Browsing Tag

Tallinna

Aamukahvit Tallinnassa

Nuorenakaan en ollut niitä tyyppejä, jotka hurauttavat kavereille iltakahville sadan kilometrin päähän. Tai no, en varsinkaan nuorena. Eihän mulla ollut edes kotiintuloaikoja, kun en ikinä käynyt missään, vaan nökötin kotona nokka kirjassa…

Sittemmin olen päätynyt tähän, että puoliksi pakattu reppu nököttää aina odotamassa seuraavan reissun täydennyksiä, ja vaikka ensi kesän isoa matkaa varten pihtaillessa ei kummoisia Euroopan-kiertueita nyt tehdä, syksy on tosiaankin ollut risteilysyksy.

Kahvila osoitteessa Lootsi 10, Tallinna, osoittauti viehättäväksi

Reissusisko varasi meille sellaisen helpon marraskuuhun passselin piristyksen, ja kävimme Matkapoikien bussikyydein Tallinnassa Europalla. 22 tunnin risteilyn aikana pääsi aamulla vähäksi aikaa maihin, ja vaikka kuuntelimme bändiä myöhään, heräsimme ajoissa käydäksemme kaupungilla kahvilla ja kaupassa.

Kochi Kohvituba, Lootsi 10, Tallinna

 

Sisustus oli viehko, ja tarjolla olisi ollut vaikka mitä herkkuja. Tuore kahvi tuotiin pöytään, joten mitään tuntikausia kannussa virunutta sumppia ei tarvitse pelätä saavansa. Näyttipä tarjolla olevan myös kiluleib. Tätä herkkua haluan vielä maistaa, ja nyt tiedän, että tuosta sitä ainakin saa. Harmi sinänsä, etten aamutuimaan saa oikein kalaa syödyksi, vaikka muutoin se maittaa hyvinkin. Toisen kerran sitten, johan tuossa black friday -alesta pari Tallinnan-matkaa varasin…

Lähistöllä näytti olevan monenmoista kiintoisaa tutkittavaa: sisustuskauppa, josta oli kulku kahvilaankin; panimoravintola ja mitä kaikkea.

Kochi Aidad Kohvituballa on loistava sijainti aivan D-terminaalin lähellä satamassa. Viehättävä paikka, myös tilaa istuskella ulkona. Sisustustavaroita en käynyt kurkkimassa. Hyvin ehtii poiketa kahvilassa, vaikka maissaoloaika ei olisi pitkä. Tai jos haluaa herkkutauon juuri ennen lähtöä.

Lisää esim. täältä.

Aurinkoinen shoppailupäivä Tallinnassa

Nyt on pogoilevilla popoilla päiväreppu! Pistäydyin vanhankaupungin hattukaupassa.

 

Toukokuun ensimmäisenä Tallinnassa useimmat kaupat ja ravintolat ovat avoinna, vaikka päivää jotenkin juhlitaan ja esim. posti näytti olevan suljettuna. Minä kokeilin uutta laivakyytiä päiväretkelle, ja ohjelmassa oli shoppailu, herkku, shoppailu, herkku, shoppailu…

 

Useamman kerran on sattunut aika harmaat oltavat, mutta nyt oli aurinkoista ja saatoin nauttia kuljailusta pitkin kaupunkia.

Vanhankaupungin kaunis arkkiterhtuuri kiehtoo joka kerta.

Harmikseni en päässyt Balloon Tallinn -retkelle katselemaan kaupunkia yläilmoista. Se ei sinä päivänä lentänyt, olisiko tuulta ollut liikaa? No, ensi kerralla!

 

 

Ensi kertaa Maaisasmokk kohvikissa! Kuuma suklaa on maineensa mukainen herkku, ja näyteikkunoiden edessä vieraähtäisi tovi jos toinenkin.

 

Herkuttteluosuus kattoi pikkukupposen kuumaa suklaata Maiasmokk-kahvilassa. Se on Tallinnan vanhin, ja on mukava huomata, että taso säilyy, vaikka suosiota on. Ettei siis bisneksellä aleta keplotella. (Vertailuna: Minua harmittaa, kun esim. suotitun kirjailijan myöhemmät teokset saattavat maistua siltä, että toisen kirjoittajan tekstinä sitä ei olisi julkaistu. Kun pelkkä nimi myy, hutaisutkin käyvät kaupaksi. Surku sinänsä!)

Kuinkahan monesta blogista olen jo lukenut Maiasmokkin kuumasta kaakaosta? Nyt maistoin, ja se on kuin sulaa suklaata. Paksua kuin mikä ja niin makeaa, että minunkinlaiselleni harkkukertulle pieni kolmen euron kupillinen oli riittämiin.

Olutherkut ovat ehdoton osa Tallinnan-matkailua. Talvihattu ja kesäterassi. Olde Hansa.

