Viisumia anomassa sekä pikareissu Luhangalle

En ole löytänyt mitään yleispätevää ohjetta viisumin hakemiseen, mutta hyvin nopeasti nousee ongelmia, kuten esimerkiksi samaa sukupuolta olevat parisuhteet, joita ei tunnusteta niissä maissa, joihin yleisesti viisumia joutuu anomaan. Ne eivät yleensä viitsi sitä kertoa muutenkaan. Riku Rantala myös kertoilee, ettei kannata kertoa menevänsä tapaamaan jotain hengenmiestä. Eri maiden koppalakeissa toteutuu, ”From zero to пиздец I go In half a second flat”, kuten kappaleessa ”Punaiset ruplat” sanotaan, kun keskustelu menee sateenkaariväkeen tai uskontoasioihin. On kuitenkin syitä, miksi noita teokraattisia persläpiä haluaa kiertää, alkaen luonto ja päättyen ihmisiin.

Annoin anomukseni Solovisan käsiteltäväksi, eikä paikka suoranaisesti vakuuttanut asiantuntemuksellaan. Kohtapa näen tuloksen. Banaanivaltioiden viisumihakemuksissa voi lohduttaa itseään sillä, että EU ja Suomi nöyryyttää banaanivaltioiden asukkaita viisumivaatimuksella tänne ja tiedä, mitä kaikkea siinä kysytään. Jos minusta olisi kiinni, kaikkialle pitäisi kaikkien päästä vapaasti, eikö se Berliinin muurikin murrettu.

Kuten aina ennenkin, olen vaiti suunnitelmistani etukäteen. Ehkä se on merkki, joka kuuluu elämän kovemman koulun käyneelle.

Joka tapauksessa, painuin yöksi Katajanokalle Eurohosteliin. Tykkään, kun siellä pääsee saunomaan. Tällä kertaa ei ollut pakkia mukana, että olisin kantanut keittämäni teet keittiöstä dormihuoneeseeni.

Aamulla lähdin bussilla Joutsaan. Minun vaihtoehtoni olivat alunperin, että saavun puolilta päivin Joutsaan, odotan kolme tuntia ja menen bussilla Tammijärvelle Luhangalla, yövyn siellä teltassa ja aamulla kahdeksalta Joutsaan ja takaisin. Huomasin siinä sellaisen ongelman, että Tammijärvellä on peltoa ja ihmisasutusta ja paikkaa, mihin voisi oikeasti pistää teltan, ei ole paljon saatika sitten hyvää telttapaikkaa. Joutsan puolella on hostelli, Vaihelan tila, mutta sinne on yhdeksän kilometriä matkaa ja sen lisäksi aamulla mailin verran matkaa bussipysäkille eli joutuisin turvautumaan taksiin. Säätiedote ei luvannut sadetta, mutta näytti sateiselta ja sain myöhemmin tietää, että oli satanut jo vähän ja loppujen lopuksi sain sitten tietää, että Tammijärvellä olisi satanut kunnolla. Ei ole herkkua pakata yöpymiskamoja kasaan aamulla sateessa. Vähintään haluaa etsiä kuivan paikan, missä kasaa tavaransa. Sellaista ei siellä helposti ollut. Siellä oli museo, jonka arvelin olevan kiinni, sekä seurantalo Tammisuoja, jonka ympärillä pyörijään kiinnitettäisiin turhaa huomiota. Voisin mennä sinne taksilla ja luottaa siihen, että kätkö löytyy nopeasti ja tulla takaisin. Ongelma on, jos kätköä ei löydykään. Jos kätkö ei löydy välittömästi tai noin ehkä vartin sisällä, pitäisi varmasti mennä toiselle kätkölle (niitä ei monta ole Luhangalla), onko tämä jo suunnitelma D?

