Kauttualle

Satuin voittamaan Himomatkaajan turinoiden blogiarvonnan palkinnon, ilmaisen yön Hotelli Kauttuassa.  Kauttua on paikkakunta, missä pikkuserkkuni Kaarlo Holmstén asui ja jonka taksoituslautakunnassa hän oli 1918. Hän oli punaisen Euran kunnanvaltuutettu. Hän syntyi Grosnoissa, teki työtä veturinkuljettajana Kauttuan ja Rauman välillä, mutta vuonna 1918 hän kuuli, että hänen vaimoaan ja perhettään ajaa saksalaiset kohti Lahtea ”kuin Karjaa”, joten hän lähti sinne suojelemaan perhettään aseen kanssa, mutta tuli pidätetyksi Loimaalla, toisten lähteiden mukaan Hollolan Vesalassa ja tapettiin sitten kuumetautiin/nälkään Dragsvikin kuolemanleirillä Tammisaaressa. Minä olen käynyt jokaisella noista paikkakunnista, mutta toisaalta olen käynyt ehkä useimpien ihmisten kaikilla paikkakunnilla. Grosnoi tunnetaan parhaiten hyvin kuvatusta rajakivestään, siellä oli Suomen ja Neuvostoliiton raja ennen talvisotaa Laatokan koillispuolella.

Lahtarit järjestivät pienen yllätyksen ja suistivat Kaarlon junan pois raiteilta. Kaarlo suuttui siitä ja kertoi, että meinasi mennä henki siinä. Hän oli kovasti vihainen lahtareille näiden kolttosista, mutta kun häneltä kysyttiin, haluaako hän liittyä punakaartiin, niin hän mielummin valitsi siviiliammattinsa hoitamisen Eurassa.

Minä taas siirryin Turkuun, jonne juna tuli 20 minuuttia myöhässä. Minulla ei ollut aikaa käydä kuin yhdellä geokätköllä, joka oli 100 matkamuiston haaste. Matkamuistot ovat virtuaalisia jääkaappimagneetteja, mitä tienaa erilaisista syistä, ennen kaikkea tietysti siitä, että geokätköilee jossain toisessa maassa. Saksa, Irlanti, USA jakelevat matkamuistoja jokaisesta osavaltiostaan ja sen lisäksi nyt oli käynnissä kampanja, jossa saa matkamuiston kun löytää tietyn määrän geokätköjä.

Bussi oli niin täynnä, että jotkut joutuivat seisomaan Säkylään asti. Onneksi olin varannut nettilipun, joten minut päästettiin ensimmäisten joukossa sisään.

Kauttualla ulos bussista ja tepsuttelin helteessä parin kätkön kautta hotellille. Hotelli oli tehtaan takana ja tehtaassa pussitettiin kahavia. Kahavipussukat olivat esillä ja ehkäpä ne toivat useimmille joitain muistoja, mutta minulle ei. Minä en koskaan juo kahavia ja se on joskus vähän vaikeaa. Lapsena join kahavia, mutta isoisä kiusasi minua ja sanoi, että se on koukuttavaa, jolloin päätin, että kahavinjuominen saa olla. Sen jälkeen join vain teetä.

Teetä oli siellä yksi irtoteepakkaus. Yleensä teetä on joka paikassa hyvin surkeasti, mutta teen puolesta selvisin täällä. Teetä on myös miljoonaa eri laatua, kun taas kahavi on aina vain kahavi, vaikka kahaveissakin on joitain eroja. Luonnollisestikaan minä en tiedä, mitä eroja.

Hotelli Kauttua on vanha tehtaan portinvartijan toimisto. Varsin miellyttävä sellainen. WC oli käytävällä ja siellä oli myös suihkukoppi. Hotellissa oli ilmastointi eikä ikkunaa saanut avattua. Kotosalla nukun lähes aina ikkuna auki, joten vähän kaipasin sitä. Helle teki hotellista aavistuksen lämpimän. Minä en valita, mutta arvaan, että joku toinen valittaisi.

Jääkaapissa oli minulle varattu perin runsas aamupala.

Ennen kaikkea hotelli oli autuaan hiljainen. Luulisi, että kun on tehtaan vieressä, olisi melua, mutta ei. Joitain outoja naksahduksia kuului yöllä pari kertaa.

Onkohan maailmassa mitään, mitä vihaan enemmän kuin melua.
Luonnollisesti silloin, kun ei ole ainoa asukas hotellissa, sitä on enemmän. Sattui käymään kuitenkin tuuri, sillä kukaan täyteen pakatun bussin väestä ei ollut tulossa hotelli Kauttuaan.

