaimmat ylämäkipyöräilijät ovat 60-70 kilon haarukassa.

Kaikki rakastavat hyvää tarinaa. No, sellainen on se, että sain kuulla yhden sukuhaarani olevan pomoreita. Pomoreista taas sanottiin, että he kyllästyivät Novgorodin kaupunkielämään ja lähtivät etsimään vapautta vaeltaen pohjoisiin erämaihin. (No, se selittää, miksi Venäjä on niin iso. ) Oli totta tai ei, pidän perinnettä yllä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, helmikuu 27, 2021 at 14:51

    Olen aiemmin tykännyt pyöräilystä kovasti ja polkenut pitkiäkin lenkkejä, mutta nyt ihan viime vuosina se on pitkälti jäänyt. Täytyykin pyrkiä hankkimaan uusi pyörä kesäksi, jos sitä taas itsekin innostuisi pyöräilemisestä!

  • Reply Anne / Elämää Nomadina maanantai, maaliskuu 1, 2021 at 13:45

    Onnittelut huikeasta pudotuksesta ja tsemppiä myös jatkoon! Pyöräileminen on mahtava tapa tutustua ympäristöön ja kohottaa samalla kuntoa. Suomessa tuli pyöräiltyä käytännössä joka paikkaan, mutta nyt maailmalla ollessa se on tietenkin jäänyt lähes kokonaan. Joskus talonvahtipaikkojen tai muiden majoitusten etuihin on kuulunut polkupyörät, ja silloin on sitten tietty tullut huristelua ympäriinsä. Hauska muisto jäi esim. Meksikon Tulumista, jossa poljettiin vanhoilla rämäpyörillä kaupungista raunioille ja rantaan, ketjut tippui sillä reissulla ehkä kymmenen kertaa, mutta niissä maisemissa se ei oikeastaan edes jaksanut harmittaa.

  • Reply Pirkko / Meriharakka maanantai, maaliskuu 1, 2021 at 17:22

    Nyt oli sen verran ovela otsikko, että oli ihan pakko klikata tähän juttuun! Mutta, kuten tuossa jo Annekin sanoi, onnittelut huikeasta saavutuksesta, jo nyt! Muistan, miten olit ”tiukkana” jo viimeksi Tampereella nähdessämme Lättybaarissa, ei mitään lättyjä Sinulle! Pyöräilykin on ihan kivaa, tosin en nyttemmin oikein omaa suuria intohimoja mihinkään liikuntalajiin, mutta sellaisia tunnin, puolentoistatunnin lenkkejä, näin talvella lähinnä kävellen, teen kyllä melkein joka päivä.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 7, 2021 at 13:04

      Korkeintaan yhden blinin voi nauttia, jos on käymässä esimerkiksi Moskovassa.

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa tiistai, maaliskuu 2, 2021 at 22:36

    Pyöräily on kyllä kivaa ja kätevää, pitäis vaan itsekin enemmän pyöräillä (ja kohottaa kuntoa). Ja motivoivaahan se on, kun tulee tuloksia, tosi hieno tulos jo nyt!

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, maaliskuu 6, 2021 at 09:44

    Hieno saavutus tuo painonpudotus! Ja täällä sama kuin Elinalla, pitäis saada motivaatiota tuohon kuntoiluun. Painoa ei tarvii pudottaa, mutta peruskuntoa olis hyvä pitää yllä. Nyt etäopintojen aikakaudella tulee istuttua ihan liikaa koneen äärellä. Pitäis enemmän harrastaa niitä kävelylenkkejä. Onhan se olo sen jälkeen paljon parempi, vaikka siitä kävelystä nyt ei muuta suurempaa hyöytä oliskaan.

  • Reply Kohteena maailma / Rami sunnuntai, maaliskuu 7, 2021 at 12:54

    Tässähän oli vaikka kuinka monta kohtaa, mihin tarttua kommentilla. Ensinnäkin, Siilinkarilla olen käynyt useasti, mutta en koskaan polkupyörällä. Sitä vastoin Ounasvaaralla ajelin viikolla sähköläskipyörällä ja se oli kyllä upeaa touhua. Varsinkin mäkisessä maastossa sähköstä on iloa, laillista huijausta siis 😀

    Kolilla katselin kesällä, kun kilpahiihtäjät tekivät mäkitreeniään rullasuksilla. Kolme kertaa lähtivät Kolin satamasta ja vetivät yhtä soittoa sinne Sokos Hotelin ja luontokeskuksen pihaan – hengästyin jo pelkästä ajatuksesta.

    Mitä sitten tulee pidempiin pyöräilyihin, niin kaverin piti lähteä muutamaksi vuodeksi polkemaan maailman ympäri fillarilla viime huhtikuussa. Unelma on hänellä edelleen voimissa, ilmeisesti pari vuotta menee koronan siirtäessä lähtöä eteenpäin. Lupasin sille reissulle mennä polkeen jokun pätkän, ehkä prologi Laukontori-Kuru itselle sopiva matka 😀

    En muuten osaa sanoa, mikä on itsellä pisin pyöräreitti. Veikkaan, että reilut 50 km, mutta alle 100 km. Tuo sata voisi olla itselle sopiva tavoite, ilman sähköä siis mummun vanhalla kolmivaihteisella.

  • Reply Jekkis / Jani Leppänen lauantai, toukokuu 8, 2021 at 15:24

    ”Ei tarvitse muuta kuin ruveta kellumaan altaassa ja se ruumiinosa, mitä vesi tuntuu nostavan ylöspäin on ongelma.”

    Kiitos tästä mielikuvasta ja kaikesta siitä mitä se mieleen tuo 🙂
    Blogisi on kiinnostava ja luen sitä silloin tällöin.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar