Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kivijärvi, uusia maisemia

Olen pitkään suunnitellut matkaa Kivijärvelle geokätköjen perään, joko kunnan keskivaiheille tai kunnan eteläosaan. Etelässä on kahden tien risteys, karttaan merkitty laavu noin puolentoista kilometrin päähän risteyksestä, mutta useassakaan palvelussa Kotasuon laavua ei edes ole tai se on merkitty väärään kuntaan. Laavujen suhteen olen tottunut, että niiden laatu on kirjava ja jotkut on tarkoitettu pelkästään grillailua varten. Multialla laavu oli yksityisomisteinen ja siellä ulkopuolisten oleskelu oli kielletty.

Kunnan keskivaiheilla taas ei ollut mitään takeita siitä, saisiko telttaansa näkösuojaan ihmisiltä. Kuntakeskuksessa ei olisi saanut.

Siksipä oli varattava majoitus. Lähteen talo ilmoitti olevansa kiinni, koska pelkäsivät pöpöä ja ajattelin, että näinköhän muutkin ovat pöpökammon kourissa. Linnanmäessä kuitenkin tärppäsi, joten varasin sen.

Kivijärvelle menee kouluaikana bussi iltapäivällä ja tulee aamulla pois. Junakyyti jätti noin tunnin ja 20 minuutin välin Jyvääskyläässä. Olin kuullut, että juna Tampesterin ja Jyvääskylään välillä on aina myöhässä ja pelkäsin, ettei tunti 20 minuuttia riitä. Aikaisempia junia ei ole.

No, käytännössä kävi niin, että juna oli kahdeksan minuuttia myöhässä, mikä tietysti minulle oli se ja sama. Jnan kuulutuksiin oli lisätty korona-aivopesua, että ihmiset pysyisivät uskollisesti tässä tuomiopäiväkultissa. Sattui aurinkoinen ja lämmin päivä.

Jyvääskyläästä oli Kivijärvelle vähän vajaa kolme tuntia bussissa. Onneksi se oli wc:llinen. Jyvääskyläästä pohjoiseen tien varrella Puuppolan paikkeilla oli ihan hillittömän suuri ympäristötuhoalue, ihan kuin mitä olin nähnyt lentokoneen ikkunasta jossain Brasiliassa.

Saarijärvellä oli jokin puuhapuisto, Veijari, siitäkään en ole ollut tietoinen ennen, sekä Arseni Konevitsalaisen tsasouna. Arseni Konevitsalainen on tietysti minun suosikkini. Saarijärveltä paljastuu koko ajan lisää yllätyksiä. Sinne pitää palata uudestaan, niin kuin kovin moneen muuhunkin paikkaan.

Karstulan jälkeen bussi meni minulle uusille seuduille ja saavuin Kivijärven kuntaan. Alkuun tuli nähtyä, että se Kotasuon laavu olikin ihan kunnollinen ainakin bussista katsottuna. Bussikuski tuntui tietävän kaikki geokätköpaikat Kivijärvellä.

Kivijärvi on ollut esillä sen vuoksi, että sinne on ollut rakenteilla futuristisia mökkejä, jotka seisovat korkealla jalustalla ja jonka kokonainen pääty on ikkunana. Sen lisäksi Kivijärven syrjäseudullia on Salamajärven kansallispuisto ja Salamanperän luonnonpuisto. Vielä en mene sinne, nekin ovat minua kiinnostavia kohteita.

Jäin Kivijärven keskustaan ja heti Keskuspuistossa kätkölle. Ihmisiä ei ollut mailla halmeilla ja kätkön etsiminen oli helppoa.

Puisto oli miellyttävän tyhjä (aamulla otettu kuva), mutta sekin oli niin avoin, että jos olisin lähtenyt teltan kanssa tänne, en olisi löytänyt suojaista yöpaikkaa täältä.

Purkki löytyi nopeasti, joten Kivijärvi uudeksi kunnaksi kätkökartalleni.

