Suomen suurin matkablogiyhteisö

Aamulla ei ikinä tiedä, miten kivaa on illalla

Kiikarissa olivat Toholampi ja Lestijärvi, kunnat, joissa en ollut aikaisemmin edes käynyt, saati geokätköillyt ja sitä varten piti hakeutua Kannukseen yöjunalla. Jo siirtymällä Hangosta Helsinkiin Pendolinossa kävi niin, että kun siellä oli tyhjänä oleva huone lasten rattaille, ilmeisesti, niin Kirkkonummella pois jäänyt mies käytti sitä vessana. Uskomatonta sikailua. Junassa kuitenkin oli toimivakin vessa.

Junassa makuuvaunussa nukuin vähän levottomasti ja väli Helsingistä Keski-Pohjanmaalle on kuitenkin jotenkin minimiväli, mille kehtaa makuupaikan ottaa. Käytännössä saa rapiat viisi tuntia unta, minkä jälkeen minä en ainakaan ole ihan freesi, mutta toimintakykyinen kylläkin.

Saavun Kannukseen ja rautatieaseman odotustila on lukittu. Odotan sitten siinä aseman edessä sateelta suojassa, mutta en tuulelta, joka on pureva, kylmä ja kauhea. Minä hankolaisena en usein valita kovasta enkä kylmästä tuulesta ja tiedän, että sadeasu suojaa siltä, mutta nyt oli kylmä, vaikka oli sadeasu, talvitakki, huppari ja T-paita. Minä harkitsin hetken jopa, että nyt käännyn takaisin kotiin seuraavalla junalla. Oli vielä pimeää ja lohdutonta ja satoi rankasti.

Kannuksen Matkahuollon kahvio. Jo on älyllistä, kun kaikki tietosanakirjat kerätty yhteen hyllyyn.

Lähellä oli kuitenkin linja-autoasema ja sen yhteydessä oleva kahvila avasi ovensa kyltin mukaan kello kahdeksan, mutta oikeasti kello seitsemän, joten pääsin lämpimään teekupin äärelle. Kuulemma rautatieaseman odotustilassa oli ollut ilkivaltaa, minkä takia se oli sitten suljettu.

Paikalliset ukot kokoontuivat sinne jauhamaan kakkaa toistensa kanssa, niin kuin Suomessa on tapana kaikkialla. Tammisaaressa sikäläinen kutsui sitä nimellä ”pappa-dagis”.

Bussi lähti Toholammille ja olin tyytyväinen, ettei minun tarvitse Kannukseen enää palata. Illalla ajattelin toisin, mutta aamulla en ollut vielä tietoinen siitä, että Kannuksen Hullujärvellä on maastopyöräreittejä. Ei sitä tiedä mitkään kartatkaan.

Sade oli heltiämään päin ja näin, että olipas poikkeuksellisen hehkuva ruska täällä. Toholammin keskusta oli miellyttävän lähellä Kannusta. Sen torialueella oli tykit ja esiintymislava nimeltä Lampin Suoja. Siellä oli aikoinaan sen niminen suojeluskuntatalo, mutta meni 1970-luvulle, ennen kuin se paloi. Mitähän ne puuhastelivat taloissaan, kun olen käsittänyt, että suojeluskuntatoiminta oli enemmän ulkoilmassa heilumista.

Suomi on kyllä ihan sairaan militaristinen maa

Tykeiltä löytyi geokätkö, joten Toholampi uudeksi geokätköillyksi kunnaksi minulle.

Sen jälkeen rupesin etsimään taksia, että pääsisin Lestijärvelle. Sinne kulkisi bussi iltapäivällä, mutta joutuisin jäämään sinne yöksi. Siellä ei ole kirkonkylällä mitään ilmeistä paikkaa, missä yöpyä. Saattaisin altistua kutsumattomalle sosiaalisuudelle. Toinen vaihtoehto olisi mennä metsään ja pystyttää teltta sinne. Sieltä pitäisi kuitenkin selvitä bussille ennen auringon nousua eli aamutoimet pitäisi hoitaa pimeässä, taskulampun valossa. Toinen vaihtoehto, iltapäivän bussi pois sieltä, enkä tiedä, selviänkö kotiin saman vuorokauden sisällä.

Joten siis taksi ja suunnitelma, että tulen iltapäivän bussilla pois ja sitten mietin, selviänkö kotiin saman vuorokauden sisällä vaiko ei.

Innokkaita sotimaan, kun lähtivät talvisotaan jo ennen kuin se oli syttynytkään, etteivät vain myöhästyisi. 

Lestijärvellä en ollut koskaan, ikinä käynyt. Taksikuski teki ehdotuksen, että pääsisin samalla rahalla takaisin, jos kätkön etsimisessä ei mene kauaa. Siksi valikoinkin helpon kätkön muistomerkiltä ja Lestijärvi uudeksi kunnaksi geokartalle. Se olikin kolmassadas, mutta kun Valtimo yhdistyy Nurmekseen, niin kätköiltyjä kuntia onkin minulla 299, siis ellen tee asialle jotain ennen tammikuuta.

Lestijärvikin on uhan alla, sillä väestökato on ollut poikkeuksellisen raju täällä.

Taksikuski oli oikein matkailuhenkinen ja kun hänellä oli aikaa, niin hän otti minusta vielä kuvan Lestijärven kotiseutumuseolla.

Kotiseutumuseolla järjestetään muikkumarkkinat ja se on muutenkin aktiivinen. Alun perin ajattelin yöpyä sen alueella, mikä oli huono ajatus, sillä se tarjoaa liian vähän suojaa katseilta.

Sen sijaan taksikuski pyöräytti rannan kautta ja siellä oli kota, mitä ei oltu merkitty karttaan. Siellä oli myös Discolandian purkutyömaa. Discolandiassa kävivät aikoinaan Juice Leskinen ja Dingo ja monet muut kuuluisuudet. Itse järvi oli kuin Halsuanjärvi, mutta suurempi. Kuulemma paikallinen lääkäri, joka oli geokätköilijä, oli kuollut hukkumalla siihen syksyisellä geokätköilyreissulla. En ollut aiemmin kuullut, että Suomessa olisi kukaan kuollut kätköilyyn liittyvässä tapaturmassa.

Lestijärvi on puuhamaa kaikelle eräjormailulle, sillä Lestijoki on melontareitti ja kunnan takamailla kulkee Peuran polku. Kuvaus antaa ymmärtää, ettei se sovellu maastopyöräilyyn, tarvitaan saappaita, on ojien ylityksiä ja reitti on kivinen. Poikkeuksellisen hyvä tai hullu maastopyöräilijä? Lestijärven erämaisuus herätti minun kiinnostukseni. Ajattelin etukäteen, että kun koko Keski-Pohjanmaan maakunta on käyty nyt, niin Kokkola nousee heittämällä alueen parhaaksi kunnaksi, mutta en olekaan enää niin varma siitä. Säätila vaikuttaa. Nyt on satanut muutamat viikot hyvin rajusti kaikkialla, mutta sade oli tauonnut ja oli vielä erinomainen ruska, optimaalinen syyssää.

Toholammille saavuttaessa taksikuski esitteli vielä kirkon, joka oli jännästi pinkin värinen.

Minulla oli aikaa istuskella teellä Toholammilla lähiruokakaupassa. Siellä oli myytävänä paikallista lammasta purkitettuna. Päätin ostaa ja pistää muflonit teflonille kuin lampaansyöjät ikään.

Eikö suomalaiseen roadtrippailuun kuulu lampaan syöminen? Olen katsonut leffan ja lukenut kirjan. Kuten Huovisen tuotantoa ylipäätään, on vaikea ymmärtää, mikä on sanoma ja onko sitä. Lunttaan siksi arvostelun: ””Lampaansyöjät on tehty niille ihmisille, jotka eivät turhia murehdi, joilla on oma suu ensimmäisenä ja rahaa omiin tarpeisiin. – – Toivoa vain sopii että suomalaiset joskus havahdutettaisiin toisenlaisillakin, ehkäpä tärkeämmilläkin elokuvilla.” No, eipä havahduteta. Tuolloin lammas oli huonoa ja maistui villalta. Ehkä kirja oli protesti huonolaatuista lampaan lihaa vastaan? Nykyaikaan sovitettuna se olisi vaatimus lähiruoasta ja luomusta. Polson lammas on ainakin lähiruokaa, sillä se on Toholammilla. Moderni lampaansyöjä on kulinaristinen matkailija, joka road trippailee lähiruokaelämysten perässä.

Lähiruokapaikassa innostuttiin esittelemään minulle Lestijoen seutua laajemminkin ja esitteiden ja lehtien kanssa. Siellä oltiin tietoisia ulkopuolella olevasta geokätköstä.

Kälviän kirkon tapuli

Siirryin Kokkolan bussiin. Bussi meni Kälviälle upeissa ruskamaisemissa. Kälviän kirkon tapuli on upeampi kuin kirkko itse. Kälviällä oli myös kotieläinpiha, jossa oli lukuisia pieniä rakennuksia. Paula Gaston kirjoittaa tästä Toivosen eläinpuistosta ja talonpojan museosta. Tykkään kaikesta söpöstä. Kun maailma on julma, iljettävä ja vapaassa pudotuksessa ekokatastrofiin, herää halu käpertyä kulmaan elämään uudestaan lapsuuttaan, jolloin oli toisin.

Kokkolassa siirryin junaan, joka saapui Pasilaan myöhässä, mutta Turkuun menevä juna odotti. Olin asemoinut itseni rinkkoineni oikein aseman hissin suhteen, mutta sinne tunki liikaa sakkia, eikä hissi päässyt liikkeelle. Onneksi liiat menivät pois hissistä, kun käskin. Vieressä oleva juoppo mies sanoi, että ”Ei pidä olla niin ystävällinen, että itse joutuu kärsimään”. Sanoin, että se on kyllä totuus. Totuus kuuluu imeväisten ja juoppojen suusta? Ihmiset antavat toisten pyyhkiä lattiaa itsellään ja sitten ne purkavat vihansa ulkopuolisiin.

Karjaalle juna tuli myöhässä, mutta ajoi kakkosraiteelle, mistä oli lyhyempi vaihto Hangon junaan ilman, että joutuisi juoksemaan ylös ja alas portaissa. Nyt ne olivat vielä remontin takia normaalia kapeammat, joten jokainen, jolla on matkalaukku, tukkii ne. VR antautui järjen vietäväksi.

Siksipä pääsin kotiin vielä ennen puolta yötä, mikä oli hyvä, koska olin jo väsynyt reissusta ja piti ruveta suunnittelemaan uutta.

En minä nyt voi sanoa, että tämä oli tässä, Keski-Pohjanmaa on niin nähty, eikä sinne tarvitse palata enää, paitsi ehkä Kokkolaan. Kyllä tuo Lestijokivarsi on hieno, ainakin säiden salliessa ja ruskan loistaessa ja haluaisin sen lisäksi tutustua erämaisempaan Lestijärven takamaahan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Terhi sunnuntai, lokakuu 6, 2019 at 11:24

    Olet kyllä sitkeä ja viiteliäs, tuosta matkanteosta tuntuu mukavuus olevan kaukana.
    Hauska ilmaus tuo pappa-dagis, meilläpäin näitä maailmanparantajia kutsutaan huru-ukoiksi.

  • Reply Ne Tammelat maanantai, lokakuu 7, 2019 at 19:44

    Ihana ystävällinen taksikuski ja voi epäonnea hukkuneen lääkärin kanssa. Helsingin kauppatorilla on muuten geokätkö sellaisessa paikassa, että siitä voi helposti jalka lipsahtaa satama-altaaseen. Ystäväni yritti sellaista metsästää, mutta sushinälkä voitti ja jatkoimme matkaa ilman uhkarohkeaa temppuilua.

    Suomalaiset paikannimet ovat kyllä hauskoja 🙂 Kälviä ja Toholampi 🙂

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, lokakuu 7, 2019 at 21:03

      Helsingissä on montakin sellaista kätköä, mutta Kauppatorin olen hakenut kyllä. Ystävällisiä ihmisiä, ylipäätään, tuli kyllä hyvä fiilis tuosta Lestijokiseudusta.

  • Reply Pirkko / Meriharakka tiistai, lokakuu 8, 2019 at 10:06

    Tuo valitsemasi otsikko on niin totta matkailussa – usein saattaa kuvitella tietävänsä päivän kulusta jotain ja saattaa olla tehnyt suunnitelmiakin, mutta yhtä usein myös päätyy ihan muualla kuin ensin ajattelikaan ja päivästä tulee tavalla tai toisella yllätyksellinen. Näinhän harvemmin käy kotisohvalla, joten eiköhän tuo ole osa sitä matkailun viehätystä!

  • Reply Sini lauantai, lokakuu 12, 2019 at 22:50

    Tuo geokätköjen perässä reissaaminen kuulostaa hauskalta. Mulla on tuttu pariskunta, jotka tekevät samaa. Niillä löytyi kerran vähemmän hohdokas kätkö, kun joku oli työntänyt sinne koirankakkapussin, joka tietysti vielä hajosi käteen.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 05:55

      Olen kuullut vastaavasta. Onneksi itselleni ei ole tullut muuta kuin valtava ukkoetana kerran.

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures sunnuntai, lokakuu 13, 2019 at 09:07

    Sinulla on kyllä ollut seikkailu siellä – mutta mahtavalta kuulostaa tuo geokätköily ympäri maan. 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar