Tellinassa

Pensionaatti Tellinan omistaja, Mira Haahti, oli luvannut minulle ilmaisen yön Tellinassa ja sattui olemaan sellainen aika, ettei ollut varaa matkustaa pitkään aikaan ja kevät oli noin kuukauden myöhässä muutenkin, joten oli aika tehdä lyhyin yön yli reissu tänä vuonna. Tellina on minulta kotoa vain kilometrin päässä. Se on näyttävimpiä Hangon Kylpyläpuiston huviloista ja Hangon kuvatuin rakennus. Tita-Maria on samaa luokkaa ulkonäössä, mutta se ei ole auki yleisölle eikä se sijaitse ihan meren rannalla.
Kilpirauhasvaivaisena rakastan hiljaisuutta, joten pidän ajatuksesta viettää yö meren rannalla. Hangon keskustan topografia estää Länsisataman äänet, joista minä kärsin kotona. Vaikka Hanko on asukasluvultaan pieni, kaupungissa on paljon melua, sataman lisäksi melua tulee Russarön linnakkeesta, jossa ammutaan tykillä. Mietin, eivätkö ne voisi tehdä vaikka kännykkäsimulaation tykistöammunnoista. Saman tien voisi suuren osan koko intin tehdä nettitehtävinä. Kävisi sitten muutaman yön palelemassa maastossa.

Minun mielestäni kaikkien suomalaisten pitäisi käydä vähintään kerran elämässään Hangossa ja jokaisen pitäisi käydä nukkumassa yö jossain Hangon pitsihuviloista. Eräs oli varannut huoneen numero 10 kokonaiseksi kuukaudeksi. En lainkaan ihmettele. Jos haluaisin elää elämäni hikikomorina, niin juuri tuollainen paikka sopisi sen toteuttamiseen.

Pientä jännitystä Tellinassa tuo se, että siellä kummittelee. Ehkä jokaisessa huvilassa on omat kummitustarinansa ja kaikkein eniten kummittelee Casinolla. Kummitus ei ole kuitenkaan koskaan näyttäytynyt minulle. Se asustaa pikkuisessa tornihuoneessa. Kerran myös suihkussa olevan asiakkaan vaatteet olivat vaihtaneet paikkaa.

Ku olin lapsi ja nuori, minulla oli paljon yliluonnollisia kokemuksia. Kun sitten sain tietää unihalvauksesta, niin ehkä 99% näistä yliluonnollisista kokemuksista sai luonnollisen selityksensä. Sittemmin kokemukset harvenivat. Siihen varmasti vaikuttaa se, etten säiky enää helposti. Säikähtäneen mieli on erityisen altis.

Päivällä Russarö ampuu.

Tapasin Miraa spontaanisti seuraavana päivänä ja hän sanoi, että voin yöpyä seuraavankin yön siellä ja sehän minulle tietysti sopi.

Illalla laulaa yllättävästi sinirinta huoneen viereisessä puussa. En ole ikinä kuullut sinirinnan laulavan Lapin ulkopuolella.

Aamulla minun piti mennä terveyskeskukselle piikitettäväksi. Oli aukkopäivä, toisin sanoen päivämäärä, jolta minulla ei ollut ainoatakaan geokätkölöytöä ja terveysaseman lähellä oli yksi. Sen maastoarvo oli kaksi, mikä tarkoittaa, että ehkä vähän tarvitsee kurottautua. Se oli pikkulasten tekemä, joten arvasin, että se on taas jokin Kinder-yllätysmunan sisältö, joka on peitettynä kävyillä.

Paikalle tultaessa ei näytä yhtään siltä, että mitään kätköä olisi missään. Sitten katson puuhun, siellä se roikkuu korkeuksissa. Menen kotiini ja ajattelen, että nyt on aukkopäivä pilalla.

Kuitenkin muistan, että alakerran varastossa on tikkaat. Lähden ajamaan pyörällä niin, että yksi käsi pitää kiinni tikkaista. Onneksi ei ole liikennettä. Kuljen oikoreittiä pihan kautta ja koira vielä haukkuu perään. Tikkaat puuta vasten ja kätkölle. Purkki ei edes aukea puussa, joten se pitää irrottaa ja avata maassa ja viedä takaisin korkeuksiin.

Sitten takaisin. Taas oikaisen pihan kautta ja sitten pyöräilen kotiin tikkaat heiluen. Siinä oli välillä yksi huonon näkyvyyden risteys. Sanoinkos jo, ettei fillarissani jarrut toimi kunnolla. Onneksi on terveyskeskus lähellä.

Tulee mieleen se, miksi minä täällä asun ja viihdyn. Hangon hiekkarannat tuovat etäisesti mieleen Kalifornian. Ilmastokin tuppaa olemaan Pohjois-Kaliforniassa suurimman osan vuodesta aika viileä.