Vanhankaupungin vakipaikkojani on Olde Hansa. Tällä kertaa maistelin tummaa hunajaolutta. Vaikka edellisviikonloppuna oli sekä Suomessa että Tallinnassa ollut lumista, terassikauden sai sentään toukokuun alusta auki…

Shoppailuun kuului sitten päiväreppu ja vähän kosmetiikkaa. Ihme kyllä yhdetkään kengät eivät tällä kertaa lähteneet mukaan. Sovitin paria Janitan kenkiä, mutta toetesin sitten, että miksi niitä tuolta asti kantamaan. (Muinoin kun Oulussa sukulainen kerskui, miten oli lapselle ostanut kengät ihan Tukholmasta saakka, löytyi niiden pohjasta leima: Åströmin kenkätehdas, Oulu.)

Repun lisäksi ostin hattukaupasta pashminan. Liikkeen Facebook-sivut tässä.

Kosmetiikkaostokseni eivät olleet sen edullisempia kuin Suomessakaan, vaan olipahan mukava nauttia siitä, että oli vapaapäivä ja kerrankin sekä aikaa että rahaa luuhata ympäriinsä ja shoppailla.

Matkan Helsingistä Tallinnaan taitoin Viking Linen FSTR-aluksella. Seuraavassa jutussa tunnelmia siitä.

 

Mikä on sinun mieliherkkusi Tallinnassa? Tai haluatko jakaa ostosvinkkisi?

 

Kätevä kyyti Tallinnaan

Kun varasin syksyisen risteilyaiheisen #matkachat-tviittailun jälkeen lahjakoodilla päiväristeilyn Tallinnaan, enpä arvannutkaan, että ensikokemukseni Superstar-aluksella jäisi viimeiseksi. Uutta Megastaria tiesin odotella, mutta Superstarin loppuvuodesta 2015 tapahtunut omistajanvaihdos ja se, että laiva muuttaisi nimensä ja maisemansa Tallinnan-reitiltä Kyprokselle oli mennyt uutisista ohi.

Tallink Siljan kanta-asiakaskortti minulla kyllä on, millä lie risteilyllä olen sen matkan aikana napannut, kun sattuivat aulassa markkinoimaan. Pistetiedote vilkutteli pitkään (lohduttavaa?) ilmoitusta, että lähikuukausina olisi nolla pistettä vanhenemassa. Pari muuta yhtiötä tarjosi risteilyjä jopa kymmenesosalla valkokylkien hinnoista, joten miksi pulittamaan pelkästä kyydistä kummoisia summia. Ja mitä eroa laivoissa muka olisi maksaakseni kymppikaupalla ajelusta Tallinnaan? Kun ratkaisevaa on kulkuneuvo eikä varustus, varsinkaan parin tunnin menossa. En oikein osaa orientoitua näihin kuluta laivalla -matkoihin.

Tuona päivänä olimme menossa kahden vuoden jälkeen päiväreissulle Kauko Kirahvin kanssa. Edellinen Tallinnan-matkamme oli ollut hotelliloma ja nyt piti päästä ostoksille taas. Sovimme aamiaisesta laivassa ja aikaisesta lähdöstä.

Aamukyyti hoitui Tallink Starilla. Kokeilin ensimmäistä kertaa lähtöselvitystä automaatilla, ja minä kyllä sain lippuni puhelimeen, mutta sekosin siinä, miten kaverin laiva-avain järjestyisi. Olin saanut varausvahvistuksen omaan sähköpostiini, ja olisikin hyvä, jos voisi valita mahdollisuuden lähettää se eri meiliosoitteisiin kun on useampi lähtijä. Tätähän jotkin bussiyhtiöiden verkkokaupat tarjoavat. Perinteiseen tapaan asiakaspalvelukolossa järjestyi. Sain somessa jälkeenpäin ihmetellessäni vielä lisäapua, ja sivustolla on tällaista tietoa lähtöselvityksestä.

Aamupala oli ok, vaikka arkisen kahvimerkin huomatessani (en osta sitä kotiinkaan) kysyin kyllä, mistä minä näille oikein maksan (kerroin sen kilpailijallekin tässä postauksessa). Koska erikoisaamiaista oli tarjolla vain viikonloppuna, siirryimme toisaalle nauttimaan juhlakuplivat. Niitä sentään arkenakin aamusella myytiin (kello ei tainnut olla 9). Hakuhötäkässä unohdin tiskille Club One -korttini, ja kohta kaikui kuulutus, että minulle on asiaa laivan infossa. Kortti oli viety sinne. Istuin tosin paljon lähempänä kassaa kuin infoa, ja sen palauttaminen pöytään olisi säästänyt henkilökunnankin askelet. Mutta eihän sitä kaikkien naamoja muista tai selkäpuolia varksinkaan.

Suunnitellut ostokset kaverille, pilvinen kiertelypäivä Tallinnassa, ja jostain kumman syystä olin niin yhteisissä lomapäivätunnelmissa, etten ottanut monta kuvaakaan. Mutta käykää herkuttelemassa Kadriorgin puiston kahvilassa. Se on ihana lounas- ja herkkupaikka. Olen käynyt siellä kahdesti. Katharinenthalin kotisivut englanniksi tässä.

