Suomen suurin matkablogiyhteisö

Andit: Mandor-laakso

Aamulla lähdimme kulkemaan radan vartta eteenpäin, toisin sanoen Machu Picchun sivuitse. Ihme ja kumma, aika paljon turreja käveli radan varrella. Toisaalta, kun turreja on Aguas Calientesissa niin paljon, niin niitä riittää myös radan varteen kävelemään. Siellä lauloi sama kaskas kuin Amazoniassa, sen ääni muistuttaa sirkkeliä. Linnuista näkyi muun muassa peltosirkkunen. Radan varrella oli myös puiston vartijoita ja ne suhtautuivat alkuun hyvin negatiivisesti kaukoputkiin, joita jotkut kantoivat. He luulivat, että me olimme jokin filmikuvausryhmä ja että kuvaamisesta kuuluisi maksaa. Radaltahan näkee Machu Picchun alavinkkelistä ja se on hyvin suosittu kuvauspaikka Perun television mainoksille. Ihmettelin, mitähän ne sellaiset mainokset on, jossa näkyy kansallinen monumentti. No, pääsimme kuitenkin jatkamaan, mutta olo oli vähän kuumottunut kohtaamisen jälkeen. Siellä oli muutenkin kuumaa, eikä ratakiskoilla kannattanut istuskella, sillä radalla oli junaliikennettä. Koska junat kulkevat hitaasti, niin ei edes kolinasta erota sen tulemista.

Lähdin sitten sieltä ajoissa pois, koska halusin ostaa itselleni pipon matkamuistoksi, eikä lintujakaan ollut kummemmin. Eniten tietysti harmitti se, ettei tuliharjakotingaa löytynyt ja kaiken lisäksi janotti. Suuntasinkin siksi Aguas Calientesiin. Koko matka oli ylämäkeä. Sain ostettua itselleni inkapipon ja se maksoi varmasti yhtä paljon kuin mitä Maailma Kylässä -festivaaleillakin. Jotenkin vielä luotan jälkimmäiseen enemmän. Mummo ei tahtonut huolia dollareita, jotka olivat värjäytyneet, ehkä kuvitteli minun olevan pankkirosvo tai jotain. Todellisuudessahan dollarit olivat kastuneet Amazoniassa ja värjäytyneet valuuttataskusta.

Löysin ravintolan ja pienen odotuksen jälkeen myös muut saapuivat sinne ja söimme erittäin hyvin, minä jopa vähän liian hyvin.

Sen jälkeen menimme junaan ja matkalla sinne oli kaikenlaisia myyntikojuja. Yhdessä myytiin taivaansiipiä lasikehyksessä. Vaikka taivaansiivet eivät ole uhanalaisia, sellainen teki surulliseksi. Minua lohdutettiin sillä, että jospa tulli kerää ne pois ja ne palautuu takaisin myytäviksi.

Lähdimme junalla sitten pois Aguas Calientesista iltapäivällä. Radan varrella oli lapsia, jotka kerjäsivät ja jotkut ranskalaiset saivat ikkunan yläosan auki ja heittelivät niille ruokaa. Samoihin aikoihin alkoi junassa muotiesitys.

Perurailin muotishow. Kuva: TripAdvisor

 

Minusta koko esitys oli vaivaannuttava ja esittäjä kulki junan läpi niin, että hänen alpakkatuotteensa aivan varmasti koskettivat jokaista matkustajaa.  Tyrkyttämisen lisäksi tuntui niin kovin väärältä, että ulkopuolella junan lapset joutuivat elämään kerjuulla ja meille tyrkytettiin ylihintaisia alpakkatuotteita, jotka kaiken lisäksi olivat todennäköisesti väärennettyjä.

Oli jo pimeää, kun saavuimme Cuscoon. Koska olin ostanut kertakäyttökameran ja siinä luki, että filmi saattaa tuhoutua turvatarkastuksessa lentokentällä, minun oli etsittävä paikka, missä saan filmin kehitettyä. Lähdin sitten palloilemaan Cuscossa ja löysinkin puodin, jossa filmejä kehitetään. Tietysti juuri silloin kadulle tuli kulkue, jossa hääpari ratsasti hevosilla upeissa asuissaan.

