Suomen suurin matkablogiyhteisö

Reissaajan terveys

Näin vuoden lopussa kaikissa blogeissa on yleensä tapana käydä läpi kaikkia seikkailuja vuoden ajalta, mutta tietysti ne ovat tältä vuodelta tosi harvassa. Sanon niin, että olen tyytyväinen joka kerta, kun olen lähtenyt kotiovestani ulos.

Sen lisäksi yksi iso seikkailu on ollut muuttoni Tampereelle ja nyt olen täällä ollut vuoden, niin minun pitäisi tuntea tämä kaupunki jotenkin. Juice Leskinen esimerkiksi heti ihastui Tampereeseen. Minä en voi sanoa niin, sen sijaan sanon, että kun poimin Stravasta pari ”puhdasta” viikkoa, niin Tampereella tulee neljä kertaa enemmän nousumetrejä kuin Hangossa, joutuu sahaamaan ylös-alas mäkeä koko ajan.

Keväällä alkoi sitten tämä hallituksen lempilapsi, horona. Minulle ei ole yhä selvinnyt, kuulunko riskiryhmään vaiko en. Jossain vaiheessa sanottiin kuitenkin, että jos painoindeksi on yli 40, niin silloin olen riskiryhmässä. Toukokuussa painoin 171 kg ja se on 175 cm pitkälle aivan liikaa. Minulla meni usko terveysviranomaisiin. Aloitin syömällä Jan Kwasniewskin oppien mukaan, suhteessa 1:2½-3½:½, proteiinit, rasva, hiilihydraatit. Jotkut laskevat, että proteiinit on pituus sentteinä, miinus sata eli minulla 75. Antti Heikkilä sanoo 110 eli 65. Kwasniewski sanoo itse asiassa, että terve pärjää 50 grammalla. Rasvaa ei tarvitse olla noin paljon. Käytännössä minulla on ollut 1:2:0.6. Tilasin Kwasniewskin kirjat Puolasta. Amazonin verkkokaupassa Jan Kwasniewskin ”Homo Optimus” maksaa yli tuhat dollaria. Minä sain kummatkin alta viiden kympin. No, ne ovat aika sekavia kirjoja ja Jan Kwasniewski puhuu paljon uskonnosta ja muusta epäoleellisesta. Antti Heikkilän kirjat ovat parempia. Minua kiinnosti kirja ”Lääkketön elämä”, kun Heikkilää vihataan sen takia niin paljon. Totesin, että Antti Heikkilällä on aika paljon samat ajatukset kuin Kwasniewskillakin, erona on kuitenkin se, että Antti suhtautuu viljoihin hyvin negatiivisesti ja suosittelee vitamiineja. Antti Heikkilän ketodieetti siis mahtuu Kwasniewskiin.

Sen lisäksi olen pätkäpaastonnut sillä tavalla, että syön kerran päivässä. En tiennyt, että sille on nimi, mutta se on OMAD, one meal a day. Tohtori Sten Ekberg suosittelee sitä muutamalle kuukaudelle. No, minä olen syönyt seitsemän kuukautta sillä tavalla, mutta tein niin ennen kuin kuulin mitään koko Ekbergistä.

Nyt olen tilanteessa, että 44 kiloa on lähtenyt ja olen sillä rajalla, kuulunko painoindeksin takia horonan riskiryhmään. Tietysti haluan enemmän.  Olen kerran laihduttanut 80 kiloa. Kilpirauhanen meni vikaan ja minulla todettiin Länsi-Uudenmaan pahin kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos terveydenhoito olisi toiminut, se olisi todettu huomattavasti aiemmin, enkä olisi nyt joutunut horonan riskiryhmään. Nyt kuitenkin puhutaan virallisterveellisestä, Siinä maailmassa laihtuminen on kiinni tahdonlujuudesta. Tahdonlujuus ei kuitenkaan ole se asia tässä, vaan tieto. Tietäminen on vaikeaa ruokarämeen ja tuhansien dieettien keskellä. Toinen on se, että jokainen epäonnistunut laihdutus syö itsetuntoa. Sitä ei ole loputtomiin. Kyllä minä syytän itseäni siitä, että lihoin 90 kiloa, se on minun epäonnistumiseni, vaikka kukaan ei sanonut esimerkiksi sitä, ettei kannata paastota alta 500 kCal kolmea viikkoa. Nyt Ekberg sanoo 15 tavassa kuinka paaston saa epäonnistumaan, että syö liian vähän. Toinen taas on se, että syö liikaa. Ei ole helppoa tietää, mikä on liian vähän ja mikä liian paljon. Minulla on tapana syödä liian vähän. Kun Sten Ekberg oli olympiaurheilija ja minäkin olin nuorena kilpaurheilija, niin minusta laihdutus on niin kuin peli, pitää saada se kiekko tai pallo maaliin tai koriin ja siihen vaaditaan onnistunut heitto tai laukaus ja hyvä paikka ja strategia. Tekopaikka oli toukokuussa tänä vuonna, koska olin kylvettänyt solujani kuusi vuotta kilpirauhaslääkkeillä. Suuri osa sairaan aineenvaihdunnan omaavista soluista on jo kuollut sinä aikana. Luin, että Suurin Pudottaja -kisan osallistujalla aineenvaihdunta saattaa olla sekaisin kuusi vuottta. Siinäpä se oli, kuusi vuotta oli pakko kiertää sitä maalia ilman että syntyy yhtään hyvää paikkaa. Nyt oli hyvä paikka ja pistin verkon heilumaan. Koko ottelua en ole kuitenkaan voittanut. Viimeksihän voittolukemista lähdettiin niin, että vastustaja moukaroi tyhjään maaliin minulle 90 kiloa lisää.

Paljastin olleeni ennen kilpaurheilija. Saavutukseni jäivät kyllä vaatimattomiksi. Kuitenkin minulla oli isot odotteet oman kuntoni suhteen. Ennen kaikkea reissukuntoni. Kun en vain jaksa, niin se johtuu siitä, etten purista tarpeeksi. Mutta ei se ole niin, tuossa jo ennen totesin, että laihdutus on ollut prosessi minulla, missä tieto on keskeistä. Kehonkoostumusmittaus antoi huonoja tuloksia, liian paljon rasvaa, liian vähän lihasta kolme pistettä yhdeksästä. Onhan se tosi epäreilua, että ihmiset tilaavat pizzaa kotiovelle ja pysyvät laihoina ja kunnossa ja minä joudun rehkimään. Joskus tässä tutustuin juttuun, jossa psykologi sanoo, ettei laiskuutta ole olemassakaan. Olen samaa mieltä. Itse asiassa, näkemykseni kiteytyy sanontaan ”terve sielu terveessä ruumiissa”.

Minä en pysty katsomaan televisiosta jotain ”300 kiloisia nuoria”, sattuu liikaa. Voisinpa auttaa. Jotkut, tietysti, yrittävät. Olen maininnut niiden nimet. Ne ovat sellaisia, mitkä antavat sen syötön, mutta syötöstä on vielä matkaa maalin tekemiseen. On paljon väärää toiveikkuutta, mutta myös toivottomuutta.

Minulla kaikki alkoi siitä, että totesin lääketieteen olevan väärässä. Yazka haastatteli kilpirauhaslääkäriä, joka sanoi, että tietysti kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja kaikkiin toimivat lääkkeet yksilöllisellä tavalla ja jopa kaksoset ovat erilaisia toisistaan tässä suhteessa. Ei siis ole mitään yhtä lääketieteellistä totuutta, mikä toteutuisi jokaisen yksilön kropassa. Lääkäri ei menetä työtään sen takia, että ihmisiä kuolee eikä myöskään poliitikko. On hullua panna elämänsä niiden varaan. Tietysti lääketiede ei ole irrelevantti, onhan se parantanut minultakin useita sairauksia ja jopa korjannut kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet eli joskus, aika useinkin, lääketiede toimii, mutta ei pidä uskoa siihen viimeisenä oljenkortena.

