Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

maaliskuu 2016

Aina ei jaksa, Sysmä ja Savitaipale

Mainitut kunnat näyttävät häiritseviltä kartalla, missä kunnat, joista en ole löytänyt kätköjä, näyttävät punaisilta ja loput vihreiltä. Kumpaankin pitää kätköilymielessä mennä vähän erikseen. Osa Sysmää, Onkiniemen kylä, on nelostien varrella, mutta siinä ei ole lähimailla kätköjä. Savitaipale taas sijaitsee Lappeenrannan ja Mikkelin välillä, eikä ole tullut koskaan tarvetta kulkea tuota väliä. Sen sijaan Mikkelin ja Kouvolan väliä olen kulkenut paljonkin.  Sysmässä olen käynyt myös kylällä kahdesti pyöräretkellä. Suosittu pyöräretkireitti kulkee Päijänteen itärantaa pitkin. Koska minulla puhkesi kumi Sysmän Vehkasalossa, jouduin keskeyttämään pyörämatkani ja jatkamaan sitä uudelleen.  En ole ikinä oppinut vaihtamaan kumia eikä sitä saatu Sysmässäkään korjattua. Marathon Schwalbet ovat vaikeat vaihtaa, mutta ne ovat aivan erityisen pistosuojatut. Siitä huolimatta onnistui kumi puhkeamaan. Sillä reissulla näin kuitenkin supikoiran ja valkoselkätikan. Tämä oli kauan ennen geokätköilyä, enkä usko, että Sysmässä siihen aikaan oli geokätköjä.
Menen junalla ensin Lahteen ja sitten bussilla Sysmään. Bussi menee Pulkkilanharjun kautta, mikä kuuluu Päijänteen kansallispuistoon.  Hienohan se harju on, mutta ei siinä mitään uutta ole. Punkaharju on kanssa näyttävä, samoin kuin Pispala.

Pulkkilanharjua

Bussista näpsäisty kuva Karisalmen sillalta.

Ainoastaan Karisalmen sillalla Pulkkilanharju kohoaa näyttäviin korkeuksiin. Vääksyssä näkyy kanssa harjulta huikeat näkymät. Harjun päällä siellä sijaitsee pahamaineinen hotelli Tallukka. Pahaksi sen maineen tekee se, että siellä yritettiin murhapolttoa.  Asikkala on soihdut ja talikat -paikkakunta, sieltä on lähtöisin kuuluisa rasisti James Hirvisaari.

No, Sysmän kirkonkylä on minulle tuttu ja tärkein asia ensiksi eli geokätkö, joka löytyy ihan keskustasta, joten Sysmä uudeksi kunnaksi kätkökartalle. Käväisen kaupassa ja suuntaan leirintäalueelle. Siellä oli juuri sesonkihinnat päättyneet, mutta minulta yritettiin laskuttaa vanhan hinnan mukaan. Tämä on aina tyypillistä kaikkialla Suomessa. Ulkomailla jos tätä tapahtuu, niin heti ajatellaan, että ahne majoittaja viilaa linssiin. Asiaa tiedusteltiin vielä leirintäalueen pitäjältä Mialta puhelimitse samalla kuin söpö koiranpentu hyppeli jalkaani vasten. No, asia selvisi ja minä menin mökin suuntaan. Vastaan tulee tämä Mia, joka ilmeisen tiukasti sitten kyselee, minne minä olen menossa.

Taidenäyttely oli mennyt kiinni

Leirintäalueen tilat olivat hulppeat, etenkin keittiö oli viihtyisä. Illalla rupesi satamaan ja kurkia siirtyi suurina auroina etelään. Laskin niitä muutaman sata. Sain myös tietää, että Nuoramoisissa olisi ollut pelloilla lisää. Säätiedotus kertoili ilman viilentyneen rasakasti pohjoisessa ja kylmän ilmamassan työntyneen etelään. Se oli ajanut kurjet liikenteeseen. Ilmeisesti samat kurjet havaittiin Vääksyssä ja sitten myöhemmin Mäntsälässä.

