Petäjävesi ja moninaiset vaihtoehdot

Lapsena kävin Petäjävedellä vanhempieni kanssa. Muistin, että maalla oli yöllä kovin pimeää ja että nolasin itseni kertomalla avioliittohaaveeni. Sitä en muistanut, että olin nähnyt Petäjäveden vanhan kirkon, mutta isäni sanoi, että olen sen kyllä nähnyt. Se oli tietysti aikana 20 vuotta ennen kuin siitä tuli maailmanperintökohde.

Nyt, juna jättäisi minulle aikaa vajaat neljä tuntia paikkakunnalle. Mietin, riittäisikö se. Myöhemmin lähtisi juna Jyväskylään, mutta samana päivänä ei lähdekään mitään junia Jyväskylästä etelään.

Keuruulla laitoin pyörän kiskobussiin, mutta sitten Petäjävedellä kiskobussin ovista toinen oli hajalla, joten pyörän saaminen alas junasta oli vaikeaa. Itse asiassa, koska laituri oli matalalla, se tipahti kiskobussin ja laiturin väliin, josta minun piti se vielä junasta käsin nostaa ylös ja laiturille.

Asemalla oli geokätkö, mutta sen hakemiseen meni enemmän aikaa, kuin mitä olin ajatellut, se ei ollut ihan helppo. Se löytyi kuitenkin ja Petäjävesi uudeksi kunnaksi geokätköiltyjen kuntien joukkoon. Niitä on nyt 295 ja 16 kuntaa puuttuu.

Asemalta on jonkinlaiset opasteet vanhalle kirkolle ja matkaa sinne on reilu kilometri. Pyörällä sinne menee yhdessä hujauksessa.

Kirkolla on oma multikätkönsä, jossa pitää selvittää esimerkiksi kirkon ovien lukumäärä ja hautakivestä erään henkilön syntymävuosi. Tiedot ovat hautakivessä selkeästi esillä, mutta kaikki hautakivien tekstit eivät ole helposti luettavia. Multikätkön loppupiste oli kohtalaisen lähellä ja kävin sen hakemassa. Sitten tutustuin itse kirkkoon.

Erikoista on paitsi kattokruunu, niin myös luukku viinikellariin ja Lutherin kuva päätyseinällä. Kattokruunu on tietysti katossa väijyvän hämähäkin munat.

Jos nyt rehellinen olen, niin ensisilmäyksellä kirkko ei ole erikoinen. On siinä kyllä nättejä piirteitä, mutta se ei yllä parhaimmistoon. Vasta kun kuuntelin opasta ja kyselin lisätietoja, heräsi kiinnostus kirkkoa kohtaan.

Yksi kiinnostava asia oli viini. En ole tullut ajatelleeksi, että kristinusko on melkoista läträämistä viinin kanssa, ainakin seurakunnan tasolla. Kirkossa oli viinikellari. En tiedä toista kirkkoa, jossa olisi ollut viinikellari. Viinin roudaaminen Suomeen, oletettavasti Saksasta, loi kauppareitin tai hyödynsi olemassa olevia kauppayhteyksiä. Pullot kuitenkin matkasivat erämaareittejä Saksasta Petäjävedelle tai vaikka Sodankylään.

Merkittävää oli, että penkkirivit olivat numeroitu. Kullekin oli oma paikkansa ja niin sanottu parempi väki istui edessä ja huonompi väki takana, mikä on täysin vastoin sitä, mitä Raamatussa käsketään. Vakiopaikat mahdollistivat myös sen, että huomattiin, kuka puuttui.

Erikoista oli myös Lutherin kuva seinällä. Luther oli ollut kuolleena reilut parisataa vuotta ennen Petäjäveden kirkon rakentamista, joten hän oli yhtä tuoreena tuon ajan ihmisille kuin mitä meille on Suomen sota. Vaikka uskonnolle pari sataa vuotta ei merkitse paljon, oli luterilaisuus kerinnyt jo suhteellisen paljon vakiintua tuohon aikaan mennessä.

Kirkossa oli myös häpeäpenkki. Jalkapuuta siellä ei ollut. Ihan uskomatonta oli ihmisten nöyryyttäminen ja alistaminen, mutta toisaalta, pidän tuosta viinirituaalista, vaikka pidänkin sitä kannibalistisena. Enemmän viiniä, vähemmän sadismia?

Kuvat ovat minusta kuin jostain lasten satukirjasta. Sopii siis teemaan. Minulle on ihan sama, puhutaanko puhuvasta käärmeestä ja aasista kuin ankoista ja kanoista. 