Mutta siis kehonkoostumusmittauksen tuloksena olen huonossa kunnossa, mutta toisaalta, minulla on talvi aikaa aktivoida lihaksia. Huomaan ilokseni, että solumuistissa lihaksissa on tallella ne hetket, jolloin nuorena treenasin aktiivisesti. On muutakin. Sain tietää, että minulla on lahjoja nyrkkeilyyn. En ole ikinä ollut kiinnostunut siitä, eikä kukaan suvussani ole ollut nyrkkeilijä. Outo juttu. Vähän niin kuin Sherlock Holmes, vahvuuksina äly ja nyrkkeily.  Ehkäpä jos jollain hämärällä kujalla Moriarty yrittää käydä päälle, kannattaa minun sitten leipoa lättyyn tai jotain. Onneksi ei ole tullut sellaista vastaan. No, kerran Venäjällä kyllä oli lähellä.

Olen katsellut illat GCN Showta youtubesta.  Olisi ollut kiva olla luontainen lahjakkuus pyöräilyyn eikä nyrkkeilyyn, sillä olen katsellut videoita esimerkiksi Scotland 500 :sta. Tietysti matkakuume nousee, kun näkee maisemia, missä pyöräillään. Koaka olen pakonomainen matkailija, olen tilannut kotiini sivukaupalla tavaraa Karjalan tasavallan arkistosta ja selvittänyt sukujuuriani Rukajärvelle saakka.

 

Pallukat kartalla kertovat, mistä minun sukuni on lähtöisin. Äiti sattui syntymään Kuopiossa ilman mitään yhteyttä Savoon. Minua tietysti kiinnostaa tuo Karjala ja Rukajärvi, mikä on pallukka oikealla ylhäällä. Esiäitini kulki sieltä kaukaa Laatokan lähelle 1700-luvulla. Se oli melkein viidensadan kilometrin vaellus. Tuolla Laatokan rannalla olenkin jo käynyt. Ei niin, etteikö sinnekin voisi mennä uudestaan.

joka tapauksessa, Venäjän raja on nyt kiinni turisteille, mutta minulla on aikaa prepata terveyttäni kohti uusia seikkailuja. Venäjän raja oli kiinni myös 1950-luvulla ja silloin oli paljon enemmän ihmisiä, jotka vielä palavammin halusivat käydä siellä. Taidan ruveta harrastamaan neuvostonostalgiaa, silloinhan kaikki oli запрещена ja hallitus syytti ihmisiä ja matkustaminen länteen oli aivan erityisen запрещена ja kaikenlaiset taudit olivat, no, tiedättehän jo. Sellaista on komentotalous. Niin no, olenhan minäkin kommunisti, mutta ei ole pakko toistaa kaikkia vanhojen yhteiskuntien virheitä.  Esimerkiksi eräs sukulaiseni keksi yrittää vaihdattaa vanhoja ruplia, päätyi haukkaamaan Vienanmeren raikasta ilmaa loppuelämäkseen. Nyt minä en pääse sinne, vaikka minulla olisi oikeita ruplia.

Tekisi mieli kyllä kesällä mennä nuolaisemaan tuota itärajaa maastofillarin kanssa. Vartiuksesta on vain 169 km Rukajärvelle.

 

 

 

 

 

Previous Post Next Post

9 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, joulukuu 20, 2020 at 11:40

    Onpa Sinulla paino vaihdellut ylös ja alas ja siis ainakin osittain sairauden takia. Itsellänikin on joskus vuosien takaa kokemusta ei nyt ihan noin suuresta painon pudotuksesta, mutta kuitenkin kymmenien kilojen. Sittemmin iän – ja sairauksienkin – myötä paino pääsi taas vähän nousemaan. Syöpädiagnoosit, vaikka niistä olenkin selvinnyt säikähdyksellä, vähensivät hetkeksi mahdollisuuksia liikkumiseen ja toisaalta vyötärön tai lantion ympärys ei siinä tilanteessa tunnu ihan tärkeimmältä asialta. Minäkin ”heräsin” kyllä nyt taas koronan myötä asiaan sen verran, että hankkiuduin sen verran ylimääräisistä kiloista eroon, että painoindeksi painui alle 30:n, jotkut lähteet väittivät sitä riskirajaksi, mutta varmasti Sinun tapauksessasi jokainen pudottu kilo on vähentänyt riskiäsi, vaikka ylipainoa vielä olisikin.

