Aamujunalla Seinäjoelle ja vaihto junabussiin. Vaasaan menee ihan oikeita juniakin, mutta jostain syystä jotkut vuorot on korvattu busseilla. Valitettavasti en saanut alennuslippua ja mietin, että ehkä olisi ollut kannattavampaa nukkua yö Seinäjoen Omenahotellissa kuin Tampereella hostellissa. Täällä päin Pohjanmaata on pula kunnon huokeasta hostellista.
Tulee tämäkin tie ajettua. Se kulki Napuen ohi ja se on suuri taistelupaikka, joka on mainittu Isoviha-dokumenttifilmissä. Pietari I, jota kieltäydyn kutsumasta Suureksi, tai no, olihan hän pitkä ja roteva, suoritti kansanmurhan Pohjanmaalla ja sillä oli kauaskantoiset seuraamukset esimerkiksi ryssävihan syntymiselle nimenomaan Pohjanmaalle. Minä voin kuvitella monen eteläisen Suomen ja itä-Suomen asukkaan toimineen ryssänrenkeinä sodassa aiheuttaen sen, että pohjalaisia raastettiin orjuuteen Venäjälle tai tapettiin. Jos harppaan suoraan siihen, että tulin Vaasaan ja kuvautin siellä itseni Vapaudenpatsaan kanssa.
Niin mainitsemani dokumenttifilmin idea oli, että ”Vapaussota” johtui pohjalaisten venäläisiä kohtaan tuntemasta traumasta ja sitä hyödynnettiin ja lietsottiin propagandassa. Juuri talonpojat sieltä, missä suurimmat tuhot olivat olleet isovihan aikana olivat innokkaimpia riisumaan venäläisiä aseista.
Palatakseni siihen, miksi kuvautin itseni patsaan kanssa, on sellaisia virtuaalisia geokätköjä, joissa ei ole lootaa, vaan pitää ottaa itsestään tai jostain omistamastaan kuva kohteen kanssa ja nyt on menossa sellaiset viikot, että kun saa tietyn määrän pisteitä hyviksi arvostelluista kätköistä saa itselleen matkamuiston, joka on sellainen digitaalinen prenikka geokätköilysivustolla. Toisin sanoen, palkinto ei ole kummoinen, mutta johtaa se tutustumaan sellaisiinkin kohteisiin kuin Vaasan torin Vapaudenpatsas. Tietysti haluan protestoida mokomaa rumilusta pitämällä päässä vielä ”Novittu”-pipoa.
Noin muuten, minulla on taas valitettavan vähän aikaa olla Vaasassa. Vaasa on kuin Hanko, siellä on samanlainen vesitorni kuin Hangossa oli ennen kuin puna-armeija sen purki, siellä on Rewellin-keskus, kun taas Hangon sikapuolen näkyvin rakennus on Rewellin suunnittelema ja siellä on Pitkäkatu, niin kuin Hangossa, mutta Hangon katu on Långgatan, kun taas Vaasan katu on Storlånggatan, koska Pohjanmaalla kaikki on suurempaa.
Tällä kertaa minulla ei ole kuitenkaan aikaa istuskella Loftetissa, jossa kummittelee. Minä en ole kyllä nähnyt kummitusta siellä. Ei ne näyttäydy minulle. Minulla on tuonpuoleisessa sen verran porukkaa, että ne nappaavat kummitusta olkapäästä kiinni, jos tämä on menossa pelottelemaan minua. Vaasassa kummittelee kahvilassa, Hangossa kummittelee ravintolassa.
Kummassakin kaupungissa kummitteluja on vähän joka paikassa. Aavedata on tehnyt Loftetista tutkimuksen.
Mutta minä en tullut Vaasaan Vaasan itsensä takia, vaan päästäkseni Laihialle, ja odottelin Matkakeskuksessa bussia ja pelkäsin, ettei se tule laisinkaan ja tulinko Vaasaan periaatteessa turhan takia, mutta se tuli 20 minuuttia myöhässä. Suomalaisia pidetään tarkkoina aikataulujen kanssa, mutta sehän ei pidä paikkansa todellisuudessa. Ei tarvitse muuta sanoa kuin ”VR”, niin kaikki tietävät, että aikataulut ovat Suomessa pahasti viitteellisiä. Bussifirma päätti, etten viipyisi Laihialla kauaa, etten vaan erehtyisi ostoksille. Minun nuoruudessani kerrottiin paljon laihialaisvitsejä, jotka eivät olleet oivaltavia, mutta sitten Susanna Koski ja vitsistä tuli todellisuutta. Susanna Kosken mainoksia näytettiin kaikkialla samoin kuin muiden kylmien ihmisten, mutta Koski on mainittu wikipediassa tunnettuna laihialaisena. Sama lähde mainitsee myös Toivo Kärjen olleen Laihialta. Toivo Kärki oli ensimmäinen minun sukulaiseni, jonka tiesin olleen julkkis, eikä hänkään mikään lähisukulainen ollut.
Jännästi monet eduskuntavaaliehdokkaat korostavat pohjalaisuuttaan parodiaan asti, mutta uusmaalaiset ehdokkaat eivät korosta uusmaalaisuuttaan. On minulla eräs sukuhaara, joka päättyy Sipooseen. Mietin, että pitävätkö he ihmisiä tyhminä ja miltä se näyttää niistä, jotka ovat ulkopuolisia ja jotka tuntevat ne julkisuudesta.
Laihialla menen geokätkölle, joka on puistossa, joka on vielä lumen peitossa. Siksi en huomaa ojaa, vaan kävelen siihen. Onneksi se ei ollut syvä. Saan Laihian geokätkökartalle.
Poistuessani huomaan upean meijerirakennuksen.
Laihialla on säästetty vanhaa, mutta paikkakunta näyttää vireältä nuupahtaneen Kuortaneen jälkeen.
Laihialla on säästetty sikäli, ettei sinne tarvitse ollenkaan omaa tietä, vaan sama tie, mikä menee Vaasaan, on riittänyt myös Laihialle.
Bussi tuleekin ihan samalla, joten pääsen takaisin Vaasaan, missä on bussi Tampereelle. Säästän sillä joitain euroja junaan verrattuna ja jonkin verran ehkä aikaakin verrattuna siihen, mitä olin suunnitellut.
Bussi menee Kurikan kautta. Siellä on Koskenkorva ja Altian tehtaat. Aikoinaan Kossu rakennettiin vankityövoimalla. Kun vangit olivat lusimassa usein viinapäissä tehdyistä rötöksistä, niin keksittiin samalla ikiliikkuja: vangit tekevät viinatehtaita ja viinatehtaan tuotteet tuovat lisää vankityövoimaa.
Samaan syssyyn bussi meni myös Jalasjärven kautta, missä kuikuilin Yli-Rajalantien suuntaan. Elin 15 vuotta kimpassa Yli-Rajalan kanssa ja hän oli kova viinasten kuluttaja. Kerran sain häneltä veitsestä. Kun saa pohjalaiselta puukosta, niin on onnistunut herättämään tunteita. Häneen päti viisaus, mitä kirkkaampi valo, sitä syvempi varjo. Kun ihmiset tapaavat tällaisen ihmisen, niin ne tuppaavat korostamaan sitä varjoa. Kun on paljastuksia pedofiileista tai muista hirviöistä, ajattelen, että jospa näilläkin ihmisillä on persoonassa toinen puoli, joka on kultainen ja rakastettava.
Jalasjärveltä voisi kirjoittaa Jokipiin pellavasta, Juustoportista tai siitä, kuinka nukuin yön tanssilavalla, mutta olkoon. Saavuin Pirkanmaalle ja ensimmäinen näkemäni vaalimainos oli kommunistien. Ihan eri meno täällä. Radiosta tuli Tampereen murre, joka on kyllä ihan rumin ja ärsyttävin murre Suomessa. Minun mummoni puhui sitä, ”syäs tyynemmäks!”, ”äs tössötä ny!” ja ”tattis” ja minun oli vaikea olla nauramatta.
Bussi tuli linja-autoasemalle ja olin väsynyt, enkä mennyt ruokakauppaan. Aamulla sitten söin hostelliaamiaisen, mikä ei kovin hyvä ollut, mutta oli se halvempi kuin Eurohostellin perin runsas aamupalabuffet.
Yritin saada lippua junaan, mutta VR:n sovellus ei toiminut, joten ostin sen junasta. Onneksi muillakaan se ei ollut toiminut, joten lippu maksoi saman kuin mitä se oli maksanut sovelluksesta. Otin sen Karjaalle asti, kun ajattelin, että Hangon junan voin maksaa käteisellä, mutta sepä ei huolinutkaan minun rahojani. Hyvinpä menee hommat VR:llä. No, junat olivat kuitenkin ajoissa tällä kertaa.
