Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Karstula, harvoin on tarvinnut pelätä

Kaustisilta lähdin Karstulaan ja sää oli vaihteleva eli tuli välillä voimakkaitakin kuuroja, mutta Karstulan puolelle tullessa kuurot olivat jo loppuneet.
Karstulan ohi olen kulkenut kerran tai pari. Karstulassa kokoontui aikoinaan blondiliitto, koska siellä piti juoksijalegenda Martti Vainio mökkikylää nimeltä Lomakouhero. Kouhero on siis paikannimi.

”Blondiliitto Karstulassa, melkosen joutavaa

tokkopa yhtään typerämpää littoa ole olemassa?”

On, esimerkiksi Poliisiliitto.

Ennen Blondiliittoa Karstulassa tapahtui Suomen sodan eräs taistelu, missä ruotsalaiset ottivat taas selkäänsä venäläisiltä.

Karstulan kirkko

Saavun sitten Karstulaan, josta lähden tsuraamaan kirkolle, missä on geokätkö. Yllättävästi sinne mentäessä oli autio liikerakennus ja pari gopnikia pihalla ilmeisesti sisustamassa sitä. Mitäs gopnikit minusta, ehkä ne tunsivat kaltaisensa elämänkoululaisen. Se on tällainen aika henkisen puolen asia, esimerkiksi jos saisin hirveästi massia, niin silti minusta tunnistaisi elämän kovan koulun. Aika rouheaa, että kunnan keskustassa eletään ihan täyttä slummielämää. Kirkolle mentäessä tuli vastaan lisää tyhjillään olevia taloja, mutta niissä ei ollut sisällä talonvaltaajia eikä ketään.

Kirkolta löytyi kätkö nopeasti, joten Karstula uudeksi geokätköillyksi kunnaksi kartalle. Orava meni kätkölle minun jälkeeni, ilmeisesti se vartioi sitä pussukkaa.

Minulla oli kuitenkin aikaa ja ilta joutui, joten päätin lähteä toisellekin kätkölle. Sinne mentäessä oli tšasouna, jonka päätin nähdä. Tšasounassa palveluksen saattoi pitää maallikkokin, mikä mahdollisti vanhauskoisten hengenelämän jatkuvuuden. Ennen kaikkea tällainen tšasouna täällä kertoo siirtokarjalaisasutuksesta. Varmaan nämä seudut olisivat tyhjentyneet asukkaista kauan aikaa sitten ilman karjalaisia. Minulla oli tapana sotkea Karttula ja Karstula. Ehkäpä Karstulan nimi tulee samasta kuin Karjaa tai Karjala eli maasta, joka on karua.

Tšasouna

Pakko mainita tässä yhteydessä Karstulan keskustan miellyttävä ominaisuus eli penkkejä on ihan joka paikassa tällaiselle vähän huonosti kulkevalle. Sateesta huolimatta ne eivät olleet pahasti kastuneita, myöskään.

Saavun Karstulan museolle, joka tietysti on kiinni.

En ehkä ihan tämän takia museokorttia menisi hankkimaan.
Lautakasoja hujan hajan museonkin alueella. Keski-Suomi on Suomen rähjäinen sydän.

Siirryin torille ja kauppaan, mistä en onnistunut löytämään yhtään Karstulalle ominaista tuotetta. Ehkä täällä enemmän luonto on pääosassa, sillä en tiedä montaa paikkakuntaa, jossa järvet ympäröisivät asutusta niin kuin Karstulassa. No, ehkä Kemijärvi tai jotain.

Ilta pimeni ja istuin K-kaupassa, jossa oli reipas kauppias. Kerroin, että odotan bussia ja siihen oli vielä reilu tunti aikaa. Kauppias suositteli menemistä S-marketiin. Oliko hän huolestunut, en tiedä.

Gopnik-kuja

Nuorena tein töitä kadulla ja mikään ei pelottanut minua niin kuin että näkee pimeässä jonkun tyypin, joka katsoo sinua. Siitä näkee vain jonkin katuvalon heijastuman mopon kypärästä tai vastaavaa, että tietää, että se on koko ajan paikallaan siellä. No, kun odottelin penkillä yksin bussia Karstulassa keskustassa, niin oli sellainen. Pimeä auto paikallaan, josta katsottiin minua. Minä katsoin autoa, mutta olisi pitänyt tehdä merkki, että osoittaa kahdella sormella silmiä ja sitten autoa merkiksi siitä, että olen havainnut vaanijan.

Keskustassa oli myös pillurallinuorisoa sekä yksi nainen juoksulenkillä ja gopnikit autiossa talossaan. Nämä hyvin toimeentulevien vanhempien hemmotellut kullanmurut pelottavat minua. Tiedän, että ne ovat hyvin toimeentulevia, koska hädin tuskin koulu päättynyt ja on parempi auto alla kuin mitä minulla ikinä.

Onneksi bussi tuli ja pääsin Jyväskylään. Olin unessa suuren osan matkasta, kun en siitä mitään muista.

Jyväskylässä tutustuin vielä muraaleihin. Karjalan tasavallassa oli muraaleja, mutta ne onnistuivat vain kiinnittämään huomion siihen, kuinka ränsistynyt talo oli. Jos kaupunkikuvassa kaikki on menetetty, niin muraali ei onnistu sitä pelastamaan. Sitä paitsi, ne ovat pikkuporvarillisia. Ne voisi olla otettu Valituista Paloista, ne ovat täysin hampaattomia. Mielenkiintoisempaa olisi nähdä vaikka Paroni von Puolimatka kiskomassa Keskisuomalaista suosta samalla istuen satulassa sen päällä.

