Kööpenhaminassa ja Hampurissa

Taustaa: Olen mainonnan uhri. Norski mainosti halpoja lentoja facebookissa ja ilman muuta sellaiseen tarjoukseen pitää tarttua. Toisaalta sitten pienessä matkailijayhteisössämme on puhuttu maabongauksesta. Vaikka suhtaudun ajatukseen penseästi, ajattelin, että ehkäpä uusi maa palauttaisi kadoksissa olleen ruokahaluni matkailua kohtaan. Sen lisäksi olen geokätköilijä ja geokätköilyn Itämerihaasteeseen kuului logata purkki jokaisesta Itämeren rantavaltiosta. Nyt olisi tilaisuus logata purkki Tanskasta ja Saksasta. Se voisi toteuttaa myös haasteen kolme kätkötyyppiä kolmena peräkkäisenä vuorokautena kolmesta eri maasta ja vähintään kolme kätköä kolmesta maasta vuorokauden sisällä. Sen lisäksi Saksassa vielä asustaa sellaisia eksoottisia lintuja kuin etelänpuukiipijä, vihertikka ja tulipäähippiäinen. Kaikki ne viihtyivät puistoissa. Ensialkuun ajattelin mennä Flensburgiin, mutta sitten, koska Saksa on minulle ihan uusi maa, ajattelin kohdetta, joka ei vähään aikaan ole kuulunut mihinkään toiseen maahan ja kohteeksi valikoitui Hampuri. Hampuri myös sen takia, että kaikki käyvät Berliinissä, mutta kukaan ei puhu Hampurista mitään.

Periaatteena oli matkustaa mahdollisimman halvalla, mikä tarkoittaa käsimatkatavaroita, ei paikkavarausta koneeseen, mainitsemaani Norskin tarjousta ja huokeinta yhteyttä Hangosta Helsinkiin, se on Pohjolan Liikenteen viiden euron matka per suunta tietyillä lähdöillä. Hostelliksi valikoitui halpa Backpackers St. Pauli, joka oli saanut runsaasti tähtiä TripAdvisorissa ja siinä dormimajoitus. Matkat Kööpenhaminasta Hampuriin ja takaisin tehtiin Deutsche Bahnin kakkosluokassa.

Helsinki

Tuumasta toimeen, sitten. Liikkeelle sunnuntaina 13.3.2016 iltapäivällä. Helsinki oli suljettu ja vastasi mielikuvaa”jäätyneestä Albaniasta”, mikä oli jonkun mielipide Helsinkiä esittelevästä postikortista vuonna kivi ja keppi. Ruokapaikkani Pikku Georgia oli kiinni. Mainio tilaisuus kätköillä. Helsingin kliseisiä nähtävyyksiä esittelevän wherigo-ohjelman olin kävellyt aikaisemmin, nyt kävin loggaamassa sen purkin. Samoin ruotsinkielisen alueen kansallispukuyhdistyksen Föreningen Brage-multikätkön loggasin. Sen jälkeen alkoi ruokapaikan etsintä.

Exäni tykkäsi syödä Sivuraiteessa, kun se oli Itiksessä, joten menin sinne. Sivuraiteen Pizza on aina oikea valinta. Enää ei Sörnäisissä liehu Suomen lippu ja suomeakin puhutaan vähän murtaen. Pizza on kuitenkin legendaarinen.

20160313_180656

Sivuraiteen Julia-Pizza

Ruokapaikan etsinnässä ilta olikin vierähtänyt yllättävän nopeasti ja oli aika siirtyä Vantaalle. Vantaalla löysin kätkön Ilmailumuseolta. Itse museon pihassa olevat lentokoneet näyttivät kiinnostavilta. Kello oli lyönyt jo puolen yön, kun löysin toisen kätkön rahtiterminaalilta. Yösijaksi oli tarjolla Terminaali 2:ssa hostellihintaisia pieniä vuoteita omassa kuoressaan, mutta koska matkustin ”Kengännauha Travelsilla”, yövyin kotoisasti (kotona nukun lattialla patjalla, tosin) Kainuu-huoneen lattialla. Vessoista kuului lintujen tipitys, ainakin satakieli ja viitakerttunen oli nauhalta tulevia ääniä. Lattia oli aamuyöstä varsin kylmä.

Matkalla Saksaan

Aamulento Kööpenhaminaan. Kun jotkut matkabloggaajat olivat puhuneet lentopelosta tai siitä, että lentäminen itsessään olisi elämys, niin tutkailin omia tunteitani. En voi sanoa, että pelkäisin lentämistä vähääkään, sen sijaan se tuntui elämykseltä. Etenkin pidän lähtökiihdytyksestä ja maisemista. Maisemista ei saanut kylläkään nauttia, sillä kaikkialla oli pilvistä.

Sää Kööpenhaminassa oli sumuinen, lähennellen tihkua. Se on sikäli ikävä, että olin pukeutunut nuorekkaan ulkoilmaorientoituneesti huppariin, jolle raikasta lisäväriä toivat eri puolilta planeettaa olevat hihamerkit, joiden ensisijainen tarkoitus ei tietenkään ollut osoittaa kantajan käyneen eri puolilla planeettaa, vaan pitää huppari kasassa. Toissijainen tarkoitus asulla oli karkottaa boskierot ja muut turistien riivaajat, sillä se on raharajoitteisten kansallispuku. Samaan asukokonaisuuteen kuului Bundeswehrin reppu, joka on muodissa Suomessa ja Syyriassa ja jota kukaan saksalainen ei tunnistanut Bundeswehrille kuuluvaksi. Kastrupista löysin parit kätköt, kumpikin eri tyyppiä, mutta kävelyä tuli kuitenkin jotain reilu kilometri. Mitään nähtävää tuolla välillä ei ollut, paitsi mustavarikset jännittävästi ruohikolla. Härmässä mustavariksia on enemmän Oulun ja Porin seuduilla.

Junalippuja saa lentoaseman sisältä. Enpä viitsinyt mennä sinne enää takaisin, vaan matkustin keskustaan pummilla. Minua ei oltu uhkailtu tarpeeksi Kööpenhaminassa siitä, mikä odottaa pummilla matkustajia. Päädyin Nørreportin metroasemalle, koska kohteeni oli siinä lähellä. Se esitteli Tanskan sotaa vuonna 1807. Läheinen kasvitieteellinen puutarha oli suljettu, mutta kävin geologisen museon pihalla ihastelemassa valtavaa meteoriittia.

20160314_093009

Murikan nimi on Agpalilik ja se löytyi aikoinaan Grönlannista.

Geologisen museon lähellä oli myös taidemuseo, linna ja suurehko puisto.