Miellyttävät keittiötilat

Menin aikaiseen nukkumaan ja heräsin siihen, kun moottoripyörä rutkutti. Moni muukin oli herännyt ja kuulin äänen ”tämä pitää saada lämpiämään!”. Moottoripyörät ja mopot ilmeisesti toimivat vain yöllä ja silloin kun ne toimivat, pitävät hirveästi ääntä.

Sysmästä sen verran, että sen osuus vuoden 1918 oli Nuoramoisten kahakka. Punaiset olivat vallanneet Nuoramoisen ja niillä oli tarkoitus edetä Sysmän kirkonkylälle, kun ne törmäsivät valkoisiin, jotka puolestaan olivat matkalla valloittamaan Nuoramoista. Syntyi taistelu kuutamoyönä 22.2.1918 Nuoramoisissa ja lopputulemana punaiset pureutuivat Nuoramoisiin.

Sysmä kuuluu niihin paikkakuntiin, joissa Yrjö Kokko on vaikuttanut. Niiden paikkakuntien lista ei ole lyhyt. Yrjö Kokko matkusti yhtä raivokkaasti kuin minä aikana jolloin se ei ollut tavanomaista. Hänen viimeinen leposijansa on Lempäälässä.

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen ja aamu valkeni sateisena ja harmaana. Hyppäsin bussin kyytiin ja sitten Lahteen. Lahteen tuli juna, mutta sen ovet eivät auenneet, koska laiturilla oli tilanne. Se tilanne oli, että joku nisti oli heilunut lutkun kanssa ja hofo oli saanut siitä sätkyt ja sinne oli tullut täysi paskalakkioperaatio.  Vaikka lutkut voivat olla tehokkaita, tappaviakin, niin voi olla lähes kaikki muukin. Jos jotain hyvää seurasi ylimitoitetusta operaatiosta niin mahtoi olla melko nöyryyttävä kokemus elämänsä alamäkeä kompuroivalle narkomaanille.

Ovet lopulta aukesivat ja junaan teljetyt ihmiset pääsivät asemalle ja minä taas junaan. Aikatauluni ei ollut kireä, joten ei ollut haittaa vaikka juna olikin myöhässä. Välillä satoi oikein ryöppyämällä.

Bussi kierteli ympäri Lappeenrannan keskustaa ja ajoi Huhtiniemen ohi. Huhtiniemeen liittyy kiehtova mysteeri, missä jatkosodan perääntymisvaiheessa olevat karkurit olisi teloitettu joukkohautaan Huhtiniemeen. Ikä ja pitkä aika tapahtuneista ehkä ovat tehneet sen, että suhtaudun lukuihin skeptisesti, niin myös wikipedia.  Pahasta henkilöstä, kuten sotatuomari Toivo Tapanaisesta on helppo uskoa lisää kaikenlaisia juttuja, mutta entäpä jos hän onkin syytön.

Voimakkaiden sateiden vuoksi kaikki oli likomärkää ja minua ei huvittanut yöpyä Savitaipaleella missään, joten minä päätin, että jos minä satun näkemään taksin tolpalla Savitaipaleella, niin minä lähden kätkölle taksilla. Kaikki geokätköt eivät ole saman arvoisia, vaan joissain haasteessa kerätään kuntia, joissa on logattu mysteerikätkö. Mysteerikätkön koordinaatit pitää päätellä, niitä ei anneta suoraan. Ainoa vihje on se, että geokätköpurkki on kahden mailin säteellä mysteerin annetuista boguskoordinaateista. No, minä olin sitten tutkaillut kotosalla mysteeriä, jossa numeroiden paikalla oli kyrillisiä kirjaimia ja ratkaissut sen. Ainoa oli, että piste oli kaukana Savitaipaleen keskustasta, minne bussi menee, eikä mitään pysäkkiä ole missään lähellä. Outo juttu, että Savitaipaleella on niin vähän pysäkkejä. Saavun sitten Savitaipaleelle ja lähdin taksilla kätkölle ja kävin hakemassa sen taksin odottaessa. Tietysti olin silloin taistelemassa kelloa vastaan ja etsin ja liikuin mahdollisimman nopeasti sateisessa metsässä kuusien keskellä. Löytyi kätkö kuitenkin vihdoin, ehkä nopeastikin, mutta kaikki tuntui silloin hitaalta, kun ajasta joutui maksamaan.

