Läntistä Lappia autoillen ja geokätköillen (osa II)

Aamulla Muoniossa satoi lujaa. Sellaisessa ilmassa pitää olla sorsa viihtyäkseen, joten pakkasimme auton ja lähdimme liikenteeseen. Sitä paitsi etelämpänä sade näytti lakkaavan.

Saavuimme Kolariin. Kolari on tunnettu Äkäslompolon turistirysästä, mutta myös Hannukaisen kaivoshankkeesta. Täällä luonto ja kapitalismi ovat törmäyskurssilla. Kolariin tulee myös junat.

Paikallinen geokätkö oli helppo, joten Kolari uudeksi kunnaksi kätkökartalleni. Ainoa merkittävä asia geokätkössä oli, että purnukoita oli kaksi. Joskus on niin, että joku joka ei löydä purkkia olettaa sen kadonneen ja laittaa paikalle uuden ja sitten se alkuperäinen löytyy, joten purkkeja on kaksi, eikä kai muut kuin omistajat tiedä, kumpi on oikea.

Kahden purkin ongelma

Purkkeja voi olla myös useita sen takia, että geokätköjärjestelmiä on useita. Joku on voinut tehdä vaikkapa koulussa harjoituskätköjä koululuokalle. Joka tapauksessa ne tuovat sotkua. ”Virallisessa” geokätköilyssä purkkien etäisyys toisistaan on mailin kymmenesosa.

Kolarista siirryimme Ruotsin puolelle Pajalan kuntaan. Maisemat naapurin puolella olivat kovin autioita. Väestöntiheys on puolet siitä, mitä Kolarissa. Lähellä kylää lensi pähkinähakki. Ne ovatkin melkoisia veijareita, kun pähkinöitä ei ole noilla leveyksillä missään eikä myöskään sembramäntyjä kuin koristepuina. Jollain ihmeen konstilla hakit onnistuvat koristepuiksi hankitut sembrat löytämään.

Vasta kotona tajusin, että tuo Tornionväylä-nimi on meänkieltä.

Pajala tunnetaan yhdestä asiasta, kirjasta ”Populäärimusiikkia Vittulajängältä”. Ruotsissa ja muissa kielissä puhutaan Vittulasta. Ei kai muuten kukaan kiinnittäisi kirjaan mitään huomiota. ”Vittulanjänkä” on Pajalassa alue, jossa syntyi paljon lapsia. Kun pääsin puheisiin Pajalassa ihmisten kanssa, ne eivät tienneet, missä se paikka siellä on, saati että kunta itse tiedottaisi asiasta mitenkään. Suomihan paukuttaisi asialla henkseleitään, Ruotsin suhtautuminen paikkakunnan brändäämiseen oli velttoa.

Onneksi netistä selviää, missä Vittulajänkä Pajalassa on. Se on Lestadiuspirtin ja kirkon välinen alue.

Pajalan pöllö

Vittulan sijasta Pajala halusi profiloitua paikkana, joka tunnetaan Lars Levi Laestadiuksesta. Siellä on Laestadiuspörtet, jossa ”pörte” tarkoittaa pirttiä.

Laestadius-pirtti ja rintakuva

Pajalan kirkko

Lars Levi Laestadius oli kasvitieteilijä ja valistusmies. Hänellä on minusta hyvin vähän yhteistä nykyisen lestadiolaisuuden kanssa, joka on lähempänä fundamentalismia.

Sunnuntaiaamuna Pajalalla ei ollut paljon annettavaa, joten matka jatkui alas Tornionjoen vartta. Maisemat olivat edelleen autioita. Saavuimme Pelloon. Pello jakaantuu kahden maan kesken, Suomen puolen Pello on suurempi. Pellosta on tullut kaksi pääministeriä, jotka kumpikin on minulle sukua. Se on perin salaperäistä, kun sukuni ei ole Tornionjokilaaksosta laisinkaan.  Näistä Kaarlo Castrén on minun 14. pikkuserkkuni. Tietysti, melkein kaikki ovat lopulta suunnilleen 14. pikkuserkku minulle. Kun hain geokätkön Pellon rautatieseisakkeelta sain Pellon kätkökartalleni. Varmasti Lapin laimeimpia kuntia. Kenellä on Lapin matkan pääkohteena Pello, ei varmaan kenelläkään, koskaan.

Polcirkeln – napapiiri

Siirryimme takaisin Ruotsin puolelle. Ennen Svansteinia tuli vastaan maatalo, jonka lipputangossa liehui sateenkaarilippu. Talo sijaitsi vähän notkelmassa, joten lippu tuskin näkyy Suomeen. Minua kutkuttaa ajatus, että Ruotsi näyttäisi sateenkaarilippua suomalaisille: ”Heja takapajula, Vittula jubilerar Pride!”, paitsi ettei ole Vittula enää, vaan kunnaksi on vaihtunut Övertorneå. Kunta jää jälkeen asukastiheydessä naapurilleen Ylitorniolle, mutta selvästi asutusta rupesi olemaan. Porojakin Ruotsin puolella on vähemmän, samoin geokätköjä. Kuitenkin Ruotsin napapiirillä Polcirkelnin kylässä oli geokätkö, samoin Kattilakoskella.