Ensimmäisen kätkön jälkeen menin seuraavalle, joka oli kirkon takana.

Kivijärven kirkko

Huomasin, että Kivijärvellä on pakkomielle kukkoihin ja kukko on kunnan vaakunassakin.  Kukko liittyy Kivijärven historiaan näin:

Kivijärven ensimmäisen kirkon rakentamisesta, erityisesti paikan valinnasta, on olemassa lukuisia tarinatoisintoja, joista alla ote varhaisimmasta, vuonna 1850 muistiin merkitystä:

”…tuumattiin tehdä kirkkoa yhteen Kivijärvessä olevaan saareen, sentähden muka, että koko seurakunnalla olisi huokeampi kulku yhdistyspaikkaansa. Miehiä kokountui pian koko joukko saareen, jossa kirvesten jyske kukatiesi ensikerran maalimassa alkoi kaikua… Kohta jo saaressa välkkyi uusi kirkon salvos venemiesten outoihin silmiin… Sitä surkeampaa on mahtanut olla, kun heidän toivonsa tahtoi menneä mitättömäksi. – Salvos kyllä saatiin alulle; vaan mitäpä siitä, kun ei sitä saatu kokoamaan sen siitään. Mikä päivällä rakennettiin, se yöllä aina särkyi ihan maata myöten.

… Viimen ratkastiin asia siten, että saareen tuontiin suuri komea kukko ja lähetettiin se menemään saaren länteisestä hiekkaniemekkeestä minne meni. Jossa sitte kukko löydettäisiin, siihen piti kirkkoki tehtämän… Viimein löydettiin se elävänäkö vai kuolleena, siinä niemessä mannermaalla, jossa Kivijärven kirkko vieläkin seisoo, nimittäin Kukkoniemessä. Saarellakaan josta kukko pantiin kulkemaan, ei silloin vielä ollut mitään erityistä nimeä; vaan siitä ajasta asti ruvettiin sitä sanomaan ja sanotaan vielä tänäänkin ’Lintusaareksi’.

(Kivijärven kirja, s. 528-529)

Yleisimmän toisinnon mukaan kukko laskettiin hirren päällä kulkemaan. Kivijärven vaakunaan on ikuistettu sekä kukko että hirsi.

(Lainaus on Kivijärven kotiseutuyhdistyksen sivulta. )

Mitenkähän tähän kukkoratkaisuun päädyttiin. Kanat ovat kulkeutuneet kotieläimistöön muualta, alun perin Intiasta ja kukolla on roolinsa Raamatussa, missä Pietari kieltää Jeesuksen kolmasti ennen kukon laulua, mutta voi miettiä, onko Suomessa ennen tehty päätöksiä pistää palvontapaikka pystyyn kanalinnun, lähinnä kai metson, soidinpaikalle.

Kätkön sijaintipaikka kirkon lähellä, veden äärellä. Kartasta näkyy, että siinä on metsää ja että sepä olisi hyvä paikka nukkua teltassa lähellä keskustaa, mutta kun tulee paikan päälle, huomaa, että paikkahan ei tarjoa mitään katseen suojaa yhtään mihinkään suuntaan eikä kelpaa telttapaikaksi.

Kätkö löytyi vaivattomasti. Logeihin kirjoitin merkinnän, ettei tämäkään paikka sovi leiriytymiseen. Kivijärven taajama on kannaksella ja paikat, johon pistää teltta ovat kyllä ihan kortilla. Minulla ei ole muuta intoa leiriytymiseen jokaisen oikeuksilla kuin että se on budjettiystävällinen tapa yöpyä.

Kukkopatsas.

Siinä oli geokätköt ja jatkoin sitten majapaikkaani, jona toimi vanha Linnanmäen talo. Huoneeni parvekkeellinen, ylös jyrkkiä rappusia ja siellä oli mikroaaltouuni, kahvinkeitin ja keittolevy. Kun lisäksi ulkonakin oli keittokatos ja rannalla vielä laavu, niin mahdollisuudet kokkailuun olivat erinomaiset. Kukaan ei tuostakaan salalaavusta sano, ettei siellä saa yöpyä, mutta käytännössä se kuului pihapiiriin.