20160314_093218

Taidemuseo

20160314_094015

Rosenborg Slot

20160314_093834

Kvaakut ja naurulokit menettävät ihan järkensä, kun niille heittää pullaa.

Nälkäisten lintujen katselu sai minutkin hakeutumaan läheiseen kahvilaan. Jos minulla olisi toiminut netti, olisin tiennyt, että Café Det Vide Hus oli ansainnut 5/5 pojoa Tripadvisorissa. Chai oli ihan kelvollinen, samoin keksi, mutta kaiffari, joka piti sitä kahvilaa teki asiakaspalvelua vähän vasemmalla kädellä (olettaen, että hän oli oikeakätinen) ja jazz-musiikki oli häiritsevää. En minä pitäisi kahvilaa viihtyisänä, vaan lähinnä kylmäkiskoisena.

20160314_095112 20160314_095120

Kahvilan jälkeen olikin aika jo mennä junalle.

Juna oli miltei tyhjä. Ikävä, sumuinen sää oli kaikkialla Själlannissa. Radan varrelta näkyi sepelkyyhkyjä ja merihanhia pelloilla ja yksi töyhtöhyyppä. Rata kulki pääosin Själlannin sisäosissa ja vasta saarelta toiselle siirryttäessä näkyi merta. Merellä oli aivan tuhottomasti haahkoja.

Rødby færgeen tultaessa kuulutus sanoi junassa, ettei junassa saa olla silloin, kun se on lautalla, perusasia. Siirryinkin terminaaliin. Terminaalissa ei tuntunut mikään liikkuvan, mutta se oli täynnä porukkaa. Sitten nainen tanskaksi ohjasi koko porukan yläkertaaan, missä näytettiin filmi asiakaspalvelutilanteista ja luvattiin filmin olevan lyhyt. Kerroin naiselle, että lauttaankin pitäisi päästä. Tämä sanoi, että enkö ollutkaan tullut firman rekrytointitilaisuuteen. Äkkiä lautalle portin läpi ja onneksi minulla oli siinä apua, sillä portti ei avautunut minun junalipullani, mutta laiva oli jo mennyt. Minulle luvattiin, että uusi laiva tulee pian. Samalla olin kuitenkin menettänyt jatkoyhteyteni Hampuriin. Kun ei ollut nettiä, ei ollut mitään tietoa siitä, miten jatkoyhteys lutviutuu tai onko sitä ja kuka maksaa, Koska ”Kengännauha travels” ei suosi kalliimpaa joustolippua. Minulle luvattiin, että lautassa nämä selviävät. No, lautassa minulle annettiinkin tieto, että uusi tsutsu tulisi tunnin päästä. Ei se voi paljon maksaa. Rauhotuin sitten. Valtio vaihtui välillä Saksaksi.

Perillä Puttgardenissa kävin paikallisella kätköllä. Se oli luonteeltaan TB-hotelli, eli siinä oli matkalaisia, tägillä ja koodilla varustettuja pikkuesineitä, jotka olivat matkalla pohjoiseen tai etelään. Otin ne entisten mukaan. Sitten odotin tsutsua. Laiva tulee, mutta tsutsu ei tule. Asemalla on tietysti aikataulu. Sain itsekin siitä selville, ettei tsutsu kulje minulle laivassa annettuina aikoina juuri tänään, mutta vielä kerran illalla sen pitäisi kulkea. Pakko kulkea, sillä ei puhelinkaan toiminut. Siitä paikasta oli myös taksiyhteys, mutta takseja ei ollut. Taksin sai tilaamalla puhelimella, joka ei toiminut. Seuraava bussi tulee aamuyöllä. Valmistauduin jo henkisesti siihen, että viettäisin yön terminaalin lattialla. Nälkäisen yön, sillä Kööpenhaminasta ostamani rahkat olivat loppuneet. Onneksi sain ladattua kaikki sähkölaitteeni siellä. Tsutsu kuitenkin saapui ajallaan.

Menin jo ostamaan tsutsun ravintolavaunusta itselleni evästä, kun konnari pysäytti minut käytävällä, tarkasti matkalipun ja iski siihen leiman. Joko ei huomannut, että oli väärään junaan tai huomasi, mutta antoi asian olla. Näin se pitääkin toimia. Suomessa tulee yleensä sanomista, mutta kun olen nähnyt tilanteita, niin ne on selvitetty, eikä kukaan ole joutunut maksamaan ekstraa. Minun ei tarvitse myöskään penätä korvauksia laivayhtiöltä tapauksesta, kun ei tullut tappiota.

Perillä Hampurissa oli jo ilta ja täysin ”Kengännauha Travels”-matkatoimiston periaatteita vastaan huikkasin itselleni taksin. Päärautatieasema on kuitenkin karkea paikka, etenkin iltaisin. Kengännauha Travelsin periaatteisiin ei kuulu matkakassan menetys boskierolle rautatieasemalla iltamyöhään. Sytkärillä ajaessaan leikkivä maahanmuuttajataustainen taksikuski köyhdytti minua 13 eurolla reilun kolmen kilometrin matkasta. Ei paha, kun pääsin Backpackers St. Paulin vällyjen sekaan ennen kuin kuu oli korkealla. Ilma oli ahtaassa kuuden naisen dormissa niin paksua, että sitä voisi leikata, koostuen hiilidioksidista, jalkahiestä ja hilseestä. Jouduin kerrossängyn yläpunkkaan.

Päivä Hampurissa 

Jostain kumman syystä heräsin varsin aikaisin ja palloilin sitten metroasemalle. En mennyt lähimmälle, vaan Sternschanziin asti. Sieltä matkustin Billwerder-Moorfleetin asemalle ja kävelin katselemaan lintuja. Lähellä oli siirtolapuutarha, jonne sitten menin. Siirtolapuutarha ei itsessään ollut perin ihmeellinen. Sieltä kuitenkin löytyi tutut linnut harmaahaikara, sinisorsa, merihanhi, peippo, viherpeippo, mustarastas, räkättirastas, mustapääkerttu, varpunen, sepelkyyhky, punatulkku, kottarainen, västäräkki, talitiainen, sinitiainen ja vähemmän tutut keltahemppo, mannermaista rotua oleva pyrstötiainen ja nokivaris. Keltahempot lauloivat tiristelevää lauluaan puussa. Nokivaris on kokomusta alalaji samasta variksesta, mikä meilläkin vaikuttaa. Sitä ei pidä sekoittaa korppiin eikä nuoreen mustavarikseen. Siirtolapuutarhasta lähdin sitten kätköilemään. Berliner Torin asemalta lähdin kävelemään St. Georgin kaupunginosaan. Sitä pidetään karkeana paikkana, mutta se näytti vain ihan tavanomaiselta kaupunginosalta. Joskus kai narkomaanit nukkuvatkin tai ovat sammuneina, ehkä nyt oli sellainen hetki.

20160315_100551

20160315_100611

Natseista ei pidetä täälläkään. Jospa äärioikeiston ”No-go zonet” tarkoittavatkin kaupunginosia, minne natseilla itsellään ei ole asiaa. Erityisesti St. Pauli ja Sternschantze näyttivät minusta paikoilta, jotka ovat epäterveellisiä natsien kannalta. St. Georgissa tyhjensin Suomesta tulleet reissaajani paikalliseen kätköön. Niitä kohtasi huono onni, sillä luin, että myöhemmin paikalla olisi ollut runsaasti porukkaa ja kätkö olisi tuhoutunut.

Palasin läheiselle metroasemalle Lohmühlenstraßelle. Nousin väärällä metroasemalla Steinstraßella ylös, mutta näinpä tämänkin paikan. Siellä oli valtava talo, jossa on Suomen vaakuna ilman ruusukkeita. Siitä pelästyneenä painuin taas maan alle ja nousin ylös oikeassa paikassa Stephansplatzilla ylös. Kävelin kätkölle, joka esittelee kirjastoa. Itse asiassa, kätkön tehtävä oli laskea, kun pinotaan samanlaisia kirjoja toistensa päälle mahdollisimman vinoksi torniksi, niin kuinka monta kirjaa kuluu, ennen kuin saavutetaan yli metrin kallistuma. Parista tällaisesta laskusta saatu tulos sitten osoitti yliopiston läheiselle kirjastolle, jonne menin ottamaan valokuvan, jonka liitin logiin. Se siitä, mutta tämän paikan lähellä oli myös puisto, joka oli täynnä kukkia. Puistolla oli kuitenkin synkkä historia.

20160315_111838

Täältä lähti juutalaisten matka kohti leirejä natsien aikaan. Kun tuollaista muistomerkkiä katsoo, osa minusta toivoo, että ”Inglorious Basterdin” ”Bear Jew” olisi ollut totta. Vain osa, koska jos natseja vihaa, natsit voittavat, koska heidän ideologiansa perustuu vihaan ja jotain ryhmää vihaamalla ja halveksumalla muuttuu samanlaiseksi mitä he itse ovat. Sitten tietysti on sekin Hitlerin toteamus, että jos kansa olisi vetänyt natseja aikoinaan pataan, ne eivät olisivat koskaan nousseet valtaan. Oli tapa mikä tahansa, niin ”Ei koskaan enää!”

Lähellä oli rautatieasema Dammtor, jossa söin aasialaismässyä. Niiden ruokalistalla oli ankkaa eri muodoissaan. Minusta ankka on niin ihana eläin, että en halua syödä sitä, joten valitsin ruokalistalta muuta. Yritin myös turhaan etsiä wifiä. Heitin muutaman lantin kerjäläiselle, joka oli ehkä joutunut Hartz IV -minijobin uhriksi. Tämä on kuin kuntouttava työtoiminta täällä Härmässä, eli ihmiset pakotetaan töihin, josta ei saa elämiseen tarvittavaa palkkaa. Vaikka ”Kengännauha Travels” suosittelee sniiduilua joka suhteessa, kerjäläisille pitää aina kuin mahdollista antaa lantti. Ehkäpä he ovat ”Kengännauha Travelsin” matkalla!

Dammtorilta matkasin kaukasi länteen, Altonan taakse Bahrenfeldiin. Bahrenfeldiin oli syntynyt lätäkkö maan vajoamisen seurauksena. Lätkäkön ympärille oli muodostunut puisto, koska ihmiset eivät tykkää rakentaa talojaan paikkoihin, jotka ovat tunnettuja siitä, että maa romahtaa alta. Ne rakentavat talonsa mielummin paikkaan, joka on geologiselta koostumukseltaan ihan samanlaista kalkkimaata kuin se, josta maa romahti alta.

IMG_0008

Puistossa eleli nokikanojen lisäksi myöskin liejukana, joka kiipeili puussa. Minä en tiennyt, että liejukana pystyy kiipeilemään puussa. Sen sijaan vihertikkaa siellä ei ollut, ei myöskään etelänpuukiipijää eikä tulipäähippiäistä. Kuulin lupaavan äänen, mutta se oli pähkinänakkeli. Pähkinänakkeli kuului eurooppalaiseen rotuun, jossa koko alapuoli oli oranssin värinen. Melko veikeän näköinen! Takaisin metroasemalle.

Päätin jäädä pois Reeperbahnilla, koskapa se on tuttu kammottavasta hoilotuksesta ”St. Pauli ja Reeperbahn”. Siellä oli Hesburger. Varmasti hoilotus syntyi siitä, kun Hampurissa on paikka, josta saa tuttuja hampurilaisia. Siellä oli myös ruokakauppa, joka on saksaksi ”Lidl” ja kävin täydentämässä varastojani siellä. Reeperbahnilla on myös Beatles-aukio ja taidemuseo, koskapa miehet tarvitsevat kertoa puolisolleen tekosyyn, miksi kävivät Reeperbahnilla. Siksi, koska siellä on Beatles-aukio! Päätin kävellä hostellille Reeperbahnilta. 20160315_143031

Tänne oli piirretty katumaalaus, joka juhlistaa natsivallan päättymistä. Se, mikä minua tuossa kuvassa Neuvostoliiton lipun kiinnittämisessä Berliinin valtiopäivätalon salkoon kiinnostaa on se, kuinka puna-armeijan sotilaat ovat niin kovin lähellä katon reunaa ja vaarassa tippua alas, vaikka jos jokin pommi säikäyttää tai kvassia nautittu voiton kunniaksi liikaa. Nolo tapa kaatua, katolta tipahtaminen voiton hetkellä.

St. Pauli on oikein mukava kaupunginosa. Minulla ei ole mitään rikkaita vastaan. Toistan, ”minulla ei ole mitään rikkaita vastaan”.  Mutta kun kapitalistinen yhteiskunta runnoo ihmiset samaan ahtaaseen muottiin, kaikki eivät mahdu siihen ja heistä tulee köyhiä. Lihavat, laihat, rumat, pienet, isot, homot, lesbot, transihmiset, tummat, toisin uskovat. Ne kansoittavat tällaisia kaupunginosia, joissa on yleensä seinillä paljon kerrottavaa. Sitten rikkaista se fiksumpi osa keksii, että heidän elämänsä on tylsää ja vailla nautintoja ja he etsivät uudistumista kiinnostumalla siitä, mitä toisin uskovat tekevät ja syövät ja kuinka transsukupuoliset ovat, no, transsukupuolisia ja mitä homobaareissa tapahtuu ja sitten ne menevät sinne hipsteröimään ja ovat ymmärtääkseen. Mutta he tuovat myös rahansa sinne ja pian paikat täyttyvät joogasaleista ja superfoodeista ja kahviloista ja polkupyöräliikkeistä ja vuokrat kohoavat taivaisiin ja nämä köyhät joutuvat muuttamaan pois ja nettohyöty tästä kaikesta on heille vain se, että he ovat olleet jonkin pikkuporvarin töllisteltävänä. Ihan kuin Titanic-leffassa yläluokan mamselli päästää irti työväenluokan pojan vajoamaan valtameren syvyyksiin sen jälkeen, kun on niistänyt tästä kaiken hyödyn itselleen. En minä tätä keksinyt, Slavoj Žižek keksi.

Hostellissa olin nukkunut ensimmäisen yön ilman liinavaatteita, koska olin melkein pyörtynyt sänkyyn väsymyksestä. Nyt sain liinavaatteet pyytämällä, mutta jotenkin epäuskoiselta aula vaikutti. Ylhäällä oli tullut huoneeseen amerikkalainen suurisilmäinen tyttö jommasta kummasta Carolinasta. Hän oli pyörinyt päivän alueella ja käynyt Reeperbahnilla ja huomannut, että se on jonkinlainen punaisten lyhtyjen alue. Sanoin tälle samaan sävyyn kuin ”Hopeaa rajan takaa leffassa”, ”ihanko totta, ei olis uskottu”.  Se, mikä oli uutinen oli kuitenkin, että hän oli tullut Berliinistä hyvin halvalla bussilla Hampuriin. Se, että Saksassa on halpabussijärjestelmä luonnollisesti kiinnostaa sniiduilijaa. Jane kehotti minua maistamaan paikallista olutta. Toden totta, tällainen kulinaarinen puoli oli jäänyt sivuosaan.

Lidlin tuomiset luonnollisesti vein jääkaappiin. Hostellien keittiöt ovat heippalappujen valtakuntaa, niin täälläkin. Ehkä se olen minä, mutta sävy tuntui epäystävälliseltä.

IMG_0015

IMG_0017

Keittiö oli vähän ankea noin käytännössä ainoaksi yhteiseksi tilaksi, vähän squattimaisen oloinen. Hostellissa oli pieni baari, jossa oli antifasistisia tarroja esillä, vaan ei myytävänä. Se vähän harmittaa, koska haluan aina kertoa natseille eri paikoissa, ettei heitä kaivata. Joka tapauksessa, nautin paikallisen pienpanimo-oluen baarissa.

20160315_182909

Tumma olut oli minun makuuni vähän liian styrkkiä. Oluissa alkoholiprosentti saisi olla nolla.

Olin taas väsynyt ja menin aikaisin nukkumaan. Kolmen maissa heräsin kanssanukkujan suolikaasun alppitorvimaisiin törähdyksiin. Ilma oli taas hyvin raskas. No, eipä muuta, kuin aamutointen jälkeen raikkaaseen ulkoilmaan.

Kotimatka

IMG_0021

Olen hieman eri mieltä tuosta.

IMG_0023

Valitsin reittini niin, että se kulkisi alueen vanhimman squatin, Rote Floran kautta. Luonnollisesti näin aamutuimaan Rote Flora oli suljettu. Näytti siltä, että se olisi suljettu muutenkin, mutta kyllä siellä oli tuore tapahtumajuliste.

Sternschanzissa ostin matkalipun ja hyvä niin, sillä tuli tarkastaja. Junassa myös varoiteltiin pummilla ajamisen synkeistä seurauksista, rahalliselta arvoltaan 50 euroa. Eihän sellaista voida kirkkomaahankaan haudata, joka matkustaa pummilla.

Olin asemalla monta tuntia ajoissa ja aseman ilma oli hieman kirpeä. Ensin istuin paikallisen ravintolan sohvalla, mutta se avautui ja minut häädettiin sieltä pois. Sen toki ymmärrän. Toki olisi ensin voinut kysyä, tilaanko minä jotain. Deutsche Bahnin toimiston avauduttua kysyin, kuinka pitää toimia lautan kanssa niin ettei jää junasta tai lautasta. Käskivät kysyä konduktööriltä. No, sen jälkeen jäin istumaan sinne. En kerinnyt kuin pari tuntia istua, kun jo vartijat käskivät minut muualle istumaan. Pitäisikö istua parkkikiekko kaulassa? Ensin muuttuu asuminen liian kalliiksi, sitten ei saa edes istua ilman että oikeuttaa olemassaolonsa maksamalla rahaa. Deutsche Bahn häätää tosin vielä maksavat asiakkaatkin ulos kylmälle penkille istumaan. He ovat erittäin tehokkaita, kuljettivathan he aikoinaan kuusi miljoonaa juutalaista keskitysleireille, eikä kukaan niistä tullut takaisin esittämään valitusta.

Saksalaisena vähän varoisin samakaltaisuuksia vanhaan aikaan. Minua ei oikeastaan natsismi paljon kiinnosta. Olin ollut siinä uskossa, että se vaikutti enemmän Berliinissä ja Münchenissä kuin Hampurissa. Ei tarvitse olla mikään nero nähdäkseen, mikä natsismissa on väärin. On paljon älyllisempää arvostella kommunismin, kapitalismin tai kristinuskon toteutuksia. Samalla kuitenkin pitää olla itse valmis rakentamaan parempi maailma, ettei jää pelkäksi piällysmieheksi, joka tulee uunin pankon päältä arvostelemaan toisten tekemää työtä. Minua kiinnostaa enemmän Baader-Meinhofin toiminta Hampurissa, enkä törmännyt siihen laisinkaan. Tiedän kuitenkin, että he toimivat myös Hampurissa.

IMG_0028

Koppalakit tekemässä elämästä ahdistavaa, jo vuodesta 1933.

No, ehkä koppalakeillakin on Hartz IV-minijobi ja tulostavoite, niin ja niin monta ahdisteltua reppureissaajaa per tunti. Entinen Stasin upseeri, joka sai syntymäpäivänään vietyä kotiin banaanin ja appelsiinin on nyt alennettu ahdistelemaan turisteja ja narkkareita, ainoa muisto idän ordnungista Ampelmann-avaimenperä.

Hampurin asemalla laiturit ovat tietysti numeroitu, mutta sen lisäksi tiketissä lukee aakkosin, mistä osasta laituria juna lähtee, niin että esimerkiksi minun junani lähti 7 E-I:stä, joten seiskalaituria piti kävellä vähintään E-kirjaimen kohdalle. Ei voi kuin ihailla. Helsingissä se on vähän arpapeliä, mikä juna lähtee ja pitää kävellä aina siihen viimeiseen vaunuun, jos muut jäävät asemalle, mutta Hampurissa junat lähtevät vielä molempiin suuntiin, joten sekään ei auta.

Asemalta lähti junia sellaisiin eksoottisiin kohteisiin kuin Praha, München tai Zürich.

IMG_0030

”Taikonaut”, enkä tarvinnut sen keksimiseksi istua tuntikaupalla junassa eikä asemalla. Ilmainen wifi sen sijaan oli vain ensimmäisen luokan etuoikeus.

Ilma oli tällä kertaa miellyttävä, keväinen ja aurinkoinen ja näin junasta kauniita ja vähemmän kauniita kyliä ja kaupunkeja Holsteinissa. Lintuja tosin oli vähän liikenteessä. Lähellä Fehmarnia näyttäytyi Itämeri upeasti. Puttgardenin lähellä oli mustavariskolonia. Saksalaiset tulliviranomaiset tulivat junaan ja ihan siviiliasusteisina ja ei niistä sen enempää, mutta ne misgenderöivät minua sanomalla ”Sir”, minkä korjasin. Se oli jo kolmas kerta tällä reissulla ja rupesi ottamaan vähän päähän. Muuten he olivat kohteliaita. Sivarikuteet sopivat viranomaisille paremmin kuin koppalakit.

Istuin junassa kuin liimattuna, kunnes se meni alukseen.

IMG_0066
Koska tsukutsuku laivassa on joistakin jännä asia

IMG_0058
Tämä Tanskan salmista on ”Fehmarn Belt” eli tuttavallisemmin ”Vehmersalmi” ja tämä on Vehmersalmen lossi.

IMG_0059

Laivassa selvisi, että kyllä minä taidan päästä ainakin Tanskaan asti. Kun kasaa kaiken yhteen, sanoisin, että Saksa on minulle keskikastin maa. Ei loistava, mutta ei myöskään järin huono. Samaan kastiin kuuluu Italia, Englanti ja Ranska ja tällä viittaan nimenomaisesti saksalaisiin ihmisinä. En todellakaan ole Rädyn kanssa samaa mieltä, että Saksa olisi paska maa.

Ostin riistosuklaata Tobleronea, koska se maistuu hyvältä ja oli verovapaata. Nestlé on muuten boikotissa, enkä Tobleronea osta kuin erityistapauksessa. Sitä paitsi, pohjimmiltaan kapitalismia ei voida voittaa kapitalismin konsteilla. Kuluttaja ei ole kuningas, vaan mitätön osanen kafkamaista, viruksen kaltaista koneistoa. Ketäpä hyödyttää esimerkiksi muuttaminen pienempään asuntoon hiilijalanjäljen takia, kun naapuritalossa kunnan perheasuntoja on kokonainen kerrostalollinen tyhjillään.

IMG_0062

Lintujen muuttoreitillä on Itämeren pohjukka täynnä näitä, jotta tanskalaiset voisivat jakaa kissavideoita facebookissa. Siltikin parempi kuin ydinvoima. Oikealla asialla, mutta onkohan mietitty merikotkia, esimerkiksi, lainkaan. Oliko tuolla edes merikotkia, kun tuo rakennettiin.

Tanskan puolella sitten tuli junaan näitä, jotka astuivat pienenä legon päälle ja joiden takissa lukee ”politi”. Kaikkien passit tarkistettiin. Eikö EU:ssa pitänyt päästä liikkumaan ilman passintarkastusta. Onneksi olin ottanut omani mukaan.

IMG_0071

Otin kuvan miehestä, joka poistettiin junasta. Taisi olla minun junasta jäämiseni aika pieni kommellus hänen junasta jäämiseensä verrattuna. Tanskahan on ultrasöpö maa, jossa kylät ja talot näyttävät kuin legopalikoista rakennetuilta, mutta kylmät tuulet puhaltavat Tanskassakin. Pistävätköhän ne tuon minun mielestäni maailman parhaan maan roskakoriin. Pelottavaa! Toivon kaikkea hyvää kuvan miehelle. Hävettää, etten voi tehdä asialle mitään muuta kuin katsoa lampaana vierestä. Kyttä vielä hehkuu itsetyytyväisyyttä.

Juna jatkoi kohti Kööpenhaminaa. Kiinnittivätköhän muut huomiota miehen poistoon, vaan käänsivätkö vain katseensa muualle. Uskon, että moni mietti tätä asiaa.

Lollannin saarella näin junasta lentävän isohaarahaukan. Se oli minulle uusi laji ja tuli täysin ennalta odottamatta! Kuulaassa kelissä muutti myös hiirihaukkoja ja tuulihaukka.

IMG_0120
Valtamerialus alittaa sillan. Insinöörit tekevät tällaisia, jotta Kiinasta tilatut roippeet pääsisivät Suomeen.

IMG_0131

Kaksi kilometriä pitkä silta. Tanskalaiset keksivät legot, jotta lapsista kasvaisi sellaisia, jotka suunnittelevat ja toteuttavat monta kilometriä pitkiä siltoja aikuistuttuaan.

Ihminen ja raha ovat samanlaisia, molemmilla on arvoa vain silloin, kun ne liikkuvat. Ja meillä on hallituksessa insinööri, joka ei tajua tätäkään yksinkertaista asiaa.

Saavuin Kööpenhaminaan ja ostin kahden vyöhykkeen lipun ja tein siirtymän lähemmäksi yhtä kätköä, mutta silti käveltävää jäi ja onhan se kiva kävellä, kun on aikaa ja mukava ilma.
IMG_0159

Näitä kävelykatuja kutsutaan yhteisnimellä Strøget. Tuota aluetta pitää kaikin tavoin välttää. Tällä kertaa en kyllä onnistunut siinä. Strøget edustaa kaupallisen kulttuurin huipentumaa. Kuten sanottu, minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos joku tykkää bling-blingistä, sanon vain, ettei minulla ole tänne mitään asiaa. Siltikin näin täällä, kun edellä kulki nappikuulokkeet päässä ja puku päällä mustaihoinen mies, joka tanssahteli taitavasti kävellessään. Aivan mahtavaa! Köpiksessä voi kaikki olla kuin kotonaan.

IMG_0161

Tällä kertaa se jäi tuonne veden taakse. Tuossa näkyy Krisulan kirkko eli vapaakaupunki Christianian kirkko.

Aikaisemmin näytin kuvan, kuinka vallankumouksen sankarit kuolevat, mutta kumous itsessään ei kuole, mutta kyllä Krisulan tapauksessa, jos vallankumouksen pääteemat ovat jazztupakka ja mistä sitä saa, niin vallankumous on kuollut. Kuulemma, jos Krisulassa tämän sanoo ääneen, saa natsileiman otsaansa. On siellä kuitenkin ihan kohtalainen sauna, mutta kiukaalle ei saa heittää vettä.