Hellettä oli luvattu kuukaudeksi. Seuraavana päivänä heräsin sateen ropinaan. Tänä kesänä kun ihmiset valittivat katastrofaalista kuivuutta, olin sateessa Enonkoskella ja kun piti olla helleviikko ja olin pyörällä Pohjanmaalla, tulikin sadeviikko. Nyt piti olla kuukausi hellettä ja jo heti seuraavana päivänä satoi rankasti. Sitten kun minä olen kotona, niin aurinko paistaa täydeltä terältä.

Kaveri otti yhteyttä, että hän haluaisi näyttää minulle paikkoja alueella. Hän tulikin sinne puolen päivän maissa. Kävimme muutamalla geokätköllä, mutta myös Kauttuan ruukilla.

Olenkohan nähnyt Suomen kaikki ruukit? Joka tapauksessa, yksi ruukki lisää ei tuonut kokemukseeni mitään uutta. Kun on nähnyt yhden ruukin, on nähnyt kaikki? Teijo, Fiskari ja Fagervik ovat suosikkejani. Ruukeista on tullut hipstereiden puuhamaita, ennen niissä sulatettiin rautaa. Vanhan ajan metallimiehet kääntyisivät haudoissaan, jos tietäisivät, että ruukit ovat täynnä savityöpajoja ja joogaretriittejä.

Geokätköt johdattivat historialliselle arvorakennukselle Jukolaan, jossa toimi aikoinaan päiväkoti silloin 1940-luvulla, kun keksittiin järjestää äitiyslomia. Jukolan talo oli pahasti ränsistynyt. Toinen kätkö oli Tyttöpuistossa, jossa puolestaan oli tehty kivikauden löytöjä muinaisista hylkeenpyytäjistä. Tuolloin meri ulottui sinne asti.

Mietin, että norppa on Saimaassa ja Laatokalla, mutta onkohan norppia ollut Päijänteellä tai Äänisellä tai vaikka Oulujärvellä. Suomesta ei puutu järviä, jotka olivat muinoin yhteyksissä mereen. Ihan varmasti niihin on jäänyt norppia. Todennäköisesti ihmiset ovat tappaneet ne sukupuuttoon. Ääninen oli vahva kulttuurin keskus, joten ehkäpä muinaiset saamelaiset ja lyydiläiset metsästivät norpat. Toisaalta sitten myös Laatokka oli voimakas kahden kulttuurin (Korelan linna ja Staraja Ladogan viikinkiajan kaupunki) keskus ja Laatokalla on yhä norppia. Kiusaan museoihmisiä tällä kysymyksellä jatkossa.

Kaverin Johannan kanssa siirryimme Pyhäjärven länsirantaa alas. En ole ikinä kulkenut Pyhäjärven länsirantaa. Maisemat eivät ole kummoiset, Pyhäjärvi on mökitetty hyvin tiheästi, eikä tieltä näy järvelle. Sitä paitsi, vettä tuli kaatamalla, ei nyt näkisi muutenkaan.

Johanna ajoi Pöytyän kunnan ajamalle yleiselle saunalle. Kuka tahansa saattoi tulla sinne vapaasti saunomaan. Tuollaista etua ei ole Hangon kunta keksinyt kuntalaisille järjestää.

Näkymä saunalta Pyhäjärvelle

Kävimme vielä järven eteläpäässä Valasrannalla. Siellä oli tanssileiri ja paikka oli täynnä tanssiväkeä. Siinä on kanssa asia, joka ei ole kiinnostanut minua koskaan. Mummo tanssitti minua lapsena, kun koki, että se taito on minun pakko opetella. Minä en käsitä, mitä hauskaa on siinä, että kieli keskellä suuta muistelee askeleita ja on jäykkänä. Juice Leskinen on sanonut, ”on tanssi sairasta, ellei mallia ota aidasta”.

Valasranta on liian matala uimiseen, paitsi lapsille. Johanna näytti pari muuta paikkaa vapaa-ajan viettoon järven rannalla, Loimaan ja Turun kaupunkien lomakeskukset. Muuten ranta oli taajaan mökitetty. Jokisuussa oli ollut autolla leiriytyjä jonkin pressun alla pitkän aikaa ja jättänyt jälkeensä hirveän sotkun muiden siivottavaksi. Minä en tietenkään sellaista pysty ymmärtämään.

Kun tarkistimme aikataulut, niin juuri ehdin bussiin Yläneellä. Sekin oli varsin täynnä.

