Suomen suurin matkablogiyhteisö

Amurin työläismuseokortteli, Pyynikki ja Pispalanharju

Amurin työläismuseokortteli on ollut korkealla niiden museoiden listalla, joissa minun pitää käydä. Aiemmalla reissulla olen ihaillut sitä vain ulkopuolelta. Nyt on pakko käydä museoissa, kun ei ikinä tiedä, jos ne kaikki suljetaan.

Heti alkuun kävin geokätköllä Armonkalliossa ja tutustuin keskustorin rakennuksiin Adventure Lab -kätköjen kautta. Adventure Labeissa hankkiudutaan paikan päälle ja todetaan vastaus sovelluksen esittämään kysymykseen ja kun on vastattu, niin kätkö on logattu. Mitään purkkia siis ei ole.

Fillaroin museokorttelin ohikin ja samalla huomasin, että ruma renkaista tehty ankka on siirretty pois.

Pääsin itse museokortteliin ja pakko sanoa, että tulee vähän porrastreeniä, kun käy kaikissa asunnoissa. Kierros etenee kronologisesti ja alkaa Amurin perustamisesta ja jatkuu Amurin saneeraamiseen 1960-luvun ja 1970-luvun taitteessa. Tietää olevansa jo wanhus, kun museot esittelevät sitä aikaa, kun on elänyt.

Isäni isoisä Kaarle oli renki Lempäälässä ja hän siirtyi kuorma-ajuriksi Amuriin 1897 ja löysi sitten Emma-vaimon ja monien vaiheiden jälkeen he muuttivat Rantaperkiöön. Hän asui Kalliokadulla ja Kortelahdenkadulla. Sattumoisin Kalliokadun seudut olivat punaisten lyhtyjen aluetta, koska siellä harjoitettiin ohjesääntöistä prostituutiota. Ohjesääntöisyys tarkoitti sitä, että naiset kävivät usein lääkärissä. Se lakkasi 1905 ja itse naisen kohdalla lakkasi siihen, kun hän sai työtä tehtaasta.

Amurin tarina on gentrifikaation tarina, sillä Kyttälästä tuli liian kallis alue ja ihmiset muuttivat Amuriin ja sitten kun Amuriin rakennettiin kerrostalot, ihmiset joutuivat muuttamaan niiden alta pois, koska ei ollut varaa asua siellä. Se on edelleenkin Suomen sadan hintavimman alueen joukossa.

Melkoinen päätös rakentaa alue täyteen kerrostaloja ja sitten vielä Näsinneula siihen viereen.

Kortteli on muuten alkuperäinen, mutta siihen keskelle tehdyt rakennukset eivät ole. Keskellä on sauna, joka on samanlainen kuin Rajaportin sauna sekä ulkohuussi. Ulkohuussit olivat syypää rottaongelmaan ja pojat tienasivat rahaa saalistamalla rottia. Nythän ei annettaisi lapsen edes koskea rottaan.

Asunnoissa asuville ihmisille oli keksitty tarinat paitsi että yhden tarina on tosi. Tämä oli oikeasti asunut tässä korttelissa vuoteen 1973 asti.

Siellä on asuntojen lisäksi myös leipomo ja lyhyttavarakauppa.

Voi mietti Black lives matter -hengessä, että oli ilmeisesti hauskakin juttu mainostaa kaikkia mustia tuotteita mustaihoisten kuvilla. Mietin, mainostavatko mustaihoiset sitten sokeria, vehnäjauhoa tai talkkia valkoihoisten kuvilla, tuskinpa vain. Ehkä haluttiin herättää mielikuvia eksoottisuudesta ja siinä kyllä onnistuttiinkin. Minusta matkailu ja kaukomaat joskus 1950-luvulla olivat paljon eksoottisempia ja kiehtovampia kuin mitä nyt.

Vaikka kaikesta oli pulaa, niin lapset saivat kuitenkin leluja. Minun mummollani oli aikoinaan lelukauppa, kaikki lapset olivat kateellisia minulle. Minä taas ajattelin Jim Carreyta mukaillen, että haluan, että kaikilla lapsilla olisi suvussa lelukauppa niin että tajuaisivat, ettei lelujen omistaminen ole ratkaisu.

Minusta leppälintukoiras on kauneimpia lintuja Suomessa.

Rikkaan asunnonomistajan asunto. Kun oli palvelijattaria, rikkaan ei tarvinnut osata muuta kuin omistaa. Sitten kun ne kuolivat, niin ne osaavat palvelijattaret tiesivät mennä valoon, mutta nämä rikkaat jäivät haahuilemaan gummituksena omaan asuntoonsa harmaana rouvana ja pimputtelemaan pianoa yöllä tai kolistelemaan portaissa.

Vanhemmat palvelijattaretkin elivät mukavasti. Silloin vaikutti wrightiläinen työväenliike ja patruunat ja rikkaat pyrkivät olemaan hyväntekijöitä ja pitämään huolta työväestä. Tietysti kapitalistisen kilpailun tehostuessa sellainen anteliaisuus loppui. Ainakin Amerikassa palvelijatar käytännössä joutui luopumaan omasta elämästään. Suvussani oli venäläisen apteekkarin palvelijatar, joka liittyi housukaartiin ja joutui Hennalaan, mutta selvisi sieltä hengissä pois. Apteekkarin kohtalosta en tiedä.

Maailmansota aiheutti pulaa, joka ikävästi muistutti nälkävuosista 50 vuotta aiemmin ja moni jäi työttömäksi ja kiinnostui työväenluokan eduista ja asemasta. Oman sukuni kohdalla se tarkoitti monella muuttoa ensin Kanadaan ja sitten jotkut jatkoivat Karjalaan ja sieltä jotkut tulivat takaisin Suomeen. Varmasti innosti myös se, että työt piti saada tehtyä kahdeksan tunnin sisään. Useimmissa asunnoissa seinällä on Marxin sijasta kuitenkin Jeesuksen kuva.

Museon yhteydessä on kahvila, jonne en kuitenkaan jäänyt, koska dieetti. Tänne tullessa kannattaa muistaa Juice Leskisen ”Do the stönö”, joka alkaa ”Satakunnankadulla kävelin stönöaskelin, stönösävelin”, koska muuten tänne on vaikea törmätä.

Museolta päätin lähteä tutustumaan Pyynikin rinteeseen, mutta onnistuin hukkaamaan tornille menevän tien ja fillaroinkin ylös Ammattikoulunkatua, joka menee Tahmelantielle, joka puolestaan tulee Pyynikin tornin taakse, eli kuitenkin pääsin ajaen sinne huomattavasti kivempaa reittiä kuin jos olisin ajanut normaalisti tornille. Tornilta alkaa myös Adventure Lab ja siellä on kuuluisat munkit. Vaan ne eivät ole minulle, koska dieetti. Olen aiemmin fillaroinut ylös tornille, mutta siitä reissusta on kohta 11 vuotta ja on tullut paljon lisää kiloja.

Pyynikiltä menin sitten Pispalaan, missä on puisto, jossa saattoi nauttia avarista maisemista ja auringonpaisteesta.

Maisemien lisäksi siellä on musta kivitolppa muistuttamassa vuoden 1918 taisteluista. Jostain syystä kaikki Tampereen patsaat ovat rumia. Ehkä taiteilijat ajattelevat mustaa kivitolppaa ensimmäisenä, kun ne ajattelevat vuoden 1918 Tampereen mottitaistelua.  Se on sitä luovuutta ja sitä on vain taiteilijoilla.

Ennen kaikkea tuo on mille ollut Mielen este, 70 metrin nousu, joka on estänyt minua siirtymästä Tampereen läntisiin kaupunginosiin. Se on yhtä paljon kuin Stadionin tornin korkeus. Olen toki joskus fillaroinut isompiakin mäkiä ylös, mutta en sen jälkeen kun sairastuin ja kehoni muuttui läskiä puoleensavetäväksi mustaksi aukoksi.