Iltapala jäi minulta välistä, mutta olin syönyt hyvin Aguas Calientesissa, joten nälkäisenä ei tarvinnut mennä nukkumaan. Vielä hotellin aulassa minulle haluttiin myydä alpakkatuotteita. Sanoin kökköespanjaksi, että ”te luulette, että eurooppalaisilla on kaikilla paljon rahaa, mutta niin ei ole oikeasti”.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Venla / Breezes from my Atlas sunnuntai, toukokuu 8, 2016 at 17:47

    Aika mielenkiintoinen junamatka, sillä tuloerot näky niin suurena ja aika ihmeellinen viihdyke toi muotinäytös junassa pidettäväksi! Musta on hassua, miten todella monet kuvittelee, että kaikki ulkomailla matkustavat on hyvätuloisia/rikkaita. Näinhän se ei lähes koskaan ole, vaan taitaapa olla ennemmin niin, että paljon matkustelevat elää muuten melko niukkaa elämää, jotta reissuihin on varaa. 🙂

    • Reply ankka sunnuntai, toukokuu 8, 2016 at 21:00

      Olen vastannut yleensä ”nurse”, kun ihmiset kysyvät ammattia. Siitä ne ymmärtävät, etten ui rahassa. Totuus tuohon aikaan oli pikemminkin ”henkilökohtainen avustaja”, joka todellakaan ei ui rahassa. Pyrin apinan raivolla lähihoitajan koulutukseen pääsemättä siihen, koska olen masentunut. Loppuunpalanut nurse on boskierojenkin mittarilla houkuttelevuuden alapäässä.

  • Reply salaine sunnuntai, toukokuu 8, 2016 at 20:21

    Hyvin surullista nuo luokkaeroasiat. Muistan ollessamme Turkissa nahkaliikkeessä, minne oli pakko mennä siten, että kävelee läpi myyntialueen, että minulta kysyttiin, mikä on ammattini. Ihan selkeästi oli kysyjällä dollarin kuvat silmissä. Seuraavalla kerrolla sanon, että kerjäläinen….HIH!

    • Reply ankka sunnuntai, toukokuu 8, 2016 at 21:16

      Vastasinkin tuossa edellä, että ammattini on nurse. Loppuunpalanut, masentunut nurse.

  • Reply Karoliina / From Karoliina -blogi maanantai, toukokuu 9, 2016 at 09:20

    Nuo luokkaeroasiat ovat aina niin herättäviä, vaikkapa kyllä nykyään Suomessakin tähän entistä enemmän törmää. Monissa maissa tuntuu muuten olevan itsestäänselvyys, että eurooppalainen on miljonääri ja loukkaannutaan, jos ei omaisuudestaan suostu luopumaan noiden ylihinnoiteltujen, väärennettyjenkin tuotteiden ostamiseksi 🙂

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani maanantai, toukokuu 9, 2016 at 10:14

    Luokkaerot missä vaan ovat aina hätkähdyttäviä, mutta toisaalta parempi niitä on nähdä matkoillaan. Tai siis en tarkoita, että on hyvä, että luokkaeroja on, vaan sitä, että jos viettää lomansa pelkästään luksusresorteissa, saa maailmasta kyllä aivan väärän kuvan. Tuollainen väärennettyjen tuotteiden myyminen kiskurihinnoilla on kyllä rasittavaa.

    • Reply ankka maanantai, toukokuu 9, 2016 at 15:43

      Mieluiten kuitenkin aidosti kohtaisin näitä köyhiä ihmisiä kuin siten, että niillä on käsi ojossa.
      Väärennetyistä alpakkatuotteista oli varoitettu jo suunnilleen kaikissa matkaoppaissa. Sitä paitsi, minulla kotona lentelee koiperhosia, joten ainoa tapa säilyttää kalliit asut on pitää niitä pakattuina tiiviiseen kassiin. Jos ei huvita täyttää vaatekomeroaan, voi ostaa luomu-kokatuotteita tai kokatoffeeta, jotka pitää kyllä kaikki kuluttaa ennen niuhottajamaihin siirtymistä.

  • Reply Laura / Tuntemattomaan ja takaisin tiistai, toukokuu 10, 2016 at 00:44

    Kuvaat siis kertakäyttökameralla myös? Millaista jälkeä sillä on tullut ja oletko niitä skannannut blogiin saakka? Ajatus filmikameroista kiehtoo digitaalisuuden aikana. Eräs ystäväni sai syntymäpäivälahjaksi kertakäyttökameran, joka lopulta osoittautui lahjaksi koko synttäripoppoolle – synttärisankari kuvasi juhlat kameralla ja lopulta teetätti kuvat kaikille osanottajille. Jotenkin se yllätyksellisyys on tuntuu virkistävältä ajatukselta, ei ole mitään tietoa etukäteen mitä kaikkea filmiltä paljastuukaan.

