Intia askeettisesti, osa VII: Samudiram Eri

Anne oli maininnut, että rikšakuski Ananda oli vienyt hänet kävelemään jollekin järvelle, missä oli ollut kahlaajia.  Toden totta, kartassa näkyy järvi, jonka nimi on Samudiram Eri, juuri Tiruvannamalain kaupungin ja David Godmanin välissä. Hotellin vastaanotossa sitä ei tiedetä, joten se on paikallisillekin tuntematon. Siksi haluankin kuskikseni nimenomaisesti Anandan.
Intian tiet ovat yleensä ihan kauheita, mutta järvelle oli eritoten hyvin kärsinyt hiekkatie slummin läpi. Tosin se, mitä minä sanon slummiksi, jossa kotieläimet juoksentelevat pitkin katuja,  oli Annen mukaan tavallinen intialainen kylä. Ehkäpä sitten niin.

Heti kiinnittyy huomio kasteltuun peltoon, jolla on haikaroita ja kohta sen jälkeen tulemme itse järvelle, joka on kuramonttu. Se nyt ei haittaa, vaan siellä on kolonia haikaroita ja merimetsoja. Haikaroiden laji paljastuu silkkihaikaraksi ja merimetsot jaavanmerimetsoiksi. Silkkihaikaroita on jossain päin Eurooppaa, jopa Hollannissa ja Englannissa. Olen kuitenkin välttynyt niiden näkemiseltä.

Silkkihaikaroissa on kovasti samaa näköä kuin jalohaikarassa, mutta on pienempi ja varpaat ovat keltaiset.

Tiellä on hyvin vähän paikkoja kuvata pensaiden raosta, mutta toisaalta, eivätpä linnutkaan pelästy kuvaajaa.

Pellolla oli mukavasti esillä intianriisihaikaroita.
Yritin kuvata myös drongoa, mutta järveltä kävelevä länsimaalainen pelästytti sen karkuun. Ei malttanut odottaa sen vertaa, että olisin saanut sen kuvattua. Toisaalta, ehkä minulla on kuva drongosta muualla.

Takaisintulomatkalla ennen hotellia näkyi riikinkukko luonnossa. Hotellilla niitä on, mutta olin luullut niiden olevan kesyjä. Ehkä ne ovat vain puolikesyjä, vähän niin kuin Suomessa on pullasorsat talvella. Kesyjä lintuja ei tietenkään merkitä mihinkään ja joskus ero on vähän vaikea, kun kesyt pääsevät luontoon ja villiintyvät.

Sain tietää, että joudun luovuttamaan huoneen kahdeksalta aamulla. Ryhmämme järjestäjä Jussi sanoi, että puolelta päivin. Menin uudestaan kysymään ja eri henkilö sanoi, että kello kahdeksan on oikea aika.

Annika oli vastaanotosta saanut selville puhelinnumeron, johon pitää soittaa ennen kuin tulemme lentokentälle huomenna, että saamme Luftwaffen työntekijän mukaan hakemaan laukun minun kanssani. Ihan niin helppoa ei ollut. Intialaiset ovat hirveän byrokraattisia, lappuja on ja leimoja pitää olla joka paikassa, mutta lopulta asiat toimivat. Suomalaiset eivät ole kovinkaan byrokraattisia ja asiat hoidetaan netissä, mutta lopulta asiat kuitenkin saadaan hoidettua. Saksalaisten kanssa asioita hoidetaan niin netissä kuin lipuilla ja lapuilla, eikä mikään kuitenkaan toimi.

Previous Post Next Post

4 Comments

  • Reply Pirkko / Meriharakka torstai, maaliskuu 7, 2019 at 09:37

    Että oikein merimetsoja Intiassakin 🙂 Taannoin teimme jonkun melko perusturistiretken, ei siis erityisesti lintuharrastajille tarkoitetun, Makedoniassa ja päädyimme saarelle, jossa oli muiden lintujen ja eläinten ohella myös merimetsoja. Tuolloin olimme jo Saaristomerellä nähneet monta puhtaaksi kaluttua merimetsojen valloittamaa luotoa ja siippa totesikin hetimmiten, ettei hän halua nähdä yhtään merimetsoa lisää!

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, maaliskuu 8, 2019 at 07:44

      Nämä olivat hyvin vähän mereisiä, koska olivat kaukana rannikolta, vähän niin kuin ne Makedoniankin merimetsot. Kaikkein hurjin merimetsotuho, minkä olen nähnyt, on Liettuassa Kuurin kynnäällä ja se on meikäläistenkin merimetsojen alkuräjähdyksen sijaintipaikka. Saaristomerellä taas ne kantavat fosforia merestä lannoitteeksi kukkaniityille, joten se kelpaa minulle kyllä.
      Neljäs manner, muuten, missä olen nähnyt jotain lajia olevia merimetsoja. Merimetson ja jaavanmerimetson lisäksi minulla on guano-, oliivi-, amerikan-, ulappa-, tyrsky- ja harmaamerimetsot. Onkohan niitä vielä paljon jäljellä, no karimetso, ainakin.

  • Reply sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, maaliskuu 9, 2019 at 19:01

    Upeita lintuja olet reissullasi bongaillut! Melkoinen seikkailu on sinulla ilman laukkua ollut! Ollaanko me niin eksoottisia, että meistä pitää ottaa kuvia? Melkoista! Enpä taidakaan intiaan haluta 🙂

    • Reply Stacy Siivonen lauantai, maaliskuu 9, 2019 at 19:08

      Myös muut kuin minä kertoivat päivistään julkkiksina. Minä ajattelin, että olen ollut ihan väärällä alalla ikäni, olisi pitänyt myydä ihonvaalennustuotteita intialaisille.

    Vastaa käyttäjälle Stacy Siivonen Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.