Browsing Tag

Somero

Ol’ hollil’ Mäkilän traktorimuseossa lauantaina

Traktoreita melkein silmänkantamattomiin. Kuulostaako oivalta käyntikohteelta? No en minäkään niin osannut ensin ajatella, mutta onneksi paikallisopas Ensi Kulta vei minut Someroa esitellessään myös traktorimuseoon.

Heinäkuun toisen lauantain tietämillä Mäkilän veljesten huolehtimassa traktorimuseossa järjestetään vuosittain Ol’ hollil’ -tapahtuma. Aloillaan tai paikoillaan olemista pääsee harjoittelemaan, kun seuraa vanhojen työkoneiden käynnistämistä ja muita työnäytöksiä. Museon sivuilla on tietoa tapahtumapäivästä.

Jos meinaan kampea tarvitsee vääntää, niin silmäniskusta kone ei ehkä vielä ole sekunnissa käynnissä.

Traktoreita piisaa museossa toistasataa. Mäkilän traktorimuseo, Somero

Kuten monet hyvät jutut, museokin taisi saada alkunsa sattumasta. Eräs traktori pillastui ja vaihtoi työpäivänsä uintireissuun ei kun miten se meni. Veljekset Pekka ja Heikki Mäkilä esittelevät monen ajoneuvon tarinan, ja olisinpa mielelläni keksinyt siitä itselleni työn, että saisi jokaisen ajoneuvon taustan talteen. Jokunen näkyy traktorin luona olevana printtinä. Perinnetieto menee ehkä veljesten myötä pois, ellei sitä taltioida. Saisikohan siitä jonkin kotiseutuhankkeen tai muun perinneprojektin, jos osaisi hakea?

Muesokierroksella veljekset esittelevät yksityiskohtia. Koneiden käynnistystä ja työnäytöksiä myös Ol’ hollil’ -tapahtumassa, joka järjestetään 2017 jo kuudennentoista kerran.

Jos naurat seuraavalle vitsille, ymmärrät traktorimuseon näkökulmaa ja tarkoitusta: Nuori näki mekaanisen kirjoituskoneen ja totesi, että vähä siistii; se tulostaa saman tien!

Traktoreiden lisäksi Mäkilän veljesten museossa on työkoneita ja kalustoa ja myös kodin ja maatalouden tarvekaluja. Minä jaksoin ihmetellä esim. kaunista muotoilua, sitä, miten arjen käyttökapineiden kauneuden eteen nähtiin aikoinaan vaivaa.

Mäkilän traktorimuseossa on paljon muutakin esineistöä.

Mihinkähän mitäkin lapiota on tavattu käyttää?

Jokainen kun katsoo oman taustansa ja muistojensa läpi, museokäynti vie elämysretkelle tai palauttaa muistoja mieleen. Jos museokäynti usein saa sinussa aikaan jonkin mummolassa oli tuollainen -nostalgian, suosittelen käyntiä myös täällä. Museo on avoinna ti – su 10 – 18, ellet huomenna lauantaina satu Ol’ hollil’ -tapahtumaan. Tapahtumalippu kympin, museoon pääsee 8 eurolla.

 

Traktorimuseo sijoittuu maalaistalon pihapiiriin, joten kokoelma on hyvin valittu. Ihmettele vaikka pyykkikonetta. Jos luulet, että pulsaattorikone oli vanha ja ensimmäinen pyykkikeksintö sitten pyykkilaudan, käy museossa hämmästymässä.

 

Nostalgiaviikkoon sijoittuneella Someron-vierailullani toukokuussa 2017 kaupunki tarjosi minulle paikallisoppaan palvelut ja sen myötä pääsyn museoon esittelyineen.

Someron Kivimeijeri ja Paimionjoki-näyttely

Vanhassa kivimeijerissä Somerolla on kesänäyttelyitä. Paimionjoen sillat ja paljon muuta avoinna elokuulle.

 

Mukavaa, ettei kaikki vanha jää autioksi tai odottele purkua. Someron vanhassa kivimeijerissä on upeat tilat, ja kesän taidenäyttely on yhdeksäs.

Nostalgiaviikon vierailullani pääsin käymään tiloissa etukäteen ja kuljeskelin hienossa, korkeassa tilassaa. Kesäkuun puolivälissä avautunut Paimionjoki-näyttely on avoinna suunnilleen koulujen alkuun asti.