Herkullisen, tiiviinmehevän katkarapuleivän ääressä päivän tunnelmia purkaessa ja jutellessa palasimme Helsinkiin. Superstarille en kotiutunut senkään vertaa; kyllä oli työlääntuntuista löytää karkkikauppaan! Monen suosikki laiva silti tuntuu olevan. Ja tuo monta vuoroa päivässä ajava näppärä kyyti Tallinnaan on mainio juttu.

Superstarin katkarapuleipä illallsena paluumatkalla #miljoonatapaaristeillä

Superstarin katkarapuleipä illallsena paluumatkalla #miljoonatapaaristeillä

Sushilaiva Silja Symphony pitäisi myös maistella. Serenadella ei sushiravintolaa ole. Niin aivan! Parina päivänä Matkamessuilta lähtiessäni tuli lahjakortti käteen portaiden päädyssä. Toivottavasti saavat yleisön käyttämään niitä. Ja näyttäähän tuo Rantapallon blogisivullakin paraikaa Matti Jämsénin Nordic menuta mainostavan.

Suvussani on muuten menneiden polvien takaa norjalainen meripoika nimeltä Jämsen. Nimi muuttui myöhemmin Suomessa Jämsäksi. Tarinasta on myös kerskaileva versio, jonka mukaan kyseessä olis ollut ihan kapteeni, mutta tokkopa vain, vaikka merikaupunki Oulun tervasatama tunnettu olikin jo kauan sitten. No, tämä mielleyhtymä ei liity mitenkään kokkiin.

Olisin muuten halunnut sirotella jutun kuvitukseksi Tallink Siljan kuvanpankista isot laivat. Mutta olivat liian isoja mahtuakseen  blogialustan mediasäilöön! Enkä osannut ruveta kutistamaan niitä. Sivuston mediavälilehdellä on laivayhtiön kuvapankin linkki ja yhteystiedot.

Ja kyllä minuakin hippoiluttaa varata muutama Tallinkin-risteily: kokeilla upouutta Megastaria ja mennä joskus Tukholmaan – laiva saapuu eri kohtaan kuin Viking Line, joten kaupungista näkisi uusia puolia. Ja taitaa vielä olla Tukholman satamassa nyt uusi paikka, jos oikein ymmärsin.Niin että #miljoonatapaaristeillä voisi sisältää ainakin vielä pari uutta laivaa, joiden kansia pogoilevat popot eivät toistaiseksi ole kuluttaneet.

Mitä sanotte, kannattaisiko Tallink Siljalla Tukholmaan lähteä Turusta vai Helsingistä? Miksi? Ja käytätkö sinä pisteesi hyttiluokan korotuksiin vai mihin ne on kätevintä upottaa?

 

Eesti Lastenkirjanduse keskus on mukava käyntikohde Tallinnassa

Eesti Lastenkirjanduse Keskus, Pikk 73, on käymisen arvoinen

Eesti Lastenkirjanduse Keskus, Pikk 73, on käymisen arvoinen

Suloisesti sisustetussa Eestin lastenkirjallisuuden keskuksessa on kirjasto ja näyttelytiloja.

Suloisesti sisustetussa Eestin lastenkirjallisuuden keskuksessa on kirjasto ja näyttelytiloja.

ELK, Pikk 73

ELK, Pikk 73

Etsi kirjan kuvitusta vastaava tuoli!

Etsi kirjan kuvitusta vastaava tuoli!

Keskuksessa on 40 rilaista jakkaraa.

Keskuksessa on 40 erilaista jakkaraa.

Jos olet Tallinnan vanhassakaupungissa, pistäydy Pikk-kadulla Eestin lastenkirjalliuuden keskuksessa. Kotisivut ovat englanniksi ja eestiksi.

Keskuksessa on yleinen kirjasto ja näyttelytila, ja sellaisena se poikkeaa vaikkapa Tampereella toimivasta Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutista. Koska olen kirjahullu ja tykkään luuhata kirjastoissa ja kirjakaupoissa  pitkin matkaa, tämä oli oiva kohde minulle, vaikkei perhematkailu muuten niin kosketakaan.

Keskuksessa käy paljon ryhmiä. Hauska piirre on, että talon 40 jakkaraa on koristeltu kuvituksin. Lapsi saattaa vaikkapa saada kirjan käteensä ja tehtäväkseen etsiä tuoli, jossa on sama kuva.

Kakssikerroksisessa rakennuksessa on jonkin verran portaita kavuttavana. Rattaiden kanssa tai muuten esteettömyyttä tarvitsevalle se ei ole helpoin mahdollinen paikka.

Aulassa on pieni myymälä, ja opastusta saa englanniksi.

Tunnelma on suloinen. Kävin keskuksessa kaksi kertaa keväällä, ja toukokuussa yllätykseksi tuli lisämauste, kun joku soittiyläkerrassa pianoa… hetkinen, oliko siellä jopa flyygeli!

Jos siis kaipaat syyslomatekemistä tai Tallinnan-retkesi osuu sadepäivään, tässä on mukava vaihtoehto. Seuraatko sinä, mitä nuorisokirjallisuudessa tapahtuu? Joko olet käynyt Eesti Lastenkirjanduse Keskuksessa tai haluaisitko poiketa siellä?