Omat sukulaiseni taisivat olla sitä etupenkin porukkaa omassa kirkossaan Sääksmäellä. Vasta 1800-luvulla tapahtunut yleinen köyhtyminen johti siihen, että takapenkille rupesi olemaan tungosta.

Minä en pysty erottamaan vanhaa toisesta vanhasta. Kirkkojen esineistöä on päivitetty nykyaikaiseen kaikkialla muualla, paitsi että se nykyaikainenkin on 1800-luvulta. Minä en sitä eroa näe, mutta hyvä, että oli opas, joka kertoi sen. Ehkä jokin Fagervikin ruukin kirkko on samaa luokkaa, mutta se onkin yksityinen perintö, eikä maailmanperintö.

Kirkossa oli myös esillä rahaa. Raha kuuluu aina kirkkoon, olihan Juudaskin varainhoitaja. Jotkut olivat Paavali I:n ajalta, todennäköisesti Suomen sodan ja autonomian aikana Petäjävedelle kulkeutuneita.

Kirkko kävi pieneksi, joten Petäjävedelle rakennettiin uusi kirkko, mutta rahaa vanhan purkamiseen ei ollut. Kirkko myös säästyi tulipalolta. Petäjäveden kirkko oli myös yksityisesti suunniteltu. Sen jälkeen Ruotsissa vahvistettiin yksi kaava kaikille kirkoille, niin kuin järkevää olikin. Ruotsi on nyt sitten täynnä näitä kaavamaisia kirkkoja.

Mitähän tuon ajan ihmiset ajattelivat ja tunsivat. Maailmalla tapahtui, kuten valistusaika ja Yhdysvaltain itsenäistyminen. Keskeisin asia, mitä minä olen elämässä oppinut, on se, että kaikki on kiinni arpaonnesta. Jos on elämässä huonot kortit, niin vähänpä siihen voi vaikuttaa. Ihmiset niin kuin vieläkin istuvat omalla paikallaan penkkirivissä, eikä sitä voi muuttaa, paitsi että häpeäpenkkiin saattaa joutua. Ehkä tuolloin sinne mentiin enemmän sieltä takarivistä, rahvaalla on aina ollut raskaampi vastuu kuin herroilla.

Hämähäkki väijyy saalistaan. Ei ole mikään ihme, että tämän jälkeen kaikissa kirkoissa oli sama kaava. Tuollaisesta tienaa piilukirvestä tai vähintään pieksupetäjää.

 

Onhan se nätti

Tuohon aikaan vielä, kun elämä oli arvaamatonta, ihmiset turvasivat alkukantaisiin Raamatun satuihin, mutta tiede voimisti asemiaan. Reilu pari sataa vuotta eikä tiede ole vieläkään tarpeeksi vahva aina uskoa vastaan. Uskovaisilla on se viinikellari.

Lapsena haaveilin avioliitosta, nyt olen jo leski. Puolisoni käytti huumeita, tappoi kolme ihmistä, oli erinomaisen älykäs, huumorintajuinen ja viehättävä, hurmaava ja paha ihminen ja lopulta kuoli aidsiin hirveiden kärsimysten jälkeen. Kristinusko jaottelee ihmiset vuohiin ja lampaisiin, mutta hän oli vähän kumpaakin. Pitää luopua siitä jaottelun pakkomielteestä.

Minulle jäi sittenkin aikaa, jopa asemalla odotella. Siellä olikin huonoja uutisia, sillä VR:n niin sanottu palvelu ei toiminut ollenkaan. Kaikissa junissa ei ole paikkaa pyörille laisinkaan ja joissain on ainakin näin kesäisin pyöräpaikat täyttyneet. Kaiken järjen mukaan pitäisi tehdä pyörävalinta ensin, niin se tiputtaisi pois vaihtoehdot, jotka eivät käy. Sen sijaan lippukauppa antaa valita ensin lipun ja sitten se ilmoittaakin, ettei ole pyöräpaikkaa. Ehkä syy tälle sekoilulle on, että tuo poikkijuna on ilmoittanut, ettei se otakaan enää pyöriä. Oikeasti näillä työjuhdilla pääsen Leppävaaraan asti tai jopa Kirkkonummelle ja työjuhdiksi kutsun lähiliikenteen junia ja kiskobusseja, jotka voivat ottaa periaatteessa määrättömästi polkupyöriä. Pitää kuitenkin mennä Tampereelle, sieltä menee R-juna Helsinkiin, jossa voi ottaa selville, pääseekö Intercityllä Karjaalle, josta pääsisi kiskobussilla kotiin.

