Browsing Tag

Tukholma

#PanoramaWorldFestival – sopiva syy piipahtaa Tukholmassa

#PanoramaWorldFestival, aopivankokoiset matkamessut Tukholmassa

Ruotsalaisetko ne osaavat.

Sähköpostiin tipahti kutsu. Aiemmilla messuilla  tapaamani ja tällä haavaa erittäin kiinnostavaa Teneriffaa esittelevä piste olisi mukana Panorama World Festival -messuilla.  Viestissä oli ilmainen rekisteröitymislinkki ja lupaus makupaloista ja kulttuurien ja kohde-esittelyistä.

Moinen Stockholmsmässan ja Älvsjö ei sanonut minulle mitään, mutta osoittautui kätevästi saavutettavaksi paikaksi. Vielä vähemmän pendeltåg.junalta kävelemistä kuin Pasilan asemalta Messukeskukseen. Ja kaikki ne pendelöintivehkeet sattuvat ajamaan juuri Älvsjön kautta ennen kuin rata haarautuu, joten edes minä en voinut muuta kuin päästä perille…

Aiemmin olin jo nauttinut mukavankokoisista, siis helposti sulavan annoksen tarjoilevista, messuista. Niistä voit lukea täältä. Tämänkertainen tapahtuma oli myös varsin kompakti – yksi helposti kierrettävä halli oli varattu matkailuun, ja menelläänoli myös antiikkimessuja ynnä muuta. Ei ehdi tulla ähky eikä väkimäärä huikaise!

 

 

ilmiselvää tai automaattista ei näilläkään messuilla ollut, että esittelijä olisi hanakasti ruvennut jututtamaan tai kyselemään messuvieraan kiinnostuksesta. Koska ilmoittautuminenkin oli ollut varsin mutkatonta, minulla ei roikkunut bloggaajapassin tapaista tunnistetta kaulassa. Ja kun oma-aloitteisena pohjoismaisena naisena ojensin käyntikorttini erääseen pöytään (ei kuvien esittämissä pisteissä), sain reaktiona: ”What is it?” Hei, eivätkö käyntikortit ole muodoltaan yleismaailmallisesti melko lailla toistensa kaltaisia? Jokseenkin helposti tunnistettavissa? Kuuluuko jotenkin odottaa, pyydetäänkö sitä? Olimme jo jutelleet ja olin ottanut vastaan messulahjat, joiden jakamiseen moni näyttikin keskittyvän.

 

#PanoramaWorldFestival, Tukholma 2/2018

#PanoramaWorldFestival, Tukholma

Kreikka tuntui olevan innostuneesti ja monipuolisesti edustettuna, ja suuren osan muusta ajasta kuin Kanarian saarten esittelypisteessä viettämästäni messupäivästä käytin siellä vaelteluun. Ihan olin hetken muualla kuin lumisateisessa +1 asteen Tukholmassa.

Nordic Deli AB:llä oli yksi ruotsalainen tuote, päällystetyt lakritsit, ja loput tuotteet sitten balsamicoa ja muuta herkkua. Ostin kasan välipalapatukoita, jotka oli tehty seesaminsiemenistä, hunajasta ja kuivatuista hedelmistä. Perinteistä evästä kauan ennen proteiinpatukoiden aikaa, syötävää, josta fyysisen työn tekijä sai energiaa.

 

Ja se paras.

Kanarian saarista muutamalla oli oma esittelypöytänsä, niin myös Teneriffalla, ja tapasin kutsujani. Sain jokusen vinkin ja rennon ”Teneriffalle muuttaminen on helppoa!” Mitäs menin kitisemään tästä kyllästyttävästä talvesta: kyllä siihen ratkaisu löytyy… No joo, lentoliput on huhtikuun alkuun, myös paluulippu. Vielä.

Onkos sinulla vinkkiä, jonka talveen kyllästyneelle haluaisit jakaa?

Hallwylin museo Tukhomassa

Hallwylska, Tukholma

Käytin Viking Linen lahjakortin ja käväisin päiväretkellä Tukholmassa. Reissusisko llöysi Hallwylin museon, ja sepä oli mielenkiintloinen kohde.

