Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Läntistä Lappia autoillen ja geokätköillen (osa II)

Aamulla Muoniossa satoi lujaa. Sellaisessa ilmassa pitää olla sorsa viihtyäkseen, joten pakkasimme auton ja lähdimme liikenteeseen. Sitä paitsi etelämpänä sade näytti lakkaavan.

Saavuimme Kolariin. Kolari on tunnettu Äkäslompolon turistirysästä, mutta myös Hannukaisen kaivoshankkeesta. Täällä luonto ja kapitalismi ovat törmäyskurssilla. Kolariin tulee myös junat.

Paikallinen geokätkö oli helppo, joten Kolari uudeksi kunnaksi kätkökartalleni. Ainoa merkittävä asia geokätkössä oli, että purnukoita oli kaksi. Joskus on niin, että joku joka ei löydä purkkia olettaa sen kadonneen ja laittaa paikalle uuden ja sitten se alkuperäinen löytyy, joten purkkeja on kaksi, eikä kai muut kuin omistajat tiedä, kumpi on oikea.

Kahden purkin ongelma

Purkkeja voi olla myös useita sen takia, että geokätköjärjestelmiä on useita. Joku on voinut tehdä vaikkapa koulussa harjoituskätköjä koululuokalle. Joka tapauksessa ne tuovat sotkua. ”Virallisessa” geokätköilyssä purkkien etäisyys toisistaan on mailin kymmenesosa.

Kolarista siirryimme Ruotsin puolelle Pajalan kuntaan. Maisemat naapurin puolella olivat kovin autioita. Väestöntiheys on puolet siitä, mitä Kolarissa. Lähellä kylää lensi pähkinähakki. Ne ovatkin melkoisia veijareita, kun pähkinöitä ei ole noilla leveyksillä missään eikä myöskään sembramäntyjä kuin koristepuina. Jollain ihmeen konstilla hakit onnistuvat koristepuiksi hankitut sembrat löytämään.

Vasta kotona tajusin, että tuo Tornionväylä-nimi on meänkieltä.

Pajala tunnetaan yhdestä asiasta, kirjasta ”Populäärimusiikkia Vittulajängältä”. Ruotsissa ja muissa kielissä puhutaan Vittulasta. Ei kai muuten kukaan kiinnittäisi kirjaan mitään huomiota. ”Vittulanjänkä” on Pajalassa alue, jossa syntyi paljon lapsia. Kun pääsin puheisiin Pajalassa ihmisten kanssa, ne eivät tienneet, missä se paikka siellä on, saati että kunta itse tiedottaisi asiasta mitenkään. Suomihan paukuttaisi asialla henkseleitään, Ruotsin suhtautuminen paikkakunnan brändäämiseen oli velttoa.

Onneksi netistä selviää, missä Vittulajänkä Pajalassa on. Se on Lestadiuspirtin ja kirkon välinen alue.

Pajalan pöllö

Vittulan sijasta Pajala halusi profiloitua paikkana, joka tunnetaan Lars Levi Laestadiuksesta. Siellä on Laestadiuspörtet, jossa ”pörte” tarkoittaa pirttiä.

Laestadius-pirtti ja rintakuva

Pajalan kirkko

Lars Levi Laestadius oli kasvitieteilijä ja valistusmies. Hänellä on minusta hyvin vähän yhteistä nykyisen lestadiolaisuuden kanssa, joka on lähempänä fundamentalismia.

Sunnuntaiaamuna Pajalalla ei ollut paljon annettavaa, joten matka jatkui alas Tornionjoen vartta. Maisemat olivat edelleen autioita. Saavuimme Pelloon. Pello jakaantuu kahden maan kesken, Suomen puolen Pello on suurempi. Pellosta on tullut kaksi pääministeriä, jotka kumpikin on minulle sukua. Se on perin salaperäistä, kun sukuni ei ole Tornionjokilaaksosta laisinkaan.  Näistä Kaarlo Castrén on minun 14. pikkuserkkuni. Tietysti, melkein kaikki ovat lopulta suunnilleen 14. pikkuserkku minulle. Kun hain geokätkön Pellon rautatieseisakkeelta sain Pellon kätkökartalleni. Varmasti Lapin laimeimpia kuntia. Kenellä on Lapin matkan pääkohteena Pello, ei varmaan kenelläkään, koskaan.

Polcirkeln – napapiiri

Siirryimme takaisin Ruotsin puolelle. Ennen Svansteinia tuli vastaan maatalo, jonka lipputangossa liehui sateenkaarilippu. Talo sijaitsi vähän notkelmassa, joten lippu tuskin näkyy Suomeen. Minua kutkuttaa ajatus, että Ruotsi näyttäisi sateenkaarilippua suomalaisille: ”Heja takapajula, Vittula jubilerar Pride!”, paitsi ettei ole Vittula enää, vaan kunnaksi on vaihtunut Övertorneå. Kunta jää jälkeen asukastiheydessä naapurilleen Ylitorniolle, mutta selvästi asutusta rupesi olemaan. Porojakin Ruotsin puolella on vähemmän, samoin geokätköjä. Kuitenkin Ruotsin napapiirillä Polcirkelnin kylässä oli geokätkö, samoin Kattilakoskella.

Kattilakosken upeat maisemat. Suomen puolella eletään Pellossa.

Kummassakin paikassa oli jonkinlaista pientä yritystä turismille, mutta paikat olivat pääosin kiinni.

Saavuimme Övertorneån keskustaajamaan, joka on Matarenki. Ostin sieltä ruotsalaista kakkosolutta, joka maistui ihan hyvältä.

Jääkaappimagneettia sieltä ei saa. Kaikki turismiin viittaavakin oli kiinni. Matarengissä on Jehovan todistajien valtakunnansali. Aikoinaan kuulin, ettei kukaan suostunut vetämään niille sähköjä, niin ne vetivät johdon sinne Suomesta.  Kuulin siitä joskus 1993 tai jotain, kun kävin viimeksi Matarengissä.

Kun kukaan ei mitään koskaan, menimme Suomen puolelle ja ajoimme Aavasaksalle. Aavasaksa on UNESCOn maailmanperintökohde, koska siellä on Struven ketjun mittauspiste. Siellä on myös geokätkö kovin kallioisessa maastossa.

Tengeliönjoki

Tengeliönjoki ja kauempana Tornionjoki

 

Kätköpurkin maastoa

Kävimme kuitenkin ennen purkille menemistä kahvilassa ja Antti osti itselleen jotain ihmesalvaa, jota oli tehty rohdoista. Yllätyksekseen hän huomasi rohdon vaikuttavan. Mitään terveysvaikutuksia ei saa kuitenkaan mainostaa. Tuntuu vähän siltä, että lääkkeet on tehty pitkittämään sairastamista ja oikeasti ihmerohdot tehoaisivat paremmin, siksi kai niiden terveyshyötyjä ei saa mainostaa. Tietysti on niitä, jotka eivät tehoa, vaan ovat pelkkää huuhaata.

Haudutettu tee siellä oli hyvää. Tiemmä teestä on valitettu 1800-luvulta lähtien. Nyt ne osaavat sitten keittää sen oikein.

Näköalapaikan jälkeen lähden kätköpurkille. Suomessa on geokätköhaaste noutaa purkki jokaiselta Suomen maailmanperintökohdetta esittelevältä purkilta ja tämä on hyväksytty Struven ketjua esitteleviin purkkeihin. Varsinaiselta polulta pitää erkaantua kalliomaastoon. Onneksi on hyvät saappaat, eikä kallio muutenkaan ole liukas. Purkki löytyy ja samalla saan Ylitornion kunnaksi kuntakartalleni. Se olikin viimeinen kunta, joka puuttui Lapista.

Kun aikaa vielä oli, kävimme kirkon geokätköllä. Puhti oli mennyt Aavasaksalla niin, etten löytänyt sitä. Sitten kävimme rautatieaseman geokätköllä, jonka löysin. Antti halusi kierrellä paikkakunnalla enemmänkin. Päädyimme pienelle soratielle, joka johti Arendt Grapen muistomerkille. Lähes kaikki Tornionjokilaaksossa ovat sukua näille Grapeille ja ne ovat vaikuttaneet alueella varmasti yhtä paljon kuin Laestadius. Arendt Grape oli lähtöisin Lyypekistä ja muutti alueelle perustamaan ruukkeja. Kun Antti oli tänne vienyt, katsoin, oliko siellä geokätköjä ja olipa siellä sitten ihan lähellä, joten se siinä samalla. Muistomerkiltä tultaessa näin pähkinähakin. Erona Ruotsin puoleen oli, että täällä oli kaikkialla kylttejä valvontakameroista.