Alun perin halusin tällä reissulla käydä vielä Kihniössä Parkanon kautta, mutta sitten selvisi, että Seinäjoella on Provinssirock ja kuukauden sademäärä on odotettavissa juuri nyt parina päivänä. Totta puhuen, kesäyskäni oli pahentunut ja olin muutenkin vaivoissani ja väsynyt. Seinäjoki vaikutti ihan väärältä suunnalta.

Kun kiskobussi tuli, niin se oli se juna, jossa ovi oli rikki. Pistin rohkeasti pyörän toiselle puolelle, missä ovissa ei ollut moista vaivaa ja säilytin pyörää eteisessä. Ei olisi käynyt sikälikään Seinäjoelle meno, että minun olisi pitänyt siirrellä pyörää joka ainoalla asemalla ihmisten tieltä tai siirtää se Keuruulla oikeaan päätyyn, missä on tila pyörille ja luottaa, että Seinäjoella laituri olisi toimivan oven puolella. Ei muistaakseni ollut.

Sade oli jo alkanut, mutta se ei onneksi minua haitannut. Siirsin pyörän Keuruulle ja jäin odottamaan Tampereen junaa. Kännykästäni oli loppumassa virta. Tein kuitenkin nopeasti varauksen Dream Hosteliin Tampereelle eli siis Ankkalaan. En huomannut sitä, mutta tein vahingossa varauksen sekadormiin. Yö Tampereella antoi minulle aikaa etsiä vaihtoehtoja juniin itselleni ja pyörälle ja kas kummaa, sellainen löytyikin aamulle, Turun kautta.

Tampesterissa satoi ankkarasti jo, mutta pyörällä suhautin itseni nopeasti hostellille. Hostelli antoi pitää pyörän sisätiloissa. Olin liian väsynyt käydäkseni kaupassa, mutta hostellilla oli ylijäämäruokaa, lähinnä korppuuntunutta leipää ja kaurahiutaleita.

Aamulla pistän pyörän junaan ja menen Turkuun. Ihmiset valittavat VR:n lippukaupasta, joka oli taas ollut sekaisin kuin seinäkello muillakin kuin minulla. Minulla se ei onneksi ollut laskuttanut tuplasti. Turussa jouduin väistelemään kaikkia jalankulkijoita pyöräni kanssa ja Turun ja Karjaan välillä myös junan myyntikärryä. Ne kun aina lähtevät liikkeelle juuri silloin, kun juna on saapumassa asemalle.

Hangossa tuntui jo, että kumit olivat melko tyhjiä. Sekin on, että pani renkaisiin ilmaa vähän tai paljon, niin aina se vuotaa pois matkan aikana.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 09:54

    Petäjäveden vanha kirkko on ollut listalla jo monta kesää, jospa tänä kesänä vihdoin sinne pääsisin. Hienoltahan tuo näyttää ja varmasti ihan näkemisen arvoinen.

  • Reply Terhi sunnuntai, kesäkuu 30, 2019 at 21:53

    Eipä tunnu olevan ihan helppoa tuo polkupyörän kuljetus junassa. Petäjäveden kirkko näyttää toki hienolta ja nuo koristeet saarnastuolissa miellyttävät silmääni naivistisuudellaan. Täytyisi käydä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, heinäkuu 4, 2019 at 12:59

    Kiva juttu Petäjäveden kirkosta – olet oikein paneutunut aiheeseen, selvästikin!
    Enpä tiennytkään, että tuonne pääsisi junallakin. Me olimme autolla liikkeellä ja muistan, että viimeiset kilometrit pari kesää sitten olivat lähes tuskallisia tietöiden takia soratiellä! Tuotakaan en ole miettinyt, että miten haastavaa pyörän kanssa voi olla. Toistaiseksi olemme miettineet, että josko joskus matkaisi pyörällä metrolla lännestä Itä-Helsinkiin, mutta sekin on vielä jäänyt tekemättä.

    • Reply Stacy Siivonen torstai, heinäkuu 4, 2019 at 13:25

      Wikipedian mukaan jossain vaiheessa henkilöliikenne ei pysähtynyt Petäjävedellä, se on minusta uskomatonta. Sitten, onneksi, liikenne palautettiin, joten kaikki toivo ei ole mennyt VR:nkään kanssa. Mitä tulee pyörän kuljettamiseen metrossa Itä-Helsingin ja Espoon välillä, niin taidan tehdä sen piakkoin, sillä olen kissan orjana Helsingissä ja samalla käyn tietysti geokätköllä ja pyöräkin on mukana.
      Pyörälle on ostettu lippu takaisin Hankoon, mutta aamulla ei muita vuoroja ollut, kun pitää ihan puoli seitsemältä jo lähteä. Karjaan aseman työmaan pitäisi valmistua syksyllä, joten välimatka laitureiden välillä lyhenee.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.