Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Ympyrä sulkeutuu

Muutan takaisin Tampeelle, missä elin viimeksi vaavikansalaisena puoli vuosisataa sitten. Ihmiset ovat kyselleet, enkö viihtynyt Hangossa. Hanko on ainoa kaupunki, jossa olen viihtynyt. Valtio on kuitenkin päättänyt vetää töpsykän seinästä lounaisen Uudenmaan suhteen ja ajaa Tunnin junaa kuin käärmettä pyssyyn. Täällä pelätään, että joukkoliikenteen yhteydet huononevat. Ovat ne nlytkin sikäli huonot, että viimeksi minä kerkisin tekemään junan vaihdon viimeiseen Hangon junaan vain siksi, että minulla oli asemalla polkupyörä. Karjaan asemaremontista on tullut ilmeisesti ikuisuusprojekti sen ollessa jo kuukauden myöhässä. Jotkut vaihtavat jo Tammisaaressa linja-autoon, jos ovat esteellisiä. VR:lle on valitettu asiasta sadat kerrat, ilman mitään tulosta. Vaikka väestö lisääntyy Uudellamaalla yleisesti, niin tällä alueella väestö vähenee. Ketään ei tunnu kiinnostavan alueen kehittäminen, ei edes RKP:tä.

Satamakaupunki Hanko on meluinen suurelta osalta ja sataman toiminta vain lisääntyy. Se on ristiriidassa edellä kuvaillun kehityksen kanssa. En halua elää loppuelämääni meluisessa paikassa. Silloin, kun olen ollut elukoita vahtimassa muualla, olen pannut merkille, kuinka hiljaista muualla on verrattuna Hankoon. Aina ei kaikki melu ole ihmislähtöistä, vaan esimerkiksi myrskytuuli aiheuttaa kattopeltien ja ikkunoiden rämisemistä. Tästäkin huolimatta olen viihtynyt Hangossa enemmän kuin muualla.

Minä en tykkää autosta enkä sellaisen hankkimisesta. Auto on loputon rahanielu. Ilmeisesti suuri osa kansaa äänestää fasistista puoluetta, koska heillä on riippuvuus autoon. En halua olla fasisti. Mutta ne, joilla on auto, valittavat siitä, kuinka joka paikassa täällä on peuroja. Melkein saa pelätä monet kerrat ihan polkupyöränkin kanssa, ettei aja peuraan, joka lähtee jonkun puutarhasta syötyään koristekasveja. Minun mielipiteeni niistä on, että peurat pakastimeen.  Paitsi että auto itsessään on kallis, sen korjaus on kallista, vakuutukset ovat kalliit ja katsastaminen on kallista ja bensiinikin on kallista, niin kun on auto, tulee ostettua sellaista tavaraa, mitä ei muuten ostaisi, eikä edes tarvitsisi. Ne, jotka puhuvat auton päästöistä ei tule ikinä ajatelleeksi näitä auton hankkimisen sivuvaikutuksia. Suurta osaa Suomea ei edes muuten suunnitella kuin autolähtöisesti. Näin on myös Tunnin junan kanssa, jossa tarkoitus on rakentaa asema keskelle peltoa Lohjasta sivuun ilman että olisi mietitty, miten ihmiset sinne menevät. Jos menevät autolla, niin mikseivät he sitten kulje loppumatkaakin autolla. Joukkoliikenteen kuolema tietää kuolemaa koko paikkakunnalle.

Tampereelle tunnetusti rakennetaan raitiovaunulinja ja toisestakin linjasta on päätetty. Eikä siinä kaikki, Tampereelta pääsee lähijunalla ja kiskobussilla melkein minne vain. Jos Hangossa pistää pyörän junaan ja lähtee vaikka Kuopioon, jotuu tekemään kaksi etukäteisvarausta polkupyöräpaikalle juniin. Etenkään kesäisin se ei onnistu, koska IC-junissa paikkoja on vähän, Pendolinoissa ei ole laisinkaan. Anne Berner lakkautti Y-junan Karjaan ja Helsingin väliltä. Raasun kaupunki on ostanut kokeiluluontoisesti pari vuoroa, varhain aamulla ja myöhään illalla ja hyvä niin, mutta niistä ei ole yhteyttä Hangon junaan.

Kun Helsingissä tapahtuu jotain, pitää lähteä aikaisin, koska viimeinen juna lähtee Hangon suuntaan lähtee puoli yhdeksältä illalla ja silloinkin, jos se myöhästyy, pitää juosta tai pyöräillä välimatka kahden laiturin välillä. Näin ei tietenkään ole Tampereen kanssa. Tampereelta kulkee yleensä suorat junat vähän joka paikkaan ilman tarvetta vaihtaa yhtään missään.

Minun geokätköilyprojektini on siinä vaiheessa, että kymmenen kuntaa, joissa en vielä ole kätköillyt kaikki sijaitsevat Tampereesta pohjoiseen. Luonnollisesti muutan ensin Tampereelle ja sitten käyn niissä. Jokaisessa niistä on huonohko joukkoliikenne ja väestö vähentynyt. Voi miettiä, kumpi on syy, kumpi on seuraus. Varmasti joukkoliikenteen väheneminen on kuitenkin kiihdyttänyt alamäkeä.

Tampere sitten itsessään. No, minun mummollani oli aikoinaan liiketila lähellä sitä paikkaa, johon muutan, joten se osa kaupunkia on tuttu. Helppo on muitakin opastaa, kun kaikki tuntevat Tampereen ruman kirkon, siis Kalevan kirkon. Minun isoisoisäni asui lyhyen aikaa ihan lähellä jo nyttemmin puretuilla kasarmeilla 1926. Sisällissodassa merkittävä osa Tamperetta tuhoutui ja jäljelle jääneet kärsivät vaikeasta asuntopulasta. Jotkut sitten majoittuivat kasarmeihin. Kasarmeilla oli myös sisällissodan jälkeen keskitysleiri ja taitaa minulla olla ainakin yksi siellä tapettu sukulainen. Noilla seuduin käytiin merkittäviä taisteluita.

Reilut pari viikkoa aikaa muuttoon ja on tietysti nyt jo täysi hösseli päällä.

 

 

 

 

 

Pimeä viikonloppu staycationina

Pakko sanoa, etten ole innostunut staycationin ajatuksesta, mutta kun asuu Hangossa, niin on ihan älytöntä se, ettei käytä tilaisuutta nauttiakseen kaupungin mahollisuuksista. Minä olen kuitenkin huono osallistumaan mihinkään. Kesän lopussa oli muinaistulien yö, mutta eivät ne saaneet muinaistulia syttymään ajoissa ja sitä paitsi oli ilotulitus, enkä pidä siitä paukkeesta.  Joo, olen ihan kauhea hapannaama ja ilonpilaaja.

Nyt järjestettiin ensimmäistä kertaa Pimeä viikonloppu Hangossa ja Tammisaaressa. Tammisaaren tapahtumiin en lähtenyt laisinkana ja niistä suuri osa oli ruotsinkielisiä. Tuntuu, että Hanko voittaa Tammisaaren tässäkin asiassa. Missä edes on Tammisaaren museo. Ehkä ne ovat välttäneet museon rakentamista.

Pakko sanoa, että Halloween/Kekri on minusta vuoden paras kaupallinen hömppäjuhla. Kärsin nuorena paljon unihalvauksista ja kuvittelin olevani paranormaalin asiantuntija, kunnes minulle selvisi, mikä unihalvaus on. 99% paranormaaleista kokemuksistani olikin normaaleja kokemuksia. Nukkumistapojen muutos johti siihen, etten kokenut mitään kummallista enää laisinkaan.

Ensimmäisenä iltana oli elokuva ”Hole in the Ground”.  Filmissä näyttelevä Kati Outinen oli saapunut sitä esittelemään. Hän kertoi olevansa herkästi säikkyvää sorttia ja että filmi oli samaa luokkaa Hohdon kanssa. Ehkä odotukset olivat siksi korkealla, kun taas filmi oli melko laimea. Vuoden kauhutrendinä näyttää olevan naaman venyminen niin, että kita voisi ahmaista jalkapallon kokonaisena. Suurin osa unihalvauksistani oli paljon kammottavampia kuin modernit kauhuleffat.

Seuraavan illan anti oli taidenäyttely Pensionat Tellinassa. Olen kirjoittanut Tellinasta esimerkiksi tässä. Se on lempirakennukseni Hangossa ja kuulemma kuvatuin rakennus Hangossa. Olihan se kesällä automainoksessakin. Kuulemma ihmiset vain eivät olleet snaijanneet sen olleen kuvattu Hangossa. Minusta on vähän outoa, että kun ihmiset näkevät kuvaa jostain paikasta, niitä ei kiinnosta, missä se paikka on.

Siellä oli taidenäyttely ja esillä paikan omistajan, Miran, töitä.

Tellinan yläkerta

Tellinassa tietysti kummittelee. Kaikissa pitsihuviloissa on oma kummitustarinansa. Mira sanoo, että sinne on jäänyt jotain jäännösenergiaa. Istuin yläkerrassa pitkään pimeässä ja minun rupesi tulemaan kylmä. Mitään ei tapahtunut. Ihmiset olivat käyneet siellä ennen virallista avautumista ja sain istuskella hiljaisuudessa yksin. Olisipa ollut kauhua, jos joku olisi tullut sinne ja törmännyt pimeässä minuun.



Turun linnassa oli esillä 1800-luvun vaatteita torson päällä ja ne näyttivät tosi karmaisevilta kummitusvaatteilta.

Miran mies tuli paikalle ja puhui ajastimesta. Kerroin, että arvasinkin torson lampulla olleen ajastimen. Viime kerralla kun olin siellä yötä, ei tapahtunut mitään paranormaalia. Alemmassa kerroksessa oleskeli joku mies. Yön aikana sitten torson lamppu oli sammunut ja ajattelin, että siinä oli tietysti ajastin. Mira sanoi, ”ei siinä ole mitään ajastinta”.  ”Ei ollut myöskään ketään miestä alakerrassa”.