Tultuani perille ja juotuani pannullisen teetä, menin alas rantaan saunalle mennäkseni uimaan. Laituri oli keikkuva ponttoniviritys, eikä herättänyt luottamusta ja menin uimaan ihan rannassa, missä oli mutapohja. Ei se ollut siis kovinkaan kaksinen rantapaikka, etenkin kun saunalta sinne puuttui portaista yksi ja laiturista osa oli varsin vinossa, mutta saattoi siellä kastautua.

Virkistyneenä menin takaisin huoneeseeni. Parvekkeelta huomasin, että naapurissa on aika kiinnostava rakennus ja kävin katsomassa sitä.

Upea torni.

Mitään tietoa en löytänyt mistään rakennuksen käyttötarkoituksesta, se on ilmeisesti yksityisessä asumiskäytössä.  Kivijärvellä on myös syrjempänä kotiseutumuseo, mutta se oli kiinni, niin kuin nämä museot yleensä aina ovat, mutta nyt aivan erityisesti, koska Marin Verisen populistinen pöpökammohallitus kuvitteli, että museoesineet henkäilisivät raakaa kalmaa museokävijöihin. Kiihkoileva kansa sitten hyväksyi, että jätetään ainutkertainen elämä elämättä määrittämättömään aikaan asti, koska on liikkeellä virus, johon terve ihminen kuolee samalla todennäköisyydellä kuin tulee avaruuden muukalaisten sieppaamaksi eli mahdollisuus on nolla.

Televisiosta tuli Madventuresin ehkä kaikkein lapsellisin jakso suomalaisista yksilöistä ja kylähulluista. Minusta Kauko Röyhkä on käsitellyt asiaa parhaiten ja sanonut, että Suomessa yksilöllisyys on suvaittua, kunhan se liittyy alkoholin suurkulutukseen. Mitään muuta tapaa olla individualisti ei sitten ymmärretäkään.
Suomalaiset tykkäävät selittää kaikkia luonteenpiirteitään ilmastolla, mutta esimerkiksi aurinkoisessa Kaliforniassa entisellä asuinpaikkakunnallani vuotuinen keskimääräinen sademäärä oli 816 mm, enemmän kuin Suomessa missään. Suomalaiset vain tykkäävät valittaa ilmastostaan enemmän kuin muut.

Yö saa ja aamulla varhain lähtee bussi, joten jouduin menemään aikaisin yöpuulle. Onneksi talossa oli pimennysverhot.

Linnanmäki, yöpaikkani.

Aamun tipu. Tipun laji on kalalokki.

Seurauksena varhaisesta heräämisestä olin liikkeellä jo ennen aikojani ja suuntasin kylän keskustaan, missä oli patsaspuisto.

Ihmeellisiä toteemipaaluja.

Sain aamulla sata lintulajia tälle vuosikymmenelle täyteen, sillä kuulin teeren, käen ja lehtokertun.

Kotimatka alkoi seitsemältä.

Karstulan Västingissä on Partakallentie. Nyt vasta täällä, vaikka olen varmaan 1980-luvulta lähtien kiinnostunut Parta-Kallen opeista.  Näihin liittyy kiinnostavia historioita, joka ei hakukoneella paljastunut, sillä Parta-Kalleksi on nimitetty useitakin henkilöitä historiassa, kenelläkään niistä ei ollut yhteyttä Karstulan Västinkiin.

Bussi meni etelään vähän eri reittiä, Uuraisten keskustan kautta.

Jyvääskyläässä minulla oli aikaa peräti neljä tuntia, kun mikään julkinen liikenne ei liikkunut mihinkään suuntaan. Rupesi kaduttamaan, että olin ostanut lipun ennakkoon sinne, kun Karstulan linja-autoasemalla oli bussi, joka oli menossa Seinäjoelle, mitä kautta olisin ehkä päässyt nopeammin kotiin. Tai no, mistäpä sen tietää, taisi olla Soinin bussi, joka kiertelee kaikki Lehtimäet ja Kuortaneet.