No, minä ajattelin mennä kuitenkin taksilla ja luottaa tuuriini.Taksinkuljettaja ei osannut sanoa hintaa, mutta se oli lopulta 45 euroa koko reissusta. Aika kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että yöpyminen olisi maksanut reilun kolme kymppiä ja sen lisäksi taksi sinne ja bussit sinne ja takaisin. Vaihtoehto hostelli oli siis kallein ja sen lisäksi hostellilla ei olisi ollut mieltä olla, kun olisi kuitenkin ollut sateista. Hostellin läheisyydessä ei myöskään ole geokätköjä. Nukkuminen maastossa olisi tietysti ollut halvinta, mutta viihdykettä olisi ollut yhtä vähän kuin hostellissa, koska sade. Ei se ollut merkittävästi halvempi kuin taksi, taksi otti hinnan vain yhteen suuntaan, bussi tietysti kahteen suuntaan.

Mäkitupalaismuseo

Geokätkö löytyi Tammijärveltä välittömästi, joten Luhanka uudeksi kunnaksi geokätkökartalleni. Luhanka on manner-Suomen pienin kunta asukasluvultaan ja sen väestö jonkin muistitiedon mukaan on vanhinta. Luhanka on siitä harvinainen kunta, ettei siellä ole yhtään taajamaa. Olen kulkenut fillarireissulla Luhangan halki Sysmästä Tammijärvelle ja Leivonmäen ankallispuistoon, Sysmä-Luhanka -tie kuuluu Suomen kauneimpiin.

Silloinkaan en yöpynyt Luhangalla, vaan Leivonmäellä ja vettä tuli silloinkin taivaan täydeltä. Kävin Joutsan puolella Tammimäellä ja sen näkötornissa. Tammimäki on eteläisen Suomen korkein.

Paikka, missä kätkö oli, on Mäkitupalaismuseo. Mäkitupalaiset olivat vielä riistetympiä kuin torpparit, mäkitupalaiset olivat maattomia. Suomessa oli aikoinaan paljon riistetympiä ryhmiä kuin torpparit, oli rengit, piiat, palvelijat, palvelijattaret ja sitten mäkitupalaiset, loiset ja huutolaiset. Omassa sukupuussani on varsinainen piikaräjähdys, sillä pari sataa vuotta taaksepäin minun sukupuussani rupeaa yhä useammalla olemaan ammattina piika. Piiat olivat talollisten seksileluja ja sitten kun piika tuli raskaaksi, hänet naitettiin rengin kanssa ja heistä tuli torppareita tai mäkitupalaisia. 1918 piiat sitten kyllästyivät siihen, että raiskattiin vuosisadasta toiseen ja he lähtivät kostoretkelle. Ajat kuitenkin olivat muuttuneet ja alaisten pahoinpitely oli kielletty jo kymmeniä vuosia aiemmin. Mutta, niinhän oli se, että opettaja hakkaa oppilaita kielletty jo 1910-luvulla ja silti minun aikanani sitä tapahtui.

Taksi toi minut Joutsaan, josta Onnibusin kyydillä Helsinkiin ja edelleen Hankoon. Hangon junan korvasi bussi. Bussissa oli pikkutyttö, joka Hangossa kiljui ”Hangon mummo, Hangon mummo!!” Voi kun pääsisi itsekin siihen tilaan, että jonkun näkeminen saisi kiljumaan ilosta.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, syyskuu 9, 2018 at 20:09

    No nytpä mielenkiinnolla odotan paljastuksiasi viisumin hakemisesta! Minne siis matka seuraavaksi? Mekin juuri täytimme hakemuksen ja ensi viikolla marssin sitten suurlähetystöön hakemuksen kanssa. Mielenkiintoista tuo geokätköily. Se vie aivan outoihin paikkoihin, kuten Luhanga, mistä en aiemmin ole kuullut mitään.

