Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tar ’n’ Tech Oulu

Vuoden ensimmäinen geokätköilyn megatapahtuma Tar ’n’ Tech oli Oulun Nallikarissa. Sain kaveriltani kyydin Nallikariin ja olin varannut mökin sieltä pariksi yöksi. Pohjanmaalla on porukka, joka on ottanut hoitaakseen megatapahtumien järjestämisen. Viime vuonna sellainen oli Haapajärvellä, sitä edellisenä Kalajoella. Toinen vastaava talkooporukka on Suomen Latu, joka valmistelee megatapahtumaa Saariselälle juuri nyt. Syksyllä on vielä Lahdessa megatapahtuma ja vuonna 2020 pohjalaiset järjestävät megan Lappajärvelle. Niistä sitten raporttia aikanaan.

Perjantaina kuitenkin oli rakennustalkoot. Yleensä, kun geokätköilijät järjestävät jotkut talkoot, käsiä on paljon enemmän kuin tehtävää työtä. Nyt kuitenkin jouduin töihin. Sää oli edelleen sateinen ja ikävä. Perjantaina kasattiin näytteilleasettajien telttoja ja ensiaputelttaa.

Mökkini Nallikarissa

Tarjoushinta mökille Nallikarissa oli 50 euroa per yö ja vessa, suihku ja vesi olivat ulkona. Haapavedellä kaikki oli sisällä ja lisäksi saattoi käydä Lakkuunissa uimassa ja kuntosalilla, eli mielummin Haapavesi.

Oulussa kyllä ongelma on se, ettei halpaa hostellia ole missään. Hostellissakin jos haluaa yksityisyyttä, niin se on äkkiä tuo 50 euroa per yö.

Ruokakauppaa ei ollut eikä ruokatarjoilua poislukien paikallinen kahvila ollut järjestetty. Olin vahingossa ostanut pahaa kevytmetukkaa, joka jätti vähän nälkäiseksi.

Tietysti siellä oli myös tervatynnyri, jonne tiputettiin loggaukset.

Megapäivä itse oli lauantaina ja silloin saattoi käydä erilaisilla seikkailurasteilla ja sen lisäksi palloilla itse tapahtumassa tapaamassa tuttavia. Tyypillistä ohjelmaa on tutustumisleikki megabingo, jossa voi täytellä lapun etsimällä ihmisen, joka täyttää bingoruudussa vaaditun ominaisuuden. Minä olin suosittu, koska eräs niistä oli se, että on kätkölöytö vähintään kolmelta eri mantereelta. Megassa järjestettiin myös bussiretki Hailuotoon, mikä ei ole kauhean kiva paikka sadesäällä ja erilaisia pajoja, kuten kankaanpainantaa.

Kävin päivän mittaan tietysti myös läheisellä kätköpurkilla.

Olikohan tarkoitus, että purkki olisi nuken jalan sisällä. Se oli kuitenkin sieltä luiskahtanut ulos. Tämä purnukka kuitenkin esiteltiin Kalevassa pienenä erikoisuutena.

Illalla oli vielä tapaaminen Nallikarin rannalla sateessa, mutta oikeasti halusin suoriutua sieltä saunaan. Saunassa istuskelin vilvoittelemassa ulkona, kun sorsat lensivät yli ja rääpätys oli laadultaan karkeampaa kuin sinisorsilla eli ne olivatkin harmaasorsia. Aika yllättävää luontoa näin pohjoisessa. Näin täällä myös lehtokurpan lentävän ja punakylkirastaat lurittelivat.

Seuraavana aamuna sade vain jatkui, mutta kävin parilla kätköllä ja osallistuin rannan siivoamiseen. Ranta oli aika siisti, kun geokätköilijät poimivat omat roskansa ja vähän muidenkin.

Mökin luovuttamisen jälkeen istuskelin kahvilassa. Kahvilan pitäjä sanoi, että kun hän tuli viikonloppuun, niin hän ajatteli, että on tosi hiljaista, kun sataa ja sitten sinne paukahtaa geokätköilijät ja olikin kiireisempi viikonloppu kuin siinä kahvilassa ikinä ennen.

Kun kyllästyin pimputtavaan pianoon, lähdin Oulun keskustaan. Vuoro 15 vei vähän samaan suuntaan kuin missä oli rautatieasema ja vietin sitten aikaa monta tuntia siellä, koska Oulu ainakin rautatieaseman lähellä on tylsää, eikä ainakaan ole mitään avointa kirjastoa eikä edes ruokakauppaa. Aika moni kaupunki on yhtä tyly aseman luona, myös Hanko.

Onneksi pääsi vessaan ilmaiseksi. Kun jossain on kolikkovessa, jätän oven auki seuraavalle, jos suinkin mahdollista. Täällä saattoi vessassa käydä ilmaiseksi.

Illalla sitten Onnibus Turkuun. Onnibus kuuluu niihin, joiden turvavyö ei mahdu minun ympärilleni. Epäilen turvavöiden turvaa muutenkin, mutta kun turvavyö on sopivasti kiinni ja jämäkkä, niin turvavöissä voi nukkua yönsä valumatta liikaa lattialle. Siksi bussissa on parempi nukkua yö kuin junan päivävaunussa. Sen lisäksi Onnibusin jalkatila oli tiukka ja pelkäsin, että jalka on poikkeuksellisen kipeä aamulla, kun on ollut yön puristuksissa. Koko yön takana ollut mies kuorsasi, korahteli ja pulputti erityisen kovaäänisesti ja häiritsevästi. Olin hereillä jossain Siipyyssä, mutta nukahdin Laitilassa uudestaan.

Turussa taas oli kilometrin sprintti bussiasemalta rautatieasemalle, kun kukaan ei ollut älynnyt niitä aikoinaan yhdistää yhdeksi ja samaksi. Karjaallakin oli pitkä vaihto, kun siellä ratapihaa remontoidaan. Pasilan ja Ylivieskan kokemuksien pohjalta ratapihojen remontit jatkuvat vuodesta toiseen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA tiistai, kesäkuu 4, 2019 at 08:54

    Olet ollut naapurissa. Olisin tarjonnut kahvit ja kunnon ruokaa. …Itse tosin taisin olla tuolloin reissussa 🙂
    Nallikaria lähin ruokakauppa olisi löytynyt Toppilansalmen toiselta puolelta. Iso K-Supermarket. Matkaa leirintäalueelta tulee 1,5 km suuntaansa.
    Siellä linja-autoaseman lähellä ei tosiaankaan ole mitään. Kauppakeskus Valkea ja sen ympäristö on käytännössä ainut alue, missä on jotain mielenkiintoista katsottavaa ja missä aikaa voisi kuluttaa paremmin. Matkaa Rautatieasemalta Valkeaan on joku 700-800 metriä suunta, mutta jos sataa, niin tylsää lähteä tarpomaan.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar