Browsing Tag

Bulgaria

Matkavuosi 2018

Vielä yksi matka odottaa puolentoista viikon päässä, Se sekä päättää kuluvan matkavuoden että aloittaa uuden, ja mitäpä muuta se olisikaan kuin jazzia Helsingissä. Kotimaanmatkailua, lähimatkailua parin tunnin bussimatkan päässä, jazzmatkablogin teemamatkailua.

Mutta mitäs kaikkea vuoteen kuului? Poimin jokusen muiston:

 

Kirsikkajuhlat Bulgarian Kyustendilissa täyttivät yhden unelman.

Uusi maa listalla oli Bulgaria! Siinä missä olen aina haaveillut kirsikkamatkasta kukinta-aikaan Japaniin (ja kävin tutustumassa Roihuvuoren hanamiin ja asuin ensimmäistä kertaa Myö-hostellissa), satokauden juhla Kyustendilissa oli kyllä riemastuttava kokemus.

Kaikki bulgarialaisetkaan eivät tunnu tietävän kirsikkajuhlista, ja jos haluaa jonnekin, mikä on autenttista vailla liikoja ryntäileviä turistilaumoja ja tykkää joko katsella tai syödä tuoreita kirsikoita, tuo on mainio kohde! Voisin mennä uudestaan, mutta kun kirsikkajuhla usein asettuu juhannuksen tietämiin kesäkussa, aina en pääse.

Talvella 2017 kuljin tipuaskelin hiekoittamattomia polkuja ja sain hillittömän pakko päästä pois täältä -kohtauksen. Julistin kavereille, että jos vielä seuraa vana  talvena  asun Suomessa, minut saa hirttää. Kaverit ilmoittivat oitis, että köysi on ostettava itse…

No, ikävä kyllä asun yhä Suomessa talvella 2018. Miksi en asu Teneriffalla -tauti on kroonistunut, ja huhtikuussa hankkimani valohoito vain lisäsi kaipuuta.

Nowegianin suora menolento oli edullinen, ja vielä edullisemmaksi tuli paluu Barcelonan kautta. Sehän oli kotimaan lento saarelta mantereelle ja maksoi hiluja…

Asuin ihan mielettömän kivassa hostellissa Coasta Adejessa. Täytyypä muistaa jakaa se muisto vaikka tammikuun tarinoissa. Popot pogoillen täyttää viisi, joten koko kuukausi juhlitaan jutuilla!

Costa Adeje Teneriffalla – arvatkaa, kaipaanko sinne lumessa, pakkasessa ja pimeydessä.

Muuten sitten taisikin olla tavallisen tasaista – tuttuja Tukholmaa, Tallinnaa, Helsinkiä ja Turkua.

 

Turussa laivahostelli Bore on vakiasumukseni.

 

Vuoden ruokamuistoja on ehdottomasti viiden lajin lounas risteilyalus Costa Magicalla.

Toki tuttuihinkin kuvioihin mahtui uusia pieniä juttuja. Kävin tutustumassa risteilyalukseen, sellaiseen, joka tekee vähän muita kuin päiväretkiä naapuriin. Kokeilin Airbnb-majoitusta. Ja kävin matkailutapahtumassa kotoisten Helsingin Matkamessujen lisäksi.

Alkuvuosi 2019 pitäisi sitten malttaa säästää kesän Kanadan-matkaa varten. Jospa Matkamessuilta vaikka löytyisi kivat lennot.

Kirsikankuvia Bulgariasta

Bulgarian hedelmätarhana tunnettu Kyustendil tuottaa monenvärisiä kirsikoita. Keltaiset ovat talousmarjoja, joista keitetään hilloa. Monet lajikkeet mahdollistavat asetelmat, joita tehdään kirsikkajuhliin.

 

Kystendil, Bulgaria

Ivanka-rouva esittelee kirsikoista laadittua Bulgarian karttaa. Erivärinen kirsikka on Kyustendil, kirsikkafestivaalin pitopaikka.

 

Paras asetelma palkitaan festivaalin lopuksi (en tiedä, mikä voitti). Monilla näytteilleasettajilla oli kansallispuvut.

 

Luovuus herää, kun lajikkeita ja värejä riittää…

 

Mahtaa olla käsivarret (ja suupielet?) kipeinä päivän jälkeen. Nuori neito poseerasi yleisölle kirsikat käsissään.

 

Maittaisiko kakku? Kirsikkafestivaaleilla oli myös joitakin tuotteita myynnissä. Huomasin ainakin hunajaa. Kuulemma olisi ollut maistamisen arvoista. Ruumalaukku mukaan sitten ensi kerralla.

 

Kirsikkajuhlat järjestetään Kyustendilissa vuosittain. Olen iloinen, että tällä kertaa pääsin. 2017 jokseenkin kaikki meni pieleen.

 

En ollut koskaan ennen maistanut keltaisia kirsikoita, joten pakkohan uteliaisuus oi tyydyttää torilla illemmalla. Myyjä tivasi kolmeen kertaan, että näitäkö. Enkö näyttänyt hillonkeittäjåältä? Niitä tummimman punaisia olin kiskaissut jo kilon verran aamupalaksi…

 

Ennen lähtöä jännitti kyllä harvinaisen paljon. Vaikka olin haaveilllut Kyustendilin kirsikkafestivaalista melkein kaksi vuotta, ja vaikka tuttavani oli nimennyt tyttärensäkin Sofiaksi, koska piti kaupungin tunnelmasta, minä tunnuin keksivän kaiken maailman juttuja, jotka voisivat mennä pieleen.

Hyvät murehtimiset menivät tavan mukaan ihan hukkaan, ja vietin todella mukavan viikon. Vaikka tuntee itsensä suunnilleen kolmivuotiaaksi,kun vain osoittelee sormella haluamaansa. kaupankäynti sujui, kun osasi sanoa kirsikka, kilo ja kiitos. Suoraan asiaan menevät bulgarialaiset olivat tälle suomalaiselle helppo ja kotoisa tapaus.

Tässä teille ensimmäiset kirsikkamaistiaiset. Joko varasit lennon?

Kirsikkakesä

Kuvituskuva: @rositavisio

Minun piti lähteä jo viime kesänä.

Syksyllä  2016 #viiniruoka-messuilla jämähdin näyttelypisteen eteen. Nurkka oli tapetoitu kirsikkajulisteilla. Esittelijä kutsui maistamaan kirsikoista tehtyä tuorepuristettua mehua sellaista kuin täällä saa omenoista ja pakataan viinilaatikon näköisiin pahvitötsiin.

Opin, että mehu tuli Bulgariasta. Bulgarialaisia kirsikoita viedään mm. Saksaan ja Ruotsiin, ja silloin kai yritettiin myös Suomen markkinoille. Bulgarian kirsikat ovat makeita.

Lieneekö ollut juuri silloin vai osuiko tieto silmään muuten kirsikkajuttuja penkoessani, että Kuystendilissa järjestetään kesäisin kirsikkajuhlat, sellainen sadonkorjuun aikaan sijoittuva näyttely, missä on hienosti rakennettuja asetelmia erivärisistä kirsikoista.

Halusin oitis suunnitella matkaa sinne. Etsiskelin lentoja – kalliita kuin mitkä ollakseen Euroopan sisäiset – enkä onneksi ehtinyt varata majoitusta. Päivä, pari ennen lähtöä tuli viesti, että kirsikkajuhlat oli pidetty edellisenä viikonloppuna! Joko minä tai tietolähteeni oli käsittänyt päivämäärän väärin tai sitten se muuttaa jotenkin viime hetkessä paikkaansa. Eiväthän keväät, kukinnat ja satokausi ole samanlaisia joka vuosi.

Ukkonen sotki sitten ensimmäisen lentopätkäni, ja uudelleenreititystä olisi pitänyt odotella vuorokausi. Jotenkin koko matkafiilikseni lässähti. Jäin maihin.

Vaan Suomi – Bulgaria-Seurapa muisti kirsikkahinkuni ja merkitsi minut Facebook-sivuillaan päivitykseensä, johon oli koottu Bulgarian juhlapäiviä.

Kesäkuussa pitäisi olla, juhannuksen tietämässä. Tosin löysin nettiartikkelin, jossa oli samannumeroiset päivät heinäkuulle…

Lentomutkakin löytyi: osa-aikatyöläistäkään ei kohtaa konkurssi, kun painelen ensin Norwegianlla Kööpenhaminaan. Sieltä Sofiaan lentää WizzAir, joka palveli mukavasti Turusta Gdanskiin viime syksynä.

