Intia askeettisesti, osa VIII: Hermot koetuksella

Luovutan huoneeni kahdeksalta, kuten oli puhe. Jussi oli tilannut kyydin kentälle 16:30, joten minulla olisi päivä aikaa. Anne pyytää minua mukaan Ramanashramiin ja menemme sinne kivilattialle istumaan. Anne haluaa ostaa matkamuiston joltain riivaajalta ja minä odottelen eläinseuralaisten hautojen luona. Huomaan, että ihmiset ovat viillelleet puihin nimimerkkejään. Sri Ramana sanoi, että kun puuta hakataan kepillä, niin hän tuntee iskut ihossaan. Mitähän Ramana-vainaja ajattelisi siitä, että ihmiset kaivertavat nimensä puuhun hänen ashramissaan.

Palaamme takaisin Sparsa resortiin. Minä haluan ostaa matkamuiston kadun toisella puolella olevasta kaupasta, mutta se on kiinni. Vartijat soittavat putiikin omistajalle ja odottelen miehen tuloa. Huomaan, että katoksessa pesii lintuja ja otan niistä kuvia.

Idänhopeanokan pesä

Amerikkalaiset kutsuvat noita LBJ:ksi, ”little brown job”. Niitä ei pidä ylenkatsoa. Ne näyttävät olevan varpusia ensikatsomalta, mutta olivatkin idänhopeanokkia.

Pääsin ostamaan matkamuistomyymälään käsityönä tehdyn ankan. Se maksoi peräti tuhat rupiaa, tinkimisen jälkeenkin.

Muut luovuttivat huoneensa vasta puolilta päivin. Kun kysyin, tuliko heille sanktiota huoneen luovuttamisesta myöhään, niin ei tullut. Sanoin, että minä kysyin kahdesti ja minulle sanottiin, että kello kahdeksan. ”Intiassa pitää kysyä kolmesti”.

16:30 olemme kuitenkin liikkeellä, mutta tie Tiruvannamalain lähellä on poikki, joten joudumme kiertämään Arunachalan. Tämä oli samalla pyhiinvaeltajien reitti Pradakshina ja vielä oikeaan suuntaan, myötäpäivään. Nyt ei enää näkynyt pyhiinvaeltajien virtaa. Sen sijaan näin mustavästäräkin. Kaikki muut västäräkkilajit olenkin nähnyt härmässä (västäräkki, keltavästäräkki, sitruunavästäräkki ja virtavästäräkki).

Gingeessä on linna, jonka koko on valtava ja bussi pysähtyy siellä. Melkein yhdellä loikalla hyppään ulos kuvaamaan, mutten linnaa, vaan smyrnankalastajaa.

Smyrnankalastaja

Kun tärkein oli tehty, ajattelen, että ehkä pitäisi kuvata linnakin.
Gingeen linna

Linnasta kuvaan mahtui vain pieni osa. Linna rakennettiin 800-luvulta 1200-luvulta eli aikana, jolloin eurooppalaisilla oli muutakin tekemistä kuin Intian löytäminen, kuten viikinkejä vastaan taisteleminen.

Annika oli saanut numeron, johon meidän piti soittaa ja jossa tiedettäisiin minun matkalaukuistani ja autosta soitettiin siihen numeroon (koska suomalaisista kännyköistä on kallista soittaa intialaisiin numeroihin), mutta se numero ei koskaan vastannut. Hän ei ollut kysynyt nimeä, myöskään. Annika oli hoitanut tätä, koska hän osasi kunnolla saksaa, mikäli sitä tarvittaisiin Luftwaffen kanssa kommunikoimiseen.

Lähempänä Chennaita liikenne rupesi olemaan ikävällä tavalla tukkoista, niin kuin Los Angelesiin verrattavalla tavalla tukkoista. Lentokentälle ei johda mitään omaa tietä, vaan lentokenttä oli jotenkin keskellä kaupunkiasutusta, Pietarin kokoista kaupunkia. Olin jo luopunut toivosta saada matkalaukku ikinä itselleni.

Lentokentällä on konetuliasein varustettu vartija joka sisäänkäynnillä ja vartija tarkistaa, onko voimassa olevaa lippua lentokoneeseen.
Terminaalissa löydämme Lufthansan työntekijän. Hän kutsuu paikalle kaksi muuta työntekijää. Tämä kysyy yhdeltä aseistetulta vartijalta, pääsemmekö terminaalista ulos. Piti mennä puhumaan tämän pomolle, joka oli toinen hermostuttava vartija aseen kanssa. Seuraavaksi menimme matkalaukkualueelle ja jälleen neuvottelu aseistetun vartijan kanssa ja nimi kirjaan. Naiset lähtivät neuvottelemaan matkalaukkua ulos. Se piti saada läpi tullista. Turha kuvitella, että matkalaukku tekisi vain U-käännöksen takaisin ruumaan käymättä tullin kautta. Tämä vei aikaa, sillä täyteltäviä lappusia oli useita. Näin kuitenkin, että naisilla oli tuttu pinkki laukku. En ymmärrä, miksi sitä on kutsuttu punaiseksi. Jos ikinä pistän laukkua ruumaan, niin sen pitää olla joko musta tai valkoinen, koska niitä värejä kaikki ymmärtävät.
Naiset rullasivat kuitenkin laukun kanssa ja siirryimme ulos. Samaan aikaan, joku ryntäsi paniikissa ovista ulos häipyen Chennain pimeyteen. Jälleen terminaaliin ja aseistettujen vartijoiden ohi ja suoraan lähtöselvitysjonoon. Kiitin vielä naisia hyvästä työstä ja jonossa ollessa evakuoin itselleni alusvaatteet sekä talvitakin. Olin koko matkan ajan pelännyt, että tulen Helsinkiin helmikuussa kesävaatteissa.

Seuraavaksi turvatarkastus ja meidät jaetaan jonoihin sukupuolen mukaan. Olin lukenut eräästä blogista, kuinka transsukupuolinen mies, joka oli passissa nainen, oli mennyt Bangaloressa naisten jonoon ja hän oli saanut vihaa niskaansa sen takia. Joka tapauksessa, on aika erikoista jakaa jonot sukupuolten mukaan. Eikös Intiassa ole kolmaskin sukupuoli. Sen jonoa en nähnyt missään.

Nainen tarkistaa minut ja näkee passin, jossa minulla on Donetskin kansantasavallan kuoret. Se hämmästyy, ”mikä, mikä tämä on!!” ja kun minä sanon, että se on Suomen passi, jossa on Donetskin kansantasavallan kannet, niin hän räjähtää nauramaan ja sitten minä nauran kanssa. Koko ajan olin ollut jännittynyt matkatavaroiden takia ja nyt vain nauratti.

Aika monessa maassa olen ollut Donetskin kansantasavallan kansilla, eikä kukaan ole tätä ennen huomannut niitä.

Istuimme baarissa vielä iltaa, koska kone lähti yöllä. Ensimmäinen kalja Intiassa. Nyt ei tarvinnut enää pingottaa.

Koneessa yöllä sitten olin keskipenkillä ja pyrin pois, koska piti ottaa kilpirauhaslääkkeet ja herätin tietysti vieressä olleen samaan ryhmään kuuluneen naisen. Hänen kanssa syntyi keskustelu minun kaikista oireistani. Paljastui, että hän oli lääkäri, Sekin paljastui, että minulla on fibromyalgia. En aiemmin tiennyt, mutta hän päätteli minun oireistani. Hän suositteli erästä lääkäriä, johon otin yhteyttä palattuani.

Lentokoneessa ei ollut kivaa olla vessassa ja kun tulimme Frankfurtiin, niin sanoin meneväni vessaan. Sellainen näkyikin olevan lähellä, mutta menimme sen kerroksen ohi. Oikeassa kerroksessa sitten ei ollutkaan ja rupesin kulkemaan kohden Helsingin lennon porttia. Siinä välillä tuli junakyytikin. Kun löysin vihdoin vessan, olinkin jo oikealla portilla.

Sinne tuli Tero, joka sanoi, ettei ollut nähnyt muita, mutta ne ovat varmasti jossain kapakassa. Sitten näin muut ja Jukka sanoi, että hän oli etsinyt minua. Kerroin wc-seikkailuni ja että jouduin menemään sinne junan kautta. Jukka oli tullut sinne reittiä, johon ei kuulunut junalla kulkeminen.  Anne oli unohtanut laukkunsa turvatarkastukseen, mutta oli onneksi löytänyt sen ennen kuin oli liian myöhäistä.