Yläne ja Pöytyä ovat Skywolfin seutua. Angelica Skywolf on antanut tavallisista poikkeavia vastauksia yleisiin kysymyksiin. Hän on eri tasolla kuin muut, paljon diipimmällä tasolla. Kerran kävin Skywolfin kanssa Eestissä ja joku kysyi hänen matkatavaroistaan, miksi viedä kaljaa Suomesta Eestiin. Hyvä kysymys. Vähän kuin veisi hiekkaa Saharaan. Kerran tähtikirkkaana yönä olin Skywolfin kanssa Yläneellä ja hän kertoi nähneensä UFOn. Minä taas näin meteorin pomppivan maapallon ilmakehää vastaan.

Minulla on suhde foliohattuiluun, sillä minusta tuli truther. Se alkoi siitä, että trutherismiin viitattiin salaliittoteoriana, mutta kuitenkin virallinen 9-11 kertomus on itse salaliittoteoria. Trutherismi ja moni muu foliohattuilu ei kuitenkaan tarkoita, että uskoisin Mona Lisaan kuussa tai Nibiruun tai muinaisiin astronautteihin. Mikä se minusta tekee, kevytfoliohatun, puolisyvän?

Turussa sataa, enkä löydä ensimmäistä kätköä. Täytyi luopua etsinnöistä. Seuraavat pari kätköä löydän kyllä ja menen viettämään sadetta kortteliravintola Kerttuun. Kerttu on minun suosikkini Turussa, mutta minusta se on jotenkin taantunut erinomaisesta pelkästään kohtalaiseksi.

Vedän nassuun Newcastle-olutta, mikä aiheuttaa hirveän kivun leukaperiin. Joskus viini tekee minulle tuota, joskus olut. Joskus samaa olutta olen juonut ilman ongelmaa kerran ja toisella kertaa on iskenyt kipu. Salaperäinen vaiva, mitä kukaan ei osaa selittää. Ihme juttu, kaikki moderni teknologia ja miljardikaupalla rahaa lääketieteeseen ja tutkimukseen ja sitten kun on jokin vaiva, niin kukaan ei tiedä syytä. Toinen on tietysti, että talvella jään paksuuden tietää kivikaudelta peräisin olevilla menetelmillä eikä jollain säteellä tai vastaavalla pysty määrittämään jään kantavuutta. Uusprimitivismiä.

Turussa on satanut niin rajusti, että kadut ovat tulleet liukkaammaksi kuin talvella. Amazoniassa on sellaista, että kun sataa, sataa aina vaan ja rankasti, niin joka paikka on liukas. Edes Riku Rantala ei ole koskaan kertonut tätä oleellista seikkaa.

Turusta siirryn sitten kotiin ja junat ovat jopa ajoissa. Väsytti turkaisesti.

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Reissaaja1 lauantai, heinäkuu 21, 2018 at 09:16

    Hyvä, että sait nukuttua! Itsekään en kahavia juo, harmi että hotellissa oli vain yksi irtopussiteetä.

  • Reply Virpi/Hätälasku sunnuntai, heinäkuu 22, 2018 at 17:27

    Piti oikein tarkistaa kartasta missä päin on Kauttua. Onpa kurjaa miten sade vainoaa sinua reissuilla. Toivotaan että loppukesän reissuista tulee aurinkoisia. Pitäisi itsekin vielä vähän lähimatkailla kotimaassa nyt kun on vielä kesää jäljellä.

  • Reply Terhi/Fammo matkalla maanantai, heinäkuu 23, 2018 at 16:04

    Eura ja Kauttua ovat kyllä tuttuja tässä lähellä kun ovat. Kauttualla on myös Aalto terassitalo joka on jonkinmoinen nähtävyys. Tuosta oluesta sanoisin, että ainakin aikaisennin virolainen Tuulik-olut on tölkitetty Iisalmessa. Se siitä Saharasta.?

  • Reply Sandra lauantai, heinäkuu 28, 2018 at 08:13

    Onnittelut hotelliyön voitosta. Itse juon kahvia ja paljon, mutta olen myös pannut merkille, että monessa paikassa teevalikoimat ovat varsin suppeat. Tähän toivoisi parannusta, koska itse en ainakaan viitsi maksaa useampaa euroa kuumasta vedestä ja teepussista.

  • Reply Kohteena maailma sunnuntai, heinäkuu 29, 2018 at 18:19

    Olipahan taas tarinointia, joka lähti kivasta palkinnosta liikkeelle. Angelica Skywolf on kyllä omanlainen legenda, osittain myös vaalien äänisaaliinsa, tai lähinnä niiden puuttumisen kautta. Radio Rockilla ollut pari kertaa haastateltavana ja sen jälkeen on tullut törmättyä hänen tekemisiin aina silloin tällöin. Vertaus hiekan viemisestä Saharaan oli osuva 🙂

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.