Istuin huoltoasemalla bussiaseman vieressä ja nuori mies sanoi kolme sanaa ”ei saa puhua”. Mikäpä korostaisi aluetta paremmin kuin valitus siitä, ettei voi puhua ja sitten puhuminen siitä, kun ei saa puhua ja mistä ei saa puhua.

Nukuin bussissa Helsinkiin. Bussi täyttyi välillä ja musta mies istui vieressäni. Jännä juttu, kuinka mustaihoiset luottavat minun kaltaiseeni elämänkoululaiseen.

Helsingissä nopeasti kipitän juna-asemalle. Siellä Turkuun menevien laiturilla ei saa mistään tietää, mistä kaukojunat lähtevät, ellei sitten mene tunneliin. Yleensä lähtee laiturista 12 ja niin nytkin. Helsinkiläiset ovat jättäneet Turkuun päin menevät ilman penkkiä.

Karjaalla oli myös tiukahko vaihto ja sitten olinkin jo taas kotona. Ei tarvitse usein pelätä reissussa, mutta tällä kertaa pelkäsin.

 

Halsua

Halsua kuului niihin kuntiin, jossa en ollut käynyt ikinä, kuuna, milloinkana ja joka on syrjässä keskeisiltä maanteiltä Keski-Pohjanmaalla. Siispä sinne.

Oikea tapa täältä etelästä on mennä yöjunalla Kokkolaan ja lähteä sieltä pelipaikalle. Yöjunassa on makuuhytti. Jostain syystä minulla oli käsitys, että saisin alapedin, mutta junassa olikin yllätyksekseni yläpeti. Sain sen kyllä vaihdettua alapediksi toiseen hyttiin. Minua ei huvita olla apina keskellä yötä käydessäni vessassa.

Kokkolassa oli aikaa käydä tutustumassa museoalueeseen ja Pedagogioon.

Pedagogion talo

Pedagogio on Suomen vanhin kaupungissa oleva ei-uskonnollinen rakennus ja sai alkunsa 1696 kouluna. Se on osa K.H. Renlundin museoaluetta, jossa on ITE-taidetta. Sitä oli myös pihalla nähtävissä. Kansantaide tuntuu olevan teemana Keski-Pohjanmaalla. Kuntien vaakunoissa on yhtä paljon kanteleita kuin Karjalan kuntien vaakunoissa, eikä ne ole siellä viittaamassa kalevalaisuuteen, vaan kansanmusiikkiin ja nimenomaisesti Kreeta Haapasaloon, joka asui usealla alueen paikkakunnalla ja soitti kannelta. Naapurimaakunnassa Haapavedellä vaikutti samaan aikaan 1800-luvulla Pasi Jääskeläinen, joka puolestaan teki kanteleita.

Pedagogio ja museo olivat Neristanin alueen liepeillä, missä oli useitakin hienoja puurakennuksia, mutta niitähän minulla on kotipuolessa Hangossa.

Lopun aikaa olin Kokkolan kirjastossa, josta osa on remontissa.

Sitten Halsualle. Jäin bussista Lehtomaantien kohdalla, josta oli noin maili töpsyteltävää leirintäalueelle. Itse asiassa 1,407 km leirintäalueen portille.

Geokätkölle vie polku

Ensin kuitenkin geokätkö. Sinne meni selkeä polku ja joutui ylittämään ojan. Toisella puolella kasvoi tukevasti nokkosia. Olin iloinen, että olin ottanut tukevammat kengät kuin lenkkarit. Kätkö löytyi kuitenkin ja Halsua uudeksi kunnaksi minulle, mistä geokätkölöytö.

Tie oli sikäli jännä, että ensimmäiset sadat metrit se oli soratie ja muuttui sitten asfaltiksi.

Halsuanjoen luusua

Myös portilla oli geokätkö

Joitain karavaanareita oli leirintäalueella, miksipä ei. Oikaisin suoraan konttorille, jonka löysin koiran haukunnan perusteella. Siellä oli myös Jopoja telineessä, niin ei tarvinnut kävellä loppumatkaa mökille. Jokaisen hankolaisen velvollisuus on ajaa Jopolla, nyt sitten minäkin.

Mikähän halsualaisten velvollisuus on. En tiedä, mutta Halsualla harrastetaan enemmän seksiä kuin muualla Suomessa. Entinen kaverini sanoi, että jos kunnasta haluaa jotain hyvää sanoa, niin oppii ymmärtämään Harry Potterin Malfoyn perheen ajatusmaailmaa.

Mökissä paistaa päivä sisään nurkasta. Se on kesällä itikan mentävä rako. Syksyllä ei haittaa.

Käväisen uimassa järvessä. Lämpötila on viisitoista astetta. Viikonloppuisin siellä lämmitetään sauna. Sauna olisi ollut liikaa, sillä olin melkoisen väsynyt. En ole lainkaan tottunut kävelemään.

Koska en ole tottunut kävelemään, lähden taittamaan mailin matkaa hyvissä ajoin aamulla. Kuulen punarinnan, vihervarpusen, joutsenen, kurjen, tiltaltin ja erinäisiä rastaita ja käpylintuja ja variksen ja korpin. Ehdin pysäkille ennen sadetta. Vastakkaiseen suuntaan menee bussi Kaustisille. Siitä ei ole mitään merkintää Matkahuollon sivuilla. Ei se mitään, minulla on hyvä sadeviitta. Ainoa on, että pysäkillä ei ole mitään penkkiä, niin istun sitten asfaltilla. Kun bussi tulee, siirryn Kaustisille Teboilille. Sää muuttuu erittäin sateiseksi ja vietän suuren osan päivää siellä.