Kauniita, vanhoja huoneita; ei liian iso (vain posliinihuoneessa tuli ähky); herkkupaloja elokuvan ystäville. Ainakin Viking Linen saapumissatamasta tuonne kävelee mainiosti, vaikkei aamulla pitäisi kiirettä.

Hallwylin museo, Tukholma

Hallwylin museo, Tukholma

Jokaisessa huoneessa oli sivun mittainen esittelylehti. Siinä kerrottiin ylimalkaan esim. seinäpaneeline puulajeista. Jossain intarsiakoristelussa oli käytetty 42 puulajia! Esittely oli ruotsiksi ja englanniksi.

Kotisivuja voi lukea monella kielellä, mutta voi surku, ainakin suomenkielisessä pohjassa on taidettu turvautua konekäännökseen! Hei, minut voi palkata viimeistelemään kieliasun. Ottakaapa yhteyttä, jooko.

Puku lainassa Ruotsin elokuvainstituutilta. Mustavalkofilmi pohjautui kansanlauluun.

Kengät oheiseen pukuun. Elokuvan puvustusta.

Maaliskuulle saakka on näyttely Bergmanin elokuvista, naisten rooleista ja asuista niissä.

Vaihtuva näyttely, Naisten roolit ja asut Bergmanin elokuvissa

Fannyn ja Alexanderin maailmaan pääsee Hallwylin museon Bergman-näyttelyssä.

Museo on maksuton, mutta jos haluaa audio-opastuksen, siitä pitää pulittaa 40 kruunua.  En kokeillut sitä, joten en tiedä, olisiko se ollut paljon yksityiskohtaisempi.

Kysyin kuvaus- ja julkaisuluvan, ja vastaus oli luonteva ”Naturligtvis!”, Jätin korttinikin, mutta todella oli mutkaton tuntu sopia jutusta noin vain kiertelyn lomassa. Sen kummempia varmistuksia täällä ei tarvittu.

Yhden huoneen ikkunat pullonpohjia! Hallwylin museo, Tukholma

Hallwylin museo, Tukholma

Oletko sinä käynyt Hamngatan 4:ssä? Tai olisiko museosuositusta Tukholmaan? Fotografiska ja keskiaikamuseo ovat listallani jo rastittuja, ja Twitterissä sain vinkin Nobel-museosta. Millainen se on? Mitä pidit?

Suutari pysyköön lestissään…

…taikka toisin sanoen Popo-Anna Viikkarilla. Ajatus oli vakaa aamukahvilla tänään, kun Viking Linen M/S Gabriella läheni Tukholmaa.

Arvaatko värin perustella, kuka tekee kahvin Vikin Linelle? Melkein kirjaimellinen litra aamupalalla kului...

Arvaatko värin perustella, kuka tekee kahvin Viking Linelle? Melkein kirjaimellinen litra aamupalalla kului…

Äskettäin matkailin toisen yhtiön laivalla – juttu tulossa – ja kun keittimessä oli merkkiä, jota en osta yleensä edes kotiin, vaikken arjessa juuri kahvilla kikkaile, ihmettelin aamiaisella, mistä minä näille oikein maksan.

Niinpä tänä aamuna kysäisin tarjoilijalta, muistiko hän, kuka toimittaa heille automaatin kyljessä mainitun luomukahvin. Ystävällinen herra kipaisi hakemaan pari pakettia näytille. Olisi pitänyt tajuta reagoida ja pyytää kuva! En olisi arvannutkaan, että valkeaa pakettia kiertää punaisen laivayhtiön teksti ja paahtimo näyttää siis toimittavan oman kahvin kokonaan. ”Se ruotsalainen”, kuului vastaus, ja väri toimi siis tunnisteena. Löfberg, olisi pitänyt jo mausta olla kyselemättä varma.

Hihittelin aika lailla, kun varustamon lahjakortti tuli syyspuoleen, kun minulla oli vuodenpää. Kun tammikuussa vinoilin, että tuopillisen hinnalla köyhäkin matkustaa (risteily 4, bussiliput 3 eur silloin), niin nytpä oli risteily 3 ja bussiliput euron suuntaansa, kiitos Savonlinjan.

 

Vaikka otsake pulpahti hakematta mieleen, kun kupposta aamusella ryystin, mietin saman tien, että sehän on ihan hassu ajatus. Mitä siitäkään tulisi, ettei kukaan ikinä kokeilisi mitään uutta? Kaikki pysyisivät kiltisti ja tyytyväisinä kotona, niinkö? Kai moinen nitistäisi uteliaisuuden, vai mitä. Kyllä kokeilunhalua pitää olla.

Olen siis kuljeksinut päivän Tukholmassa ja siitä seuraavissa jutuissa lisää. Tulevaa matkailuvuotta vartenkin versoi tuumia.

Risteilyn ajankohta sattui hyvään saumaan, sillä Gabriellan kaupassa oli kumpanakin iltana samppanjamaistiaiset. Aidon maakunnan juomaa, laivan Charles Heidsieckiä kahdella eurolla lasi. Että menee täällä muutakin kuin kahvia.

Charles Heidsieck -samppanja on toinen hyvä syy risteillä Viking Linella, toteaa nimimerkki vannoutunut fani.

Charles Heidsieck -samppanja on toinen hyvä syy risteillä Viking Linella, toteaa nimimerkki vannoutunut fani.

 

Onko sinulla suosikkipaahtimoa tai -kahvimerkkiä? Missä olet saanut parasta kahvia ikinä? Tykkäätkö turkkilaisesta, kreikkalaisesta tai tilaatko Italiassa espresson, kun aamukahviaika on ohi? Entä oletko juonut kaak-kahvia? Nimi ja ohje jostain lapsuuden kirjasta, olisiko ollut Wolfgang Ecken Perry Clifton -sarjaa. Alkuperäiseen tuli kahvia, kaakaojauhetta ja jääkuutioita, jotka oli tehty vaniljasokerilla maustetusta vedestä. Minun kahvissani oli lusikallinen kaakaojauhtta ja kermaa. Se oli se aamun neljäs yhtä soittoa.

Marraskuun aurinkoa Tukholmassa | #matkailumaanantai

Kuuden euron risteily Tukholmaan… Laivalla käydystä koulutuksesta saamani lahjakortti antoi yhden näkökulman siihen, että jokainen voi matkustaa ainakin vähän. Lähdimme matkaan Reissusiskon kanssa, ystäväni, joka vei minut ensimmäisen kerran Tallinnaan ja jonka kanssa kävimme Lontoossa.

Matka oli Viking Linella, joten satama oli tuttu ja määritti tällä kertaa matkaohjelmaa. Kävimme Fotografiskassa, jota olin kuullut kehuttavan, enkä ollenkaan suotta.

Aikatauluihimme sopi niin maanantai- kuin tiistailähtökin, ja viihdetarjontaa tutkittuamme päädyimme Gabriellalle. Emmekä suostuneet pulittamaan lähtöselvityksen ehdottamaa kaksikymppistä korotuksesta ikkunahyttiin. Kertokaas kokeneemmat, mitä ikkunalla tekee pimeässä illassa… Paljonko siellä hytissäkään sitten aikaansa viettää, kun on musiikkia ja uuniperunaa illalla, meriaamiainen ja ulos kaupunkiin aamulla.

Onko tällainen auringonpaiste muka mahdollista marraskuussa? No on se tänä vuonna Suomessakin nähty, eikä tämäkään ollut Tukholmaa kummempi etelänloma.

Onko tällainen auringonpaiste ja sininen taivas muka mahdollista marraskuussa? No on se tänä vuonna Suomessakin nähty, eikä tämäkään ollut Tukholmaa kummempi etelänloma.

Se valokuvataiteen museo ihan muutaman askelen päässä Viikkarin ja Birkan terminaaleista ennen kuin edes Gamla staniin ehtii on tullut tähän saakka sivuutettua. Vaan kannatti ehdottomasti käydä. Sisäänpääsy 120 kruunua, alennuslippu 90, ja tämänkertaiset näyttelyt kiinnostavia ja koskettavia.