Tulen takaisin Savitaipaleen kirkonkylälle ja haen sitten vielä pari muuta kätköä. Närhi on äänessä, muuten aika hiljainen kylä.

Yksi kätkö oli vesitornilla

Savitaipaleen kirkko tuhoutui 1918 lahtarien sitä pommittaessa.

1918 Savitaipaleella oli epäonni joutua etulinjaan ja sitä pommitettiin ahkerasti kummaltakin puolelta. Toisella puolen olivat Mäntyharjun pojat, jotka lähti reissulle. Savitaipaleella itsessään, niin kuin monessa muussakin paikassa, haluttiin olla sodan suhteen passiivisia ja viedä hevoset piiloon. Ehkä tulee geeneistä, ehkä minun suolistofloorani on vähän erilaista, mutta en ymmärrä lainkaan sellaista passiivisuutta. Kun ei tee mitään, on jo tehnyt virheen. ”Siellä oli kuolleita ja taloja oli raunioina. Varastot savusivat ja antoivat hyvin kaamean vaikutuksen sodan tilanteesta. Komea kirkko oli palanut suureksi tuhkaläjäksi. Näytti, että koko maailma oli yhtä kuollutta.” (Antti Karkia, Kauhun kevät, s. 229)

Nytkin näytti hyvin kuolleelta, sillä moni keskustan taloista oli autioitunut. Kunnan väkiluku on laskeva ja alle 4000. Se on aivan mikroskooppisen vähän. Kepun saatanat muodostavat yksinvaltiuden kunnassa, joten ei ihme, ettei kukaan halua siellä asua. Sen sijaan se on suosittu mökkikunta ja mikäs siinä, onhan siellä kaunista. Kesällä siellä saattaa olla jopa vilkasta.

Perussuomalaisten entinen kansanedustaja, Reijo Tossavainen, on lähtöisin Savitaipaleelta. Paikallislehtitason mies lähti valtakunnanpolitiikkaan ja nolasi itsensä siellä täysin.

Koska aikaa oli, istuin läheisessä baarissa. Sieltä sai suussasulavaa leipää, Ostolan rieskaa. En tiennyt, mutta Ostolan rieska on Savitaipaleen ylpeyden aihe.

Ilma oli muuttunut aurinkoiseksi. Olisin ihan hyvin voinut olla yötä Savitaipaleella. Siellä on laavukin. Kun laavusivustolla ei ole kuvia laavuista, en tiennyt, onko kyseessä laavu vai grillikatos. Olin kuitenkin kastellut vaatteeni märiksi märässä metsässä. Olisin kastellut ne vaikka minulla olisi ollut aikaa enemmän. Märkä ja kylmä ovat huono yhdistelmä.

Päätin siksi lähteä kotiin. Junassa huomasin, että Helsingissähän on Jimi Karttusen muistotilaisuus. Päätinkin sitten poiketa siellä, kun oli tunti aikaa vaihtaa junia.

Jimi Karttusen muistotilaisuus

Näin sattumalta myös Ben Zyskowiczin. Kehotin häntä osallistumaan rasismin vastaiseen tapahtumaan. Hän sanoi, että ”kyllä joo, rasismia pitää vastustaa”.

Kotona menin suoraan nukkumaan. Ilmeisesti matalapaine väsytti niin, etten jaksanut jäädä yötä myöten Savitaipaleelle, eikä märät vaatteetkaan houkutelleet. Minun pitää vielä saada suoritus ulkonanukkumishaasteeseen. Savitaipale kuului niihin kuntiin, jossa en ole koskaan käynyt, eikä niitä ole monta.

 

10 + 1 Kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Tämä oli kohdistettu myös paluumuuttajille, joten vastailen nämä kysymykset Yhdysvaltain näkökulmasta.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

En voi puhua koko Yhdysvalloista, koska erot ovat niin valtavat, jo pelkästään osavaltion sisällä, mutta eniten minä pidän Kaliforniassa vapaamielisyydestä, johon verrattuna Suomi on kuin tulisi Teheraniin. Kaliforniaa ei voi tietenkään sivuuttaa mainitsematta miellyttävää ilmastoa. Myös luontoa on kivasti, sekä kaikkea jännää nähtävää. Otto Liljan tavoin listaan myös anonyymiuden.  Oikeasti jotuuu koko ajan miettimään, mitä kukaan muu ei tekisi välttääkseen ruuhkat ja kun sitten menee sitä tekemään, huomaa joutuneensa ruuhkaan, eli ainakin tuhat on sittenkin ajatellut ihan samalla tavalla. Varmasti sieltä löytyisi minumpi ihminen kuin mitä minä olen ja jolta voisin kysyä neuvoja minuna olemiseen.

2. Entä ikävintä?

Kerroinkin jo, ruuhkat. Kaikki ne, joita ei olla pilattu luovuudella, menevät aina Colorado-joelle ja tukkivat keskeisimmän valtaväylän, Interstate 10:n. Toki kaikki muutkin valtaväylät on tukossa, aina.  Ruoka on myös umpisurkeaa, etenkin räjäytyskala. Minä olen yleensä kalan ystävä, mutta raja tulee punanapsijan kohdalla vastaan. Meksiko puskee läpi todella vahvasti tässä sadan mailin sisällä Meksikon rajasta ja se aiheuttaa kulttuurishokkia, kun naapuri ei ole vetänyt kukkoaan oikeaan aikaan ja se aloittelee pikkutunneilla.

Vaikka mieluiten olen juuri tällaisessa ilmastossa, niin kuumuus täällä on aika äärimmäistä joskus. Los Angelesissa olen pitänyt villapaitaa, kun lämpötilaero sen ja aavikon välillä voi olla 20 astetta.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

No kun noi lattarimaat tunkevat läpi, niin mulla oli mielessä lähteä niihin tutustumaan. Se on jo tehty, olisiko Afrikka sitten seuraava.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Chicago tuli nähtyä tosi pintapuolisesti, juuri sillain että kiinnostus herää, mutta ei kuitenkaan.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Kalakukkoa, tietysti.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

No, en mä uskonut, mutta Suomeen jouduin. Minun oli tarkoitus vain piipahtaa, mutta se piipahdus nyt venyi 20 vuoteen.  Minulla tuli ongelmia papereiden kanssa. Minä en ole kotoutunut oikein Suomeen, mutta minä tutkin tätä maata, koska minä täällä nyt joudun olemaan. Suomi on kuin peittämätön kaivo, että tänne tippuu maailmalta, mutta kun on kaivossa, ei voi tippua sieltä pois.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Jokaisessa amerikkalaiskaupungissa on oma juhlansa, Beaumontissa se oli Cherry festival. Ensi vuonna se täyttää sata vuotta, enkä aio osallistua. En ole mitenkään juhlapyhäihminen.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Byrokratia, se oli ihan loputonta ja minä kiltisti hyppäsin kaikista mahdollisista silmukoista läpi, kunnes tajusin, että maahanmuutto on tehty mahdottomaksi. Tämä oli vielä ennen Trumpia. Maailmassa ei ole parlamenttiin päästy lupaamalla maahanmuutosta helppoa.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muualla kuin Suomessa tai asuinmaassasi?

Joo, mutta ei ole rahaa ja tuo byrokratia on esteenä joka maassa. Taidan olla liian vanhakin jo. Suomihan on keskimäärin ihan perseestä oleva maa, mutta minä asun siedettävällä paikkakunnalla, jossa Suomi on minimoitu ja se loppuu tuonne avomerelle. Turakaisetkin sanovat, ettei Hanko tunnu Suomelta. Ei minustakaan, voisivat taas tehdä rajan kulkemaan tuohon Lappohjan kohdalle.

10. Mikä oli vuoden 2017 mieleenjäävin hetki?

Ei, kun Mieleen. Mun pitäisi ostaa Miele-imuri, koska olen humoristi. Kesä Savukoskella, kun satoi ihan kunnolla räntää vai sekö, kun lentokapteeni päättikin, että nyt lennetään ihan toiseen maahan kuin mitä alun perin oli tarkoitus? Onhan noita.  Ikävä, että kesä oli taas pilalla.

+ 1 Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna?

On iskenyt laiskuus, eikä ole suunnitelmia Oulua pitemmälle enää.

Kuten Otto, haastan minäkin mukaan kaikki ulkosuomalaiset ja paluumuuttajat!