Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Elokuvia, Rajaporttia ja Jämijärveä

Edessä oli sekä pyhäinpäivä että sunnuntai. Luonnollisesti bussien liikkuminen oli erittäin nihkeää kumpaisenakin päivänä, joten olin laskeskellut, että voisin käydä maanantaina Jämijärvellä. Sitä ennen olisin Tampereella.

Nyt oli vuorossa geokätköilyfilmit Hervannassa Cinolassa. Paikat olivat menneet lähestulkoon kaikki. Taso oli korkea ja esiteltiin esimerkiksi kätköilyä Vilnassa. No, minähän olen siellä jo kätköillyt, joten eipä se paljon uutta tarjonnut. Filmit on pistetty kaikki nyt youtubeen.

Filmien jälkeen syötiin läheisessä ravintola Pranzossa. Minä en ole ollut koskaan oikein tyytyväinen heidän tarjontaansa, joten tässä on perinne, jonka voisin katkaista.

Syönnin jälkeen sopii pieni liikunta, joten menin bussilla Hervannasta suoraan Lentävänniemeen toiselle puolen kaupunkia. En ole siellä ollut koskaan. Tampereella on paljon outoja paikannimiä ja Lentävänniemi on yksi sellainen. Siellä oli kuitenkin haastekätkö, jonka vaatimuksena oli vähintään yksi kätkö vuosilta 2000-2013. Viime reissuni Keravalle, jossa kävin Suomen vanhimmalla geokätköllä, toi minulle tuon vuoden 2000 ja muut oli ennestään, joten saatoin sen kätköpurkin käydä loggaamassa. Pimenevässä illassa kävelin sitten vielä Lielahden kirkolle, jossa oli myös kätkö. Oli vain niin, että taskulampun kanssa sitä ei ollut helppo löytää. Itse kirkkokin oli kiinni.

Lentävänniemeen mennessä olin huomannut, että siellä Lielahdessa on Tapolan tehtaat ja kuulemma se on paras paikka mustamakkaralla herkuttelulle. Siis sen mustamakkaran, josta en alun perinkään ole tykännyt kaupungissa, josta myöskään en pidä.

Siirryin sitten Rajaporttiin saunomaan. Se ei ollut ihan yksinkertaista, kun Metson kohdalla oli iso työmaa ja piti mennä Keskustorille saakka ja sieltä sitten Rajaportille.

Saunassa on iso kylpyankka, joka oli minun kanssani saunomassa. Siellä oli myös eräs rouva Göteborgista ja hänelle kerroin kuinka kylpyankka toimii muistutuksena siitä, että on sisäinen untuvikko, joka kaipaa huolenpitoa (ja pullaa) eikä sitä saa koskaan laiminlyödä. Hän sitten otti sen itselleen ja vei sen ulos kanssaan ja sitten kun olin lähdössä pois, hän vei sen takaisin saunaan. Vähän katkera olin, etten saanut saunoa ankan kanssa, mutta eipä se minun ollutkaan.

Rajaportissa oli jotain pellavasiemenöljyä, joka sai minut yskimään kauheasti. Muutkin yskivät.

Rajaportista menin sitten yöpaikkaan, jossa nukahdin melkeinpä välittömästi. Sitä se sauna teettää.

Seuraavana päivänä menin Mustamakkaraan eli hotelli Torniin, näköalakerrokseen.

Koko Tammela pitäis räjäyttää. Mun mummoni asui tuossa kuvan keskipaikkeilla. 

Sorsu. Täällä minä kuoriuduin. Oikeammin, minulla oli varhainen lapsuusmuisto sorsien ruokkimisesta täällä ja kuinka sorsan nokka nappasi minua kiinni sormesta.

Tampere näyttää kivemmalta Amuriin päin katsottaessa.

Muistin unohtaneeni kilpirauhaslääkkeen oton, joten palasin takaisin maan pinnalle ja kävin hakemassa ne varusteistani, jonka jälkeen menin Kehräsaareen odottamaan leffan alkamista.

Suomesta lähti vasemmistolaisia Derkkulaan 1980-luvulla opiskelemaan sosialismia ja dokumentti käsitteli sitä, mitä näille ihmisille kuului nyt. Minä en lähtenyt, vaan sen sijaan Derkkulasta tuli professori Jûrgen Sagert opettamaan minulle sosialismin taloustiedettä. Johtuukohan siitä, mutta minulla on hyvin taloustieteellinen näkemys sosialismista. Toisin kuin elokuvan ohjaajalla, minun suvussani ei puhuttu sosialismista. Se varmaan johtuu pettymyksestä reaalisosialismiin ja toisaalta siitä, ettei oltu tutustuttu rahavallan rakkikoiriin. Minulla on kokemusta kaikista. Minäkin olisin halunnut lähteä kouluun Derkkulaan nuorena. Joka tapauksessa, filmi kierteli ympäri maailmaa, kuitenkin globaalissa etelässä, eikä oikein kukaan ollut kyynistynyt eikä ryvennyt finanssikapitalistiksi.