Kun Jyvääskyläässä oli aikaa, lähdin keskustaan. Natsit olivat levitelleet tarroja ja minä peitin ne omilla tarroillani, mitkä puolestaan hupenivat kovaa tahtia. Jyvääskylään keskusta on tylyä betonihelvettiä bussiaseman lähellä, mutta löysin kiinnostavan talon, joka oli säilynyt betonilaatikoiden puristuksessa. Sen nimi on Nikolainkulma.

Vieressä oli Sokos, missä työntekijöillä oli hitsausmaskin kaltaiset suojat kasvoilla. Löysin sieltä kuitenkin aika arvokkaan muikkukukon. Kukko kun on ollut esillä muodossa tai toisessa, niin lähtipä se mukaan.

Exäni tapasi lauleskella ”Kuni kukköni mun on kukkösi sun, vaan kukkösi sun ei oo kukköni mun” kalakukon jakamisen vaikeudesta. No, kalakukossa ei ole repäisyreunaa, mutta kylläpä hän sai minun ostamaani kalakukkoa, vaikka niin lauleskelikin.  Hän kerran tilasi itselleen kalakukon bussirahtina Helsinkiin Kuopiosta.

Jyvääskylään perinneruoka taas on varpuliha, enpä olekaan sitä koskaan syönyt tai kuullut muidenkaan syövän.

Sellainen on Amazing Keski-Suomi.  Ilma muuttui ratkaisevasti ikävämmäksi ja vaikka kuinka oltiin luvattu sateen kiertävän etelän, sateli koko matkan aikana Tampesteriin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin tiistai, 2 kesäkuun, 2020 at 12:44

    Onpa näyttävä kirkko. Oltiin viikonloppuna Savonlinnassa ja ihasteltiin Kerimäen puukirkkoa. Tuo on paljon pienempi mutta erittäin näyttävä siitä huolimatta! Taitaa tuo Kalifornian sademäärä muuten jakautua erittäin epätasaisesti. Silti olen yllättynyt, että siellä sataa noinkin paljon, sillä paikoitellen on erittäin kuivaa ja vieressä virtaa kylmä merivirta.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, 3 kesäkuun, 2020 at 05:01

      Niin jakaantuu sade epätasaisesti. Sen lisäksi, kun on maasto vuoristoista, niin se vesi poistuu kiireen vilkkaa.

  • Reply Periaatteen Nainen sunnuntai, 7 kesäkuun, 2020 at 10:16

    Kerrankin paikka jossa olen käynyt!
    Suomen pikkukunnat jääneet vähän mysteeriksi, mutta Kivijärvi-Karstula-Kyyjärvi-sektori on sattuneista syistä tullut tutuksi ja jotenkin hymyilytti siitä lukea 🙂

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, 7 kesäkuun, 2020 at 12:00

    Korona, korona, korona … Se hiivatin viirus pilaa kyllä kotiseutumatkailusta niin paljon. Kävin vanhan Kalajoen alueella (Plassi) kiertelemässä ja museot, kahvilat kaikki tietenkin kiinni. En ymmärrä, miten se korona voisi vanhan sahan päätalosta hypätä kimppuun. Hiekkasärkilläkään ei ollut kuin joku grillikioski ja jäätelökioski auki.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, 7 kesäkuun, 2020 at 12:57

      Koronahihhuloinnilla ei ole mitään tekemistä faktojen eikä edes koronan kanssa, siksi se onkin hihhulointia. Ihan kuin koko maan olisi vallannut jokin tuomiopäivänkultti. Aitoon kulttityyliin uskovaiset suhtautuvat vihamielisesti niihin, jotka eivät syystä tai toisesta usko heidän ristiriitaisia ja järjettömiä sepustuksiaan.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar