Browsing Tag

Sopot Jazz Festival

Kolme uutta maata reissuvuonna 2017 | #IGTT

Kerrankin jotain muuta kuin päivän bussiretkiä kotimaassa! Tuttavat alkoivat jo kysellä, olenko rauhoittunut, kun sattuivat näkemään minut paikkakunnalla.

Vilkkaanpuoleinen 2017 toi tuttujen Tukholman ja Tallinnan sekä ennen käytyjen Lontoon ja Ranskan lisäksi listaan kolme maata, joissa en ollut ennen vieraillut. Olen kaukana maabongauksesta. Vaikka käytyjä kohteita jollain lailla tulenkin listanneekai, ajatus on aina pikemminkin, että maapallo on koti, eikä niillä rajoilla niin…

Koontipostausta olen siis säästellyt tähän IGTravelThursday-kirjoitukseen asti. Kirjoitusten idea on jakaa matkailoa ja-tietoa ja kuvittaa juttu Instagram-kuvin. Tammikuun teema on #reissuvuosi2017, ja tempausta vetävät Travellover ja Vagabonda.

Norja

Makea ruskea herajuusto (vuohen) on tunnettu norjalaisherkku.

Rakas Norwegian, tuo suosikkilentoyhtiöni, vei minut kesäkuussa Osloon. Ostin Norwegianin kautta myös majoituksen, ja mukavan hostellin dormista löytyi selänsija kolmeksi yöksi alle satasella. Eikö se Norja niin kallis ollutkaan kuin pelkäsin? Koska perusolemisesta ei tarvinnut pulittaa tuon enempää, elin herroiksi nauttimalla myös muutaman ravintola-aterian. Tarinoita varastossa ensitunnelmien lisäksi.

Kantapaikka. Vespa og Humla oli pienen matkan päässä hostellista. Aamiaista, lounasta, illallista ja olutta niin, että rupesivat jo tervehtimään ja hyvästelemään kädestä. Viihtyisää ja herkullista.

Puola

Ensimmäinen kokemus jazzfestivaalista muualla kuin Suomessa oli Sopot Jazz Festival. Miltei loppuunmyydyissä konserteissa ei soitettu mitenkään perinteistä jazzia; loppuillan jamit olivat tutumpaa kauraa. Uusi erittäin kiintoisa tuttavuus oli Sam Newsome, jonka sopraanosaksofonia kuunnellessani en tiennyt varmasti, kuulinko enää jazzia tai edes musiikkia vai vain ääntä, mutta yhtäkkiä olin pöllöretkellä metsässä. Pidän siitä, kun musiikki vie mielikuvissa maisemiin.

Samana iltana kuulin myös Tali Rubinsteinia, Sofitel Grandin tanssiaissalista poistuttuani sopi jäädä hetkeksi tekemään paikallista viinitutkimusta. Puola osoittautui minua kiehtovaksi viinimaaksi, vaan herkkuja on ylivoimaista löytää täältä käsin.

Tänne uudestaan vielä joskus.

Sopotin lisäksi majailin Gdanskissa. Hostellin dormi aamiaisineen noin kahdeksan euroa yöltä… Saattoi pitää sadetta, ellei huvittanut lähteä kaupungilla kiertelemään.

Monet Gdanskin-kuvista osuivat vuoden tykätyimpiin, esim. tämä:

Yksi #bestnine2017-kuvistani on Gdanskin vanhastakaupungista.

Unkari

Budapest, yhteinen haave Reissusiskon kanssa, toteutui syyskuussa. Majapaikkanamme oli huoneisto, jonka parveke antoi joelle, joten väsyneinä hetkinä saattoi piipahtaa lähikaupassa ja tulla kotiin syömään ja juttlemaan.

Mutta osasimme me olla turistejakin – ja Unkarissa osattiin käyttää kansanperinnettä myös matkailijoiden iloksi! Kävimme katsomassa kansantanssiesitystä (unkarilaisilla tuntui olevan reilusti paprikaa veressä, tanssissa miehillä enemmän hyppyjä kuin suomalaisissa tanhuissa, jos kohta tytöt keskittyivät pyörimään nätisti…). Samaan syssyyn sai ostaa illallisristeilyn. Puolitoista tuntia noutopöytää, Tonavaa ja pöydästä toiseen vaeltelevia muusikoita.

Mitä jos Suomessakin osattaisiin? Muistan kyllä jostain 1970-luvun mainosfilmeistä, että matkailumarkkinoinnissa vilahteli tanhupätkiä, mutta näkyykö kansantanssi nyt tarjonnassa mitenkään? Vinkkaa, jos tiedät! (Random fact: eka-tokaluokkalaisena olin koulun tanhukerhossa.)

Nimikkokahvila Budapestissa

Retkeilimme vanhassakaupungissa, ja gulassikeitto oli oikeasti maukasta. Kerrankin turistipyydys, missä saa kunnon vastineen rahoilleen.

 

Tie parhaaan gulassikeiton luo käy tästä.

Älä jätä kylpylää väliin, kun käyt Budapestissa! Me päädyimme Szechenyin kylpylään näppärän metromatkan päähän. Sen lämminvesiallas oli elämäni miellyttävin veteen meno: ulkoaltaan lämpötila oli 37 ja 38 asteen välillä. Aidassa oli kyltti, joka kehotti viettämään vedessä korkeintaan 20 min, minkä huomasin lilluttuani siellä kolme varttia…

Kylpylän käytänteet tuntuivat vähän konstikkailta. Paikka on iso, ja on monta sisäänkäyntiä. Pukukopin lukitustakin kesti vähän harjoitella, ja huolehtivainen Reissusisko telkesi minut sisään, jotta varmasti pysyn tallessa. Ensin se ovi ei meinannut mennä lukkoonm utta kyllä se siis sitten meni.

Puisto kylpylän vieressä käy piknikpaikaksi.

Budapestiin tekisi mieli uudestaan. Viime reissulla esim.Margaretin saari jäi kokonaan tutkimatta, mitä nyt jokilaiva ajeli sen ympäri.

Kuukauden mittaan muistelen muuta kulunutta vuotta Instagramissa. Tammikuussa voit seurata siellä myös, millaiset ovat #popoaakkoset.

Millainen sinun matkailuvuotesi oli? Olitko tyytyväinen vai olisiko voinut mennä toisin?