Ei ollut mahdollisuutta jäädä pitemmäksi aikaa keskustelemaan vanhoista, kun oli kiire nukkumaan. Seuraavana aamuna kello herätti ja lähdin Ikaalisten kautta Jämijärvelle, jossa oli kohteena punaisten muistomerkki.

Matala hauta

Muistomerkillä oli geokätkö, joka löytyi ihan välittömästi, joten Jämijärvi geokätkökartalle. En ole käynyt Jämijärvellä koskaan muutenkaan. Iso alue oli aidattu hautausmaaksi, mutta siellä oli vain yksi risti ja punaisten muistomerkki ja sitten näitä kaivantoja. Kävi ilmi, että lahtarit olivat olleet viemässä punaisia tätä tietä mukamas Kankaanpäähän, mutta valmiiksi oli kaivettu haudat tänne Lauttakankaalle ja sovittu, että se on todellinen matkan päätepiste. Niinpä punaiset ammuttiin kuopan reunalle ja huonosti peiteltiin, kun vielä haudastakin huusi, että ”perkele lahtari, et edes osunut kunnolla!”. Niin huonosti oli peitelty, että saattoi jäädä käsikin näkyviin. Raskas on lapio tottumattoman kädessä. Kuolleiden lukumäärä ei ole tiedossa, ainakin kahdeksan on, mutta saattaa olla parikymmentä teloitettua.
Teloitettujen kaverina on yksinäinen, murtunut risti.

Yleensä on ollut jokin syy, miksi ei ole siunattu kirkkomaahan. En ole selvittänyt, mikä tarina tämän haudan takana on, mutta se kyllä kiinnostaa.
Tästä hautausmaasta oli vielä erotettu omaksi siivukseen aidalla helluntalaisten hautausmaa. En sitäkään tiedä, miksi heillä on omansa eikä heitä ole haudattu yhteiseen hautausmaahan muiden kanssa.

Ihmetystä herättää, miten nopeasti on teksti kulunut melkeinpä lukukelvottomaksi

 

Hautausmaan ympäristössä oli töyhtötiaisia, korppeja ja käpytikka. Jämijärveä kutsutaan Satakunnan Lapiksi. Vaikuttikin olevan mukavaa metsäseutua. Syrjemmältä on vielä paljon laavujakin. En pitäisi mahdottomana, jos tulisin tänne uudestaankin, sillä kertaa retkeilemään enkä teloitettuja muistamaan.

Jämijärveltä sitten lähdin bussilla takaisin ja vaihdoin junaan Tampereella. Oli samanlainen tuubi kuin tullessani ja kolisteli Toijalan ja Hämeenlinnan ohitse pysähtymättä. Joka tapauksessa, matka-aika Hangon ja Tampereen välillä oli siedettävä.

 

 

Elokuvia katsomaan Pirkanmaalle

Vuotuinen GIFF-tapahtuma läheni taas. Siinä näytetään geokätköilyaiheisia lyhytfilmejä ja palkkioksi saa virtuaalisen matkamuiston. Niitä keräämällä tarpeeksi saa sitten logata haastekätkön. Olen käynyt perinteisesti katsomassa elokuvat Tampereella ja samalla käynyt muutamassa naapurikunnassa. Joskus olen voinut yöpyä kaverin luona. Tällä kertaa hän huomautti, että sunnuntaina tulisi ennakkonäytös dokumentista ”Toveri, missä olet nyt?”. Hänen mielestään voisin olla yhden yön lisää Tampereella.

Tämä matka ei alkanut hyvin, sillä nukuin aamulla pommiin. Koskaan aiemmin ei ole käynyt niin. Ilmeisesti kännykkä ei herättänyt, koska olin pistänyt sen ”älä häiritse” -tilaan.

No, herättyäni etsin opas.matka.fi -palvelusta vaihtoehtoisia yhteyksiä ja rupesi selviämään, etten tule mitenkään pääsemään Virroille, tai pääsen kyllä sinne, mutten sieltä pois. Sen sijaan etsiydyin Tampereelle. Junat kulkivat ajoissa, eikä tällä kertaa mikään armeijan autokaan törmännyt siihen. Juna ohitteli sellaisetkin asemat kuin Hämeenlinnan ja Toijalan pysähtymättä. Toijalassa minun pikkuserkkuni oli vahtinut 1918 asemaa kiväärin kanssa, keittänyt soppaa ja sitten Vesilahdella ollut sitomassa haavoittuneita. Oli saanut kolme vuotta kuritushuonetta Hämeenlinnassa. Onnistuivat pitämään hengissä, toisin kuin monet muut pikkuserkut.

