Suomen suurin matkablogiyhteisö

Lempäälässä fillaroiden

En ole ollut järin innostunut Lempäälästä, kun siellä on Ideapark ja sitten se ruma monumentti keskellä kylää ja muutenkin mielleyhtymät johtavat teollisuushalleihin tai jotain. On siellä kuitenkin Ahtialanjärvi, joka on kunnostettu lintujärvi ja siihen samaan Yrjö Kokon hauta. Pitää joku reissu tehdä sinne ihan näitä varten taas, on vuosia siitä, kun olen käynyt kummallakaan.

Siellä kuitenkin on geokätkö, joka on odottanut hakemistaan minun listoillani hyvin pitkään, nimeltään ”Sosiaalinen haaste – Social challenge”, jonka saa logattua vain, jos on käynyt vähintään 30 geokätkötapahtumassa. Minulla tämä ehto täyttyy. Kätkön historia on sellainen, että välillä olen kuullut, että se poistuu kokonaan listoilta, koska sen perustaja ei halunnut tai voinut sitä ylläpitää enää, mutta sitten sille tuli jatkaja. Sen lisäksi sen paikka on muuttunut, mistä minä olin tietämätön. Jotenkin minulla oli gepsukassa vanhat koordinaatit, enkä oikein ymmärrä, miksi.

Kuten yleensä, tällaisille reissuille valmistaudun katselematta Googlen vanhentunutta katunäkymää. Tosin minä en tässä vaiheessa vielä tiennyt sen olevan vanhentunut.

Nopsasti polkaisen pyörän junalle, johon se pitää nostaa välikköön, koska on kömpelö ja vanhanaikainen R-juna. Se vie minut Lempäälään joka tapauksessa.

Lempäälässä on käärmeasfalttia eli asfaltti rouhittu pois, jolloin jää terävät kulmat. Jos sisärengas osuu sellaisessa vanteeseen, tulee siihen kaksi vierekkäistä reikää, mitä kutsutaan käärmeenpuremaksi. Nyt ei onneksi sellaista ankeutusta sattunut.

Heti keskustasta nappasin kätkön ja sitten lähdin kiertämään Ahtialanjärven toiselle puolelle. Pohjoisranta ei näyttänyt kummoiselta, eikä sitä ole edes suojeltu. Kuitenkin siellä tuli vastaan Birgitan polun kyltit. En löytänyt mistään Birgitan polun karttaa, mutta retkikartta-palvelusta polut saa esille. Siirryinkin maantieltä polulle, joka meni rautakautiselle kalmistolle keskellä peltoja. Kalmistolla oli geokätkö, minkä piti kivien välistä näätänä onkia. 162-kiloisena näätänä ja olin vielä laihduttanut koronakilot pois.

Tätäkin kalmistoa on tutkittu puutteellisesti, eikä infotaulu tiedä kertoa paljoa. Kalmot oli tuhkattu ja tuhkat siroteltu pitkin poikin peltosaareketta. Sitä tarjotaan adoptiolle. Sieltä on löytynyt luita ja keramiikkaa (Hääkivi II).

Birgitan polku ei oikein sovellu fillarille, mutta sain kuitenkin pellolla ajettua jonkin matkaa polku-uraa, ettei mennyt ihan kävelyksi. Seuraavaksi kerkisin ajaa pikkaisen harhaankin, käännyin ennen aikojani, mutta hokasin sen nopeasti ja päädyin Ahtialan kylään, missä oli kylää esittelevä geokätkö roskakatoksessa. Ensin tietysti menin rähmälleni maahan ja kun se ei tuottanut tulosta, rupesin järjestelemään jäteastioita. Onneksi Ahtialassa on kevyet roskat, eikä esimerkiksi sementtiä. No, kätkö löytyi ja matka jatkui.

Sitten tulin päivän pääkohteelle ja se oli niin kuin ympyröity hirviaidalla. Ensin kiipesin ylös mäkeä havaitakseni, ettei hirviaidassa todellakaan ole mitään reikää tai porttia. Sitten tulin alas pohdiskelemaan kätköä uudestaan ja tajusin, että minulla on vanhat koordinaatit. Seuraavaksi menin mäkeä ylös uusiin koordinaatteihin, josta kätkö sitten löytyi. Metsä oli sellaista revittyä risukkoa, missä rangat maassa sojottivat kaikkiin suuntiin niin kuin täällä päin yleensä.

Paluumatka sujui huomattavasti nopeammin. Panin merkille hienon Hääkiven levähdysalueen. Toivottavasti sitä ei tuhota roskaamalla ja siirryin virran yli.

Juna tuli niin nopeasti, että päätin jättää rautatieaseman kätkön etsimisen tuonnemmaksi. Juna oli kaiken lisäksi matalalattiajuna, jossa pyörää ei tarvitse nostella minnekään, eikä etenkään laskea. Joskus meinaa pyörä laskettaessa tipahtaa junan ja laiturin väliseen rakoseen.

Sitten olinkin jo takaisin kotona, kun sain ilouutisen, että Robert Young Peltonin Dangerous Places on tullut Amerikasta, eikä kestänyt kuin noin puolitoista kuukautta.  Kukaanhan ei muista kivoja tapahtumia reissuilla, mutta sen, kun asemies koppasi minua kiinni rinnuksista Venäjällä, sellaiset kyllä muistaa.

Lempäälään pitää tulla uudestaan fillarin kanssa, kun se on helppoa ja vielä suhteellisen huokeaakin. Minusta Velogi on polkenut pitkin poikin Lempäälää.  Joskus olen nähnyt kaikista Velogin metsätievideoista jonkun Lempäälän kadun kyltin tai vastaavaa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Mari/Kodinvaihtaja sunnuntai, kesäkuu 7, 2020 at 15:50

    Kiva kun kyläilit meilläpäin! Geokätkeily on mulle vierasta, mutta tiedän monia perheitä, jotks perheenä tekee georetkiä. 14 vuotta olen muuten pyöräillyt Lempäälässä js ei ole käärmeasvaltti tuhoja tehnyt – toivottavasti ei tämä sanomiseni enteile pahaa – tiistaina lähden pyöräilemään junalle ja Turkuun js Turusta Ahvenanmaalle. Eipä olisi kiva kehittää alkumatkaan rengasrikkoa…

  • Reply Kohteena maailma / Rami maanantai, kesäkuu 8, 2020 at 00:56

    Lempäälä on mukavan pyörämatkan päässä, mutta itseä kiehtoo silti enemmän koko Birgitan polun patikointi jalkaisin. Ainakin jonkun pidemmän siivun aioin sitä tänä kesänä patikoida, edellisestä pidemmästä reitistä siellä on jo aikaa. Olen sitä reittiä hieman maastopyöräillytkin, mutta itselle sopivampaa menoa on apostolinkyyti.

    Tämä postaus muistutti siitä, että täytyisi tuntia Lempäälää enemmänkin!

  • Reply Velogi tiistai, kesäkuu 9, 2020 at 20:02

    Kiitti maininnasta! Lempäälässä riittää kyllä pyöräiltävää ja tosiaan monella videollanikin siellä poljetaan. Birgitan polkua kun lähtee kohti etelää Taivalpirtin ja Kausjärven suuntaan niin reitti on helpommin pyöräiltävissä. Sieltäkin löytyy geokätköjä ;-D Vähän ennen Kausjärveä voi siirtyä metsäautoteille ja ajella niitä pitkin vaikka Valkeakoskelle asti.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar