Browsing Tag

Sopot

Kolme uutta maata reissuvuonna 2017 | #IGTT

Kerrankin jotain muuta kuin päivän bussiretkiä kotimaassa! Tuttavat alkoivat jo kysellä, olenko rauhoittunut, kun sattuivat näkemään minut paikkakunnalla.

Vilkkaanpuoleinen 2017 toi tuttujen Tukholman ja Tallinnan sekä ennen käytyjen Lontoon ja Ranskan lisäksi listaan kolme maata, joissa en ollut ennen vieraillut. Olen kaukana maabongauksesta. Vaikka käytyjä kohteita jollain lailla tulenkin listanneekai, ajatus on aina pikemminkin, että maapallo on koti, eikä niillä rajoilla niin…

Koontipostausta olen siis säästellyt tähän IGTravelThursday-kirjoitukseen asti. Kirjoitusten idea on jakaa matkailoa ja-tietoa ja kuvittaa juttu Instagram-kuvin. Tammikuun teema on #reissuvuosi2017, ja tempausta vetävät Travellover ja Vagabonda.

Norja

Makea ruskea herajuusto (vuohen) on tunnettu norjalaisherkku.

Rakas Norwegian, tuo suosikkilentoyhtiöni, vei minut kesäkuussa Osloon. Ostin Norwegianin kautta myös majoituksen, ja mukavan hostellin dormista löytyi selänsija kolmeksi yöksi alle satasella. Eikö se Norja niin kallis ollutkaan kuin pelkäsin? Koska perusolemisesta ei tarvinnut pulittaa tuon enempää, elin herroiksi nauttimalla myös muutaman ravintola-aterian. Tarinoita varastossa ensitunnelmien lisäksi.

Kantapaikka. Vespa og Humla oli pienen matkan päässä hostellista. Aamiaista, lounasta, illallista ja olutta niin, että rupesivat jo tervehtimään ja hyvästelemään kädestä. Viihtyisää ja herkullista.

Puola

Ensimmäinen kokemus jazzfestivaalista muualla kuin Suomessa oli Sopot Jazz Festival. Miltei loppuunmyydyissä konserteissa ei soitettu mitenkään perinteistä jazzia; loppuillan jamit olivat tutumpaa kauraa. Uusi erittäin kiintoisa tuttavuus oli Sam Newsome, jonka sopraanosaksofonia kuunnellessani en tiennyt varmasti, kuulinko enää jazzia tai edes musiikkia vai vain ääntä, mutta yhtäkkiä olin pöllöretkellä metsässä. Pidän siitä, kun musiikki vie mielikuvissa maisemiin.

Samana iltana kuulin myös Tali Rubinsteinia, Sofitel Grandin tanssiaissalista poistuttuani sopi jäädä hetkeksi tekemään paikallista viinitutkimusta. Puola osoittautui minua kiehtovaksi viinimaaksi, vaan herkkuja on ylivoimaista löytää täältä käsin.

Tänne uudestaan vielä joskus.

Sopotin lisäksi majailin Gdanskissa. Hostellin dormi aamiaisineen noin kahdeksan euroa yöltä… Saattoi pitää sadetta, ellei huvittanut lähteä kaupungilla kiertelemään.

Monet Gdanskin-kuvista osuivat vuoden tykätyimpiin, esim. tämä:

Yksi #bestnine2017-kuvistani on Gdanskin vanhastakaupungista.

Unkari

Budapest, yhteinen haave Reissusiskon kanssa, toteutui syyskuussa. Majapaikkanamme oli huoneisto, jonka parveke antoi joelle, joten väsyneinä hetkinä saattoi piipahtaa lähikaupassa ja tulla kotiin syömään ja juttlemaan.

Mutta osasimme me olla turistejakin – ja Unkarissa osattiin käyttää kansanperinnettä myös matkailijoiden iloksi! Kävimme katsomassa kansantanssiesitystä (unkarilaisilla tuntui olevan reilusti paprikaa veressä, tanssissa miehillä enemmän hyppyjä kuin suomalaisissa tanhuissa, jos kohta tytöt keskittyivät pyörimään nätisti…). Samaan syssyyn sai ostaa illallisristeilyn. Puolitoista tuntia noutopöytää, Tonavaa ja pöydästä toiseen vaeltelevia muusikoita.

Mitä jos Suomessakin osattaisiin? Muistan kyllä jostain 1970-luvun mainosfilmeistä, että matkailumarkkinoinnissa vilahteli tanhupätkiä, mutta näkyykö kansantanssi nyt tarjonnassa mitenkään? Vinkkaa, jos tiedät! (Random fact: eka-tokaluokkalaisena olin koulun tanhukerhossa.)

Nimikkokahvila Budapestissa

Retkeilimme vanhassakaupungissa, ja gulassikeitto oli oikeasti maukasta. Kerrankin turistipyydys, missä saa kunnon vastineen rahoilleen.

 

Tie parhaaan gulassikeiton luo käy tästä.

