Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Qulma

Instagram on matkailoa – japanilainen kesä Helsingissä

Pidätkö sienistä? Maittaisivatko nämä suklaasienet?

Onko teillä paljon Instagram-tuttuja, jotka olette tavanneet kasvotusten? Minulle japanilainen Mayumi on ihminen, jonka kanssa löysimme toisemme IG-tykkäysten ja yhteisten seurattavien kautta.

Mikä ilo, kun kuulin japanilaisen olevan tulossa Suomeen kesällä 2017! Olin kuullut hänen käsityöharrasteestaan ja että hän oli oppinut tekemään pirtanauhaa… Tämä ei olisi ensimmäinen Suomen-vierailu, ja aikaa olisi koko kesä.

Suunnittelimme tapaamista. Millaisen yksityisen opaskierroksen laatisin? Mitä omia rakkaita kolojani näyttäisin hänelle Helsingissä? Mistä hän pitäisi?

 

 

Rikhardinkadun kirjasto on minulle lepopaikka, vaikkei Helsingin vilinä niin haittaisikaan.

 

Rikhardinkadun kirjasto

 

IG-tutut Mayumi ja Anna Rikun kesäpihalla

Muistattekin jo, että luuhaan kirjastoissa ja kirjakaupoissa, missä olenkin. Rikhardinkadun kirjaston vanhan rakennuksen tunnelma kirjatorneineen ja taidelainaamoineen kiehtoo minua vuodesta toiseen, ja vaikka Helsinki ei ehkä japanilaiselle vilinäkaupunki olekaan, ystäväni piti onneksi interiööristä.

Minulle uutta oli kirjaston sisäpiha, kesäpiha. Harmi, että oli kiiruhdettava sovittuun tapaamiseen enkä ehtinyt ottaa selkoa, miksi siellä alettiin touhuta vohvelirautojen kanssa.

 

Lounaalla Qulmassa, Mariankatu 13.

Tahtoisin opastaa kaikki sopansyöntiin Qulmaan. Mariankadun lounasravintolaa isännöi sydämellinen, iloa ja intoa pursuava soppasankari, jonka The Helsinki Book  on ilmestymäisillään tai jo ilmestynyt muuten myös japaniksi.

Tuntui, että Mayumin kanssa yhteinen sävel löytyi helposti, ja hän piti aidosti kohteista, joihin hänet halusin viedä. Paljon hän toki oli ehtinyt nähdä ja kokea myös omin päin. Mutta onnistuin esittelemään muutaman uudenkin, ja se oli ilonaihe. Ehkö opin tämän myötä myös opastaitoja? Rohkenen ruveta markkinoimaan parisrio.comin paikallisoppaan pestiäni, joka on vielä hyvin satunnainen?

 

Toisen tapaamiskertamme lounas Kiilassa. Hampurilaistesti.

Riehuttuani kesän ties missä reissussa olin hiukkasen naatti toisena tapaamispäivänämme. Niinpä ystäväni ehdotti, että vietetään leppoisa päivä, ja me käveleskelimme ja istuksimme jutellen. Suloista!

Poikkesimme legendaariseen Kluuvikadun Fazerin kahvilaan ja löysimme uusimman matkasuklaamaun. Kupolin alla kannattaa piipahtaa, vaikka uudessa vierailukeskuksessa olisikin käyty. Istuimme Esplanadin puistossa ja opin muutaman sanan, joka kuulostaa samalta japaniksi kuin suomeksi mutta tarkoittaa ihan muuta.

Kohdalle osuvia japanilaisia kiusaan myös haiku- ja tankakyselyilläni. Onko se elävää perinnettä yhä, samalla tavalla kuin kalevalamitta minkä vain arkisen ilmaisun rytminä suomessa? (Älä itke, lapsikulta, äiti antaa juustoleivän.) Vai onko se kutistunut keväiseksi sammakon pulpahdukseksi, joka kaikkien on pakko oppia koulussa?

Minulle Maymiin tutustuminen ja tapaamiset omissa maisemissani olivat mukava väläys Instagramin mahdollistamaa matkailun harrastajien yhteisöä ja sen merkitystä. Tuumin alkukesästä popomiittiä, ja vaikka se jäikin nyt järjestämättä, idea vahvistui. Ehkä joskus, jossain, isommalla IG-tuttujen porukalla.