Lehdistötiedotteessa kuvataan näin:

Someron Kivimeijerin yhdeksännen näyttelyn teema on Paimionjoki. Paimionjoki on 110 kilometriä pitkä Varsinais-Suomen suurin joki ja yksi merkittävimpiä kulttuuriympäristöjämme. Suomusjärven kulttuuri kivikaudelta, Hämeen Härkätie keskiajalta ja lukuisat kartanot nykyhetken taustalla kertovat alueen erityisyyden. Näyttelyn rungon muodostaa valokuvaaja, taiteen tohtori Tapio Heikkilän sarja Paimionjoen sillat; kaikki Paimionjoen 50 siltaa kuvattuna kahdeksasta eri näkökulmasta, yli 400 kuvaa, GPS – tiedot tilastoituna, niin että sama voidaan toistaa kymmenen tai sadan vuoden kuluttua. Heikkilä edustaa sekä dokumentaarista että käsitetaiteellista perintöä, jossa maisema-analyysin perustana ovat valokuvat.

Toivoisinpa ehtiväni näkemään tuon näyttelyn. Pienenä pelkäsin siltoja, mutta kauniita ne ovat. Monen muun taiteilijan työt ovat myös mukana.

Tämä otus saa väriä päälleen joka kesä. Miltähän se ensi vuonna näyttää, kun yllä roikkuvista maalipurkeista on taas roiskuteltu jotain?

Keramiikalla on osansa Kivimeijerin kesässä, ja rakufestivaali järjestetään 14. – 16.7. Viime kesänä 20 keraamikkoa poltti teoksiaan pitkän viikonlopun. Keramiikkakurssejakin on.

Kivineijeri olisi upea tila vaikka millaisiin kuvauksiin.

 

Lisätietoja saat kivimeijerin kotisivulta.

Taiteilija Antero Kare liittyy Someron kivimeijerin toimintaan läheisesti. Kareen kotisivut täällä.

Näyttely on avoinna joka päivä klo 12 – 18 sinne elokuun 13:een asti. Aikuisen pääsylippu 5, lapsilta 3 euroa.

 

Olin hyvin tyytyväinen siihen, miten mainion tuntuman sain Someron tarjontaan, kun paikallisopas Ensi Kulta minua päivän kieputti ympäri kylää. Somerolla tapahtuu siis Nostalgiaviikon jälkeenkin, ja esittelen teille vielä toisen kesänäyttelyn ja pari matkailukäytössä olevaa kartanoa.

Opastuksen, kohde-esittelyt, lounaat ja kahtena matkapäivänäni kertyneet pikkulahjat sain yhteistyönä blogin kautta. Someron kaupunki tarjosi paikallisoppaan erinomaisen palvelun.

 

Nostalgiaviikko ja Ol’ hollil’ – kesätapahtumien Suomi Somerolla

Kylläpä kutsu osallistua Lempipaikkojani-blogin Kesätapahtumien Suomi -haasteeseen sattui hyvään saumaan, juuri kun vielä ehtii kurvata Someron Nostalgiaviikolle! Kiitos, Jonna! Oli mukavaa tulla kutsutuksi, vaikkei bloggaajan tai lukijan tarvitse haastetuksi tulemista odottaakaan.

Lempipaikkojani-blogissa on tällainen osallistumisohje:

Kesätapahtumien Suomi – blogihaaste

23.5.2017

Blogihaaste: kerro vinkkisi parhaasta, erikoisimmasta tai muuten vaan sinulle tärkeästä kesätapahtumasta Suomessa.

Haastan lukijani paljastamaan omat suosikkinsa kommenttiboksissa. Missä käyt joka vuosi? Mitä tapahtumaa et missaisi missään nimessä? Minne muidenkin kannattaisi mennä?

Toiset bloggaajat haastan kirjoittamaan postauksen omasta kesätapahtumasuosikistaan. Omaa lempitapahtumaansa voi olla vaikea keksiä lukuisten vaihtoehtojen joukosta, mutta itsestäni olisi ainakin kiva lukea jostain vähän tuntemattomammasta. Yhtään vähättelemättä Eukonkantoa tai suopotkupalloa, tai toinen toistaan mahtavampia festareita. Toki niistäkin saa kertoa! Mutta nyt on myös hyvä tilaisuus nostaa esille joku suurelta yleisöltä huomaamatta jäänyt tapahtuma. Voit kirjoittaa jostakin aiempien vuosien tapahtumasta (jota edelleen järjestetään) tai osallistua haasteeseen tulevan kesäkauden aikana, käytyäsi jossakin mukavassa tapahtumassa.

Haasteeseen saa osallistua kuka vaan, ei tarvitse odottaa tulevansa haastetuksi. Toivon toki, että minut alkuperäisenä haasteen aloittajana mainitaan ja ilahdun, jos tulet linkkaamaan juttusi kommenttilaatikkooni. Mikäs sen mukavampaa ja hyödyllisempää kuin saada vihiä minne mennä ja mitä (uutta) kokea tänä kesänä!

Avausjutussa haastettiin mukaan viisi blogia. Pogoilevien popojen lisäksi osallistuisivat Duunireissuja, Fifty-fifty, Pää pilvissä sekä Syö, matkusta, rakasta.