Koetin kovasti somessa kysellä Fotografiskan kanavilta, käykö vastaanotossa suomalainen Visa Electron tai voiko peräti maksaa euroilla, kuten (sijainnin vuoksi käytännöllisesti?) jollakin terminaalin läheisellä ravintolalaivalla olen kahvini maksanut, vaikka kruunuja saakin takaisiin. Meillä kun ei ollut juuri ostoksia aikeissamme, olisi voinut jättää kruunut tarpeettomina vaihtamatta. Automaatin tiedän vasta kauempana. Olin hyvin pettynyt Fotografiskan sometaitoihin, kun ei kuulunut pihaustakaan. Lakkasin palattuani seuraamasta sitä, ja pienen laivan infossa vaihdetun summan saattoi onneksi käyttää Gabriellalla kotimatkalla.

Martin Schoellerin Up Close -muotokuvanäyttely on avoinna helmikuun alkupuolelle saakka. Siinä tutkistellaan kasvoja mielenkiintoisesti, ja myös kaltaiseni ei niin visuaalinen ihminen jaksaa viihtyä. Keskustelua syntyy Reissusiskon kanssa niin ilmerypyistä, suurennoksista, asettelusta kuin luonnollisuudestakin.

Lehtikuvaaja  Magnus Wennmanin Där barnen sover oli vielä paljon koskettavampi. Valokuvataiteesta kiinnostunut matkaseurani opasti, että lehtikuvaajien töitä kannattaa katsella. Minullakin heräsi paljon ajatuksia viattomuuden ja kovien kokemisen yhdistelmästä ja sen luomasta herkkyydestä. Kuvat kun eivät ole perinteisistä Melukylän lapsista vaan pakolaispienokaisista. Näyttelyn taustalla soivat ruotsinkieliset kehtolaulut, tai siltä ne kuulostivat, vaikken ennestään tuntenut, ja mukana pyörii video lasten kommentteineen. Där barnen sover on avoinna tammikuun 24:een.

Me piipahdimme vielä yläkerrassa Höstsalongen-näyttelyssä ennen kuin jatkoimme matkaa vanhaankaupunkiin. Siinäpä sitä useimmiten tulee pyörityksi, vaikka Tukholmassa olisi niin paljon muutakin nähtävää! Päivätuntien perilläolon sijaan tekisi joskus mieleni viipyä siellä enemmän, ja to do -listalla on kaikenmoisia houkutuksia ranskalaisesta lettukahvilasta alkaen.

Harvassa paikassa näkee enää vanhoja kauniita puhelinkoppeja. Tukholma, Gamla stan

Harvassa paikassa näkee enää vanhoja kauniita puhelinkoppeja. Tukholma, Gamla stan

Kuka teistä tietää, onko vihreä tyypillinen puhelinkopin väri Tukholmassa? Lapsuudestani muistelen, että Oulussa tämänmalliset olivat puuosiltaan vaaleanpunaisia, ja ne modernimmat metalliset harmaita. Lontoossa huomasin joidenkin puhelinkoppien seinässä mainostettavan ilmaista WiFiä. Aika hauska idea, vai mitä? Mitä käyttötarkoituksia olette näillä nähneet maailmalla matkatessanne? Missä vielä on yleisöpuhelimia tänä kännykkäaikana?

Mitä sinulla on tapana puuhata Tukholmassa? Käytkö jossain vakikohteessa?

Viikon päästä #matkailumaanantaissa on kaksi vaihtoehtoa. A.  Kirjoitan teemasta miksi matkustan ja pohdin toistuvasti kuulemaamme ajatusta matkailusta pakenemisena. B. Tai arvailen ruokapostauksen näkökulmia: mitä kertoa suomalaisesta ruoasta tänne tulijoille, pohjoisista mauista ja mitä ne ovat, loimulohtako, Kummasta te haluaisitte lukea ensin?