Karstula, harvoin on tarvinnut pelätä

Kaustisilta lähdin Karstulaan ja sää oli vaihteleva eli tuli välillä voimakkaitakin kuuroja, mutta Karstulan puolelle tullessa kuurot olivat jo loppuneet.
Karstulan ohi olen kulkenut kerran tai pari. Karstulassa kokoontui aikoinaan blondiliitto, koska siellä piti juoksijalegenda Martti Vainio mökkikylää nimeltä Lomakouhero. Kouhero on siis paikannimi.

”Blondiliitto Karstulassa, melkosen joutavaa

tokkopa yhtään typerämpää littoa ole olemassa?”

On, esimerkiksi Poliisiliitto.

Ennen Blondiliittoa Karstulassa tapahtui Suomen sodan eräs taistelu, missä ruotsalaiset ottivat taas selkäänsä venäläisiltä.

Karstulan kirkko

Saavun sitten Karstulaan, josta lähden tsuraamaan kirkolle, missä on geokätkö. Yllättävästi sinne mentäessä oli autio liikerakennus ja pari gopnikia pihalla ilmeisesti sisustamassa sitä. Mitäs gopnikit minusta, ehkä ne tunsivat kaltaisensa elämänkoululaisen. Se on tällainen aika henkisen puolen asia, esimerkiksi jos saisin hirveästi massia, niin silti minusta tunnistaisi elämän kovan koulun. Aika rouheaa, että kunnan keskustassa eletään ihan täyttä slummielämää. Kirkolle mentäessä tuli vastaan lisää tyhjillään olevia taloja, mutta niissä ei ollut sisällä talonvaltaajia eikä ketään.

Kirkolta löytyi kätkö nopeasti, joten Karstula uudeksi geokätköillyksi kunnaksi kartalle. Orava meni kätkölle minun jälkeeni, ilmeisesti se vartioi sitä pussukkaa.

Minulla oli kuitenkin aikaa ja ilta joutui, joten päätin lähteä toisellekin kätkölle. Sinne mentäessä oli tšasouna, jonka päätin nähdä. Tšasounassa palveluksen saattoi pitää maallikkokin, mikä mahdollisti vanhauskoisten hengenelämän jatkuvuuden. Ennen kaikkea tällainen tšasouna täällä kertoo siirtokarjalaisasutuksesta. Varmaan nämä seudut olisivat tyhjentyneet asukkaista kauan aikaa sitten ilman karjalaisia. Minulla oli tapana sotkea Karttula ja Karstula. Ehkäpä Karstulan nimi tulee samasta kuin Karjaa tai Karjala eli maasta, joka on karua.

Tšasouna

Pakko mainita tässä yhteydessä Karstulan keskustan miellyttävä ominaisuus eli penkkejä on ihan joka paikassa tällaiselle vähän huonosti kulkevalle. Sateesta huolimatta ne eivät olleet pahasti kastuneita, myöskään.

Saavun Karstulan museolle, joka tietysti on kiinni.

En ehkä ihan tämän takia museokorttia menisi hankkimaan.
Lautakasoja hujan hajan museonkin alueella. Keski-Suomi on Suomen rähjäinen sydän.

Siirryin torille ja kauppaan, mistä en onnistunut löytämään yhtään Karstulalle ominaista tuotetta. Ehkä täällä enemmän luonto on pääosassa, sillä en tiedä montaa paikkakuntaa, jossa järvet ympäröisivät asutusta niin kuin Karstulassa. No, ehkä Kemijärvi tai jotain.

Ilta pimeni ja istuin K-kaupassa, jossa oli reipas kauppias. Kerroin, että odotan bussia ja siihen oli vielä reilu tunti aikaa. Kauppias suositteli menemistä S-marketiin. Oliko hän huolestunut, en tiedä.

Gopnik-kuja

Nuorena tein töitä kadulla ja mikään ei pelottanut minua niin kuin että näkee pimeässä jonkun tyypin, joka katsoo sinua. Siitä näkee vain jonkin katuvalon heijastuman mopon kypärästä tai vastaavaa, että tietää, että se on koko ajan paikallaan siellä. No, kun odottelin penkillä yksin bussia Karstulassa keskustassa, niin oli sellainen. Pimeä auto paikallaan, josta katsottiin minua. Minä katsoin autoa, mutta olisi pitänyt tehdä merkki, että osoittaa kahdella sormella silmiä ja sitten autoa merkiksi siitä, että olen havainnut vaanijan.

Keskustassa oli myös pillurallinuorisoa sekä yksi nainen juoksulenkillä ja gopnikit autiossa talossaan. Nämä hyvin toimeentulevien vanhempien hemmotellut kullanmurut pelottavat minua. Tiedän, että ne ovat hyvin toimeentulevia, koska hädin tuskin koulu päättynyt ja on parempi auto alla kuin mitä minulla ikinä.