IMG_0160
Tanskalaiset tuntuvat olevan kansa, joka onnistuu kaikessa, vähän niin kuin Roope Ankka tai Hannu Hanhi Akuun verrattuna. Tämä kuva tuosta nätistä kirkosta betonijärkäleen kanssa osoittaa, etteivät ne aina onnistu. Sen sijaan ne ovat olleet kuin sveitsiläiset: a) eivät ärsytä sotilaallisesti ylivoimaista naapuriaan niin että tämä pommittaa sen maan tasalle ja b) eivät keskenään harrasta sisällissotia.

IMG_0165 IMG_0164

Pakolliset turrekuvat. Turret pyysivät minua kuvaamaan itseään, mihin suostuin, sen sijaan, että he olisivat kuvanneet itseään selfiekepin kanssa. Hyvä valinta! Selfiekeppi on ensiaskel itse pahuuteen!

IMG_0167

Siirryin Kongens Nytorvilta ahtaaseen metroon ja lentoasemalle. Oikeasti lentoasema on nelosvyöhykkeellä, joten jäniksenä taas loput kaksi vyöhykettä.
Kastrupissa oli perin niukasti tuoleja, joten lennon lähtöportin seuraaminen oli vähän hankalaa. Päätin käytää aikani syömällä smørrebrødiä. Suomalainen kulttuuri voisi rikastua vaikkapa sillä. Subwayn sijasta olisi Smørreway. Tanskalaiset voisivat saada vastaavasti kalakukon ja paremman saunan.

20160316_172519 20160316_174710

Koskaan ei pidä olla tekosyytä, joka estää smørrebrødin nauttimisen Tanskassa, ei edes sniiduilu. Mihin sitä rahaa säästetään, jos ei tähän, kotipizzaan, vai. Tanska on kuin suurikokoinen versio Ahvenanmaasta.

Norskin kone saapui portille. Sen pyrstössä oli kuva norjalaisesta vastarintaliikkeen sankarista. Sen jälkeen rupesin miettimään, oliko Suomessa vastarintaliikettä joka olisi vastustanut nimenomaan natseja ja saksalaissotilaita Suomessa jatkosodan aikana eikä ensisijaisesti Suomen sotaponnisteluja. Tiesin, että rauhanoppositio oli olemassa. Kotona jo ollessa löysin tutkielman aiheesta. En edes odota, että näiden ihmisten nimet ja kuvat ilmaantuisivat Finskin peräsimeen ikinä. Joku kavereistani sanoi, ettei Suomi ollut miehitetty. Ai, että Suomi olisi voinut keskellä jatkosotaa määrätä saksalaiset joukot poistumaan Lapista ja ne olisivat totelleet. Ei se niin mennyt. Käytännössä saksalaiset miehittivät osaa Suomesta.

Norski oli taas tupaten täynnä Helsinkiin. Pieni lapsi kiljui korvaan takapenkille, ilmeisesti hänellä sattui korviin. Tein ankkakvaakkumista hänelle ja hän rupesi nauramaan. Sitten hän kiskoi hiuksista, kun halusi kuulla lisää kvaakkumista. Näillä sitten mentiin. Hankoniemen kohdalla kurkkasin, ettei minun keittiössäni palanut valoa.

Helsinki-Vantaalla. Ovatkohan suomalaiset ikinä huomanneet, että ne ovat meluisia silloin, kun joku haluaa nukkua. Nukuin taas yön Kainuu-huoneen kylmällä kokolattiamatolla. Aamuseltaan vielä eräs hieman hiprakassa ollut mies kysyi, olinko käynyt Seitsemisessä, kas kun minulla oli hihamerkkejä. Kahvilan pitäjäkin kysyi, olinko menossa Ivaloon. Suomi on sellainen maa, että ihmiset ottavat kontaktia, hyvässä tai pahassa. Finski otti kyytiin Ivaloon menijöitä, vaikka portti oli suljettu. On hienoa, että täälläkin osataan joustaa.

Hangon bussissa meinasin nukahtaa. Kotiin koiperhosia jahtaamaan.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

34 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 11:29

    Hyvät lentotarjoukset on kyllä parasta!

    Näin lapsen kanssa matkustavana on ihan mahtavaa, kun muut matkustajat viihdyttävät omaa lasta silloin, kun tulee se kiukun hetki. Sillä saa pelastettua paljon 🙂

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 21:45

      Ankkaikä, paras ikä. Sen jälkeen lapset yrittävät olla niin kuin aikuiset. Tosin minä taas yritän olla niin kuin lapsi.

  • Reply Lotta Watia | Unagidon sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 13:22

    Huuh, on sulla taas seikkailua ollut! Hampurissa olen käynyt kerran joskus 15 vuotta sitten ja Kööpenhaminassa en koskaan. Eurooppaa pitäisi muutenkin nähdä ehdottomasti enemmän, se kun on niin ”lähellä”. Nauratti tuo sun eksyminen rekrytointitilaisuuteen. 😀

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 18:45

      Joo, mä ajattelin maatessani Puttgardenissa lataamassa kännykän akkua haisevassa terminaalissa, että elämässäni tulee eteen vielä hetki, jolloin tämä on hauska kommellus, mutta ettei vielä tunnu kovinkaan hauskalta. Joo, rupesi tuntumaan hauskalta siinä vaiheessa, kun konnarille kelpasi vanhentunut lippu tai kun pääsin hostelliin ajoissa. Reissatessa on aina jotain pientä säätöä.
      Toisaalta sitten jotkut toiset säädöt välttää, niin kuin minäkin passintarkastuksen, kun ajattelin ottaa sen varmuuden vuoksi mukaan.

  • Reply Jenna / Journey Diary sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 17:37

    Kööpenhamina on yks niistä paikoista, joissa on pitänyt käydä jo vaikka miten kauan. On se niin lähelläkin ja lentojakin saa hyvään hintaan, mutta ei jostain syystä ole saanut vielä aikaiseksi..

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 18:48

      Köpis on paikka, johon jää koukkuun. Huomasin jo suunnittelevani, että jos matkustan jonnekin länteen, niin pitää tehdä niin, että on pitkä välilasku Köpiksessä.

  • Reply Pirkko / Meriharakka sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 22:02

    Mukavaa, että olet hiukan ajatellut maabongaustakin reissua rakentaessasi.
    Meidänkin pitäisi käydä joskus taas Hampurissa, kun edellisestä reissusta sinne on … ehkä … 30 vuotta!

