Inarijärvelle risteilylle

Geokätköilyn megatapahtuman ohjelmaan kuului taas georisteily Inarijärvelle. Tällä kertaa oli luvassa rantautuminen Ukko-seidalle, jossa olisi sekä miitti että virtuaalikätkö. Kun geokätköilyssä harrastetaan tilastoja, niin kaikki, mikä tapahtuu saarella, on hyvin haluttua, ainakin minun kaltaiselleni maakravulle. Miitti ja kätkö olisi siis minun puolestani voinut olla millä tahansa saarella Inarijärvessä.
Bussilla menimme laivalle, joka lähti saamelaismuseo Siidan vierestä Inarissa. Heti aamulla olin Saariselällä havainnut lapintiaisen. En ole havainnut niitä moneen vuoteen, en ehkä tällä vuosisadalla laisinkaan. Joka Lapin reissulla niitä ei ole tullut vastaan. Kiikaroin lintuja Inarijärvelläkin, mutta mitään hienoa ei osunut näköpiiriin.

Ukko

Selostuksesta kuulin, että kun Ukon uhreja oli tutkittu, niin myös kristillisellä kaudella oli käyty tekemässä uhreja saareen. Näitä seitoja oli inarinsaamelaisilla useita, esimerkiksi Ukonjärvellä ja ne vieläkin käyvät antamassa niille uhreja. Inarinsaamelaisille porotalous ei ollut niin tärkeää kuin kalastus.

Vaikka laiva oli täynnä väkeä, niin silti tykkäsin olla järvellä ja koin, että se on harvinaisia rauhallisia paikkoja Lapissa ja säästynyt kesämökkislummeilta.

Maihin ei jäänyt niin paljon aikaa, kun olisin toivonut. Miitti ei sen kummaisempi ollut, kuin että pistettiin nimi miittikirjaan. Virtuaalissa piti selvittää kolme asiaa infotaulusta ja ottaa kuva itsestään tai jostain itsestään kuuluvasta saarella. Purkittomat geokätköt sopivat tuollaisiin paikkoihin, joihin ei voi mitään purkkia jättää.

Osa porukasta lähti sitten kapuamaan kapeita portaita ylös saaren huipulle, mutta jo portaissa huomasin, ettei siihen oikeasti ole aikaa ja käännyin kesken takaisin.

Pikkaisen ylhäältä otettu kuva

Jotkut sitten myöhästymisellään venyttivät laivan lähtemistä.

Laiva meni Hautuumaasaaren ohitse. Täällähän 1930-luvun ”tutkijat” olivat tehneet mittauksia saamelaisten kallonmuodoista, niin kuin sen ajan rotuoppeihin kuului. Nyttemmin kai hautarauha on palautettu.

Hautuumaasaaressa näkyi ristejä

Tapa haudata ihmisiä saariin oli myös Karjalassa ja Suomen valtioraja kulkee yhden sellaisen saaren halkaisten.

Osa porukasta jätettiin taivaltamaan kahdeksaa kilometriä Pielpajärven erämaakirkolle. Kirkko on toki kiinnostava, mutten tiedä, olisiko se ollut oleellisesti hienompi kuin Sodankylän vanha kirkko. Ennen kaikkea en kestä kipeine jalkoineni kahdeksan kilometrin riuskaa kävelyä. Siksi jatkoin muiden kanssa Inariin.

Inarissa osa jäi saamelaismuseo Siidaan. Loppujen kanssa äänestettiin, mennäkö Jäniskosken suuntaan, Riutulaan vaiko Utsjoen kunnan rajalle. Näistä kahdessa minä olin jo aiemmin käynyt, joten äänestin Riutulaa. Äänet jakautuivat tasan Utsjoen ja Riutulan kanssa, joten bussi meni molempiin. Ensiksi bussi jätti meidät Riutulaan.

Riutulasta avautui hieno näkymä Mutusjärvelle ja Muotkatuntureille.

Pohjantikkakoiras

Riutulassa oli useitakin kätköjä ja lähdin niitä kiertämään, aluksi porukan kanssa, sitten omineni, koska olin hidas liikkeissäni. Päädyin näkötornin luokse ja muut tulivat sinne ja suosittelivat lähellä olevaa laavua, joten lähdinkin menemään sinne. Yllättävästi pohjantikkakoiras tuli puuhun lähelle. Pohjantikkojakaan ei tapaa kovin usein. Pohjantikalla on jännä yhteys siinä, että se pesii usein lähellä kanahaukkaa ja sillä on kolme varvasta siinä, missä muilla tikoilla on neljä ja se on levittäytynyt myös Pohjois-Amerikkaan. Ei kai se mitenkään harvinainen ole, mutta sen elintavat ovat huomaamattomat, toisin kuin useimpien muiden tikkojen.

Laavulla en tahtonut löytää kätköä alkuun, mutta sinne tuli muita geokätköilijöitä, jotka löysivät sen kätkön minulle varsin nopeasti. Seuraavana päivänä mittasin, että oma käsi-GPS heitti 4-5 metriä annetussa sijainnissa Kiilopäällä (muualla voi heittää muita lukemia) ja jos kätkön tekijälläkin heittää saman verran, niin saattaa tuplautua virhe ja siinä on jo paljon etsittävää.

Palasin takaisin Riutulan Vasatokkaan. Jonkin aikaa odotimme bussia ja poimimme muut mukaan. Lopuksi kävimme Karhunpesäkivellä. Koska olen siellä ollut aiemmin, ei ollut kiinnostusta mennä sinne uudestaan.

Kun saavuimme takaisin Kiilopäälle, nukahdin vuoteeseen jaksamatta lähteä vielä illalla miittiin. Olin ollut viime yöt vähän huonoilla nukkumisilla, joten lepo tuli tarpeeseen. Huolellinen kuositus on Madventuresin suositus.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sateenmuru sunnuntai, kesäkuu 23, 2019 at 12:47

    Hyvä vinkki, pitää pitää mielessä, jos suunnittelemani syksyinen Lapinmatka onnistuu. Hehe, ”kesämökkislummit”, hauskasti muotoiltu. ^_^

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas maanantai, kesäkuu 24, 2019 at 10:34

    Täällä myös naureskelin sanaa kesämökkislummit. Oletpa upeita lintuja bongannut matkallasi. Lappi on kaunis niin kesällä kuin talvella. Ainoa miinus on ne mäkäräiset🐜

  • Reply Sandra / Terveiset päiväntasaajalta tiistai, kesäkuu 25, 2019 at 14:44

    Tuo saareen hautaaminen on kyllä mielenkiintoinen seikka. Tuolla Geokätköilyllä näkee kyllä oivasti kotimaata. 🙂

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, kesäkuu 28, 2019 at 21:11

    Mielenkiintoinen reissu, hienoja kuvia ja hauskaa (tai no ei hauskaa, mutta hyvin kiinnostavaa!) historiaa. Harmi, ettei maissa ollut tarpeeksi aikaa.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.