Alas ajoin kuitenkin Pyynikin rinnettä ja minusta se on paljon huonompi reitti näkötornille. Ennen kaikkea siellä oli kauniina päivänä paljon liikennettä. Tulipahan ainakin jarrupalojen lasittunut pinta hiottua pois. Minkähänlaista olisi asua Ylä-Pispalassa ja ajaa se mäki joka siunaaman päivä ylös ja vielä ruokakassien kanssa.

Alhaalla kävin moikkaamassa SKP:läisiä tovereita, jotka keräsivät puoluetta takaisin puoluerekisteriin. Netin ihmeellisessä maailmassa minun elämääni selitetään SKP-lähtöisesti ja taistolaisena, vaikka en ole mistään taistolaiskodista lähtöisin. Taistolaiset olivat lähinnä kulttuurialan vaikuttajia. Minä jatkoin tapahtumasta anarkistien kokoukseen ja sen jälkeen voipuneena kotiin. Suomalaiset ovat niin autoritäärisiä, että ne kutakuinkin ymmätävät taistolaisen, mutta eivät ne ymmärrä sitä, että joku voisi olla aidosti tyytymätön valtaan ja vallankäyttöön. Anarkisti heille sotkee ja rikkoo paikkoja, niin kuin he itse humalassa. Kauko Röyhkän mukaan Suomessa ymmärretään individualismia silloin, kun siihen liittyy alkoholinkäyttö, mutta kaikkea muuta yksilöllisyyttä suomalaisen on huomattavasti vaikeampi ymmärtää.

 

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anna K. sunnuntai, 7 kesäkuun, 2020 at 21:50

    Amurin työläismuseokortteli on upea paikka! Paikat, joissa historia herää eloon, kuuluvat mun suosikkilistalle. Monta vuotta sitten kävin siellä, kun asuin Tampereella. Olis kiva käydä uudelleenkin! On niin sääli, että ne muut puutalot purettiin pois, helvetin rumien kerrostalojen tieltä.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 7 kesäkuun, 2020 at 21:58

      Samaa tapahtui muuallakin, esimerkiksi Kuopiossa. Kasvatti-isoisäni, joka aikoinaan teki töitä rakennuksilla, sanoi, että joku päivä ne kerrostalot vuorostaan näyttävät kauniilta. No, sitä päivää ei ole tullut. Voin vain todeta saman kuin Aunuksessa, että ne rumat kerrostalot tarjosivat paljon sellaisia mukavuuksia, mistä puutaloissa saatiin vain uneksia. Siellä ne luotiin väliaikaisratkaisuiksi, mutta ne ovat eläneet paljon pitempään kuin mitä niiden parasta-ennen päivä oli, onkohan Suomessakin näin. Joka tapauksessa, yksi sellainen kerrostalo purettiin Tammelassa juuri.

  • Reply Tiina Johanna / Kookospalmun Alla maanantai, 8 kesäkuun, 2020 at 12:28

    Mukava teksti päivästä hienoissa maisemissa! 🙂 Amurin työläismuseokortteli on kiinnostava paikka, täytyisi kyllä tämän innoittamana itsekin siellä poiketa. Turhan paljon tullut laiminlyötyä omia kotikulmia, nyt vasta herännyt pitkästä aikaa niitäkin arvostamaan. Jotakin hyvää siis näistä korona-ajoista seurannut, oppinut myös pysähtymään. Tuo Pyykkimettän maisema alas Pyhäjärvelle on aina niin upea, itsekin tosiaan blogiin juuri Pispalasta kattavan artikkelin tein ja samoilla nurkilla olemme kuvailleet! Mikä sattuma! 🙂

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA lauantai, 13 kesäkuun, 2020 at 08:43

    Tuohan olisi mielenkiintoinen paikka piipahtaa. On mennyt minulta ohi. Helsingissä olen työläismuseossa käynyt. Imatralla on myös, joka sekin käymättä.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar