Browsing Tag

Teneriffa

Matkavuosi 2018

Vielä yksi matka odottaa puolentoista viikon päässä, Se sekä päättää kuluvan matkavuoden että aloittaa uuden, ja mitäpä muuta se olisikaan kuin jazzia Helsingissä. Kotimaanmatkailua, lähimatkailua parin tunnin bussimatkan päässä, jazzmatkablogin teemamatkailua.

Mutta mitäs kaikkea vuoteen kuului? Poimin jokusen muiston:

 

Kirsikkajuhlat Bulgarian Kyustendilissa täyttivät yhden unelman.

Uusi maa listalla oli Bulgaria! Siinä missä olen aina haaveillut kirsikkamatkasta kukinta-aikaan Japaniin (ja kävin tutustumassa Roihuvuoren hanamiin ja asuin ensimmäistä kertaa Myö-hostellissa), satokauden juhla Kyustendilissa oli kyllä riemastuttava kokemus.

Kaikki bulgarialaisetkaan eivät tunnu tietävän kirsikkajuhlista, ja jos haluaa jonnekin, mikä on autenttista vailla liikoja ryntäileviä turistilaumoja ja tykkää joko katsella tai syödä tuoreita kirsikoita, tuo on mainio kohde! Voisin mennä uudestaan, mutta kun kirsikkajuhla usein asettuu juhannuksen tietämiin kesäkussa, aina en pääse.

Talvella 2017 kuljin tipuaskelin hiekoittamattomia polkuja ja sain hillittömän pakko päästä pois täältä -kohtauksen. Julistin kavereille, että jos vielä seuraa vana  talvena  asun Suomessa, minut saa hirttää. Kaverit ilmoittivat oitis, että köysi on ostettava itse…

No, ikävä kyllä asun yhä Suomessa talvella 2018. Miksi en asu Teneriffalla -tauti on kroonistunut, ja huhtikuussa hankkimani valohoito vain lisäsi kaipuuta.

Nowegianin suora menolento oli edullinen, ja vielä edullisemmaksi tuli paluu Barcelonan kautta. Sehän oli kotimaan lento saarelta mantereelle ja maksoi hiluja…

Asuin ihan mielettömän kivassa hostellissa Coasta Adejessa. Täytyypä muistaa jakaa se muisto vaikka tammikuun tarinoissa. Popot pogoillen täyttää viisi, joten koko kuukausi juhlitaan jutuilla!

Costa Adeje Teneriffalla – arvatkaa, kaipaanko sinne lumessa, pakkasessa ja pimeydessä.

Muuten sitten taisikin olla tavallisen tasaista – tuttuja Tukholmaa, Tallinnaa, Helsinkiä ja Turkua.

 

Turussa laivahostelli Bore on vakiasumukseni.

 

Vuoden ruokamuistoja on ehdottomasti viiden lajin lounas risteilyalus Costa Magicalla.

Toki tuttuihinkin kuvioihin mahtui uusia pieniä juttuja. Kävin tutustumassa risteilyalukseen, sellaiseen, joka tekee vähän muita kuin päiväretkiä naapuriin. Kokeilin Airbnb-majoitusta. Ja kävin matkailutapahtumassa kotoisten Helsingin Matkamessujen lisäksi.

Alkuvuosi 2019 pitäisi sitten malttaa säästää kesän Kanadan-matkaa varten. Jospa Matkamessuilta vaikka löytyisi kivat lennot.

#PanoramaWorldFestival – sopiva syy piipahtaa Tukholmassa

#PanoramaWorldFestival, aopivankokoiset matkamessut Tukholmassa

Ruotsalaisetko ne osaavat.

Sähköpostiin tipahti kutsu. Aiemmilla messuilla  tapaamani ja tällä haavaa erittäin kiinnostavaa Teneriffaa esittelevä piste olisi mukana Panorama World Festival -messuilla.  Viestissä oli ilmainen rekisteröitymislinkki ja lupaus makupaloista ja kulttuurien ja kohde-esittelyistä.

Moinen Stockholmsmässan ja Älvsjö ei sanonut minulle mitään, mutta osoittautui kätevästi saavutettavaksi paikaksi. Vielä vähemmän pendeltåg.junalta kävelemistä kuin Pasilan asemalta Messukeskukseen. Ja kaikki ne pendelöintivehkeet sattuvat ajamaan juuri Älvsjön kautta ennen kuin rata haarautuu, joten edes minä en voinut muuta kuin päästä perille…

Aiemmin olin jo nauttinut mukavankokoisista, siis helposti sulavan annoksen tarjoilevista, messuista. Niistä voit lukea täältä. Tämänkertainen tapahtuma oli myös varsin kompakti – yksi helposti kierrettävä halli oli varattu matkailuun, ja menelläänoli myös antiikkimessuja ynnä muuta. Ei ehdi tulla ähky eikä väkimäärä huikaise!

 

 

ilmiselvää tai automaattista ei näilläkään messuilla ollut, että esittelijä olisi hanakasti ruvennut jututtamaan tai kyselemään messuvieraan kiinnostuksesta. Koska ilmoittautuminenkin oli ollut varsin mutkatonta, minulla ei roikkunut bloggaajapassin tapaista tunnistetta kaulassa. Ja kun oma-aloitteisena pohjoismaisena naisena ojensin käyntikorttini erääseen pöytään (ei kuvien esittämissä pisteissä), sain reaktiona: ”What is it?” Hei, eivätkö käyntikortit ole muodoltaan yleismaailmallisesti melko lailla toistensa kaltaisia? Jokseenkin helposti tunnistettavissa? Kuuluuko jotenkin odottaa, pyydetäänkö sitä? Olimme jo jutelleet ja olin ottanut vastaan messulahjat, joiden jakamiseen moni näyttikin keskittyvän.

 

#PanoramaWorldFestival, Tukholma 2/2018

#PanoramaWorldFestival, Tukholma

Kreikka tuntui olevan innostuneesti ja monipuolisesti edustettuna, ja suuren osan muusta ajasta kuin Kanarian saarten esittelypisteessä viettämästäni messupäivästä käytin siellä vaelteluun. Ihan olin hetken muualla kuin lumisateisessa +1 asteen Tukholmassa.

Nordic Deli AB:llä oli yksi ruotsalainen tuote, päällystetyt lakritsit, ja loput tuotteet sitten balsamicoa ja muuta herkkua. Ostin kasan välipalapatukoita, jotka oli tehty seesaminsiemenistä, hunajasta ja kuivatuista hedelmistä. Perinteistä evästä kauan ennen proteiinpatukoiden aikaa, syötävää, josta fyysisen työn tekijä sai energiaa.

 

Ja se paras.

Kanarian saarista muutamalla oli oma esittelypöytänsä, niin myös Teneriffalla, ja tapasin kutsujani. Sain jokusen vinkin ja rennon ”Teneriffalle muuttaminen on helppoa!” Mitäs menin kitisemään tästä kyllästyttävästä talvesta: kyllä siihen ratkaisu löytyy… No joo, lentoliput on huhtikuun alkuun, myös paluulippu. Vielä.

Onkos sinulla vinkkiä, jonka talveen kyllästyneelle haluaisit jakaa?

Matkabloggaajan kirjasto

Rantapallo ilmoitteli taannoin, että lähettäisi halukkaille bloggaajilleen vielä jäljellä olevia retkeilyoppaita. Kahdesta Kanarian saaresta Teneriffa oli toinen, toinen Karttakeskuksen vaellusopas oli Gran Canarialta.

Ilmoittelin sitten, että ainakin Teneriffa kiinnostaisi, ja lupasivat lähettää sen. Siis täh, sille sanotaan, että saa ilmaisia kirjoja, eikä se suinkaan pyydä toimittamaan kymmentä kappaletta jokaista. Bloggaushemmottelusta on ilmeisesti jotain oivaltamatta… No, ainakin se koettaa olla olematta ahne.

Teneriffa on siitä mukava saari, että se on melkein pienoiskokoinen maapallo. Liki kaikki ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeet tavataan siellä.

Olen heitellyt lunipalloja Teidellä kesävaatteissa, liottanut varpaita meressä golfkohteessa,ihmetellyt retkellä elokuvaan päässeitä kuun maisemia ja syönyt pikkuruisen kylän ravintolassa, mihin ei heitetty sisään ennen kuin oli tarpeeksi kauan silittänyt mainoslampun alla nukkuvaa kissaa…

Sinne voisi mennä uudestaan.

Lähiaikoina kerron teille, mitkä maat olen jo bongannut. Kahvikupillinen tms. riittää, eikö.