Koko porukka saapuu sitten Helsinki-Vantaalle ja matkalaukkuhihnalta tulee minun laukkuni, jonka nostan vielä ilmaan. Siirryn junaan ja ajan Helsingin päärautatieasemalle, missä on heti asunnoton kerjäläinen kerjäämässä minulta rahaa.

Vaihdan Turun junaan ja vaikka iso matkalaukku, aikaa on nyt riittävästi vaihtaa junaa Karjaalla ja saavun kotiin Hankoon, missä raahaan matkalaukun kotiini ja menen nukkumaan, kun lentokoneessa en saanut nukuttua kunnolla ja koska fibromyalgia.

Previous Post Next Post

8 Comments

  • Reply miraorvokki sunnuntai, maaliskuu 10, 2019 at 16:47

    Mielenkiintoinen postaus! Jännä, ettei kukaan muu ollut huomauttanut kansista aiemmin. :–) Intia on vielä itsellä kokematta, joten juttuja sieltä on aina mielenkiintoista lukea.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää sunnuntai, maaliskuu 10, 2019 at 23:23

    No olipahan seikkailu. Minulla tuntuu olevan tuota väittelyä väreistä aina joidenkin ihmisten kanssa. Joku sävy näyttää mielestäni siniselle tai turkoosille, ja heidän mielestään se harmaa. Olisipa kivaa tietää kumpi on oikeassa.. ha ha. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin tämänkin pinkin laukun tapauksessa, ja reissu oli varmasti ikimuistoinen kokemus.

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 08:27

      Itse asiassa, on olemassa sellaisia sovelluksia netistä, että kun ottaa valokuvan jostain väristä, se kertoo sen RGB-koodin ja sillä hakemalla saa sitten värille englanninkielisen nimen. Loppu kaikille väriväittelyille. Minua kiinnostaa närhen pohjaväri, kun olen ajatellut, että se on punainen, ehkä pinkki, ehkä siinä on rusehtavaa. Oikea vastaus on Santa Fé.

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 09:56

    ”Intiassa pitää kysyä aina kolmesti” 😀 Tuossa suhteessa Intia ja Venäjä muistuttavat toisiaan. Intiassa huomasinkin, että siellä oli paljon venäläisiä matkailijoita, ja ymmärsin syyn. Heillä on ainakin joissain määrin samanlainen mieli.
    Mutta sitruunavästäräkki, en tiennytkään, että sellainenkin on!

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 08:29

      Ehkä sen takia tykkäsinkin Intiasta, että se oli jollain tapaa samanlainen kuin Venäjä. Venäläisiä en taas nähnyt, mutta yllättävästi eestiläisiä kylläkin ja jopa suomalaisia.

  • Reply Pirkko / Meriharakka perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 13:34

    Heh, siis matkalaukkusi kävi lähes avaamattomana Intiassa vaan kääntymässä! Aikamoista.
    Itse olen kammonnut moista tilannetta vaikka joskus risteilylle lähtiessämme, että jos matkalaukkuni ei tulisi eikä ehtisi laivaan eikä saisi sitä missään vaiheessa kiinni. Täysikasvuisten (lue -kokoisten) ihmisten kun ei olisi ihan helppoa hankkia vaatetusta vaikka laivan putiikeista!

    • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, maaliskuu 17, 2019 at 08:31

      Jatkossa viisaampi ja on ihan turha kenenkään urputtaa, että käsimatkatavaraa otan maksimimäärän. Talvella tropiikkiin lähtiessä voi ottaa superlämpimän villapaidan tai muuta kevyttä siltä varalta, ettei talvitakki saavukaan takaisin Helsinki-Vantaalle.

  • Reply Periaatteen Nainen perjantai, maaliskuu 15, 2019 at 20:39

    Voi ei, ”Intiassa pitää kysyä aina kolmesti”! Intia ei ole omalla listallani ihan heti, mutta jos sinne päin lähden niin muistan taatusti tämän neuvon.

  • Vastaa käyttäjälle Katja/jumalainenseikkailu Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.