Kun ei hotsita eikä rahaakaan ole

En ole toteuttanut kaikkia suunnitelmiani kesän aikana ja syy on tuossa yllä.
Minulta hajosi polkupyörä. Tarkemmin sanoen siitä hajosi taas korvake, vaihtaja irtosi, meni pinnojen väliin, pinna puhkaisi vannenauhan ja sisäkumin, joka räjäytti ulkokumin hajalle. Aiemminhan oli korjaaja jo sanonut, että vaihtajan ruuvit olivat ruostuneet. Tämä oli viimeinen niitti. Ikää pyörällä oli kymmenkunta vuotta ja oli pakko se hylätä.

Uuden pyörän ostaminen minulle on aina seikkailu, niin kuin kaiken muunkin uuden. Olen tehnyt laulun aiheesta, ”älä osta markettipyörää” eli pois se, että kävelisin jonnekin, no, Pilateemaan ja lähtisin pyörän kanssa pois. Perttu Häkkisen onnettomuus kertoo kaiken, mitä haluan kertoa niistä.

Raportin mukaan Häkkinen on huomannut puomin todennäköisesti liian myöhään ja jarruttanut voimakkaasti etujarrulla. Voimakas jarrutus on todennäköisesti aiheuttanut etuhaarukan murtumisen, minkä seurauksena hän on kaatunut maahan. 

Kuolema aiheutui siitä, kun kihveli petti alta, näin ei pitäisi käydä. Aamun punnituksen mukaan painoin 163,3 kiloa. Jos nyt ajatellaan moista jarrutustilannetta, niin on ihan eri voimat siinä haarukassa minun tapauksessa kuin jollain hintelällä Häkkisellä.

Ihan kaikkialla muuallakin. Minun edellinen pyöräni tapasi syödä pinnoja aamupalaksi. Kiekot on siis toinen akilleen kantapää.

Kun unohdetaan markettipyörät heti epäkelpoina, niin sitten on paljon pyöriä, muttei välttämättä juuri raskaille kuljettajille. Larunpyörä päätti suositella minulle maastopyörää ja niinpä minulla on nyt Nishiki Bushwacker 2020. Maksoi enemmän kuin lennot Intiaan.

Maastopyörällähän voi tehdä kaikenlaisia kivoja juttuja, enkä kauaa oikeasti viitsinyt olla asfaltilla, vaan rupesin ajelemaan pikkuteitä ja ihan umpimetsää, esimerkiksi näin:


Löysin tällaisen reitin Hankoniemen poikki, en ole aikaisemmin mennyt. Tuosta itään on Syndalenin sotilasalue, eikä sinne saa mennä ja länteen on soidensuojelualuetta, eikä siellä ole polkuja.

 


Neuvostoaikaan täällä kulki rautatie, joka on sittemmin purettu pois, mutta ratavalli näkyy edelleen kohoumana varjostetussa kartassa.


Niinpä minä sitten poljen sitä ratavallia jonkin matkaa. Ei se ihan koko matkaltaan onnistu eikä ole helppoa, sillä se on suurelta osin upottavaa hiekkaa, ainakin Tvärminnen ja Hangon päissä.

Hangossa on niin paljon neuvostokohteita, että jos niitä ryhtyisi selvittämään, niin se olisi itsessään elämäntyö. Useimmiten ne ovat juuri tällaisia maastossa havaittavia piirteitä.

Kävinpä Haliaksella

Kävinpä Haliaksen Kalskärsbergetillä maastopyörällä. Oikeasti ei saisi, siellä on pyöräily kielletty, mutta sama kai se on ajaako sitä, vai taluttaako sitä. Osan matkaa joutui taluttamaan. Siellä meni ihmisiä lastenrattaiden kanssa. Ne tulevat kyllä yllättymään.
Minä en tajua, miksi ihan tavalliset ihmiset menevät sinne laumoittaan. Suomen mantereen eteläkärki, joo, mutta ei Nuorgamin rajakivelle ollut mitään tunkua ja tuskin muillekaan ääripisteille.
Vesi oli todella alhaalla näkyi suokukkoja ja liroja.

Yhtenä päivänä pyöräilin geokätköillen Salossa, eikä siitä ole juurikaan kerrottavaa, sillä Salon kaupunkialue on tylsä. Lidlin pihassa joku humoristi oli avannut pikalinkun ja huomasin sen jarruttaessa.

Sitten ihan viimeisellä kätköllä oli kolme turkinkyyhkyä. Turkinkyyhky luokitellaan erittäin uhanalaiseksi lajiksi ja juuri Salossa niitä sattuu olemaan puistoissa. Mielenkiintoista oli paluu kotiin, koska oli taas turvalaitevika ja Hankoon menevä juna korvattu bussilla. Bussissa ei ollut tavaratilaa, joten jouduin istumaan pyöräni kanssa ovisyvennyksessä ja lähtemään joka pysäkillä ulos pyörineni. Kukaan ei kiittänyt ja tämä on sentään Suomen kohteliainta seutua.
Tässä kohden eli Karjaan asemalla oli vielä tilaa.

Minua ei ole hotsittanut, koska olen ollut niin sairaana. Minulla on ollut lihaskipuja ja keskellä kesää minuun iski hirveä noidannuoli ja pelkäsin, etten pääse enää ylös sängystä. Minun täyty vierittää itseni kyljelleni ja sitten jalat ulos sängystä, milloin ne vetävät koko muun kroppani pystyyn. Kipu on tietysti raastava ja henki salpautuu.
Minulla on fibromyalgia ja Intiassa ollessani keksin tvns-laitteen, joka helpottaa minun oloani ja nyt olen maksanut sitä pikku hiljaa osamaksulla pois. Sekin vielä, rahat eivät ollenkaan mene reissaamiseen.

Kun minulla on polvi kipeä, niin tykkään kulkea pyörällä joka paikkaan, ei se silloin kipeydy niin. Sitä paitsi, liikunta auttaa jonkin verran fibromyalgiakipuihin minulla. Kipuja tulee, jos liikkuu ja kipua tulee, jos ei liiku.

Kun edellisellä kerralla ostin pyörää, ajattelin, että minulle kaikki on large ja rungoltaan suuri pyörä kuljee vakaasti. Oikea koko on pikemminkin keskikokoinen ja vakauteen vaikuttaa esimerkiksi kiekot ja niillä olevat renkaat.

Nyt sitten on syksy edessä ja toivottavasti pääsen liikkeelle täältä, nyt olen ainakin kissavahtina Helsingissä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Terhi torstai, elokuu 22, 2019 at 16:44

    Joskus sitä tulee esteitä matkalle niin että suunnitelmat pettävät, toivottavasti vointisi paranee ja pääset taas matkailemaan. Nuo ääripisteet ovat mielenkiintoisia, minä olen käynyt vain läntisimmällä pisteellä (Märketissä). Ihan mieluusti kävisin noilla muillakin.

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, elokuu 23, 2019 at 22:59

    Tsemppiä, kyllä niitä reissuja ehtii. Rauhassa.
    Häkkisen onnettomuustutkinnan raportti kyllä herätti pyöräasioihin taas vähän tarkemmin.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.