Muotiputiikki Helmen Anita Hallapelto sanoo, että 50-luvun tyylisiä vaateita, kenkiä ja asusteita myyvässä puodissa ei ole ikä- eikä kokorajaa. Asiakasuskollisuus näkyy siinä, että mekkoja menee jopa viidelle sukupolvelle.

Nostalgiaviikolle näyttää ehtineen myös Marjon matkassa -blogi, ja jutusta näet vähän tapahtuman historiaa ja mitä loppuviikkoon on kuulunut. Sunnuntaiksi ehdit vielä tapahtumantäyteiseen viikkoon, joka alkoi pienimuotoisena 50’s Happy Days -tapahtumana. Nostalgiaviikko järjestetään nyt kolmatta kertaa ja se ajoittuu aina helatorstaiviikolle. Varsinkin alkuviikossa ovat mukana paikalliset, kuten koulut (helatorstaiviikko on siksi hyvä aika, kun ei vielä olla kesälaitumilla) ja vanhainkodit. Enemmän turistitouhua sitten loppuviikkoa kohden. Tosin varsin siedettävää sekin…

Tapasin Nostalgiaviikon teeman mukaisesti pukeutunutta väkeä toissakerralla Matkamessuilla, ja olin kovin myrtynyt, kun en viime vuonna päässyt mukaan. Jotenkin pidän 1950’luvusta. Vaikka se on varmasti ollut tavallaan hirmuisen kovaa ja työntäyteistä aikaa, kuvittelen, että se on ollut myös jollain tapaa toiveikas aikakausi. 50-luvun tyyli ja muoti viehättää: pukeutuminen oli naisellista ja siveää, säädyllistä.

Muotiputiikki Helmi on ollut mukana käsittääkseni alusta asti (siellä kannattaa pistäytyä useammankin kerran) samoin kuin motelli ja kesäravintola Rantatupa.

Kesäraavintolassa useina iltoina elävää musiikkia, sellaista ilosita, joka sopii kesäravintolaan. Ikäraja 21 mutta jos tätä nuorempi on vakiinnuttanut hyvän maineensa, saattaa päästä sisään.

52-tie ja Yhdysvalloissa pitkään asunut omistaja. Rantatuvan nimi saattaa unohtua, mutta 52-kyltti muistetaan.

Rantatupa tarjosi minulle ja paikallisoppaalleni (Ensi Kulta) lounasta tiistaina. Lettuja jälkiruoaksi! Noutopöydässä useampi lämmin ruoka, listalla todella monenlaista, varmaan sata annosta ainakin.

Motelli toimii ympäri vuoden ja ravintola kesäisin. Ihanaa, että jossain ymmärretään vielä rytmittää vuodenkulkua sen sijaan, että yritettäisiin olla 24/7 tehokas aina. Ei aukioloaikojen takia olla auki   talvisin vaan silloin kun väkeä riittää. Tila on muutamaan otteeseen laajentunut niin, että seuraavaksi pitäisi kai suurentaa keittiö, ettei ruoan odotteluun kuluisi liikaa asiakkaan aikaa. Lounasaika päättyy klo 14.

Lounas oli herkullinen, jälkkäriksi lettuja!, tunnelma viihtyisä ja ohjelma sellainen, ettei kulttuuritädinkään korviin satu. Nuorisopaikat ovat kuulemma erikseen, mutta kyllä Rantatuvassa nuoriakin käy ja tykkäävät tanssittavan kepeästä menosta.

Nämä popot odottavat pogoilijaa Helmessä.

Vaikket tällä kertaa Nostalgiaviikolle pääsisikään, älä huoli! Luvassa on muitakin juttuja Somerolla:

Kaksi kartanoa on matkailukäytössä ja nissä on näyttelyt pitkälle kesään. Luvassa erilliset jutut blogiin Hovilan ja Härkälän kartanoista.

Heinäkuun toisena lauantaina järjestetään Ol’ hollil’! Enpä olisi ikinä arvannut, miten viihtyisä paikka traktorimuseo voi olla… Odottele juttua kuvineen. Haluaisin niin keksiä itselleni työn siitä, että Mäkilän veljesten keräämien traktorien tarinat saataisiin talteen ennen katoamistaan. Museossa on monenlaista muutakin.

Suviheinäviikotkin Somerolla on, mutta siitä en ole sen paremmin perillä. Vaan saattaa olla, että tuollapäin tulee tämän jälkeen toisinaan pistäydyttyä.

Olen tosi kiitollinen siitä, miten hyvin Somero bloggaajaa palveli. Jonain päivänä näytän teille, mitä sain lahjaksi.

Jään innoissani odottamaan kesävinkkejä tässä tapauksia  pursuavassa maassa. Linkkaathan omasi haasteen aloittajan, Lempipaikkojani-blogin, kommentteihin. Entä mistä minulle haluaisit vihjata?