    Voi että, Perussa tuli pyörittyä kuusi viikkoa muutama vuosi sitten. Hieno maa, joku päivä pitää vielä palata.

  • Reply ankka tiistai, toukokuu 10, 2016 at 09:32

    Olen kuvannut ja olen skannannut, mutta en ole lainkaan tyytyväinen jälkeen. Ei voi kiivetä takaisin puuhun. Minä olen ihminen, jonka mielestä ainoa paikka, missä kotona pitäisi olla paperia, on WC.

  • Reply Anna / Muuttolintu keskiviikko, toukokuu 11, 2016 at 02:51

    Tuo tyrkyttäminen on aina kyllä vähän vaivaannuttavaa ja rasittavaa, mutta pakko vaan yrittää ymmärtää. Noita kokatuotteita haluaisin kyllä kokeilla sitten kunhan tuonne suuntaan itseni saan. 🙂

  • Reply Teija / Lähdetään taas keskiviikko, toukokuu 11, 2016 at 21:38

    Hyvä, että löysit paikan, jossa kehittää kuvat. Taitaa olla aika harvinaista palvelua sellainen nykyään. Ja kuvien tuhoutuminen kokonaan olisi kyllä tosi kurjaa.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon torstai, toukokuu 12, 2016 at 12:05

    Tyrkyttäminen turistikohteissa on todella ärsyttävää ja se vie fiilistä monelta tosi upealta kohteelta. Mielenkiintoista kuulla myös tätä puolta reissusta. Niin kauan niitä perhosia ja väärennettyjä alpakkatuotteita tyrkytetään, kun joku ostaa…

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta torstai, toukokuu 12, 2016 at 14:26

    Ärsyttää tuo tyrkyttäminen. Mulla tulee joskus vielä oikein paha mieli, kun en osta jotain, kun tietää, miten paljon se tietyissä tilanteissa joillekin henkilöille voi taloudellisesti merkitä. Eri asia on sitten väärennökset ja muut. Se tyrkyttäminen vaan saa samantien vastareaktion pintaan.

    • Reply ankka torstai, toukokuu 12, 2016 at 20:28

      Juuh ja mä kun olen vielä ylikiltti, niin mun on vaikea olla jämäkkä tuollaisissa tilanteissa. Helpointa olisi päästä eroon tyrkyttäjästä maksamalla, mutta minulla ei ole massia ja koiperhoset syövät entisiäkin vaatteita. Ylipäätään jännitän kaikkea itseeni kohdistuvaa huomiota ja mieluiten olisin näkymätön. Etenkin juna on sellainen paikka, jossa joutuu olemaan pakotettuna yleisönä.

  • Reply Tanja/Levoton Matkailija perjantai, toukokuu 13, 2016 at 12:05

    Tyrkyttäminen missä tahansa on aina ärsyttävää, mutta paras keino siinä taitaa olla sanoa suoraan ei kiitos ja poistua paikalta jos mahdollista. Kaupoissa tyrkyttäminen ärsyttää myös, silloin kuin haluaisi vain rauhassa katsella ympäriinsä.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, toukokuu 14, 2016 at 21:13

    Tämähän sopisi melkein tuohon Reilut-blogit teemaan mikä tuntuu olevan nyt suosittu aihe. Muistan että kerran Egyptissä ostettiin paikallisten järjestämä retki Kairoon. Retki oli muuten onnistunut mutta osa ajasta meitä roudattiin mattokauppaan, ”hajuvesitehtaalle” (=lue: kauppaan) ja papyrustehtaalle. Retkellä oli vain viisi henkeä ja oli jotenkin hankalaa sanoa ei tuotteille vaikka tosiasiassa jokainen meistä olisi varmaan mieluummin A) Viettänyt enemmän aikaa pyramideilla B) Ostanut tuotteita joltakin yksityiseltä kauppiaalta basaarissa joka tarvisi rahaa perheen elättämiseen kuin näistä hienoista pakkomyynti butiikeista. Kaksi ensimmäistä onnistuin sivuuttamaan ja kolmannesta ostin sitten yhden papuryskuvan jollekin tuliaisiksi.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.

    virallinen seikkailijatar

    virallinen seikkailijatar