Kiersimme Aavasaksan ympäri. Aavasaksalla on muhkea rakkarinne sen itäisellä kyljellä. Siinäpä haastava paikka geokätkölle tai kiipeilylle tai mille tahansa, kun ne kivet lähtevät tulemaan alas. Kierroksen tultua alkupisteeseensä näin pähkinähakin. Niillä on siis selkeä vaellus menossa.

Lopulta hyppäsin junaan Ylitorniolla ja olin varannut mukavan makuuvaunun. Mikäs köllötellessä etelään.

 

Läntistä Lappia autoillen ja geokätköillen (osa I)

Makuuvaunussa on mukava matkustaa, ainakin jos on minun pituiseni (175 cm) tai alle. Pitemmälle voi olla paljon ikävämpää.

Heräsin aamulla kuurosateiseen Rovaniemeen. Kaverini Antti oli vastassa. Lähdin heti etsimään kätköä Rovaniemen Isorakalta. Pikkuinen aamulenkki oli kiivetä vaaran laelle. Kätköä ei kuitenkaan löytynyt. Se oli kiven alla ja kuitenkin kurotin sinne, enkä saanut sitä käteeni. Ei ollut paras tapa aloittaa Lapin reissu. Minun pitää palata Rovaniemelle uudestaan.

Me jatkoimme kuitenkin Ounasjokea pitkin kohden pohjoista pysähtyen kerran Meltauksessa aamukahaville. Kilpirauhasvammaisena en voi syödä tuntiin aamulääkkeen jälkeen, joten aamupala tuppaa venymään. Ehkäpä siksi ei kätkö löydykään, kun sitä yrittää ennen aamupalaa.

Seuraava kätkö oli Kittilän Paskaojalla. Alkuun sekään ei löytynyt, sitten tuntui purkki sormen päähän ja sen sai kolostaan apuvälineellä ongittua ulos. Kittilä kätkökartalleni. Kittilä on jännä kunta, kun siellä valtuusto istuu melkein enemmän käräjäsalissa kuin valtuustosalissa ja tilanne pysyy samana, vaikka vaalit on välissä. Vanhoillislestadiolaisilta on kielletty muut puolueet kuin keskusta ja kokoomus, joten sieltä ne samat jäärät tulevat, jotka joutuvat käräjille. Nyt, tosin, myös perussuomalainen on syytettynä laittomasta kaatopaikasta.

Kittilän suuri kohde on Levi, mutta kunta tunnetaan myös Reidar Särestöniemestä ja ehkä Kalervo Palsasta. On Antin ajatus käydä Palsa-museossa. Minun vallitseva käsitykseni taiteen ystävistä on suoraan Ketonen ja Myllyrinteen sketseistä.

Sitä ennen kuitenkin pysähdytään Kaukosessa. Pienessä kylässä tiet muodostavat sellaisen labyrintin, ettei saksalaisetkaan olleet polttaneet kaikkia taloja. Siellä on kuitenkin suuri geokätkö.

Geokätkö Kaukosessa. Pikanttina yksityiskohtana lumiharja talvea varten.

Kaukosen jälkeen menemme Palsa-museoon Kittilän keskustaan. En tiennyt Palsasta muuta kuin että hän oli homo niin kuin Särestöniemikin.

Koti, uskonto, isänmaa. Papin pallit on isommat kuin kytän aivot

On tää varmaan vähän voimakkaampaa kuvakieltä kuin Kekkonen-leipälapio

Jos se on vaikea tehdä, sitä on vaikea katsoa

Pian kuitenkin selvisi, että Palsa oli kauniisti sanottuna sukset ristissä vallitsevan yhteiskunnan normien kanssa hyvin monella tapaa kritisoiden yhteiskunnan tekopyhyyttä. Hän sai minusta vankkumattoman fanin. Kun on kerran ottanut elämässään asenteen, ettei teeskentele, niin olemassaolo yhteiskunnassa, joka perustuu teeskentelyyn muodostuu vaikeaksi. Ehkä muut näkevät viivan ja värin.