Tämä kirjoitus on osa #IGTravelThursday-kampanjaa. Kuvituksena on vain Instagramissa käytettyjä kuvia, eikä lokakuussa ollut yhteistä, annettua teemaa. Kampanjan vastaavina Suomessa ovat Vagabonda ja Travellover.

Minuthan löydät Instagram-tunnuksen ananastogo takaa.

Fonifanin hedelmäinen chilihemmottelu

Marc Aul+n, ravintola !Qulma

Marc Aulén, ravintola Qulma. Soppataituri ja kirjailija pursuu ihanaa intoa.

 

”Hei! Etkö sinä ole se Pogoillen?” Marc Aulénilla täytyy olla ilmiämäinen asiakasmuisti. Edellisestä lounashetkestä oli vierähtänhyt jonkin verran aikaa, mutta Qulman sopat olivat yhtä ihania kuin ennenkin.

Sattumoisin osuinkin sillä kertaa hyvänä päivänä syömään, sillä kävi ilmi, että isäntä oli ollut poissa kauhanvarresta. Konsepti toki pyörii: kolmenlaista keittoa, salaatteja ja uuniperunoita reilun kympin hintaan. Se, mikä piti ravintoloitsija-kirjailijaa muussa työssä, oli tekeillä oleva The Helsinki Book. Niin kuin en jo muutenkin kuolaisi Mariankadulla, kuulinpa tuona keväisenä päivänä paljon ihanaa, ja kohta se ihanuus on saatavila.

Toisinaan on lounasmusiikkiakin. Seven Mugs -yhtyeessä soittanut Eldar Gadimov tuli saksofoneineen ravintolaan, ja mikäs sen mukavampaa. Hivelyä korviin ja kitalakeen, ei kai autuaampaa voi enää olla? (Sittemmin olen kuullut lisää yhä verrattomampaa Eldaria, kun olin The Seven Mugsin konsertissa, mutta se on ihan toinen juttu.)

Eldaar Gadimov soittaa ssasksofonia toisinaan myös Qulman lounasviraille

Eldar Gadimov soittaa saksofonia toisinaan myös Qulman lounasvieraille.

Qulma on kaikkein ihanin juuri siksi, että Aulén heittäytyy tekemiseensä niin sydämestään. Vaikka ravintola on varmasti vakiinnuttanut asemansa ja bisnestä täytyy hoitaa, into ja palo ei ole hiipunut. Sellainen nautiskeleva riemu on aina yhtä makoisaa.

Sain vinkin tulisesta chilitahnasta, ja Nordic dynamite -kulhosta maistiaiset ensin keittooni. Kun aloin hymistä silmät kiinni, Marc Aulén toi keittiöstä vielä jälkiruokasuupalan: jugurttia, hunajaa ja hedelmäistä chilitahnaa. ”Sä oot vähän spessu.”

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnasda ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Hedelmäistä chiliherkkua jälkiruoaksi. Maistiaisannoksessa on turkkilaista jugurttia ja hunajaa. Koska cilitahnassa ei ole etikkaa tai valkosipulia, sitä voi lisätä käytännössä minne vain.

Tuo oli todella jännä makuelämys! En ole ikinä liittänyt chilikatikkeeseen tunkkaisuuden ajatusta, mutta nyt kun maistoin hedelmäistä versiota, huomasin, että sehän onkin erityisen raikas. Kyllä rassaa, kun edes minun mielikuvitukseni ei auta päättelemään reseptin perille. Minähän tiedän ohjetta lukemalla, miltä lopputulos maistuu, ja ravintolassa on hauskaa arvailla, mitä tietä annokseen on päädytty. Vaan tämä oli tallaamaton polku Anna-Ananaksen aivoradoissa.

The Helsinki Book sen ihmeen kuulemma sisältää, ja kun kuulin painoksen olevan menossa enimmäkseen ulkomaille, sureksin pitkin kesää sen menevän sivu suun. Vaan tämän viikonlopun kirjamessulla se Helsingissä julkaistaan. Saat arvata kolmesti, minne karkasin töistä.