    • Reply Stacy Siivonen tiistai, joulukuu 22, 2020 at 07:55

      No, se on sitten ehkä seuraava tavoite, elämässähän pitää tavoitteita olla. Toinen tämän vuoden opetus on se, ettei riskittömästi voi elää, enkä varmaan haluaisikaan. Eniten riskejä olen ehkä kuitenkin ottanut Amazoniassa.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin sunnuntai, joulukuu 20, 2020 at 12:49

    Tuo 44 kiloa on kyllä todella paljon. Tuo on kyllä suorastaan huvittava seikka, että eri ruokavalioita suositellaan laidasta laitaan. On Heikkilää, lautasmallia jne. Vaikea niistä sitten tietää, että mitä kannattaisi noudattaa. Niin ikään on tosi vaikea tietää, että onko jokin lopulta kokonaisterveyden kannalta hyvä, vaikka se olisi painonhallinnan kannalta hyvä.

    • Reply Stacy Siivonen tiistai, joulukuu 22, 2020 at 07:58

      Näin yleensäkin on esimerkiksi matkailussa. Toisen turvallinen paikka on toisen turvaton paikka. Ihme, että kaikille on samat matkustussuositukset, ne ovat kyllä melkoinen valhe.

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, joulukuu 20, 2020 at 13:02

    Hyvin on painoa pudonnut! Mun veli harrastaa raskasta kuntosaliharjoittelua ja on perehtynyt myös tuohon Heikkilän oppiin.
    Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta, tai no, Hashimoton tautina se aluks diagnosoitiin. Kuulemma siihenkin tehoais ruokavalio. Oon ite kyllä niin huono vetämään mitään dieettejä, että en oo oikeestaan jaksanu ees kokeilla. Saan välillä kausia, jolloin syön terveellisemmin, ja sitten siitä taas lipsuu. Olin vuosikausia alipainoinen, mutta nyt paino noussut normaalin puolelle. Johtuuko sitten kilpirauhasesta vai iästä, ei voi tietää.

  • Reply Mari / Kodinvaihtaja sunnuntai, joulukuu 20, 2020 at 15:14

    Onnittelut hyvästä painonpudotuksesta! Varmasti tuntuu jo olossakin. Itselle on tullut viimeisen 20 vuoden aikana 20 kg lisää ja jotenkin tuntuu, että vaikka nyt yrittää jopa miettiä ruokavaliota, niin vaan paino hivuttautuu ylöspäin. Oikeasti vaikeaa, keho kun yrittää pitää kiinni saavutetuista eduista eli kiloista. Tsemppiä!

  • Reply Kohteena maailma / Rami perjantai, joulukuu 25, 2020 at 21:09

    Mun mielestä on hyvä verrata painonpudotusta kilpaurheiluun, molemmissa vaaditaan pitkäjänteisyyttä. Hetkellisesti urheilussa voi kehittyä toisen asian kustannuksella nopeasti, mutta se ei auta pitkässä juoksussa. Sama kuin tiputtaa painoa nopeasti jollain epäterveellisellä tavalla, niin ei siitä pitkässä juoksussa iloa ole. Sinulla tuntuu olevan hyvä motivaatio ja onhan lähtenyt kilomääräkin jo varsin komea suoritus. Toivottavasti tässä on nykyisen kotikaupungin mäkiset kadut myös eduksi ja siitä on iloa tuleville pyöräreissuille!

  • Reply Marinella / KAUKOKAIPUU lauantai, joulukuu 26, 2020 at 09:45

    Onnea hienosta suorituksesta! <3 Ja en voinut olla tarttumatta tähän sinun hyvään ajatukseen Mikolle: "Toisen turvallinen paikka on toisen turvaton paikka. Ihme, että kaikille on samat matkustussuositukset, ne ovat kyllä melkoinen valhe." En voisi olla enempää samaa mieltä. Tästä lukisi mielellään enemmänkin.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, joulukuu 26, 2020 at 11:20

    Hieno suoritus. Onnittelut siitä!
    Itse noudatin hiilihydraattipaastoa jokusen vuoden ajan. Sopi minulle. Olosuhteiden vuoksi jouduin lopettamaan. Oman lihavuuden tunnistan stressikehon vuoksi mahdottomalta saada painoa putoamaan…. Vai onko se sittenkin selkärangattomuutta.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar