Vakoilumuseo

Kun hallitus sulki museot ja sitten taas avasi ne, ajattelin, että pakko käydä nyt museoissa, kun koskaan ei voi luottaa niiden pysyvän auki. Ensimmäinen museo oli tietysti Vakoilumuseo. Se sijaitsee Finlaysonin alueella Tampereen keskustassa nollannessa kerroksessa eli tosi alhaalla. Vakoilu kuuluu lempiaiheisiini ja tiedän aiheesta paljon, tai luulin tietäväni. Minun pitäisi tietää, kun minut on kerta leimattu Venäjän trolliksi. Tähän trollikysymykseen museo ei ottanut mitään kantaa. Toinen, mihin ei otettu kantaa, oli poisleikatut pesulaput, presidentti Kekkoseen kohdistunut salamurhayritys ja Operaatio Gladio. Viimeksimainittu asia kyllä käsitellään kaikin tavoin sanomatta itse G-sanaa.

Museossa ei saanut valokuvata. Sillä oli se seuraamus, että museossa olevat tekstit piti lukea huolellisesti läpi paikan päällä ja niitä tekstejä oli paljon, lähinnä eri vakoojista.

Selfien saattoi ottaa.

Uutta minulle oli Itä-Berliinin alla ollut tunneli, josta käsin sitten läntiset kuuntelivat Itä-Berliinin viranomaisia. Vastaava tunneli-ideahan on elokuvassa Bond Istanbulissa. Siellä oli jopa sellainen pimeä tunneli, johon saattoi mennä. Sen lisäksi siellä oli pieni salahuone, johon ei tosin saanut astua sisälle.

Nyt kun omaa kameraa ei saanut käyttää, siellä oli tietysti upeita vakoojien kameroita. Sen lisäksi esillä oli radiolaitteita. Yksi amerikkalaisten radio oli löytynyt keskeltä Kukkia-järveä Evinsalon länsipuolelta järvestä, eikä koskaan selvinny, kenen radio se oli ollut.

Vakoojat tietysti tuottivat tarkkaa tietoa kohteista ja esimerkiksi esillä oli venäläisten kartta Tampereesta, joka näytti samanlaiselta kuin tämä kartta.

Vakoojattaria oli esillä ja tietysti sellaiset nimet kuin Mata Hari, Kerttu Nuorteva ja hänen yhdyshenkilönsä Hella Wuolijoki. Ihmettelen, kuinka auliisti kaikkialla miehet olivat langenneet hunaja-ansaan ja laverrelleet valtiosalaisuudet kauniille vakoilijattarelle.

Vaikka esillä oli useita lähettimiä, ne muista, että numeroasemista olisi puhuttu missään. Ehkä numeroasemat olivat sellainen, missä tavallinen ihminen pääsi tutustumaan vakoilijoiden työhön ennen internetin aikakautta.

Herää kysymys, onko minun lähipiirissäni vakooja tai vakoojatar. Ai niin, minähän olen itse mukamas Moskovan leivissä. Neuvostoliitolla oli tapana mustamaalata henkilön maine ja he palkkasivat esimerkiksi hypnotisoijan tuijottamaan heidän kannaltaan epämiellyttävää šakkimestaria niin että hän hävisi ottelun, joten ehkäpä jos joku haluaa mustamaalata toisen maineen onkin itse tiedustelupalveluiden leivissä. Voitankohan šakissa. Tietysti šakkiottelu on elokuvassa Bond Istanbulissa. No, isoisäni isä kuunteli kerran Leningradin radiota kovaa ja hänelle tuli pari miestä pyytämään yösijaa ja hän sitten majoitti ne ja herrat jatkoivat sitten matkaa. Kerran sitten hänelle tuli kiitokset yösijasta Leningradin radiossa. Taisivat olla vakoojia.

Stalin oli paranoidi, eikä luottanut tiedustelutietoihin. Ehkäpä se vastaa siihen, oliko suomalaisten tekemä vakoilu Karjalassa syy siihen, että suomalaisia sitten tuhottiin niin paljon. Stalinille se olisi voinut olla syy, mutta oikeasti mitään perustetta ei ollut.

Bond oli tietysti esillä ja esiteltiin Bondin esikuvana ollut vakooja. Toisaalta tietysti Ian Fleming itse oli Gladiossa. Näyttely mainitsi, että vuoden 1951 paikkeilla länsi rupesi rakentamaan verkostoa estääkseen läntisen Euroopan valumista Neuvostoliiton vaikutuksen alle, mutta toisaalta sanottiin, että fokus vaihtui pian Kaakkois-Aasiaan.

Itselleni tuntematon tapaus oli Suomen kaupallisessa lähetystössä Itä-Berliinissä ollut työntekijä, joka ryhtyi toimimaan CIA:n laskuun ja syynä hänellä oli ideologiset perusteet, kun jos vaikka osti kilon perunoita, joutui esittämään henkilöllisyystodistuksen. Vähän niin kuin nykyään, kun maksaa kortilla, niin sitä kautta saa hämärät korkeat tahot tietää, että sinä ostit kilon perunoita.

Samalla tavoin Neuvostoliitto tunnetusti pisti kasoittain mikrofoneja joka paikkaan ja etenkin vakoillakseen amerikkalaisten lähetystöä. Nyt ihmiset kävelevät mikrofoni taskussa.

Siksipä esiteltiin Edward Snowden myös aikamme hahmona, joka paljasti, kuinka laajamittaista yksityisiin kohdistuva urkinta on.