Matkamessut 2019

Matkamessut 2019 päätti olla akkreditoimatta minun blogiani tänä vuonna ja toivon sen perustuneen harkintaan, sillä kun sinne oikeasti pääsin, kiitos ilmaisen messulipun, jonka olin saanut Hätälasku-blogin Virpiltä, sieltä puuttui se terävyys, mikä siellä oli ollut viime vuonna.

Mutta sitä ennen käytin hyväkseni ilmaista yötä, jonka olin tienannut itselleni Eurohostelin kanta-asiakkaana. Olen jämähtänyt Eurohosteliin, koska se kanta-asiakkuus sekä sauna. Kotona Hangossa ei tule saunottua, joten saunasta pääsen nauttimaan liian harvoin.

Arska Ankka Eurohostelissa.

Pohjanmaa

Tyypillisesti Eurohostelin dormit ovat 2-3 vuoteen dormeja. Tällä kertaa sain myös aterialipun, joten saatoin nauttia aamiaisbuffetista. Sen hinta normaalisti on €10,50. En ole oikein reissussa aamiaisihminen, koska jos syö kunnolla, niin pitää mennä levolle ja oikeammin pitäisi pompata tien päälle.

Eurohostel sijaitsee Katajanokalla, joten sieltä on hyvin helppo tulla Messukeskukseen.
Tänä vuonna puuttuivat bussit. Pohjolan Liikenne, jota olin vuolaasti kehunut kierrellessäni Itä-Suomea on melkein tyystin lakkauttanut vuoronsa ja ajoi minut Lohjan asemalle Lohjan linja-autoaseman sijasta, mikä oli minulle yhdentekevää, mutta ei olisi ollut, jos olisin ollut matkalla jälkimmäiseen. Savonlinja, jota myös olen vuolaasti kehunut on vähentänyt vuorojaan Valamoon niin että siitä on laadittu addressi. Mitä ihmettä, Savonlinja, oikeesti? Samaan aikaan näiden kanssa junavuorot ovat täynnä ja VR takoo ennätyksellistä voittoa.

Toinen, mikä sieltä puuttui oli Pink Island eli sateenkaariväen matkailu.

Arvasin, ettei sinne ole tulleet juuri ne paikkakunnat, joihin olen tänä vuonna erityisesti matkustamassa. Ehkäpä niille pöytä messuilla oli liian suuri investointi. Jotkut kunnat kuitenkin olivat kimpassa ja minua nyt tänä vuonna erityisesti kiinnostaa Pohjanmaa. Pohjanmaan osastolla esillä oli hapansilakka, mutta maistiaisia ei tarjottu.

Markus Lehtipuun Karjala-oppaan sain mukaani kympillä.

Kävin kehumassa Saloa. Salo on jännä kaupunki, koska itse kaupunkialueella ei oikein mitään ole muuta kuin muotikatu ja turkinkyyhkyt, itse asiassa, harvinaisen laimea kaupunkikeskusta, mutta sen sijaan liitännäisalueella on sitten ruukkeja ja kansallispuisto, Haapaniemen linna ja minun mielestäni Suomen kaunein kirkko, Teijon kirkko. Salon kunta pomppaakin ehkä parhaimpaan kolmannekseen.

Valkeakoski oli lähtenyt taas voimakkaasti teatterit edellä ja mietin, eikö todellakaan jokin Sääksmäki ja sen Rapolanharju ole suurempi asia kuin teatterit.  Ehkäpä olen sitten väärässä ja kaikki, joille teatterit merkitsevät paljon ajattelevat Valkeakosken teatteritapahtumia koko ajan.

Luosto tietysti kiinnosti ja onnistuin löytämään heidän hiekoistaan ametistin ihan geosilmällä. Jännää on se, että kun kaivokset on ihan syystä demonisoitu, miten Luoston selänteellä on voinut toimia ametistikaivos. Minä olen käynyt Lampivaarassa ennen kaivosta, joten en tiedä sen ympäristövaikutuksista mitään.

Venäjä ja Karjala olivat tietysti esillä ja kutsuivat minua yhä voimakkaammin.

Illalla vielä kävin Clarionissa bloggaajatapahtumassa. Sen jälkeen menin Cheapsleepiin Sturenkadulla.

Dormissa yleensä käytetään vuoteiden luona olevia lamppuja kattovalojen sijasta, mutta joku pisti valot päälle pikkutunneilla. Kävin sitten pistämässä valot pois, minkä jälkeen sama tyyppi heilui taskulampun kanssa. Yöllä oli myös hyvin meluisaa. Cheapsleep kuitenkin tarjosi ilmaisen aamupalan, joten sikäli se oli hyvä yöpaikka. Eurohostel oli täynnä, muuten olisi yöpynyt siellä.

Cheapsleepissä dormit ovat yhteisen tilan ja keittiön reunoilla eli jos joku pitää yhteisessä tilassa elämää ja kulkee ovissa, se kuuluu dormeihin. Eurohostelissa taas on pitkiä käytäviä ja esimerkiksi jos tai kun haluaa syödä dormissa, joutuu kantamaan keittiöstä eväitään pitkiä matkoja pitkin loputtomia käytäviä. Cheapsleepin dormisalit ovat myös paljon suurempia, joten kulkijoita on aina enemmän.

Tiedettä luontopolun varrella, Hangon lintuasema 40 vuotta

Luontopolku avattiin kuitenkin vasta hiljattain. Sinne pääsee yksinkertaisesti autolla: Ajaa Hangon läpi kääntymättä minnekään, kunnes tulee aita eteen. Julkisilla pääsee niin, että väliaikaiselta rautatieasemalta on noin kolme kilometriä polun alkuun ja kannattaa seurata radan oikealla puolella kunnes tulee sanotulle aidalle.

Polun alkuakin pääsee etenemään fillaroiden jotenkuten kartalla ylimmän P:n Ja ylemmän G:n puoleenväliin.

Ylemmän G:n lähellä on saksalaisten natsien rakennusten jäännöksiä. Parakit ovat palvelleet internointileirinä ja vankilana. Kuulemma Teija Sopanen oli aikoinaan siellä vankina. Luonnonsuojelusyistä polulla pitää pysytellä.
Nuo läntiset lahdet ovat linnustollisesti kiinnostavia ja on mahdollista tähyillä niitä muutamasta paikasta.
Polun loppupää kiertää asemarakennukset ja kulkee kivikoiden kautta eteläkärkeen. Se on suosittu paikka, koska se on Suomen mantereen virallinen eteläkärki. Kuten ilmakuvakin osoittaa, viereinen niemi menee vieläkin etelämmäksi, mutta se on suljettua sotilasaluetta. Minäkään en ole käynyt siellä, vaikka aika monessa paikassa olenkin.
Mielenkiintoinen osuus alkaa sieltä internointileirin kohdalta, mutta sitäkin ennen on kunnostettua niittyä, jossa on merkikaalta ja harvinaisia perhosia.

Ihan eteläkärjessä on Neuvostoliiton aikana rakennettuja bunkkereita. Yhden sellaisen päällä lintuaseman väki suorittaa tarkkailua, talvisin tarkkailua on auringonnoususta kaksi tuntina, muina vuodenaikoina neljä tuntia. Tämän nimi on aamuvakio. Kun päivä on tarkkailtu lintuja ja joskus osa yöstäkin, niin lopulta kasataan kaikki havainnot yhdelle lomakkeelle tilaisuudessa, jota kutsutaan iltahuudoksi.

Aatu Vattulainen

Kaikessa tässä suurtyön on tehnyt Aatu Vattulainen, joka aikoinaan periaatteessa asui lintuasemalla. Pimeinä iltoina Aatu naputteli vanhat aineistot nettiin avoimeksi dataksi, jota on hyödyntänyt esimerkiksi Jyväskylän yliopisto.


Valkoselkätikkoja on enemmän ja siksipä niitä myös Haliaksella liikkuu enemmän

Avoimesta datasta on sitten tehty käppyrä lintujen kevätmuuton aikaistumisesta, mikä kuvastaa paljon puhuttua ilmastonmuutosta ja yhdestä tavasta, kuinka eliölajit reagoivat siihen. Minä näen tuossa käppyrässä, että ilmastonmuutos on ollut pysähdyksissä koko tämän vuosituhannen, ainakaan se ei ole ollut verrannollinen ilmakehään tungetun hiilidioksidin kanssa. Jyväskylän yliopisto sitten päätteli, että kiuru on aikaistunut viikolla teollisen ajan alusta. Se on tietysti rohkea päätelmä, koska ennen kiuruja oli ainakin yhteen aikaan paljon enemmän, mikä tietää, että niitä aikaisin yrittäjiäkin oli enemmän.

Haliaksella myös rengastetaan lintuja ja kun siellä on avoimet ovet, sitä pääsee myös seuraamaan. Turhaan verkolla ei pidä olla, sillä koko kokemus verkkoon joutumisesta stressaa lintuja. Jännä juttu, että kun minä olen löytänyt rengastetun linnun Hangosta, ei se ole ikinä ollut rengastettu Haliaksella, eikä sitä olla edes nähty siellä. Linnusto muuttuu ihan viiden kilometrin matkalla. Minulla on tavoite tehdä rengaslöytö Haliaksen linnusta.
Ehkä syy on, että rengastuksia on eniten syksyllä ja syksyllä linnut sitten painuvat meren yli Põõsaspeaan Eestin Noarootsiin, eikä niitä täällä enää välttämättä tapaa ja toinen syy on se, että löydän yleensä isoja lintuja kun taas lintuasemalla useimmiten rengastetaan pieniä. Isot ovat myös pitkäikäisiä, joten ne voivat käydä Hangossa useastikin. On aina kiva lukea rengas terveestä linnusta. Täällä pyörineet naurulokit on saaneet kihlansa Kööpenhaminassa.

Uutta asemalla oli se, että ne keräävät rahaa toiminnan tukemiseksi sillä, että voi ryhtyä Hangon lintuaseman ystäväksi.  Usein siellä tehdään kesäisin talkootöitä, mutta kuten arvata saattaa, työtä on enemmän aina kuin käsipareja.

Ehkä noista 40 vuodesta olen käynyt siellä ehkä kahtenakymmenenä. Totta puhuen kun siellä ei vielä ollut tuota luontopolkua, siellä sai olla joskus ihan siunatussa rauhassa, etenkin talvisin. Olen kuitenkin anarkisti ja kannatin polun avaamista. Nyt polusta on tullut äärimmäisen suosittua ja ihmisiä virtaa kaukaakin katsomaan Suomen mantereen eteläisintä pistettä, tai toiseksi eteläisintä. En tiedä, ehkei niille ole kerrottu, ettei se ole absoluuttisesti eteläisin. Eipä Nuorgamin kivitolppakaan ole Suomen absoluuttisesti pohjoisin paikka. Siinäpä tietokilpailukysymys, kummalta on pitempi heitto absoluuttisesti pohjoisempaan tai eteläisimpään kohtaan.

Siellä on tai oli myös Hangon mukavimpiin kuuluvia pikkuisia hiekkarantoja. Hiekkarantaahan ei tuolla alueella muualla olekaan.

Hyvällä säällä näkyy Bengtskärin majakalle asti 24 kilometrin päähän.  Vajaan kuuden kilomerin päässä on Saaristomeren ankallis… kansallispuisto.

Hullu saa olla, muttei tyhmä. Mental museum, Lapinlahti

Minua on kiinnostanut pitkään Mental Museum Lapinlahdessa ja kun nyt taas sairaalan kohtalo on avoin, ajattelin mennä sinne. Samalle päivälle piti tulla lumi-inferno.

Aamulla lähdin Pohjolan Liikenteen bussilla Lohjalle. Minulla oli lippu Lohjan linja-auto asemalle, mutta eipä bussi mennytkään sinne. Sen sijaan se tiputti minut Lohjan asemalle, josta pääsin bussilla Helsinkiin. Lohjalla satoi jo melkoisesti, mutta Helsingissä lumi-inferno oli loppumaisillaan ennenaikaisesti. Minä en tunnetusti lunta kaipaa yhtään.

Lapinlahteen mennään Ruoholahden metroasemalta, josta on käytävä teiden alitse Lapinlahden ja Hietaniemen puolelle ja sieltä kulki erinäiset polut hangessa itse pääkallonpaikalle.

Nostalgisoimassa Lapinlahdessa

Menin heti ensin käytävälle, jossa olin usein odotellut tutkimuksiin pääsyä. Itse asiassa, 105 käyntiä Lapinlahdessa. Käytävällä oli Pertti Heikmanin ovi, hän oli osastonylilääkäri ja sen oven pieleen oli laitettu šakkinappula kuningatar ja minua pelotti kohtaaminen Heikmanin kanssa niin, että tein kaikkeni välttääkseni tulemasta kuningattaren syödyksi. Pertti Heikman on myöhemmin päässyt Älä Sairastu Vakavasti -blogin listaan vältettävistä lääkäreistä. Heikman oli lukenut huutamalla eräälle tutkittavalle potilaan oikeudet ja velvollisuudet.

