Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Hämmästelemässä Keski-Suomea: Konnevesi ja Muurame

Kun lähdin Hangosta junalla, näin hakkuulla kypsyneen hirvimiehen tornissa passissa ja hakkuun nurkan takana seisoi kaksi hirvilehmää paikoillaan.

Saavuin sitten Tampereelle ja kävin ostamassa mustaa makkaraa ja etsin käsiini yhden geokätkön. Niitä ei minulle enää Tammelassa ole turhan monta. Menin Dream Hosteliin yöksi.

Aamulla Onnibusilla Jyväskylään ja sitten pienen odotuksen jälkeen Konneveden vakiovuoroon. Se kierteli paikoissa, joissa en ole ennen ollut. Jyväskylä on minulle tutumpi lähinnä Kalevauva.fi:n kappaleesta: Vitunmoisia mäkiä joka paikassa, Suomen kallein joukkoliikenne, rannalla itsensäpaljastelijoita ja savolaistytöt opiskelevat huuhaa-humanismia. 

En tiedä huuhaa-humanisteista, mutta Jyvääskylässä on paljon hienoja ja vähemmän hienoja kirkkoja. Muuten se on rakennuskannaltaan aika kalsean betoninen kaupunki. Väliin huomaa kyllä paikka paikoin säästettyjä kauniita vanhoja taloja.

Kunta muuttui Laukaaksi ja bussi kulki Tiituspohjaan, missä aikoinaan olin lumimyrskyssä tienannut itselleni kunnan geokätkökartalle. Tiituspohjan jälkeen oli Vihtavuori ja Tikkakoski, aseteollisuuspaikkakunnat ja Laukaan kirkonkylä. Laukaa on samanlainen kuin Raasepori, että keskustoja on pitkin poikin kunnan aluetta.

Tähtiportti. Sitä varmasti tarvitaan liikkuessa Laukaan kaikkien keskustojen välillä.

Laukaalla oli myös Peurungan kylpylä ja Tupas Willan perinnekylä. Laukaa on selkeästi kuntien joukossa ylisuoriutuja, kun siellä on paljon kaikkea – nytkin olen jo nähnyt enemmän kuin mitä osaan kertoa mistään Jyvääskylästä ja sen huuhaa-humanisteista ja itsensäpaljastelijoista. Bussi saapui Konnevedelle. En ollut käynyt Konnevedellä viimeksi kuin 1982. Lukuunottamatta pientä kotiseutumuseota keskusta vaikutti geneeriseltä.

Kipin kopin kätköpurkille, minne oli pieni, mutta jyrkkä rinne. Onneksi oli kuivaa ja polut johtivat suoraan purkille, niinpä Konnevesi kätkökunnaksi.  Kun aikaa oli, hain toisenkin geokätkön. Kätköntekijä oli jättänyt purkin viereen työkalun, jolla purkin sai alas ja takaisin ylös.

 

 

 

Konneveden keskustassa oli muistokiviä. Yksi kertoi, että Konnevesi on Hintikoiden alkukoti.  Genin mukaan kantaisä ”Matti Hintikka is your great aunt’s sister’s husband’s half sister’s husband’s brother’s wife’s 10th great grandfather.”

Minun sukuni alkusijoilla ei ole mitään sukuseuran muistokiveä, vaan usein linna tai kartano. Niistä ajoista on tultu merkittävästi alaspäin ja päädytty minuun.

Tuntemattoman taiteilijan teos muistuttaa Tähtiportin replikaattoreiden alusta. Replikaattorit hajoittivat kaiken atomeiksi rakentaakseen osasista lisää replikaattoreita. Osa niistä oli ihmisen näköisiä, mutta pystyivät vastustamaan luoteja ja kaikkia myönteisiä tunteita. Sikäli ne muistuttavat keskustalaisia, jotka myöskin muuttavat kaiken omaksi kuvakseen.

 

Bussia odotellessani join vielä paikallista Siikakoski-olutta, joka ei hassumpaa ollutkaan.

Kutakuinkin samaa reittiä menin Jyvääskylään. Tällä kertaa bussi pysähtyi Peurungan kylpylässä. Todella suuri laitos ja keskellä ei-mitään. Kun siihen yhdistää vielä Tupas Willan maailman suurimman savusaunan, niin melkoinen turakaiskeidas.

Jyvääskylässä vaihdoin bussiin, joka tiputti minut Muurameen. Muurame merkitsee minulle Muuramen hyllyjä ja sekin on väärin, sillä Muuramen huonekaluilla ei ole enää mitään tekemistä Muuramen kunnan kanssa, mutta 1964 se siirtyi takaisin Lahteen.

Exäni tiesi kertoa Muuramen pluspuista ja kehotti käymään niitä katsomassa. Pluskuusi kasvaa kuitenkin toisella puolen kuntaa. Sen sijaan kätkö oli läheisellä kirkolla. Tien varrella oli kylttejä, jossa kirkkoa mainostettiin nähtävyytenä. Vaikka olen Muuramen ohi kulkenut lukemattomat kerrat, en ollut koskaan pysähtynyt täällä.

Kirkko olikin hieno.

Muuramen kirkko

Se muistutti Viinikan kirkkoa välimerellisine tyyleineen ja oli samalta ajalta, mutta Alvar Aallon työ.  Alvar Aallon takia se varmasti olikin nähtävyys. Sen lisäksi harjulta oli hieno näköala.

Muurame on menestyvä ja kasvava paikkakunta Jyvääskylän imussa. Puhutaankohan sielläkin ärsyttävää murretta ja onkohan rannoilla itsensäpaljastelijoita.

Valitettavasti kirkko oli kiinni ja palasin pysäkille ja Tampereelle Dream Hosteliin. Seuraavaksi päiväksi oli luvattu rankkaa sadetta, joten läksin aikaisin kotiin. Tulisin Tampereelle joka tapauksessa vielä uudelleen tämä vuonna.

Tämä oli myönteisempi matka kuin viimeksi ja mietin, miten kaunis sää vaikutti arviointiini paikkakunnista, mutta oikeasti se ei kyllä vaikuta.

Muurameen tulen vielä palaamaan geokätköjenkin takia, Konnevedelle ehkä Etelä-Konneveden kansallispuiston takia. Siitäkin suuri osa on naapurikunnan puolella, joten ehkä menen sinne Rautalammin kautta.

Nyt olen saavuttanut sen, mitä lähdin tänä vuonna kotimaan geomatkailussa hakemaan, 35 kuntaa jäljellä, vuoden aikana käyty kaikki maakunnat paitsi Pohjois-Karjala ja Ahvenanmaa. Vielä ei vuosi ole ohi, mutta luulen, että ensi vuonna matkailen suppeammalla alueella.

 

Vuoden karmein sää ja Keski-Suomi

En ole ikinä niin empinyt reissuun lähtöä kuin nyt. Ensinnäkin, lakkoja puuhattiin kaikkialla ja ne kohdistuisivat julkiseen liikenteeseen ja sen lisäksi sääennuste näytti huonolta. Varustauduin pitkävartisin kumisaappain.

Menin Pohjolan Liikenteen yöbussilla Helsingistä Kuopioon. Jos bussi ei ole täynnä ja jos hyvin sattuu, sillä välillä saa nukuttua huonosti. Jos bussi on täynnä, siinä ei nuku laisinkaan. Nukuin huonosti.

Kuopiossa oli tuuli ja kirpeä ilma. Bussiasemalla juttelin mustan naisen kanssa, joka oli menossa Varpaisjärvelle. Hän oli ystävällinen. Mikä siinä on, että mustaihoiset suhtautuvat luottavaisesti juuri skiniin. Ehkäpä se, että skinit on lähtöisin Jamaikalta.

Minä olin kuitenkin Kuopiossa vain kääntymässä, sillä lähdin Onnibussilla Hankasalmelle. Onnibusin taru oli juuri päättynyt, se on myyty Koiviston ylihintaiselle Liikenteelle.

Bussi pysähtyi Leväsen rampilla, jossa tapahtui Kuopion bussiturma. Kaidetta ei oltu vielä saatu korjattua.  Vanhana kuopiolaisena ihmetytti turmassa se, että bussi oli lievästi eksyksissä ja se on minusta syy onnettomuudelle. Normaalisti, jos ken haluaa Rauhalahteen, nousee pois jo edellisellä rampilla. Nyt ajattelin, mitähän mahtaa bussikuskit ajatella mennessään sellaisen paikan ohi joka kerta, missä kollega oli ajanut kuolonbussia.

Jo Suonenjoen maisemissa alkoi sataa voimakkaasti räntää. Räntä muuttui Rautalammin puolella vesisateeksi. Lapsuuteni automatkoilla tätä reittiä kuljin usein ja silloin kiinnitin huomiota kauniiseen Rautalammin eteläosaan. Siellä onkin useita pysähdyspaikkoja. Tuo eteläinen järviseutu ei ole kaukana Etelä-Konneveden kansallispuistosta.

Onnibussin pysäkki Hankasalmella oli Pieksämäen tien risteyksessä,missä oli iso huoltoasemakompleksi. Siellä oli myös luontopolku, jolle tšurahutin. Varmasti olin ainoa, joka ajattelee luontopolulle menemistä moisessa sorsanilmassa.

Melkoisen yllättävää luontopolulla

Luontopolulla olevalla kätköllä oli mainittu, että vaatii tasapainoilua. Minä heti ajattelin, että kysymyksessä on puupökkelöllä tasapainoilu. Eipä ollut, vaan siellä oli keinu. Melko yllättävää törmätä sellaiseen luontopolulla. Kätkö löytyi, joten Hankasalmi geokätköiltyjen kuntien kartalle.

En kuitenkaan jäänyt huoltoasemalle, vaikka minua vähän hiukoi, vaan menin odottamaan seuraavaa bussia. Sadekatos antoi suojaa puutteellisesti ja ohiajavat autot roiskuttivat vettä päälle. Minulla oli kyllä sadeviitta, mutta sen vesipatsaat eivät tainneet olla tälle säälle riittäviä. Kun on lihava, on vaikea löytää retkeilyyn tai ulkoiluun sopivia kutimia. Bussin tullessa olin kuin uitettu ankka.

Bussi kierteli Hankasalmen aseman ja Lievestuoreen kautta.  Muistan, että vanhaan aikaan tie kulki aseman kautta. Se oli ränsistyneen 1960-luvun näköinen, mikä tuntuu olevan yleisilme suuressa osassa Suomea. Asemaa hallitsi sen lisäksi saha. Hankasalmi ei ole nätti paikkakunta. Onhan siellä tietysti vesistöjä, mutta ne olivat pääsääntöisesti kapeita viiruja kartalla ja rannat mökitetty. Vähäjärvinen Savonselkä ulottuu tänne.  Savonselän seutu on melkoisen tylsää. Minun vanhempani löysivät sieltä, tosin, karhun.

Ennen Jyväskylää on Vaajakoski ja sen Osuuspankki. Vaajakosken Osuuspankin ryösti 2010 jalkajousella varustautunut pankkirosvo, mistä alkoi mediafarssi. Farssi ei syntynyt siitä, että rosvolla oli aseena jalkajousi, vaan hänen sukupuolestaan, jota media pallotteli edestakaisin. Iltapäivälehtien presstituoidut vajosivat mv-lehtitason likasankojournalismiin puolustellessaan ah niin avoimesti pankkeja, jotka ovat vaatineet miljardeja pankkitukea,  вор в законе, rikkaiden sosiaalitoimistosta samalla, kun köyhät on ajettu epätoivoon. Tien varrella Vapaakirkko mainosti jakavansa EU-ruokapaketteja. Niin sekulaari EU-apu on valjastettu uskonnolliseksi toiminnaksi. Kokemukseni kuitenkin tästä avusta Salossa on ollut se, etteivät he syrji ketään, eikä saarnaa väkisin kenellekään.

Kun nyt tämä pankkirosvo oli saanut tabloidien kaiken huomion, tajusin, että hänhän on sama henkilö, jolta sain kerran liftin Keuruulta etelään. Turvallisempi se kyyti oli kuin turmakuskin kyyti. Hän sai siitä sitten ankkaran tuomion, 2½ vuotta ehdotonta, jota sitäkin palloteltiin ja todettiin, että tuomio oli liian ankkara ja lopulta hänet todettiin syyntakeettomaksi ja vankimielisairaalaan. Paljonkohan tästä tuomiosta oli median langettamaa, minusta tuntuu oikeusmurhalta.
Pankkitoimihenkilöt tietysti kärsivät ryöstöistä, mutta vaarallisempiakin ammatteja on. Siwat ryöstetään tämän tästä. Siwan kassassa saattaa nykyisin olla sitä paitsi enemmän pätäkkää kuin pankissa.

Vaajakoski kuitenkin on minulle aina merkinnyt myös Pandan tehtaita. Lapsuuden automatkoilla varmasti huomasin Pandan tehtaan joka ainoa kerta, kun Vaajakosken ohi mentiin.

Jyväskylässä opin, että busseja oli loppuunmyyty ja osa junavuoroista oli peruttu, täysi kaaos, siis. En lähtisi Toivakan kirkonkylälle geokätköilijätapaamiseen, koska ei olisi ihan varmaa, mahtuisinko mukaan jatkobusseihin. Olen suorittanut aiemmin geokohteen Toivakasta, niin kunhan loggaan sen, niin Toivakka geokätköiltyjen kuntien joukkoon. Toivakasta, nimittäin, osa on valtatien varrella, kun taas kirkonkylä on vähän siitä sivussa, aivan kuin Hankasalmellakin. Toivakassa on sellainen kätkö, ettei siihen tarvita fyysisen purkin löytämistä, vaan sen sijaan paikan päällä käymistä ja alueen geologian tarkastelua ja tämä paikka taas on lähellä valtatietä ja on hoitunut sitä kautta.

On paljon kuntia, jotka ovat ”muuttaneet” syrjään jääneestä kirkonkylästä valtatien varteen ja nyt sattui juuri kaksi.

Toivakka eroaa Hankasalmesta siinä, että maisemat muuttuvat täällä jylhiksi Päijänteen maisemiksi. Kerran lapsuudessani kuljettiin taas Helsingistä Kuopioon ja kerran isäni päätti oikaista Toivakan kautta. Se oli virhe, sillä Toivakan tiet olivat kauheassa kunnossa.

Minä sain paikan täyteen ahdettuun Onnibusiin. Jouduin vielä maksamaan lisähintaa jalkatilasta. Vaikka minussa on mittaa jokaiseen suuntaan, arvostan, että bussissa voi tunkea itsensä pieneen koloon kuin kissa ja sitten nukahtaa sinne pelkäämättä, että jossain töyssyssä valuu lattialle. Turvavyökin on siinä kätevä. Nyt ei bussissa nukkumisesta tullut mitään.

Kaikki vihaavat sitä, että joutuu istumaan läskin viereen, mutta kukaan ei ajattele, miltä tuntuu olla se läski, joka ajattelee, että muut vihaavat minua, kun penkit on ahtaita. Sen lisäksi tietysti vaatteet sopivat huonosti ja minulla ne olivat vielä märät.

Taisivat olla kaikilla muillakin, kun olivat pikkukengissä liikkeellä. Väärä ratkaisu, ehdottomasti. Jälkikäteen näin, että maa oli valkoinen Kuopiossa, joten pikkukengillä olisi saattanut kastella jalkansa.

Helsingissä vaihdoin taas junaan, joka myös oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Erona bussiin oli tietysti se, etten voi nukahtaa sinne.

Kotona ajattelin katsoa Indiana Jonesin suunnilleen miljoonannen kerran, mutta kun vähän ramaisi, ajattelin hieman heittäytyä pitkäksi ennen sitä. Heräsin sitten aamuyöllä.

Ehkä minun on hyväksyttävä se, ettei yöbussi ole minun juttuni enää, vaikka siinä saisikin nukuttua.