Palsan kaltaisia ihmisiä ei valmisteta enää. Minulla oli elämänkumppanina vähän samanlainen aikoinaan, hän piti maailmaa suurena avomielisairaalana. Hän oli älykäs ja herkkä, niin kuin Palsakin. Minä en ole onneksi yhtä älykäs ja herkkä. Opas sanoi, että Palsa oli luonteeltaan miellyttävä. Minä uskon sen. Kiltteys voisi olla tuon pimeän triadin kolmas kärki.

Palsalle oli monta kertaa ehdotettu perinteisiä Lappi-maalauksia, mutta hän ei niitä halunnut tehdä. Sen sijaan hän oli tulisesti rakastunut niiden tekijään, Reidar Särestöniemeen, vaikka niiden luonteet olivat ihan erilaiset.

Kätkätunturin selänne. Minä olen ollut täällä 1983 ja silloin kaikki oli hakattu ja nyt kuvittelin, että siellä humisee nuori metsä. Eipä humise, vaan on yhä pelkkää rääseikköä ja risukkoa.

Ensimmäinen kuukkeli näkyi lentämässä tien yli Aakenustunturin pohjoispuolella. Olin Aakenustunturilla 1983 ja siksi tunsin nämä seudut. Menimme Pyhäjärvelle kahavitauolle.

Pyhäjärvelle menee tie ja siellä oli paljonkin väkeä. Nuotiopaikan ympäristössä oli myös kuukkeli. Kävin järven rannalla, kun hirvasporo juoksi vauhkona ylös rinnettä. Antti oli retkipöydän luona ja pelästyin, että hän jää poron alle. Hän oli räpläämässä kännykkäänsä, eikä ollut edes huomaanut hirvasta.

Hirvas nyt rauhoittuneena

Varuste-esittely: Maggarat Trangiassa, ALICE-rinkka ja kuksa. Trangian ulkopintoihin kannattaa hangata saippuaa, niin sen puhdistaminen helpottuu.

Alueelta poistuessa lenteli kuukkeli tien poikki.

Linkupalolla siinä lähellä oli tulivuoripuisto. Siellä oli muinoin tulivuoren purkausaukko ja vulkaanista kiveä.

Tulivuoripuiston maisemissa

Tulivuoripuisto sijaitsi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa, joten tälle vuodelle tuli käytyä kansallispuistossakin. Ei ollut tietenkään ensimmäinen kerta tässä kansallispuistossa.

Jatkoimme kohden Muoniota. Nämä tiet olivat minulle ennestään tuntemattomia ja ne esittelivät paikoitellen hyvin Pallas-Yllästunturin tunturiselännettä. Paikoin oli myös levähdysalueita, jossa saattoi ottaa kuvia.

Pallas-Yllästunturin selänne

Muonion kylällä oli kätkö, jonka kävin loggaamassa, joten Muonio kuntakartalle. Lapin reissulla 1986 terävä kivi meni suoraan saappaan pohjan läpi jalkapohjaan ja olin siellä terveyskeskuksessa paikattavana. Olin sangen levoton potilas, halusin käydä Ruotsin puolen kylällä, mutta eipä siinä mitään kylää ollut joen toisella puolella.

Jäimme yöksi Harrinivaan mökkiin. Mökki oli muuten asiallinen, mutta saunan ja suihkun miniatyrisoinnissa on jo saavutettu raja. Tai no, Haapajärvellähän oli Suomen pienin sauna, johon en mahtunut sisälle. Sen lisäksi naapurit ramppasivat mökin ohi.

Oli kuitenkin kiva istuskella iltaa ulkona teekupin ääressä. Sellaiseen ei ole oikein mahdollisuutta kotioloissa. Olisi myös pitänyt käydä parilla lähikätköllä, mutta en vielä tiennyt, ettei siihen aamulla tulisi tilaisuutta.  Ei pidä jättää huomiseen, minkä voi tehdä tänään, mutta toisaalta, pitää olla lempeä itseään kohtaan. Lempeys voitti. Sitä paitsi, Muoniosta oli jo kätkölöytö.