    • Reply Stacy Siivonen maanantai, syyskuu 10, 2018 at 19:35

      Tarkoitus olis matkustaa vasta helmikuussa. On kiva katkaista talven selkä lähtemällä sitä kauaksi pakoon. Tällä kertaa tarkoitus mennä alueelle, mistä olin vannottanut, etten ikinä mene sinne. Minun mielenkiintoni on yleensä aina nollan luokkaa muun suhteen kuin Venäjän ja Suomen suhteen, mutta lähes poikkeuksetta matkan kuluessa syttyy mielenkiinto uutta paikkaa kohtaan.
      Minä olen myönteisempi viisumihakemuksen suhteen nyt, koska siinä lukee, että sitä voi tarpeen mukaan täydentää, jos ne keksivät kysyä lisää. Kun kuitenkaan en ole pahoin aikein liikkeellä, niin ei ole mitään järkisyytä hylätä sitä.
      Suomen matkoissa on tänä vuonna aika paljon enää ”Amazing” Keski-Suomi.

  • Reply miraorvokki keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 12:38

    Vanhana viisumiasiantuntijana viisumien haku tuntuu niin tylsän rutiininomaiselta, että välillä unohtaa kuinka haastavaa viisumihaku useille on. Jäädään siis odottamaan mielenkiinnolla matkakertomuksiasi viisumin hankinnan jälkeen, kiinnostaa kovasti! Ei ollut muuten paha tuo 45 € hinta taksilla, kun just vertaa tuota hostelli- tai hotelliyöpymisen hintaa!

    • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, syyskuu 12, 2018 at 13:42

      Minäkin odotan suorastaan kiihkeästi. Tämä viisumi kuuluu niihin, joissa kysellään kaikki, suunnilleen kengän numeroa myöten. No, uskonto kysytään, mikä on vähän omituista. Kas kun ei ruokavaliota. Riku Rantalan ohje on, ettei kannata kertoa menemään tapaamaan mitään paikallista hengellistä johtajaa ainakaan. Maailmassa ei taida olla sellaista uskontoa, josta joku ei ottaisi hertsiä. Juuri istuskelin ortodoksisen kirkon kirkkokahaveilla ja kuulin kuinka Konstantinopolin patriarkaattiin suhtaudutaan kiihkeydellä Turkissa, joten kristittykään ei ole kaikkialla neutraali.
      Sen lisäksi tietysti vaatimukset valokuvalle ovat ihan omansa.
      Mahdollisuudet mokaamiseen jossain kohden ovat siksi suuret.

  • Reply Terhi torstai, syyskuu 13, 2018 at 22:00

    Arvaan, että Kiinan viisumia, siitä on tullut haastava. Itse hain juuri Venäjän viisumia eikä mitään outoa kysytty paitsi,että kuinka monta kertaa olet vieraillut maassa. Miten sekin lasketaan? Täytyykö laskea mukaan myös ne maat jotka ovat myöhemmin irrottautuneet Venäjästä? Ai, että Luhanka mannersuomen pienin kunta, mielenkiintoista. Kuinka monta asukasta?

    • Reply Stacy Siivonen perjantai, syyskuu 14, 2018 at 07:54

      723 asukasta, mikä jopa minusta on tosi vähän. Reilut kolme asukasta neliökilometrillä, kun Hangossa on 72.
      Olen miettinyt Venäjän viisumin kanssa samaa asiaa ja tullut siihen tulokseen, että se koskee vain nykyistä kanta-Venäjää. Ylipäätään noi viisumimaissa käymiset on hyvä tallettaa johonkin tiedostoon noita kysymyksiä varten.
      Ei ollut Kiinan viisumi, vaan Intian. Tässä viisumiprosessin aikana ne ovat siirtyneet niiden maiden laajaan joukkoon, joissa homoseksuaalisuus on laillista, joten se, että minä jossain poseeraan sateenkaarilipun kanssa tuskin on esteenä viisumin myöntämiselle.

  • Reply Rosa perjantai, syyskuu 14, 2018 at 18:47

    Välillä viisumin hakeminen on haastavampaa. Minulle se monimutkaisin taisi olla Ghanan viisumi, koska passi piti lähettää Tanskaan ja liput piti ostaa ennen kuin viisumin sai. Tiedän, että Suomella on monen maan kansalaisille samanlaisia vaatimuksia. Onnea viisumiprosessiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan kohdetta.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.