Hän oli palvelijatar. Tuohon aikaan palvelijattaret ja piiat tekivät töitä kellon ympäri, aina valmiudessa ja isäntä saattoi raiskata tai pahoinpidellä ja jos karkasi moista kohtelua, oli irtolainen ja tuotiin taloon takaisin. Usein emäntä oli mukana raiskauksessa kanssa, sanoi, että ei nyt halua, mene piialle. Sitten kun tuli mukuloita, niin kirkko piti huorana, vaikka kaikki tiesivät, miten asiat oikeasti olivat. Kun isäntä kyllästyi piikaan, niin hänet naitettiin rengille ja he saivat jatkaa torppareina.

Ei vuoden 1918 tapahtumissa ollut kysymys torppareista pelkästään. Väinö Linna on hyvä kirjailija, mutta ei hän ole mikään historioitsija eikä väitäkään olevansa.  Pirkanmaalla oli hyvin suuri innostus naisilla liittyä punakaartiin.

Minä en ole myöskään omassa suvussani havainnut sitä, että olisi ollut sekä punaisia että lahtareita mitenkään tasaisesti. Muutama on lahtarina ammuttu, mutta niin paljon punaisia, että rupean kohta pitämään Tammisaaren vankileirin hautamuistomerkkiä omana sukuhautanani. Vaikea oli ”väärää” ideologiaa kannattavan päästä omalle puolelleen tai piilotella. Moni yritti piilotella jo senkin takia, ettei halunnut lähteä mihinkään sotaan. Niinpä minun sukulaisiani oli Koivistonkylässä ihan keskellä sotaa ja he joutuivat lähtemään evakkoon ilmeisesti jonnekin Pirkkalan suuntaan.

Tampereella oli iso työmaa ja aseman mustamakkarakioski oli viety pois. Minä en mikään hirveä mustan makkaran ystävä ole muutenkaan, mutta se kuuluu asiaan. Moni muukin asia kuuluu tamperelaisuuteen ja pidän niistä yhtä vähän. Minun pitäisi olla täällä syntynyt, enkä ole koskaan oikein oppinut pitämään Tampereesta. Tietyistä asioista Tampereella kyllä, mutta en Tampereesta kokonaisuutena. Ensinnäkin, Tampere on suurimmalta osaltaan ihan kammottavan ruma. Niin, en minä sanonutkaan, etteikö Pispalanharju ja Pyynikki olisi hienoja.

Suunnittelen edelleen seuraavan päivän matkaa Ruovedelle ja joudun karsimaan pois, koska bussiaikataulut.

Seuraavana päivänä sitten bussiin ja ilma on kaunis ja matkustan Ruovedelle Mämmilän eri Oriveden kautta. Mämmilä-sarjakuva kuvaa hyvin pirkanmaalaista huumoria: se ei ole vähimmässäkään määrin hauskaa. Olenkohan koskaan edes hymyillyt Mämmilää lukiessani, paitsi että vihdoin se loppuu. Se on kyllä jo pirkanmaalaisen tunnerekisterin laidassa.

Ruoveden seudut saavat minut heti päättämään, että tänne pitää tulla takaisin, jo pelkästään sen takia, että pikkuserkkuni mies kunnostautui Muroleen taistelussa kuularuiskumiehenä.

Hän pääsi kanssa Tammisaaren vankileirin monumenttiin.

Rintama polveili Ruovedeltä Vilppulaan ja olisi hyvä kierrellä kaikki ne paikat vaikka pyörällä myöhemmin. Nyt bussi menee Ruoveden keskustaan ja viimeinen bussi lähtee vähän yli kolmelta iltapäivällä, joten minulla on vain muutama tunti aktiivista peliaikaa. Läheinen geokätkö tulee logattua, joten Ruovesi uudeksi geokätkökunnaksi. Uudeksi kunnaksi ylipäätään, kun en ole täällä aiemmin ollut.

Geokätkö Ruovedellä

Ruovedellä on hieno kunnantalo.

Ruoveden kirkko

Paikallista pienyrittäjää pitää aina tukea

Linja-autoaseman yhteydessä saattoi ostaa paikallisia tuotteita. Valikoima oli hyvin laaja, jopa kalaa oli myynnissä.

Minulla ei ollut myöskään mahdollisuutta käydä Helvetinjärven kansallispuistossa, vaan se jää toiseen kertaan. Se ei edes ole ainoa syy, miksi Ruovedellä kannattaa käydä. Paljon hienoa maisemaa ja historiaa ympäri kunnan useammallekin reissulle. Sääli, että yhteydet bussilla tänne ovat melkoisen nihkeät.

Illan hämärässä palasin takaisin Tampereelle.