Älä jätä kylpylää väliin, kun käyt Budapestissa! Me päädyimme Szechenyin kylpylään näppärän metromatkan päähän. Sen lämminvesiallas oli elämäni miellyttävin veteen meno: ulkoaltaan lämpötila oli 37 ja 38 asteen välillä. Aidassa oli kyltti, joka kehotti viettämään vedessä korkeintaan 20 min, minkä huomasin lilluttuani siellä kolme varttia…

Kylpylän käytänteet tuntuivat vähän konstikkailta. Paikka on iso, ja on monta sisäänkäyntiä. Pukukopin lukitustakin kesti vähän harjoitella, ja huolehtivainen Reissusisko telkesi minut sisään, jotta varmasti pysyn tallessa. Ensin se ovi ei meinannut mennä lukkoonm utta kyllä se siis sitten meni.

Puisto kylpylän vieressä käy piknikpaikaksi.

Budapestiin tekisi mieli uudestaan. Viime reissulla esim.Margaretin saari jäi kokonaan tutkimatta, mitä nyt jokilaiva ajeli sen ympäri.

Kuukauden mittaan muistelen muuta kulunutta vuotta Instagramissa. Tammikuussa voit seurata siellä myös, millaiset ovat #popoaakkoset.

Millainen sinun matkailuvuotesi oli? Olitko tyytyväinen vai olisiko voinut mennä toisin?

Bloggaajamatka Hotel Sopotiin

Viimetalviset #Matka17-messut poikivat monenlaista mukavaa, ja yksi tapaaminen toi kokemuksen uudesta maasta, herkullisen jazzvinkin ja monta makumietettä. Vietin viikon Puolassa muuten omakustanteisesti ja järjestin matkani itse, mutta Hotel Sopot tarjosi yhden yön majoituksen. Englanninkieliselle verkkosivulle pääset tästä.

Polveilevaa kirjeenvaihtoa

Kesällä sain sähköpostia. Hotelli tahtoisi kutsua minut majoittumaan yhdeksi yöksi, mutta juuri muista matkajärjestelyistä kuin aamiaisesta ei ollut puhetta. Lähtisinkö siis blogimatkalle, jonka järjestäisin itse, vain viettääkseni yönseudun Sopotissa saakka? Imartelihan se, että pieni blogikyhäelmäni kelpuutettiin yhteistyökumppaniksi. Mutta kun juttupalkkiosta ei henkäisty tavuakaan, kannattaisiko kokemus kokemuksena?  Mitä syytä minulla lopulta olisi lähteä Puolaan? Millä rahalla?

Kirjeenvaihtoa käytiin kai ainakin kolmen ihmisen kanssa, ideat siitä, mitä hotellista voisi saada, olivat välillä villejäkin (ja ne heitettyään kyseinen kirjoittaja katosi sanottuaan, että olisi helpompaa soitella), mutta lopulta päädyimme yösijaan ja aamupalaan tuossa neljän tähden hotellissa. Vastineeksi julkaisisin jotain somekanavissani ja kirjoituksen blogissa.

Uteliaisuus sai selvittelemään vähän lisää, ja huomasin, että Turusta Gdanskiin lentäisi Wizz Air. Jos ei olisi edes cabin-kokoista matkalaukkua vaan jokin minipieni kassi tai reppu, ja viipyisin viikon, maksaisin lokakuulle ajoittuvasta lennosta 20 euroa. Hmmm, no saattaisi olla kannattava sijoitus. Mitä muuta tehtävää siellä olisi kuin yöpyä Hotel Sopotissa kerran?

 

Photo credit: Hotel Sopot

 

Photo credit: Hotel Sopot

Sopot Jazz Festival

Katselin tapahtumatarjontaa, ja eikäs vain lokakuun alkuun osunut Sopot Jazz Festival! En ollut mokomasta koskaan kuullutkaan, mutta tahdoin ilman muuta mukaan.

Kolmena iltana olisi konsertti, johon voisi ostaa lippuja, sekä jamit toisaalla. Tutkaile englanninkielistä verrkosivua tästä. Konsertit olivat liki loppuunmyytyjä, joten tapahtuma on ilmeisen tunnettu, vaikka minä opin paljon uutta. Festivaali ei keskity niinkään perinteiseen jazziin, vaikka jameissa soivatkin vanhat tutut kappaleet. Minulla oli hillittömän hauskaa kuunnellessani esim. sellaisia nimiä kuin Sam Newsome tai Tali Rubinstein.

Soolosielu ja yhden lasillisen ongelma

Saapumispäivänä pohdin hetken, söisinkö omaan piikkiini, kun majoittaja ei kirjeenvaihdon lomassa vilahdelleista ajatuksista huolimatta tarjonnutkaan muuta kuin aamiaisen. Onneksi menin! Ravintola osoittautui herkkusuulle sellaiseksi nähtävyydeksi, että siitä en alkuun malttanutkaan erota monen metrin päähän…

Photo credit: Hotel Sopot

Pitkä neule ja sadeviitta osoittautuivat oivaksi varustukseksi pienissä matkatavaroissa: syksy se oli Puolassakin. Teki mieli keittoa, ja tarjoilijan suosituksesta päädyin bouillabaisseen. Siinä olisi simpukkaa, rapua, monenlaista kalaa.

Tuo oli niitä ravintoloita, missä liemi kaadetaan tarjoiltaessa sattumien päälle. Ja mikä liemi! En ole ikikuunapäivänä syönyt mitään niin hyvää. Kysyin, onko joukossa kalalientä, sillä se ei selvästikään ollut pelkkä tomaattikeitto. Ei. ”Seafood in vegetables”, kuului kuvaus. Tarjoilijani ymmärsi, että tekee mieli syödä hitaasti, koska se on niin hyvää. Olisin toisaalta halunnut ryystää ja hörppiä, mutta hidas nautinto oli sittenkin paras.

Alkupalana oli parasta savulohta, jota olin koskaan saanut, ja väitänpä, että eräskin kalanpala on nielustani lupsahtanut. Tämä oli kuulemma baltic salmon ja söi luonnollisesti, mitä sai, eikä mitä kasvattamossa ruokittaisiin.

Yhtenä matkani teemana oli paikalliset viinit. Hotellin baarin puolella oli yksi puolalainen valkoviini, ja sitä myytiin pulloittain. Koska asuin hotellissa, kävi päinsä nauttia herkkua aterialla ja ottaa loppu mukaan huoneeseen. Hotellin verkkosivuston välilehdeltä tästä voit kuikata ravintolaan ja aulabaariin.

Onneksi satuin istumaan ravintolassa, kun puolan- ja englanninkielinen mies- ja naisääni alkoivat toistaa kuulutusta poistua hotellista heti lähintä hätäpoistumistietä. Tarjoilija kantoi annokset naapuripöytään ja arveli kaiken olevan ok. Pihassa kävi kaksi paloautoa mutta lähti kohta pois. Luultavasti joku oli tupakoinut väärässä paikassa ja herkät hälyttimet reagoivat oitis.

Tarjoilijani oli ystävällinen, ja koska ilta oli hiljainen – tai minä aterialla epätyypilliseen aikaan -, hän ehti vähän jututtaa. Seuraavana päivänä söin lounaaksi hänen mainitsemaansa lohta. ”Yritän ensi kerralla suosittaa jotain muuta, vaikkapa lihaa”, kuului kumarruksen seasta.

Photo credit: Hotel Sopot

Tulisinko uudestaan?

Huoneestani oli näköala merelle, samaan suuntaan kuin ylimmässä kuvassa, jossa on ateria terassille katettuna. Ilmastointi teki huoneen vilpoisaksi, mutta kaikki oli siistiä ja viihtyisää. Aivan varmasti tutkailisin kaupunkia – tai noiden kahden, kolmen rypästä – uudemmankin kerran ja kävisin takuulla ainakin syömässä. Olisin voinut omalla kustannuksella jatkaa normaalihintaan, mutta olin jo suunnitellut majoitukseni toisin.

Aamupala oli semmoinen runsaudensarvi, että edes minä en jaksanut maistaa jokaisesta kipposesta. Ennenkokematonta! Tuleekohan hävikkiä, kun sitrushedelmätkin on kuorittu kalvottomiksi lohkoiksi? Toivottavasti keittiö käyttää kaiken taiten.

Henkilökunta oli todella ystävällistä niin vastaanotossa kuin baarissa ja ravintolassa. Varaustani piti hetki etsiskellä, mikä tuntuu olevan tyypillistä silloin kun hotellin kanssa on sovittu blogiyhteistyöstä. Ehkä se menee järjestelmässä johonkin muuhun lokeroon? Aloin heti nikotella, että viivyn kyllä viikon, ja voin tulla toisenakin päivänä, jos nyt ei sovi. Tekee mieli kutsua virkailijan reaktiota helläksi sääliksi. Istahtaisinko hetkeksi, niin selvitetään asia? Pian kaikki oli kunnossa.

Huone tuntui minusta superior-huoneen tasoiselta maksuttomine vesipulloineen ja pikku kylpytuotteineen. Sivustolla on standard-huoneita erillisin tai queen size -sängyin sekä merinäköalalla ja studioita, sitten menee sviitteihin.

Kun yhteistyöstä sovittiin, nappasin hintatietoja muistiin. Standard-huone merinäköaloineen ja aamiaisineen oli silloin 465 zlotya, noin 115 euroa. Marraskuun alkuun sen saisi 378 zlotylla, n. 94 eurolla. Ei hassumpi hinta tuontasoisesta hotellista, joka on hyvinkin neljä tähteään ansainnut. Voi varata myös teemapaketteja. Sivuston tarjoukset vaihtuvat aika usein, joten kuikistele sinne ajoittain nähdäksesi, millaiset kolme päivää saisit.

Kylpyläosastolla en käynyt eikä minulla ollut esittelykierrosta hotellissa ja esim. eri huoneluokissa. Toisaalta ihanan mutkatonta vain tulla, olla, kokea ja kirjata elämyksensä.

Oletko sinä käynyt Sopotissa, Gdanskissa, Gdyniassa? Tahtoisitko majoittua meren rannalle?

*** Hotel Sopot tarjosi majoituksen aamiaisineen huoneessa, jossa oli merinäköala. Muut ateriat ja juomat maksoin omasta pussistani. ***