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 22:26

      Joo, ruokahalu kasvaa syödessä ja Perun ja USA:n jälkeen on ollut fiilis, ettei mikään kiinnosta enää ja että kaiken olen nähnyt. Nyt kuitenkin ajattelin, että -ins Allah- jos kävis bongaamassa yhden uuden maan per vuosi, niin ehkä löytyisi sattumoisin jotain, joka voisi kiinnostaakin. Saksan tapauksessa tietysti nää squattiympyrät ja Baader-Meinhof ja sitten jäi vaivaamaan, että liittoutuneiden vapauttaessa Saksan Saksassa oli vielä vapaalla jalalla niitä, jotka huokaisivat helpotuksesta, että Hitlerin aika oli ohi. Kivahan tietysti on tipejä katsella ja geokätköjä noutaa.

      Minä olen niin nuori, ettei Che merkitse minulle mitään. Che ehti kuolla, ennen kuin minä synnyin. Sen sijaan Baader-Meinhof on minun Cheni. Lapsena luin kioskikirjallisuutta, otsikko oli ”Wanted terrorist”. Oli itsestään selvä asia, että sitä inspiroi Baader-Meinhof. Itse asiassa, kannessa oli Elisabeth von Dyckin kuva.

  • Reply Hellan ja viinilasin välissä sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 22:17

    Kööpenhamina on ihana ja siellä pitäisi käydä paljon useammin kuin tulee käytyä. Vaikka se on valtava, tuntuu se jotenkin ihanan kompaktilta kaupungilta.

  • Reply Noora sunnuntai, maaliskuu 20, 2016 at 23:34

    Ensinnäkin, olen ihan samaa mieltä selfiekepeistä! Köpiksessä oon käynyt pari kertaa ja tykkään siitä kovasti. Hampuri on vielä kokematta, Saksaa olen tosin sen verran muuten kierrellyt, että enköhän sinnekin joskus eksy. Ainakin siellä tuntuu olevan jotenkin boheemi fiilis, mikä ei ole yhtään huono asia.

    • Reply ankka maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 06:02

      St. Pauli ja Sternschanze ovat mukavan boheemeja kaupunginosia, ei välttämättä moni muu, mutta sekin on jo paljon.

  • Reply Anna / Muuttolintu maanantai, maaliskuu 21, 2016 at 23:58

    Köpiksessä en oo käynyt lapsuuden jälkeen ja Hampurissa vaan pikaisesti. Tykkään kyllä Saksasta paljonkin, siellä pitäisi tulevilla Euroopan reissuilla piipahtaa. Löytyikö ruokahalu taas reissaamiseen? Miulta löytyy nyt ruokahalua tuohon pizzaan… En oo saanut Ausseissa kuuden vuoden aikana vielä hyvää.

    • Reply ankka tiistai, maaliskuu 22, 2016 at 13:16

      Ruokahalua on reissaamiseen, mutta ruokahalua uusiin eurooppalaisiin maihin on nihkeänpuoleisesti. Parasta kai olisin, jos pääsisin kunnon keskieurooppalaiseen metsään, ei niin väliä, missä se on, tai ylipäätään luonnon keskelle. Parasta tuossakin matkassa olivat maisemat Itämeren pohjukassa.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää tiistai, maaliskuu 22, 2016 at 03:42

    Aikamoinen seikkailu! Hampurissa on tullut käytyä mutta Köpis on jotenkin päässyt jäämään välistä. Täytyy korjata tilanne jahka kerkiää.

  • Reply Mira / Exploras tiistai, maaliskuu 22, 2016 at 12:19

    No tässä oli oikein kunnon reissaamisen meininkiä! Aivan koluamattomia paikkoja minulle, ehkä tuo Köpis voisi olla listalla ensimmäisenä 😉

  • Reply Terhi / Muru Mou tiistai, maaliskuu 22, 2016 at 23:03

    Mahtava juttu, että vaihdoit blogialustaa! Bloggerin blogien kommentoinnissa on usein niin paljon hankaluuksia, että toivoisin kaikkien vahtavan WordPressiin!!
    Aikamoinen seikkailu sinulla ollut, taas kerran! Olen itsekin miettinyt Hampuriin menoa junalla, ehkä se pitää tehdä tässä keväällä tai viimeistään kesällä. Sinun rekrytilaisuuteen päätyminen kyllä nauratti hieman 😀

    • Reply ankka torstai, maaliskuu 24, 2016 at 08:56

      Joo, mutta se ei naurattanut silloin, kun laiva jätti. Jälkikäteen sain selvitettyä, että sopimukseni DNA:n kanssa teki puhelimestani Härmä-puhelimen, mutta nyt on ulkomaanoperaattoreiden esto poistettu. Sen jälkeen voin rauhassa katsella kaukomailla uutta aikataulua, kun tai jos myöhästyn yhteyksistäni, joten ei paniikkia.
      Kehottaisin pysymään junassa kuin liimattu sen mennessä sisään lauttaan, ellei vartavasten ajeta pois.

  • Reply Liza in London keskiviikko, maaliskuu 23, 2016 at 14:33

    Kiva uusi blogialusta! Ja hauska tulkinta Titanicista. En ole itse ajatellut asiaa tuolta kannalta, mutta tottahan se on.

  • Reply salaine keskiviikko, maaliskuu 23, 2016 at 20:24

    Vitsit miten taas olet seikkaillut ja mistä näkökulmasta! On niin erilainen perinteisiin verrattuna. Olen myös joskus 1986 matkannut Tukholmasta berliiniin siten, että juna ylitti laivassa meren. Tanska ja köpis on tuttu mutta siitäkin reissusta on jo aikaa.

    • Reply ankka torstai, maaliskuu 24, 2016 at 09:00

      Slavoj Zizek on useimmiten aika hauska setä: https://www.youtube.com/watch?v=RHAWcozS0lk Paras, mitä hänestä olen kuullut, on se kun häntä nimitetään ”stand-up traagikoksi”.

      • Reply ankka torstai, maaliskuu 24, 2016 at 09:23

        On tämä tietysti vähän erilaista kuin hotelliaamiaisten vertailu tai biitsillä loikoilu. Jatkossakin tulen reissailemaan kengännauhabudjetilla ja katselemaan lähinnä tipuja ja geokätköpurkkeja.

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita torstai, maaliskuu 24, 2016 at 16:14

    Olipas mukavan kuuloinen reissu ja seikkailu! Tanskassa ei ole tullut käytyä, mutta Köpis on kyllä ajatuksissa. Ja itse asiassa ei ole pitkä kun ajattelin, että olisipa mukava käydä Hampurissa sen iänikuisen Berliinin sijaan. Ei sillä, että olisin Berliinissä liikaa oleskellut, viime kerrasta on vierähtänyt jo vuosia, mutta kuten sanoit kaikki menevät Berliiniin jos Saksasta puhutaan. 🙂

    Kiva myös tämä uusi blogipohja, nyt vaan paljon uusia seikkailuja!