Seuraavana iltana oli myrskyisää ja pääsy vesitorniin illalla. Vesitorni on melkoisen raju kovalla tuulella. Hyvä, ettei tuuli paiskaa vesitornissa kävijää kaiteen yli.

Hangon sikapuoli vesitornista. Asun sillan takana. 

 

Hangon kirkko

Vesitornissa oli ahdasta ja sinne tuli paljon porukkaa koko ajan, joten päätin lähteä alas. Viereisessä kirkossa oli tarjolla sekä musiikkia että hiljaisuutta. Arvostan jälkimmäistä, mutta totta puhuen sitä musiikkia oli enemmän.
Evankelisluterilainen kirkko on melko ruma. Se kärsi vaurioita sodan aikana, kun vesitorni sai täysosuman ja se remontoitiin ja modernisoitiin. Eipä edes vanha kirkko ollut kaksisen näköinen.

Seuraavana iltana Hangon museo tarjoili kummitusjuttuja. Niitä olikin paljon ja ne tarjosivat perin kummallisen kuvan Hangosta. Jopa oma kryptidi Hangolla on, sillä Neljän Tuulen Tuvalta on nähty merikäärme, joka on ikuistettuna Vuorikadulle patsaaksi. Hangon kaupungin työntekijä sanoi, että sehän on kaupungin poistoputki, mutta eipä anneta faktojen sekoittaa hyvää tarinaa.  Hangossa on ihmeteltävän monipuolisesti kummituksia. On jopa kummitusvuori ja siellä oleva talo. Jos talossa on valot päällä, niin se tietää hyviä aikoja kaupungille ja päinvastoin. Minusta siellä ei ole taloa laisinkaan, onkohan koskaan ollutkaan. Myös viikinki on kummitellut Hangossa ja ainakin kaksi kummitusta polkupyöräilee, koska onhan se helpompi tapa hengen liikkua kuin leijuminen. Tein esityksestä youtube-videon.  Ehkä tutustun kohteisiin myöhemmin.

Myös Hangon Keksillä kummittelee. Se on nykyisin kaupungin virastona. Ehkä siellä kummittelee laajemminkin, kun läheisellä maalitehtaallakin sanotaan kummittelevan. Tein sinne aikoinaan geokätkön ja ihmisiä pelotti liikkua siellä päiväsaikaan saati sitten pimeällä. Sittemmin kaupunki aitasi koko alueen, mutta nyt aidan raosta sinne pääsee taas. Softaajat ja urbaanit löytöretkeilijät pitävät paikasta.

Kryptidit ja ABCt ovat yleensä suosikkejani, koska ne eivät haihdu savuna ilmaan ja jotkut muuttuvat paranormaaleista normaaleiksi nopeammin kuin minun unihalvaukseni.

Viikonloppu oli luvannut hyggeä, mutta se oli nyt jäänyt vähäiseksi. Päätin korjata asian käymällä Hangon kylpylässä. Olin lukenut juttua turakaiskohteista, jotka ennen olivat kuuluisia, mutta jotka ovat tuhottu tai tuhoutuneet. Hangon entinen kylpylä Casinon vieressä oli sellainen. Se kärsi sodassa pahoin, eikä sitä koettu tarpeelliseksi kunnostaa sodan jälkeen. Ennen sotia oli etenkin Saksassa tapana esitellä omaa rotuaan mahdollisimman vähissä vetimissä, mutta sodan jälkeen ei sellaista enää katsottu hyvällä ja muutenkin vaihtui euforis-sadistinen 1930-luku sodanjälkeiseen harmauteen.

Mutta nyt on Hangossa taas uusi kylpylä, joka meinasi gentrifioida läheisen rantakapakka Roxxin pois alueelta, mutta Roxx sai jäädä. Ensimmäistä kertaa saavun kiistanalaiseen rakennukseen, kunhan pääsen pyörätelineelle nurmikon kautta puomin ympäri.

Koululaisuinnit, vältä niitä.

Sain uitua 25 metrin altaassa, mutta altaan sisäpuolella kulki porras, johon joskus löin varpaani. Maisemat kauniina päivänä allassalissa olivat kyllä hienot. Saunassa oli minusta saanut olla lämpimämpää. Siellä ei ollut mittaria.

Ennen kaikkea siellä alkoi koululaisuinnit. Onneksi oli poikien liikuntatunti, mutta silti.

Ne onnistuivat täyttämään terapia-altaan, missä ei ollut fingerporilaisittain ainakaan psykoterapiaa tarjolla. Voisin hierotuttaa jäykkiä lihaksiani tuntikaudet altaassa, mutta nyt siihen ei ollut mahdollisuutta.
Kylmä-allasta ei ollut. Kylmäuintiin Hangossa on mahdollisuus läheisellä uimahuoneella. En ole kokeillut. Minun aineenvaihduntani on niin sekaisin, etten tiedä, miten minäkin päivänä reagoin kylmään.