Niin että olen sinnikkäästi menossa. Muokkaan luonnosta lähtöaulassa.

Sofia on lähin kenttä. Siitä on Kuystendiliin vähän yli sata kilometriä, ja maasto taitaa hidastaa matkantekoa sen verran, että minulle suositettiin majoitusta kirsikkakylässä, jos suinkin mahdollista. Sofiaakin ehtisin päivän, pari katsella.

Ja hei, jos paluulento on ajassaan ja menee niin kuin on suunniteltu, minulla olisi ilta (ja yö) aikaa kuikuilla Köpistäkin. Onko sinulla vinkkiä muutaman tunnin pysähdyksen visiittiin?

 

Sano ”Kirsikka!” | #kirjamessutHKI #viiniruoka

Johan te muistatte, että minut saa mihin tahansa, jos sanoo kirsikka tai aprikoosi? Niinpä pikanuuhkaisu viikonlopun messuille osoittautui oivalliseksi, vaikka työvuorot olivatkin osin nauttimisen tiellä.

Torstaina ennätin viettää pari tuntia kirjakerroksessa. Kävin kuikistamassa Pukstaavin osaston koulunäyttelyä. Eipä löytynytkään omaa aapista vitriinistä, vaikka kyllä muita, joita kotona luettiin omasta hyllystä paljon. Selasin hetken The Helsinki Bookia, mutten ehtinyt tavata tekijää enää perjantaina, joten onneksi Marc tuli vastaan selailukappale kourassa.

Moikkasin tuttua oululaisantikvariaattia, kiittelin John Nurminen Foundationin väkeä messulipuista. Luettelomaiseksi jäi tärppien kiertäminen, ja olisin halunnut kuljeksia ympäriinsä ja penkoa niin antikvaariset kuin postimerkkimessut ja täyttää pari matkalaukkuua hankinnoilla. Viivähdin tovin myös illan kirjanrakastajien bileissä. Mutta missä on kirjoja, siellä tunnelma on oma ja tuttu. Hetkikin antaa voimia eteenpäin. Silti ajatus: onko pakko lähteä kotiin ja töihin? En yhtään olisi tahtonut, niin oma maailma se on.

Vuodepaikka Sturenkadun Cheap Sleep -hostellista, jonka sijainti oli messukävijälle erinomainen; kuuden raitiovaunupysäkin päässä Messukeskuksesta, ja aamuksi ruokabileisiin:

Löysin maailman täydellisimmän popon! Italialaista suklaata.Vecchio Brianza

Löysin maailman täydellisimmän popon! Italialaista suklaata.Vecchio Brianza

 

Roots Helsingin Kalliossa teki vohveli- ja jäätelömaistiaisia. Vaasankadun kahvilassa on myös lounasta. Vegaaninen.

Roots Helsingin Kalliossa teki vohveli- ja jäätelömaistiaisia. Vaasankadun kahvilassa on myös lounasta. Vegaaninen.

 

Ja sitten se kaikkein paras: Ständin seinät oli vuorattu kirsikankuvilla ja sanoilla The Cherry. Jämähdin seisomaan ja ilmoitin, että rakastan kirsikoita; mitä muuta minun pitää tietää?

Tiedättehän, kun Suomessa  tehdään tuorepuristettua mehua omenista ja pakataan viinilaatikon näköisiin tötsiin? No nämäpä tekivät samanmoista kirsikkamehua Bulgariassa! Istahdin juttelemaan hetkeksi, ja toivon, että minulla on vielä paljon enemmän kerrottavaa myöhemmin. Sain maistaa toistakin ihmettä, vaan tekee mieli säästää se toiseen juttuun. Jospa viimeistään kevätpuoleen tulisi uutisia. Ainakin mielenkiintoiset yhteystiedot on vaihdettu, kortin lisäksi jo sähköpostiakin.

Pitäkää peukkuja ja kertokaa Bulgaria-vinkkejä, jooko?

Kirsikkamehua. Tuorepuristettu herkkku Bulgariasta.

Kirsikkamehua. Tuorepuristettu herkku Bulgariasta.