Isosti Isoakyröä

Harvoin jo etukäteen olen ajatellut, että paikkakunta tarvitsee toisen käynnin, kun ensimmäisellä kerralla ei mitenkään ehdi, mutta niin kävi Isokyrön kanssa.  Geokätkölogeista päättelin, ettei Pakosauna ole näillä keleillä tavoitettavissa, teillä kun on liian liukasta. Pakosauna oli isonvihan aikainen pakopaikka raskaana olevalle piialle, joka paljastui, mutta joka tyrmäsi saunalle tulijat yksi toisensa jälkeen kopsauttamalla halolla päähän. Nythän Pakosaunasta ei ole mitään jäljellä, 300 vuoden jälkeen.

Nythän lähdin reissuun asiantuntijan, eli Hätälasku-blogin Virpi Siekkisen kanssa. Hän oli kirjoittanut esimerkiksi Orisbergistä.  Pakosauna oli hänellekin tuntematon. Isonkyrön alueella on paljon nähtävää.

Saavuin Seinäjoelle ja kiertelin ensin vähän kaupungilla. Huomasin, että asemalla on ehkä Suomen rumin veistos. Näistä voitaisiin pitää äänestys, samoin kuin rumista kirkoista.

Virpi Siekkisen kanssa lähdimme sitten Isoonkyröön. Heti rajalla on Leväluhta/Levänluhta. Minulle uutena asiana tulee se, että paikkaa on pidetty Kalevalan Pohjolanam koska siinä puhutaan, että uroot upotetaan suohon. Kuitenkin suohautaan on haudattu naisia ja lapsia. Kalevalan paikat ovat hyvinkin todellisia, joten myös Pohjola on sijainnut jossain. Ehkä Kalevala kertoo tšuudien sodasta saamelaisia vastaan. Joka tapauksessa hauta on rautakautinen, samalta ajalta kuin muu Eurooppa oli kansainvaellusten kourissa.

Polku Leväluhdalle oli jäinen ja meni pienen metsikön läpi.  Onkohan se ollut pyhä lehto, suosaareke hautapaikan reunalla. Se on ollut niin varhainen, ettei sinne olla rakennettu edes kirkkoa.  Kristinusko saapui tänne paljon myöhemmin.

(Kuva: Virpi Siekkinen/Hätälasku)

Leväluhdalla oli tietysti geokätkö, joka oli jäinen ja jota joutui vähän käsissä sulattelemaan ennen kuin se suvaitsi avautua, mutta Isokyrö geokätköiltyjen kuntien joukkoon. 302. kunta, jossa olen kätköillyt.

Täältä siirryimme läheisen Orismalan kylän kautta Orisbergin kirkolle. Itse kirkko meni heittämällä kolmen hienoimman suomalaisen kirkon kärkeen. Muut ovat Teijon kirkko Salossa ja Fagervikin ruukin kirkko Inkoossa.

Orisbergin kirkko

Orisbergin kellot

Orisbergin kartano

Orisbergissä on leirintäalue ja mahdollisuus majoittautua, mutta vain kesäisin. Kesäisin ei millään ehdi, tietenkään. Tuhannet muutkin hyvät paikat ovat auki kesäisin, talvisin taas ei mikään. Orisberg on SLEY:n paikka niin kuin myös Kairosmaja Pelkosenniemen Pyhätunturilla. Voi miettiä, antaako rahojaan SLEYn pahuudelle, mutta majoituksessa tuskin mitään ongelmia ilmenee, vaikka olisi samaa sukupuolta oleva pari.

Talvisin on pannu kylmänä. Täällä päin se on ”kaffi”, kun taas lähempänä Oulua se oli ”kahavi”.
Näyttää samanlaiselta kuin mikä isälläni oli aikoinaan.

Orisbergissa tiet olivat erittäin liukkaat. Sieltä olisi päässyt pakosaunan suunnalle, mutta se tie näytti jo alussa yhtä huonolta kuin mitä Orismalasta tullut tie oli ollut. Sen sijaan menimme Isonkyrön kirkolle. Kirkon geokätkö löytyi vähän hakemisen jälkeen, vaikka oli ihan selkeästi esillä. Joskus etsii vaikeampaa kuin mikä onkaan.

Isonkyrön kirkko. Tämä on ihan ollut nuijasodan epicenter. Kirkko oli valmistunut 1500-luvun alkupuolella, kun taas nuijasota oli saman vuosisadan lopussa.

Kirkon päädyssä on alkuperäinen pyöröikkuna ja sen päällä kivi, jonka yksi mies olisi kantanut Lapuan Simpsiöltä saakka. Uskon sen olleen pieni kivi korkeintaan, mutta taru kertoo, että olisi ollut iso kivi.

Toisaalta, ison kiven kantaminen on peripohjalaista touhukkuutta, mene tiedä.

Koira kaataa joulukuusen kompastuessaan sen jalasta lähtevään sähköjohtoon?

Myös lähellä olevalla kotiseutumuseolla oli geokätkö, joten päätimme käydä pikaisesti siellä. Siellä olikin museon henkilökuntaa paikalla ja he arvasivat oitis, mitä me olimme hakemassa. Itse kotiseutumuseona se näytti samalta kuin kotiseutumuseot kaikkialla, kuten Karstulassa, Soinissa, Haapajärvellä, Lestijärvellä ja Konnevedellä, nyt esimerkiksi, missä olen viimeksi museolla käynyt.

Ainoastaan Haapajärven museoon satuin sen aukioloaikana.

Kävimme vielä Napuen taistelupaikalla. Napuesta ja isosta vihasta on tehty dokumenttielokuva.  Elokuva ja opastaulu ovat ristiriidassa sen suhteen, kuka sodan oikein aloitti. Se kuitenkin tunnetusti johti koko Pohjanmaan tuhoamiseen ja asujaimiston hävittämiseen tilanteessa, missä suuret nälkävuodet olivat tappaneet kansasta kolmasosan. Yli 20 vuotta ihmisten elämä oli täyttä helvettiä. Oli siinä tietysti rauhallisiakin vuosia välissä. Nämä tapahtumat olivat kuitenkin yksi suuri syy sille, että on ryssäviha ja että Suomessa syttyi sisällissota 200 vuotta myöhemmin. Noilta ammoin hävitetyiltä seuduilta tulleet ihmiset olivat ensimmäisenä liittymässä suojeluskuntiin.

Napuen monumentti

Napuen monumentilla oli myös geokätkö, mutten löytänyt sitä. Olin ehkä väsynyt ja GPS pyöritti ja koloja oli paljon tutkittavaksi.

Minulle opetettiin, että Yhdysvaltain sisällissota oli ensimmäinen totaalinen sota, mutta mitä muuta tämä olisi ollut kuin totaalista sotaa.

Virpi jätti minut Seinäjoen rautatieasemalle ja kotimatkani alkoi. Taaskin jäi aiheita uusille reissuille ja geokätköjäkin näillä seuduilla on runsaasti.