Onneksi bussi tuli ja pääsin Jyväskylään. Olin unessa suuren osan matkasta, kun en siitä mitään muista.

Jyväskylässä tutustuin vielä muraaleihin. Karjalan tasavallassa oli muraaleja, mutta ne onnistuivat vain kiinnittämään huomion siihen, kuinka ränsistynyt talo oli. Jos kaupunkikuvassa kaikki on menetetty, niin muraali ei onnistu sitä pelastamaan. Sitä paitsi, ne ovat pikkuporvarillisia. Ne voisi olla otettu Valituista Paloista, ne ovat täysin hampaattomia. Mielenkiintoisempaa olisi nähdä vaikka Paroni von Puolimatka kiskomassa Keskisuomalaista suosta samalla istuen satulassa sen päällä.

Istuin huoltoasemalla bussiaseman vieressä ja nuori mies sanoi kolme sanaa ”ei saa puhua”. Mikäpä korostaisi aluetta paremmin kuin valitus siitä, ettei voi puhua ja sitten puhuminen siitä, kun ei saa puhua ja mistä ei saa puhua.

Nukuin bussissa Helsinkiin. Bussi täyttyi välillä ja musta mies istui vieressäni. Jännä juttu, kuinka mustaihoiset luottavat minun kaltaiseeni elämänkoululaiseen.

Helsingissä nopeasti kipitän juna-asemalle. Siellä Turkuun menevien laiturilla ei saa mistään tietää, mistä kaukojunat lähtevät, ellei sitten mene tunneliin. Yleensä lähtee laiturista 12 ja niin nytkin. Helsinkiläiset ovat jättäneet Turkuun päin menevät ilman penkkiä.

Karjaalla oli myös tiukahko vaihto ja sitten olinkin jo taas kotona. Ei tarvitse usein pelätä reissussa, mutta tällä kertaa pelkäsin.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 18:30

    Tuo pelko, että pimeässä autossa olisi joku paha, on myös käännettävissä toisin päin. Itse sammutan auton valot, koska en halua herättää huomiota, jos seisotan autoa jossain laittomalla parkkialueella esim. lapsia kotiin noutaessa harrastuksista. Tee tuota myös ulkomailla, sillä en halua mitään erikoishuomiota autoon. Eli se autossa oleva voi olla ihan yhtä peloissaan. Monasti just pimeällä kokeilen ihan liian monta kertaa, että ovathan auton ovet lukossa ym.

    Mutta toisaalta tunnistan tuollaisen pienen paikkakunnan omituisen ”pahuuden”. Mitä pienempi kyläpahanen, sen enemmän salaisuuksia jota kaikki suojelevat.

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, syyskuu 8, 2019 at 21:08

    Muistan joskus pikkutyttönä käyneeni Karstulassa Lomakouherossa ihan päiväseltään retkellä tätini ja tämän miehen kanssa. Tietysti pyysimme nimmarit paikan isännältä Martti Vainiolta. Joskus myöhemmin vähän isompana tyttönä olen käynyt siellä myös tansseissa. Muuten Karstula on kyllä suhteellisen tuntematonta seutua. Ja pienen paikkakunnan asukkina saan hyvin kiinni tuosta pelon tunteesta. En minä yleensä mitään osaa pelätä, mutta just tuollaiset tilanteet, joissa joku outo hiippari kyttää jossain pimeässä ovat aika karmivia.

    • Reply Terhi keskiviikko, syyskuu 11, 2019 at 23:34

      Sait Karstulan kuulostamaan outojen hiippareiden valtaamalta pelottavalta paikalta. Ehkä päivänvalossa paikka olisi näyttänyt toiselta.

      • Reply Stacy Siivonen torstai, syyskuu 12, 2019 at 08:36

        Päivänvalossa siellä oli gopnikit ja autiot talot.

  • Reply espanjaan maanantai, syyskuu 9, 2019 at 10:57

    Klikkasin tekstiisi, koska ihmettelin saman tien, mitä pelättävää Karstulassa voisi olla. No tietysti aina tuollainen tuijottelu pelottaa. Karstula on minulle tuttu paikka, olen käynyt siellä useitakin kertoja ja kirkonkylällä kävely tarjoaa ihan nättejäkin maisemia. Hassua, että sinun mielikuvastasi muotoutui tuommoinen.

  • Reply Periaatteen Nainen lauantai, syyskuu 14, 2019 at 22:14

    Tämä oli jotenkin koominen teksti, kun oli paljon tuttua – olen viettänyt monta kesää Kartsulassa enon mökillä. Se ei ole ollenkaan pahempi paikka, edes Lomakouhero!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.