Kattilakosken upeat maisemat. Suomen puolella eletään Pellossa.

Kummassakin paikassa oli jonkinlaista pientä yritystä turismille, mutta paikat olivat pääosin kiinni.

Saavuimme Övertorneån keskustaajamaan, joka on Matarenki. Ostin sieltä ruotsalaista kakkosolutta, joka maistui ihan hyvältä.

Jääkaappimagneettia sieltä ei saa. Kaikki turismiin viittaavakin oli kiinni. Matarengissä on Jehovan todistajien valtakunnansali. Aikoinaan kuulin, ettei kukaan suostunut vetämään niille sähköjä, niin ne vetivät johdon sinne Suomesta.  Kuulin siitä joskus 1993 tai jotain, kun kävin viimeksi Matarengissä.

Kun kukaan ei mitään koskaan, menimme Suomen puolelle ja ajoimme Aavasaksalle. Aavasaksa on UNESCOn maailmanperintökohde, koska siellä on Struven ketjun mittauspiste. Siellä on myös geokätkö kovin kallioisessa maastossa.

Tengeliönjoki

Tengeliönjoki ja kauempana Tornionjoki

 

Kätköpurkin maastoa

Kävimme kuitenkin ennen purkille menemistä kahvilassa ja Antti osti itselleen jotain ihmesalvaa, jota oli tehty rohdoista. Yllätyksekseen hän huomasi rohdon vaikuttavan. Mitään terveysvaikutuksia ei saa kuitenkaan mainostaa. Tuntuu vähän siltä, että lääkkeet on tehty pitkittämään sairastamista ja oikeasti ihmerohdot tehoaisivat paremmin, siksi kai niiden terveyshyötyjä ei saa mainostaa. Tietysti on niitä, jotka eivät tehoa, vaan ovat pelkkää huuhaata.

Haudutettu tee siellä oli hyvää. Tiemmä teestä on valitettu 1800-luvulta lähtien. Nyt ne osaavat sitten keittää sen oikein.

Näköalapaikan jälkeen lähden kätköpurkille. Suomessa on geokätköhaaste noutaa purkki jokaiselta Suomen maailmanperintökohdetta esittelevältä purkilta ja tämä on hyväksytty Struven ketjua esitteleviin purkkeihin. Varsinaiselta polulta pitää erkaantua kalliomaastoon. Onneksi on hyvät saappaat, eikä kallio muutenkaan ole liukas. Purkki löytyy ja samalla saan Ylitornion kunnaksi kuntakartalleni. Se olikin viimeinen kunta, joka puuttui Lapista.

Kun aikaa vielä oli, kävimme kirkon geokätköllä. Puhti oli mennyt Aavasaksalla niin, etten löytänyt sitä. Sitten kävimme rautatieaseman geokätköllä, jonka löysin. Antti halusi kierrellä paikkakunnalla enemmänkin. Päädyimme pienelle soratielle, joka johti Arendt Grapen muistomerkille. Lähes kaikki Tornionjokilaaksossa ovat sukua näille Grapeille ja ne ovat vaikuttaneet alueella varmasti yhtä paljon kuin Laestadius. Arendt Grape oli lähtöisin Lyypekistä ja muutti alueelle perustamaan ruukkeja. Kun Antti oli tänne vienyt, katsoin, oliko siellä geokätköjä ja olipa siellä sitten ihan lähellä, joten se siinä samalla. Muistomerkiltä tultaessa näin pähkinähakin. Erona Ruotsin puoleen oli, että täällä oli kaikkialla kylttejä valvontakameroista.

Kiersimme Aavasaksan ympäri. Aavasaksalla on muhkea rakkarinne sen itäisellä kyljellä. Siinäpä haastava paikka geokätkölle tai kiipeilylle tai mille tahansa, kun ne kivet lähtevät tulemaan alas. Kierroksen tultua alkupisteeseensä näin pähkinähakin. Niillä on siis selkeä vaellus menossa.

Lopulta hyppäsin junaan Ylitorniolla ja olin varannut mukavan makuuvaunun. Mikäs köllötellessä etelään.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply kuldeep dogra maanantai, syyskuu 10, 2018 at 13:02

    This looks incredible!images are very beautiful and eye-catching and you have captured it so well

  • Reply Alexa maanantai, syyskuu 10, 2018 at 13:07

    That sounds a pretty fun list! There are so many places I would love to visit, my list keeps getting bigger and bigger!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.