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 01:17

    Hahahaaa! Nauratti tuo joutumisesi rekrytilaisuuteen, harmi ettet saanut sieltä yllätystyöpaikkaa! ;–D

    Linnuista: hullua että pystyt tunnistamaan niitä tuollaisen määrän ja vielä muistamaan tuollaisen kasan noin kummia nimiä. Nimen perusteella paras oli ehkä pähkinänakkeli.

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 08:56

      Minulle duunipaikat eivät ikinä tule yllätyksenä, vaan niihin kaikkiin on verinen kamppailu. Ehkä olisin halunnut töitä infotiskillä, sillä minä ainakin osaan lukea saksalaisia juna-aikatauluja toisin kuin nykyinen työntekijä.
      Tämän nurkan linnut eivät juuri ongelmia aiheuta, kun puhutaan sadoista eli ne mahtuvat näppärästi parin sormen paksuiseen kirjaan. Sen sijaan Perun linnustoa esittelevä kirja on tiiliskivi ja sitä on vaikea opetella enää näin vanhalla iällä.

  • Reply Sanna I Siveltimellä perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 11:32

    Niin, minäkin hieraisin silmiäni, että olet muuttanut ilmeisesti Rantsun alle? Onneksi olkoon uudesta blogikodista. Tämäkin reissusi kuulostaa seikkailulta, jossa yllätyksiltä ei voi välttyä.

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 12:22

    Kylläpä sulle ehti tapahtua! Mun täytyy nolona tunnustaa, etten tiedä geokätköilystä yhtään mitään. Taitaa olla pakko tutustua siihenkin paremmin. Hampuri on itsellä näkemättä, Köpis ja Berliini on koluttu.

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 13:36

    Hyvä että oot uudella alustalla, kommentointi helpottuu! Mekin langettiin Norskin halpoihin Köpiksen lentoihin, mutta nyt onkin epävarmaa, päästäänkö lähtemään. 🙁 Pitäisi kyllä jatkossakin muistaa hyödyntää maa-/vesiyhteydet tuota kautta pidemmälle Eurooppaan.

  • Reply Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com perjantai, maaliskuu 25, 2016 at 21:30

    Hampuri on yksi mun lempimestoja. Erinomainen kaupunkikohde ja lyhyt lentomatka vaikka pitkälle viikonlopulle. Eräs ruotsalainen matkailualan vaikuttaja kertoi noin vuosi sitten, että Hampurista on tulossa uusi musta eli Berliini on niin nähty ja Leipzig ei saa täytettyä uuden hipsterimekan viittaa, joten Hampuri tulee nousemaan ”uudeksi Barcelonaksi” seuraavan viiden vuoden kuluessa…

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 09:08

      Hah, pääsin livahtamaan sinne, ennen kuin samsoniittien jyrinä täyttää Sternschanzen kadut!

  • Reply Anna / Tämä matka -blogi lauantai, maaliskuu 26, 2016 at 08:26

    Mä olen nukkunut myös tuolla Kainuun huoneen lattialla ja yhdyn kokemukseesi. Lattia on järkyttävän kylmä.

    ”Hän oli pyörinyt päivän alueella ja käynyt Reeperbahnilla ja huomannut, että se on jonkinlainen punaisten lyhtyjen alue”. Tässä vaiheessa pärskähtivät aamukahvit suusta. Mitä sitä etukäteen paikoista mitään lukemaan : )

    Tuo juna/laiva yhdistelmä olisi kyllä hauska kokea. Paitsi, että tämän sun kokemuksen jälkeen mä varmaan pelkäisin kokoajan, että hukkaan oikean junan/lautan/itseni jollekin väärälle asemalle.

    Noista passintarkastuksista. Itse olen jäänyt kinni Sveitsissä, jonne tulin Ranskan puolelta. Passi oli siis Sveitsin hotellissa ja me autoilemassa. Geneven Alppien kohdallahan ei aina tiedä missä maassa on menossa. No tulli ratsasikin vuokra-automme paperit ja kysyi passia. Tuli isot nuhteet, koska se tietenkin olisi pitänyt olla mukana.

    Smørrebrød = Aina syötävä, kun on tarjolla.

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 09:05

      Lattia on järkyttävän kylmä ja suomalaiset möykkäävät aivan helvetisti. Yritin ensin nukkua lähempänä saapumisporttiani penkeillä, mutta siellä oli joitain siivoojia, jotka pitivät helvetinmoista möykkää. Niitä ei tunnu kiinnostavan se, että lähellä yrittää matkailija saada nukuttua. En tiedä, onko tämä subjektiivista, sillä olen yliherkkä äänille muutenkin. Kainuu-huone oli paljon hiljaisempi, mutta sitten se kylmä ja kova lattia. Myös nukkumakapseleihin kävin tutustumassa, mutta hinta ei ollut lainkaan Kengännauha-Travelsia miellyttävä, vaan vastasi yötä kalliissa hostellissa.

  • Reply Kohteena maailma / Rami lauantai, maaliskuu 26, 2016 at 20:37

    Buddel Shapille ja Nyhavnille isot plussat! Nyhavn on upea paikka, joskin monen mielestä turistirysä. Ne jotka ajattelee niin, on itse turisteja 😀

    Pienpanimo-oluet reissussa kertoo maasta ja kulttuurista aina paljon. Tykkään, että kokeilit paikallista olutta!

    • Reply ankka sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 09:00

      Joo, ajattelin sinua tuon oluen kanssa. Toinen, mitä ajattelin oluen kanssa oli se, että aina pitää tukea paikallista. Sehän on minulla reissussa muutenkin periaatteena. Kaveri oli syönyt Hampurissa hampurilaisen. Minä en syönyt, koska hampurilaisia myyvät suuret kansainväliset ketjut. Ruoat tuli hankittua Lidlin ohella metroasemien kioskeilta, jonka lisäksi söin halvemmissa ravintoloissa.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi sunnuntai, maaliskuu 27, 2016 at 14:06

    Hampurin asema on kyllä karu paikka. Ei tehnyt vaikutusta ensinäkemältä päiväsaikaankaan – se kun näytti juuri sellaiselta asemalta, missä juutalaisia niihin karjavaunuihin lastattiin…

    Tuo viha ja natsit ja äärioikeisto pisti hiljaiseksi… ihan liikaa olen viime aikoina ollut havaitsevinani Suomessa samanmoista liikehdintää ja asenneilmapiirin luisumista sille ylen liukkaalle tielle, joka huonoihin paikkoihin vie.

    Selfiekepeistä en voisi olla enempää samaa mieltä.

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

    Aiemmat postaukset


    Vieraillut maat

    How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
    Visited 23 UN countries (11.9%) out of 193.
    Make your own visited countries map.

    ParisRio

    ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.