Intiassa askeettisesti, osa I

Minun nimeäni ei ollut Intian päällä. Ajattelin hyvin negatiivisesti maasta, periaatteessa, että maa on outo hyvin negatiivisella tavalla. ”Intia on pelottava”, kuten Ikilomalla-Halloranien video kertoo.

Minua kutsui mystinen vuori, Arunachala ja vuorella vaikuttanut viisas mies Sri Ramana Maharshi. Arunachala on jumala itsessään, Šiva. Maailmalla on vuoria, jossa jumalat asustavat, niin kuin Olympos ja ehkäpä myös Siion, mutta Arunachala on ensimmäinen vuori, jonka tiedän itse olevan jumala. Sen näkemisen jälkeen on aika vaikea olla ateisti. Kerrotaan, että vuori vetää puoleensa henkisiä ihmisiä ja että jos on jokin haittaava elämän tilanne, esimerkiksi köyhyys, niin vuori järjestää asian niin, että pääset vuorelle. Joku voi tietysti sanoa, että kun minä tiesin vuoresta ja päätin mennä sinne, se on itseään toteuttava ennustus, eikä siihen liity mitään mystistä ja on tietysti oikeassa. Minä en kuitenkaan alun perin halunnut Intiaan. Minulle neuvottiin, ettei kannata mennä maahan, jossa homoseksuaalisuus on laitonta (Intia laillisti homoseksuaalisuuden viisumiprosessini jälkeen) ja jouduin valehtelemaan viisumia hakiessani entisen parisuhteeni (toisen naisen kanssa), joten minut olisi saatettu käännyttää heti lentokentältä takaisin. Sen lisäksi tietysti linnut, geokätköily ja kaikki muu.

Matkaan lähdin pienen ryhmän kanssa ja menimme Frankfurtin kautta. Frankfurtissa oli pitkä kävely porttien välillä ja joutui kulkemaan sen varsin rivakasti. Chennaihin saavuttiin aamuyöllä ja pääsin passin tarkastuksesta ongelmitta. Vielä kysyttiin kohdetta ja mitä minä menen sinne tekemään. Ensimmäisen kerran ongelma syntyi matkalaukkuhihnalla, kun pakaasini ei tullutkaan. Emme saaneet myöskään mitenkään selville, missä se oli. Lufthansan applikaatio romahti yrittäessäni tehdä ilmoitusta. Meillä kuitenkin oli taksi varattuna ja oli pakko mennä.

Taksilla menimme Tiruvannamalaihin. Ihmettelin, että vaikka oli yö, niin ihmiset olivat liikkeellä katujen varsilla.


Masala-teetä keitettiin hervottoman kokoisista pannuista.

Tutustuin Masala-teehen ja se on parannettua teetä. Sen jälkeen ei halua koskaan muuta teetä juodakaan. Jos Intiassa olisi tyypillinen suomalainen kahvila, jossa tarjottaisiin kuppi kuumaa vettä ja teepussi, niin se menisi konkurssiin päivässä. Jos tarjotaan kunnollista haudutettua teetä, niin ehkä viikko menisi. Joka paikassa tarjotaan masala-teetä ja pussitee on lähestulkoon tuntematon käsite. Miksi kukaan haluaisi kiivetä takaisin puuhun.

Paksunokkavarikset olivat äänessä resortilla, mistä tuli uusi laji minulle. Kun aikoinaan menin Amerikkaan, lupasin syödä hattuni, ellei ensimmäinen näkemäni lintu olisi uusi laji eli elämänpinna. Ei tarvinnut, oli hopeatiira. Perussa en uskaltanut luvata, mutta ensimmäinen näkemäni lintu oli myös uusi laji, mustakondori. Myös pihamainat olivat lähipuissa, sekin uusi laji ja paikallinen riikinkukko, jota epäilin kesyksi. Näin kuitenkin myöhemmin riikinkukon ihan villissä luonnossa.

Kun aamu oli sarastanut, menin nukkumaan.

Previous Post Next Post

14 Comments

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, helmikuu 24, 2019 at 10:59

    Mä luulin, että olit tuolla ihan omin päin. Mikäs juttu tämä pieni ryhmä oli?

    Jos tyykkäät Masala Chaista, niin liki samaa on Chai-latte, jota saa joka kuppilasta nykyisin myös Suomessa. Tosin täällä se tehdään makusiirapista, kun kukaan ei jaksa keittää sitä oikeasti :/

  • Reply Stacy Siivonen sunnuntai, helmikuu 24, 2019 at 11:17

    Helsingissä on Uudenmaankadulla kokoontunut itsetutkimus-ryhmä nyt ehkä pari vuotta ja sitä on vetänyt Jussi Penttinen, joka on ollut hyvin innostunut Sri Ramana Maharshin ajatuksista ja sittemmin hän on järjestänyt matkojakin sinne. Puhun jatkossa enemmän tästä Ramanasta ja hänen ajatuksistaan ja suhteestaan Arunachalaan, mutta sanotaan nyt, että hän oli viisas mies vuorella ja kuoli 1950, minkä jälkeen hänen ajatuksiaan on tutkittu ja sovellettu ja niiden ympärille on muodostunut yhteisöjä ja kulttimenoja. Minä kyllä vierastan näitä ilmiöitä, mutta tämä on niin kuin eturivin paikka seurata, kuinka yksinkertaisia oppeja opettaneen filosofin muuttuu messiashahmoksi.

    Perusajatus on, että keskittyy ajatukseen ”Kuka minä olen”. minkä jälkeen seuraa joko valaistuminen tai sitten saa sisäistä rauhaa. Minun tapauksessani jälkimmäistä. Voin sanoa, etten ole valaistunut, vaan valistunut.

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, helmikuu 24, 2019 at 12:35

    Ajattelin ensin, että olet ihan tarkoituksella liikkeellä vaan käsimatkatavaroilla, mutta ilmeisesti olitkin ainakin alkumatkan (?) pakotettu siihen. Ja nyt jää tietysti jäljelle utelias kysymys, että miten niiden matkatavaroiden sitten lopulta kävi?
    Chennaissa monet työkaverini olivat aikoinaan eri mittaisilla komennuksilla ja muistavat erityisesti kertoa miten kuivassa osavaltiossa alkoholi piti hakea viikonloppuisin naapuriosavaltiosta. Mutta ehkä Intia tarjosi teille niin paljon elämyksiä niin monelle aisteille, ettei alkoholia ensimmäiseksi osannut kaivata.

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, helmikuu 25, 2019 at 06:44

      Se, muuten, olikin kuiva, mutta minullahan ei juominen koskaan ole ensimmäisenä Mielessä, ettei se kyllä haitannut.
      Matkatavaroiden kanssa tulee olemaan vielä suuri seikkailu/sekoilu, mutta voin paljastaa jo etukäteen, etten viikkoon tule saamaan niitä ja läheltä piti, ettei käynyt niin, etten saisi niitä laisinkaan.

  • Reply Piyya maanantai, helmikuu 25, 2019 at 21:54

    Tämä tarina täytyy lukea alusta loppuun 😁
    Täytyyhän tuo maykalaukkusekoilu saada selvitettyä !

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 13:00

    Minäkin luulin aluksi, että olit itseksesi tällä reissulla. Mielenkiintoinen ryhmä ja mielenkiintoista kuulla siitä myös lisää jossain vaiheessa.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 13:38

      Käytännössä suurimman osan ajasta haahuilin yksikseni. Ryhmä oli koossa vain matkalla sinne ja takaisin. Kun menimme tapaamaan David Godmania, oli yksi ryhmäläisistä poissa. Viimeisenä päivänä olin yhden ryhmäläisen kanssa Ramanashramissa. Muutoin tapasimme vain sattumoisin hotellilla. Osa ryhmäläisistä kiersi Pradakšinan kävellen, eli vuoren ympäri, osa kiipesi vuorelle ja melkein kaikki kävivät Virupakša-luolassa ja Skandashramissa, jotka jäivät minulta pois. Sen lisäksi ryhmäläiset kävivät rättikaupoissa ja jossain salakapakassa, kodittomien eläinten hoitolaitoksessa, hieronnassa ja kahvilassa.

  • Reply Terhi keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 18:45

    Minä aina pelkään, että matkalaukkuni katoaa, siksi matkustan käsimatkatavaroilla. Eipä luulosta kivalta pärjäillä ilman vaatteita viikko Intiassa. Onneksi vaatteet ovat siellä halpoja.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 21:14

      Ainakin Lufthansan kanssa matkalaukkuasia on täydellinen katastrofi. Miten voi olla niin, ettei ole edes kunnollista suunnitelmaa A, puhumattakaan suunnitelmista B ja C. Oikeasti laukun katoamisen olisi pitänyt huomata lentoyhtiö itse, heillähän se laukku oli eikä minulla. Heidän pitäisi suunnitella, kuinka sitten jatko. Onneksi minulla laukku ei kadonnut Etelä-Amerikassa.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 20:51

    Ennakkoluuloja Intian suhteen on sen kanssa, että aina sairastuu vatsatautiin. Mun tytär oli. Ei saanut tautia. Söi lämmitettyjä kasviksia. On varmaan juurikin kivaa, että laukku häviää juuri Intiassa! Toivottavasti saat sen jossain vaiheessa.

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, helmikuu 27, 2019 at 21:17

      No, minä en yövy Suomessakaan hotellissa, joka maksaa viisi kymppiä yö, mutta Intiassapa yövyin. Jos se Suomessa on halpa, niin Intian mittapuulla se on erittäin kallis, mutta onpa sitten ruoatkin sellaisia, ettei niistä sairastu. Yksi oli vähän pahoinvoiva vähän aikaa, kun ei ollut pessyt käsiään ja oli kosketellut ashramissa useita pintoja. Sikäli otsikko on väärä, ettei asumiseni tai ruokani olleet askeettisia.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää torstai, helmikuu 28, 2019 at 01:28

    Seurasin matkaasi Facebookissa kuvien tiimoilta joten mielenkiintoista on nyt päästä lukemaan siitä juttuja. Näytti kyllä mielenkiintoiselta matkalta, vaikkakin se laukku! Selvisikö se koskaan, että missä laukku oli seikkaillut?

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, maaliskuu 1, 2019 at 08:09

      Laukku oli jäänyt vaihdossa Frankfurtissa ja tullut sieltä jossain vaiheessa Chennaihin. Viimeisessä, perin jännittävässä, osassa kerron, kuinka se tekee U-käännöksen Chennaissa ja matkustaa Härmään.

  • Reply Merja / Merjan matkassa lauantai, maaliskuu 2, 2019 at 10:21

    Laukun katoaminen on aina tylsä juttu. Mulla on pari kertaa jäänyt välille, mutta onneksi on sattunut matkalla kotiin, niin ei ole ollut niin kiire saada laukullista likaisia vaatteita takaisin. Intia jakaa mielipiteitä. Minulle jäi omasta reissusta se fiilis, ettei välttämättä tarvitse uudestaan sinne matkustaa. Sittemmin olen joutunut perumaan puheitani, kun Himalajan Intian puolella oleva vuoristo on alkanut kiinnostelemaan. Lähiaikoina se matka ei kuitenkaan ole näköpiirissä.

  • Vastaa käyttäjälle Paula - Viinilaakson viemää Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.