Tässä pääsenkin otsikon aiheeseen, hullu sai olla, muttei pitänyt olla tyhmä, eli joutua kuningattaren syömäksi. Minulle taas sanottiin, että olin ”vaikein ihminen koko talossa”, mikä, totta puhuen, oli melkoinen saavutus. Siitä huolimatta loppulausuntoni alkaa, että tutkittava ”ei ole mielisairas eikä kehitysvammainen”, päätti lähestyä asiaa negatiivisen kautta.

Kun minulta kysyttiin lomakkeella kysymys, saatoin yliviivata sen ja kirjoittaa sen kysymyksen uusiksi ja vastata siihen omaan kysymykseeni. Kun minulta kysyttiin, mitä hyötyä on poliisista, piti vastata kaksi seikkaa, sanoin, että ne myöntävät tähdelliset dokumentit kuten passin ja ajokortin ja sitten ne lopettavat kolarissa loukkaantuneet eläimet. Psykologi kysyi, mitä muuta, mitä muuta, johon minä sanoin, että ’”Annoin jo kaksi seikkaa”.  Hän sitten kirjoitti, että suhtaudun yhteiskunnallisiin asioihin tunteenomaisesti ja vastaan epäadekvaatisti. Psykologeilla oli kolmas kerros samassa siivessä sekä toisessa siivessä. Joissain toisissa yhteyksissä se vintti olisi saattanut olla mukava tila.

Kaverille taas huudettiin, että ”täältä on ihan turha tulla apua hakemaan!”. Kerron siksi, että Lapinlahti-nostalgikot ovat kertoneet sen olleen jotenkin aivan fantastisen hyvän kohtelun paikka. Se ei sitä ollut. Ehkäpä henkilökunta oli leipiintynyttä ja heidän kouutuksensa oli puutteellista ja he käyttivät valtapositiota sumeilematta väärin.

Koskaan en ole tavannut ketään henkilökuntaan kuulunutta jälkikäteen vapaa-ajalla, enkä oikeastaan haluaisikaan. Koska he uhkasivat meitä oikeudella, me käytimme heistä anagrammeja, kuten Elia Liassa ja I. Varttihuora. Varttihuoran nimi eli pitkään Lapinlahden jälkeenkin. Joka tapauksessa, Elia Liassa on muutaman kerran julkisuudessa käyttäytynyt ihan ihmisen tavalla, mikä osoittaa, ettei hän ”oikeasti” ollut niin paha kuin Lapinlahden aikana. Vannon, en ole koskaan ollut niin lähellä pyörtymistä kuin hänen vastaanotollaan.

Ei pidä pyörtyä, saatat päästä ”hoitoon”.

Siirryin alakertaan, missä Lapinlahden pääkäytävällä oli taideteoksia.

Viherpeippo

Minun aikanani siellä oli myös teoksia esillä, esimerkiksi sellainen, missä tutkittava oli kuvannut itsensä hautaan kirkon alle. Se oli jotenkin karkeampi kuin nämä nykyiset teokset, mutta karkeutta paikkaa se, että se oli täynnä tunnetta. Esimerkiksi lintukuvat ovat suhteellisen normaali aihe normaalin tekemänä, mutta tuon ajan maalauksista henki vahvasti sellainen tunne, että onko kaikki ihan kunnossa.

Muuten Lapinlahdessa esitelty taide oli Rorschachin ja Warteggin kauneudeltaan kyseenalaisia teoksia.

Museo ei ole päärakennuksessa, vaan näiden muisteluiden jälkeen menin ulos ja sivurakennukseen Venetsiaan.

Ihme ja kumma, en ole koskaan kuullut, että Lapinlahdessa kummittelisi, ei edes täällä Venetsiassa.

Exäni suositteli minulle käymistä Venetsiassa. Hänestä otettiin verikoe Lapinlahdessa ja hän vaihtoi näytteet salaa. Ylilääkäri Sorri, tosin Tampereella, laski taskulaskimella, että hän oli aids-tilassa ja sanoi: ”Ei täällä kuolevia hoideta!”. Hän eli vielä melkein 15  vuotta sen jälkeen.

Kalle Achté oli aikoinaan ylilääkäri.

Kalle Achtén miete oli esillä. Hänestä psykiatrian tärkeimpiä näkökulmia oli ihmisen kunnioittaminen. Se ihminen, jota kunnioitetaan on ylilääkäri ja muu henkilökunta. Nimi oli jotenkin tuttu ja löysinkin hänet Olli Stålströmin Finnqueer-historiikista. Siinä hän kertoi, että Achtén ajatus oli kverulatorinen paranoia eli jos potilas valitti hoidostaan tai oli jotenkin muuten vastentahtoinen, ei ollut mitään syytä ajatella, että kritiikki olisi aiheellista, vaan kysymys oli sairaudesta, kverulatorisesta paranoiasta. Kaikki argumentit voidaan torpata sillä. Lapinlahden kunniaksi pitää mainita, että omassa lausunnossani kyllä sanottiin, että suhtauduin yksikköön kriittisesti, mutta että minun kritiikkiini oli annettu aihettakin. Karl Popper aikoinaan keksi, että teoria, joka selittää kaiken, ei selitä mitään ja tämä oli juuri sellainen.

Kävi ilmi, että joskus oli ajatuksena, että hullut paranevat kylvettämällä lämpimässä vedessä ja niinpä niitä sitten kylvetettiin siellä. Se panee miettimään, oliko kylvettäjä vai kylvetettävä harhaisempi. Se panee miettimään, että kun tieteen nimissä on tehty älyttömyyksiä, niin onko nykyinen hoitokäytäntökään oikea. Nykyään ryynien katsotaan olevan vastaus kaikkeen ja missä ihmiset kohtaavatkin puhumassa Mielenterveysongelmistaan, niin keskustelu pyörii niiden ympärillä. Siellä oli juuri esitys, jossa sisältönä oli juuri, että lääkkeet sitä ja lääkkeet tätä. Masennuslääkkeissä on fluoria, mikä on myrkkyä kilpirauhaselle, jonka vajaatoiminta tuottaa masennusoireita.

Punaisen ristin lippu ei ollut esteenä sille, etteikö pommikoneet olisivat pommittaneet rakennusta.

Sotavuosina sitten laitos joutui pommituksen kohteeksi. Eräskin potilaista soitteli huuliharppua ja vaikka pommit osuivat taloon, hän jatkoi soittamistaan. Vähän kuin Titanicin orkesteri.

Pienoismalli päärakennuksesta. Sitten, kun minä olen dementti, niin voisin leikkiä nukkekotia, joka olisi mielisairaala. Se on paljon kiinnostavampi ympäristö kuin normaalien ihmisten asuttama koti. Esittelemäni kauhujen käytävä oli siis edessä vasemmalla toisessa kerroksessa. Psykologit olivat kummallakin puolella kolmannessa. Takasiivessä tietääkseni oli syömishäiriöisiä. 

Museossa oli myös esillä anamneesi. Henkilö, jota anamneesi kuvasi, oli sulkeutunut. Sattumalta en tuntenut montaakaan sellaista, pikemminkin kaikki olivat pelureita. Pelurit, jotka välttivät tulemasta kuningattaren syömäksi. Siellä oli esillä myös potilaan tekemiä kruunuja. Olivatkohan ne ylilääkäriä varten. Jos olisin ollut käsistäni kätevä ja tuomittu sinne ikuisiksi ajoiksi, niin olisin ehkä itsekin askarrellut kruunun. Ulkopuoliset kuvittelisivat, että väkertäisin kruunua itselleni, mutta salassa tekisinkin sitä ylilääkärille. Ei potilas niin hullu ole, että itse kuvittelisi olevansa kuningatar.

 

Vuosi 2018 paketissa

Vuosi 2018 jää muistoihin lähinnä Itä-Suomeen tehdyistä reissuista ja kuinka oli metriset hanget, tai no, ehkä noin 85 cm paksut hanget. Lunta oli, joka tapauksessa, liikaa. Keskellä lumia kävin kauneimmassa Savossa ja sitten lumien sulettua Valamon luostarissa. Ihastuin luostariin ja ortodoksisuuteen, mitä tietysti himmentää se, etten usko Raamattuun ja pidän uskontoa hölynpölynä. Arvostan kuitenkin meditatiivista puolta ja hiljentymistä. Joskus, kun kirkot ovat auki, pakenen hälyä sinne istumaan hiljaisuudessa. Olen kai moderni henkinen ihminen, joka ajattelee, että uskonto on helvettiä pelkääville, kun taas henkisyys on niille, jotka ovat olleet helvetissä.

Savonlinnassa nautiskelin kalakukkoa munavoin kanssa.

Kesällä kiertelin Pohjanmaata ristiin rastiin. Rakastin hellettä, vaikka ihmiset lähinnä valittivat siitä. Kiersin läntisen Lapin ja kävin UNESCO:n maailmanperintökohteessa Aavasaksalla.

Kävin myös tutustumassa Ruotsin puolella Vittulajängän Pajalaan. Alkuvuodesta olin käynyt Irlannissa, josta tykkäsin oikein paljon, etenkin Belfastista.  Alec Hanhi sai minusta uuden ystävän. Toivottavasti jatkossa tulee lisää tietoa Alec Hanhesta tai jopa kuvia. Kuitenkin belfastilaiset olivat kritisoineet sitä, että rahaa pistettiin vesilinnulle tehtyyn patsaaseen. Minusta se on monta kertaa parempi kuin uppoava laiva. Jos joku oma sukulaiseni olisi ollut Titanicissa, niin se olisi tehnyt siitä mielenkiintoisen, mutta ei se nyt muuten ollut sen ihmeellisempi kuin Kuru-laivan uppoaminen.

Vuonna 2018 muisteltiin myös vuotta 1918 ja minä kävin sitä muistelemassa Tammisaaressa Dragsvikissa ja Lahden Hennalassa. Muitakin tilaisuuksia oli ollut, esimerkiksi Viipurissa, mutta Viipurissa minulla ei osallistuneetkaan sukulaiset sotaan. Ei myöskään Helsingissä tai vaikka Saarijärvellä, jossa oli muisteltu kanssa. Suomalaiset olivat erittäin jakautuneita, kun näihin tilaisuuksiin osallistui lähinnä moderni vasemmisto ja sitten taas oli toisia tilaisuuksia, joihin osallistui oikeisto. En tiedä, oliko näissä tilaisuuksissa ketään vasemmistolaista paikalla.  Vasemmistolaisista osalla oli sukulaisia väärällä puolen rintamalinjaa 1918. Minä sanon väärällä puolella, koska faktisesti sota ei alkanut siitä, että joukko siltasaarelaisia demariradikaaleja sytytti punaisen lyhdyn Paasitorniin, punaiset eivät faktisesti aloittaneet sisällissotaa silloin, vaan taistelut olivat jo alkaneet. Sen selittäminen, kenen syytä sodan alkaminen oikeasti oli, olikin vaikeampi kysymys. Aikalaisten näkökanta oli, että sotaan ajauduttiin.

Nyt sitten voidaan siirtyä heimosodista vaikenemiseen tänä vuonna.

Syksyllä kerkisin käymään vielä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla ja tykästyin etenkin Virtoihin. Vuosi päättyi matkaan häihin Vimpeliin ja vuosi vaihtui Tampereella. Edellisen kerran tragedit olivat paukkuneet reissullani Kuopiossa.

Vuodelle 2019 on jäänyt vähän ja se painottuu Pohjanmaalle ja aika moni noista kunnista, joista minulla ei ole geokätkölöytöjä on sellaisia, joissa en ole käynyt lainkaan tai ole käynyt lapsena. Ihan tarkoituksella jätin Petäjävedellä käynnin tähän vuoteen, koskapa siellä on UNESCOn maailmanperintökohde. En tiedä, olenko ollut jotenkin skarpimpi sellaisissa kunnissa, jossa en ole käynyt aiemmin koskaan, mutta tuntuu siltä, ettei mikään niistä ole ollut yhdentekevä, vaikka joskus tuntuu, että kirkonkylillä on geneerinen arkkitehtuuri, jota hallitsevat keskusliikkeet ja Osuuspankin räikeä kyltti.

Aiemmat postaukset


Vieraillut maat

How many countries I have been to. Visited Countries Map Maker
Visited 22 UN countries (11.3%) out of 193.
Make your own visited countries map.

ParisRio

ParisRio - Matka-aiheiset blogit kartalla. Yli 40 matkabloggaajan kirjoitukset maittain.